All Posts By

anmariencfc

Maailma, jota ei ollut – kiehtova Kansallismuseon näyttely

Mikäli voin reissulla valita yhden museon, löytää minut todennäköisimmin arkeologiaan liittyvästä museosta tuijottelemasta vanhoja esineitä. Mysteeriys ja tarinat siitä, millaista elämä on ollut tuhansia vuosia sitten ovat aina kiehtoneet ja joskus nuorempana Indiana Jonesia katsellessa olin varma, että tuleva ammattini olisi aarteenmetsästäjä. Kahdesti ei siis tarvinnut käskeä, kun kysyttiin seuraksi tätä näyttelyä katsomaan.

Näyttelyssä on esillä yli 200 esinettä, joiden kautta pääsee tutustumaan muinaisiin Väli- ja Etelä-Amerikan kulttuureihin. Omat lempparini olivat jaguaaripatsaat, mutta näyttelystä löytyi paljon ihailtavaa. Pienet yksityiskohtaiset korut laittoivat miettimään, mitä kaikkea onkaan osattu jo tuolloin tehdä, sekä muistuttivat siitä, että nenäkorut ovat olleet muodissa jo huomattavan aikaa.

Seinän laajuinen video, jossa pääsit katsomaan kaupunkia rakennuksen huipulta, jotenkin vetosi itseeni vanhojen esineiden keskellä ja mietin, millaistakohan on normaalin kansalaisen elämä mahtanut olla. Muistan elävästi joskus lukeneeni Aku Ankasta tarinan, joka sijoittui tähän aikaan ja ankanpojat pelasivat ajalle tyypillistä pallopeliä. Tietoa Aku Ankassa mainitusta pallopelistä eli tlachtli:sta oli tarjolla näyttelyssä. Pelin jälkeen saatettiin saunoa yhdessä, joten näyttää valitettavasti siltä, että suomalaiset eivät ehkä voikaan kertoa saunan olevan suomalainen keksintö.

Näyttely on mielenkiintoisesti rakennettu ja sisältää paljon informaatiota ja tuli opittua paljon uutta, vaikka itse olen asiaan jonkun verran tutustunutkin (myös muiden lähteiden kuin Aku Ankan kautta). Suosittelen lämpimästi näkemään itse, sillä harvoin näitä esineitä pääsee ihastelemaan näillä leveyspiireillä. Näyttely on avoinna Kansallismuseossa 15.3.2020 asti.

Surf House Helsinki – kesä keskellä syksyä

Kaupungin uusin vetonaula Tripla on jäänyt omalta osaltani tutkimatta, vaikka muutama satunnainen junanvaihto Pasilassa onkin viime viikkojen aikana tullut tehtyä. Kauppakeskukset eivät muutenkaan ole pienistä kahviloista ja kirjakaupoista innostuvan henkilön ykköskohde, mutta Triplan Surf House Helsinki taas kuulosti ehdottoman kiinnostavalta käyntikohteelta. Olimmekin sopineet kaveriporukan kanssa suuntaavamme Grand Opening Partyihin tsekkaamaan mestan!

Ennen lähtöä tuskailin kotona vaatetusta, sillä verkkosivuilla luvattiin mukavaa +27 asteen lämpötilaa, mutta kaatosade ei oikein houkuttanut lähtemään kesäkuteissa. Paikan päällä on kuitenkin pukuhuone, jossa voi vaihtaa vaatteita ja itsekin heitin siellä shortsit päälle. Vaikkea auringonvaloa maan alla olevassa tilassa olekaan nostaa lämpötila mielialaa huomattavasti ja mahdollisuus kuoriutua hetkeksi sukkahousuista tai pitkistä housuista kevyempään vaatetukseen.

