Kertoessani ottavani koirani mukaan vaihtoon sain vastaukseksi usein epäileviä kommentteja siitä, olisikohan tuo nyt järkevää saati kannattavaa. Itse en missään vaiheessa suunnitellut koiran jättämistä jälkeen, joten kysymys oli enemmänkin siitä, millaisia järjestelyjä tämä vaatisi onnistuakseen.
Omassa päässäni ajatusketju meni heti alusta suunnilleen näin: 1. Minulla on koira ja 2. Minä haluan vaihtoon. Kummatkin näistä olivat tosiasioita, jotka tulisi onnistuneesti yhdistää. Kun oman koiran kanssa yhteiseloa ja kokemuksia oli kertynyt 8 vuotta tuntui Iineksen jättäminen jälkeen mahdottomalta ajatukselta. Ja toiseksi, mihinköhän olisin koirani edes jättänyt?
Yhdessä rannalla
Kohdemaan valinta
Valitessani vaihtokohdettani punnitsin paikkoja myös koiran kannalta. Päätin suosiolla jättää pois Australian ja Yhdysvallat pitkien matkojen ja hankalien tuonti sääntöjen takia. Hain lopulta Britteihin sekä Alankomaihin ensisijaisesti kiinnostavien ohjelmien takia, mutta myös siksi, että molemmissa paikoissa koiran kanssa eläminen olisi helpohkoa ja matkat sinne järkeviä.
Asunnon hankinta
Asunnon löytäminen kohteesta koiran kanssa oli kohta, josta olin etukäteen eniten huolissani. Helsingissä on ollut haastavaa löytää asuntoa ja mietin mitenköhän tämä onnistuisi ulkomaalaisena vaihtarina koiran kanssa. Yliopiston omat majoitukset olivat koiran kanssa heti poissuljettu vaihtoehto, joten aloin suoraan etsimään kämppää vapailta markkinoilta ja kimppakämpistä.
Matkustin Brightoniin jo ennen koulun alkua etsimään asuntoa ilman koiraa. Kerroin asunnonhaku ilmoituksessani selkeästi koirasta ja panostin paljon esittelytekstiimme. Kävin lopulta katsomassa viittä eri huonetta, joista yksi oli täysin epäsopiva ja joista kahta lopulta tarjottiin minulla ja pääsin valitsemaan kahdesta loistavasta vaihtoehdosta. Itse koin, että asunto löytyi aika kivuttomasti vaikka sitä olin kovasti etukäteen stressannut.
Asumisen hinta oli myös melkolailla sama kuin kampuksella asuvilla, joten siinäkään suhteessa en koiran kanssa muuttaessani hävinnyt mitään. Tietysti pois kampukselta asuminen tarkoitti sitä, ettei tullut luonnollisesti käytävässä kutsutuksi bileisiin tai käymään vaan vaivaa ihmisten näkemiseksi täytyi nähdä enemmän.
Tammikuu oli sisälläkin viileä ja aamuisin ei kiinnostanut lenkkeily
Vaihto koiran kanssa oli positiivinen kokemus
Koiran kanssa vaihdossa olo oli ainakin itselleni erittäin positiivinen kokemus ja suurin osa huolista, joita itselläni aluksi oli olivat turhia. Koti myös tuntui heti kodilta, kun koiran kynsien rapina kuului lattiaa vasten ja iltaisin tuttu tuhina ja kuorsaus kuului vierestä. Opiskelukin sujui paremmin, kun koira makoili jaloissa ja tutut rutiinit pysyivät hyvin samoina kuin kotimaassakin.
Liikuin koiran kanssa paljon ja Briteissä pystyi koiran ottamaan mukaan lähes minne vain. Iines oli meillä mukana rannalla, pubeissa visailemassa ja syömässä. Lähipubissa Iines olikin henkilökunnan suosikki ja aina kun menimme paikalle löytyi koiralle herkkuja sen verran paljon, että piti varmistaa ettei koira tule takaisin 10 kg isompana. Koiran kanssa myös tuli lähdettyä liikkeelle ja kierreltyä lähialueita päivittäisillä lenkeillä varmaan enemmän kuin yksinään olisi tullut tehtyä.