Avajaisjuhlissa pääsi tutustumaan myös flowboardingiin eli sisäsurfaukseen Suomen huippuja katsellen, sillä kilpailuissa koottiin Suomen maajoukkue kansainvälisten tuomareiden tarkan silmän alla! Surffaus ei ole ikinä itseäni innostanut ja en ole vielä keksinyt hyvää syytä tipahtaa monta kertaa veteen hukkumista peläten, joten olen pysytellyt rauhallisissa vesiurheilulajeissa kuten purjelautailussa ja suppauksessa. Osittain varmaan myös siksi, että Suomessa mahdollisuudet kokeilla ja harjoitella surffausta ovat hyvin rajalliset. Ensimmäistä kertaa flowboardingia katsellessa tuli kuitenkin sellainen fiilis, että tuota on pakko päästä testaamaan! Olin melkein valmis laittamaan laudan alle samantien, sillä temput ja ihan vaan laudalla ”leijuminen” näyttivät sen verran hauskalta. Kisat ja yleisö, sekä sopivan vaatetuksen puute kuitenkin jättivät tämän kokeilun toiseen kertaan. Vaikka mielikuvissa kuvittelinkin leijailevani laudan päällä yhdellä jalalla seisten luulen, että todellisuudessa jo laudan päällä seisominen on haastavaa. Todennäköisesti tuleekin oltua enemmän pyllyllään vedessä kuin seisovillaan laudan päällä, joten ehkäpä täytyy alkaa katsella pepputopattuja urheiluhousuja mahdollista kokeilua varten!

Surf House Helsinki on ottanut mallia Thaimaan Surf Houseista ja mielestäni paikassa oltiin onnistuttu hyvin tuomaan uusia elementtejä ja luomaan rento surf-tunnelma. Flowboardingin ja lenttiskenttien lisäksi on tarjolla myös ruokaa ja juomaa ja musiikki, sekä valot tahdittavat iltaa. Itse siirryin eilen 23 maissa kohti omaa sänkyä, joten en tiedä millainen meno paikassa oli kilpailun loputtua, mutta ainakin siihen asti kun olin oli tunnelma virkistävän erilainen. Ehkäpä jos olisi jäänyt pidempään olisi porukka siirtynyt nauttimaan rytmeistä tanssin muodossa.

Suunnitelmissa on mennä paikkaan ehdottomasti uudestaan, joko varaten flowboarding-tunnin tai ihan vaan viettämään iltaa kaveriporukan kanssa naposteltavasta ja lämmöstä rennosti nauttien. Koska 27 asteen lämpötilat ovat Suomesta verrattaen kaukana, tuo paikka mahdollisuuden nauttia smoothieta rantatuolissa kesämekossa vaikka marraskuisena perjantaina. Erittäin houkutteleva vaihtoehto pimeisiin talvi-iltoihin!

Surf House Helsinki lyhyesti:

Mikä: Kesäsimulaattori, jossa voi sisäsurfata tai hakea rantatunnelmaa keskellä talvea. Tarjolla mahdollisuus varata sisäsurffaus-tunti, saunoa, syödä ja juoda palmujen katveessa sekä tanssia varpaat hiekassa.

Kenelle: Jokaiselle, joka haluaa hetkeksi päästä rantatunnelmaan.

Missä: Triplassa Pasilassa Kerros -4

Muuta: Sisällä on mukavan lämmin ja pukuhuoneessa voi vaihtaa rantakuteet päälle jättäen talvikamppeet narikkaan.

Lewes – ihastuttava englantilainen kylä

Aivan Brightonin kyljessä sijaitseva Lewesin kylä huokuu englantilaisen pikkukaupungin tunnelmaa ja on täydellinen kohde muutaman päivän paolle kaupungin hälinästä. Historialliset nähtävyydet, luonto ja pikkuiset puodit, kahvilat sekä perinteiset pubit tarjoavat tekemistä useammaksikin päiväksi.

Lewesin kaduilla kierrellessä vastaan tulee monia ihania pieniä puoteja, joiden mielenkiintoista tarjontaa jaksaa ihastella. Kaupat eivät kuitenkaan ole auki kovin pitkään eivätkä myöskään sunnuntaisin, joten kierrokselle kannattaa suunnata päiväsaikaan, mikäli haluaa ikkunashoppailun lisäksi nähdä tarjontaa tarkemmin.

Kirjakauppa Lewesissä

Kiertelyn välissä voi istahtaa pubiin lounaalle. Varsinkin viikonloppuisin viereisiin pöytiin kerääntyy seurueita vaihtamaan kuulumisia ja puheensorina täyttää tilan. Pikkukaupungin monista kahviloista löytyy erilaisiin makuihin sopivia paikkoja ja myös gluteeniton ja lihaton ruokavalio oli hyvin huomioitu niissä paikoissa missä itse kävimme.

Lewes:n linna

Keskeisellä paikalla asuintalojen välissä kohoaa vanhan linnan tornit, jotka vievät huomion. Lewesin linna on noin 1000 vuotta vanha keskiaikainen linna. Torniin kiipeämällä avautuvat näköalat pitkälle Sussexin maisemiin mikäli sää suosii ja sumuisella ilmalla voi kuvitella linnan väen joskus kierreportaita kiivenneen.

Linnan torni

Linna on melko pieni ja paikan kiertää nopeasti. Kauniit istutukset ja mielenkiintoista tietoa tarjoavat taulut ja elokuvaseinä kuitenkin tuovat kokemukseen oman lisänsä. Vierailullemme sattui melko kylmä ja sateinen päivä, joten vietimme enemmän aikaa tornin sisässä, kuin ulkona ja mukavammalla ilmalla kokemus olisi varmasti antoisampi. Tykkään kuitenkin tukea historiallisia kohteita ja haluan, että ne säilyvät myös jatkossa, joten mielelläni maksan sisäänpääsymaksun ja käyn tutustumassa.

Patikoimaan luontoon

Lewesin ympäriltä löytyy hyvät mahdollisuudet lähteä kävelylle luontoon tai patikoimaan hieman pidempi kävelyreitti. Puolipäiväretkellä teimme itse Lewes – Glynde – Glyndebourne – Lewes reitin, joka on osa South Downs kansallispuistoa. Reitti sisältää jonkin verran ylä- ja alamäkeä eli hieman kävelykuntoa on saanut kehittää. Tuulisena päivänä korvalaput tai pipo saattaisi olla hyödyllinen, sillä kova tuuli tuntui ainakin itsellä korvissa ja lippalakista ei ollut hyötyä.

Kävelyreitti kulkee tyypilliseen tapaan laidunmaiden läpi ja pääsimme maisemien lisäksi ihastelemaan lampaita ja rennosti laiduntavia lehmiä. Käytännössä reitin maasto on lyhyttä ruohoa eli lenkkareilla tai kävelykengillä pääsee hyvin matkaan. Joskin maa voi muuttua nopeasti mutaiseksi erityisesti sateiden jälkeen, jolloin voikin kahlata paikoittain nilkkoja myöten mudassa ja vaelluskengät ovat huomattavasti parempi vaihtoehto.

Lewes lyhyesti:

Kulkeminen: Lontoosta junalla noin 75 minuuttia. Brightonista bussilla tai junalla 20-40 min.
Tekemistä: Historiallisia kohteita, shoppailua, kahviloita ja pubeja, luonnossa liikkumista.

Takaisin Suomessa – käänteistä kulttuurishokkia ja epävarmuutta

Suomeen paluusta on muutaman viikon päästä kaksi kuukautta. Olen aloittanut tämän postauksen kirjoittamisen muutamaan kertaan, mutta normaalin kirjoittamisen flown sijaan olen tuijottanut vilkkuvaa kursoria. Tiesin, että kotiinpaluu tulisi olemaan rankkaa ja olin yrittänyt henkisesti valmistautua siihen, mutta miten voi valmistautua kurjaan oloon. Luin paljon artikkeleita käänteisestä kulttuurishokista ja siihen valmistautumisesta. Tiedättehän ohjeet siitä, miten pitää antaa itselleen aikaa, hyväksyä tunteensa ja nähdä ihmisiä sekä tehdä kivoja asioita. Hyviä ohjeita, mutta vaikea toteuttaa käytännössä, kun mielen on vallannut surumielisyys.

Käänteinen kulttuurishokki tuntuu hieman samalta kuin eroaminen. Ensitapaamiselta ihastuit. Kaikki oli mielenkiintoista ja et malttanut odottaa seuraavaa päivää. Yhdessä vietettyjen päivien myötä ihastuminen syventyi. Olit onnellinen ja et halunnut ajatella liikaa sitä, että joku päivä asiat eivät ehkä olisikaan niin. Jossain vaiheessa todellisuus astui kuvioihin. Piti alkaa miettiä asioita tulevaisuuden kannalta ja sitä, mikä olisi järkevää. Täytyi päästää irti ja palata siihen, mitä elämä oli ollut ennen. Mutta sitten tajuat, ettei ole paluuta takaisin siihen mitä oli ennen, sillä et voi palata taaksepäin takaisin entiseen elämään. Niinpä tekee mieli istua kotona katsomassa Netflixiä ja vetämässä jäätelöä, eikä nauttia mistään, sillä varmasti mikään nykyhetkessä tai tulevaisuudessa ei voi olla yhtä hienoa kuin se mitä oli. Samalla tiedän, että olisi aika katsoa romanssiani Brightonin kanssa elämää muuttavana kokemuksena, muttei antaa sen määrittää nykyhetkeä.

Paluun jälkeen on ollut toki myös monta hyvää hetkeä. On ollut hauskaa viettää aikaa läheisten kanssa ja tehdä kesäjuttuja Suomessa. Ihanaa oli myös saada asunto ja omat tavarat muutettua sinne. Kämppiselämän jälkeen osaa arvostaa omaa rauhaa. Samalla myös omat rakkaat tavarat kuten DVD-boksit ja lempikirjat pääsivät vihdoin laatikoistaan ja huomasin, että vaikka vähällä pärjää on materia myös osittain tärkeää. Ensimmäistä kertaa tunsin todella olevani kotona ja innoissani siitä, kun menin töihin. Urheilu on aina ollut iso osa elämääni ja tämän kontekstin ja yhteisön puuttuminen oli välillä rankkaa. Kotihallin oven avaaminen ja valmentamisen sujuminen kuin ennenkin, mutta entistäkin isommalla innolla, oli helpotus ja edesauttoi kotiutumista. Myös festarit hyvässä seurassa toi tunteen siitä, että kaikki hauska elämässä ei ehkä olekaan ohi.

Lähes kahden kuukauden jälkeen on hyvä nähdä, että edistymistäkin on tapahtunut. Kun ensimmäisten viikkojen aikana meinasin jäädä auton alle, unohtelin Suomen kielen sanoja ja saatoin olla itkun partaalla pienistäkin asioista on näistä päästy jo eteenpäin, ja olen saanut katsetta syksyn suunnitteluun. Lisäksi en ikävöi Brightoniin koko ajan, vaikkakin päivittäin mietin monia mukavia muistoja. Eniten ikävöin kaveriporukkaa ja samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa vietin paljon aikaa Brightonissa. Uskon kuitenkin, että joidenkin kanssa polut ehkä vielä tulevaisuudessa kohtaavat ja jos eivät niin olen kiitollinen jokaisesta, jonka matkallani tapasin.

Kotiinpalaaminen on ristiriitaista, sillä tavallaan toivoo voivansa palata entiseen tietäen samalla, ettei se ole mahdollista. Ihmisten elämä ei ole pysähtynyt odottamaan omaa paluuta ja asiat ovat muuttuneet. Jotkin ehkä peruuttamattomasti. Vaikka tämä muuttunut todellisuus tuntuu vieraalta samalla pelkään, että mikään ei ole muuttunut eikä muutukaan. Koin tämän kokemuksen, ja tiedän millaista elämä voi parhaimmillaan olla, kun ottaa riskejä ja on valmis epäonnistumaan, mutta mitä jos palaaminen vetää minut takaisin vanhoihin uomiin.

Pohdin pitkään miksi palaaminen aiheutti kulttuurishokin kun lähteminen ei. ”Muutos on kivuliasta vain jos sitä vastustaa”, kuuluisa sitaatti opastaa ja ehkäpä avaa tilannetta. Vaihtoon lähtiessä lähdin toteuttamaan unelmaa. Hyppäsin haasteisiin ja muutokseen ja tunnuin uivan myötävirtaan satunnaisista vastoinkäymisistä huolimatta. Palaaminen taas tuntuu siltä, että yritän seisoa virrassa, joka pyrkii työntämään eteenpäin, mutta en halua lähteä, sillä olen epävarma suunnasta. Mihin seuraavaksi? Mikä on minulle oikea suunta? Mitä tehdään unelman toteuttamisen jälkeen?