Koiralle hoitajan löytäminen onnistui myös kätevästi, sillä omassa lähipiirissä oli kaksi innokasta ystävää valmiina auttamaan. Viikonloppu käynti Suomessa onnistui hyvin, kun koiran pystyi jättämään hoitoon ja pidempinä päiväreissuina ottivat toiset ystäväni Iineksen heille. Nämä päivät olivat olleet hauskoja myös hoitajille ja Iines oli viety muun muassa kahvilaan ja rapsutuksia oli sadellut reippaasti.
Koiran kanssa vaihtoon lähtö vaatii toki hieman enemmän suunnittelua ja matka Britteihin oli haastavampi koiran kanssa kuin se olisi ollut yksin lähtiessä. (Täällä matkakuvaus meidän 4 päivän muutosta). Rahaa myös toki menee enemmän koiran kanssa, sillä rokotukset, passit ja terveystarkastukset pitää tehdä myös koiralle ja kohteessa mahdollisesti käydä tarvittaessa eläinlääkärillä. Muita asioita, jotka eroaisivat normaalista arjesta kotimaassa koiran kanssa en pahemmin keksi ja hieman aikaa käyttämällä suunnitteluun ja asioista selvää ottamiseen voi varmasti taklata haasteita jo etukäteen.
Omalla pihalla nauttimassa auringosta
Vaihdossa koiran kanssa oleminen oli siis itselleni todella kannustava kokemus. Se myös vahvisti ajatustani siitä, että monia asioita voi tehdä myös koiranomistajana kunhan käyttää muutaman ylimääräisen hetken suunnitteluun.
Oletko reissannut koiran kanssa ulkomailla tai muuttanut koira mukana toiseen maahan?
12 Comments
Ei ole omakohtaista kokemusta koiran kanssa matkustamisesta. Ja täytyy sanoa, että harvoin tulee edes törmättyä ulkomaille koiran kanssa matkustaviin. Mutta tämän perusteella se ei välttämättä olisi mahdottomuus ja varsinkin pidemmän matkan ollessa kyseessä se saattaa olla järkevin vaihtoehto.
Jokainen koira on varmasti yksilö ja ihan kaikkien kanssa ei ehkä mahdollista. Lyhyillä matkoilla näen, että koiralle parempi jäädä hoitoon, mutta taas pitkän ajan oleilussa on varmaan helpompi muuttaa mukana.
Hyvä homma, ettei vaihto-opiskelu jäänyt sen takia väliin, että tärkeän lemmikin jättäminen kotimaahan olisi tuntunut liian pahalta. En ole kyllä kuullut kenestäkään muusta, että olisi ottanut eläimen mukaan vaihtoon. Lähinnä avopuolisoita muutamilla oli mukana Malesiassa, missä itse olin vaihdossa.
Mäkään en löytänyt tästä kokemuksia oikein ja sain lähinnä huolestuneita kommentteja siitä, miten ei ikinä onnistuisi kun kerroin suunnitelmista. Onneksi lopulta oli oikein onnistunut kokemus! Avokki on musta helpompi jättää kun ihmisen kanssa voi soitella ja kertoa milloin palaa xD
Tämä oli virkistävän erilainen postaus, kiitos tästä. Koirallisena olen kyllä jonkun verran reissannut koiran/koirien kanssa. Muun muassa molemmat koirani olivat mukana purjehdusmatkalla Kööpenhaminaan ja useaan kertaan Ruotsissa purjehtimassa. Vaikeuksia tuottivat pitkät legit sillä meidän koirat eivät osaa tehdä tarpeitaan kannelle vaan tahtovat maihin. Muita haittoja en nyt keksi.
Mukava kuulla, että teilläkin koirat mukana reissussa! Meillä ei oikein viihdytä veneessä, joten purjehtiminen ei ole suunnitelmissa, mutta oman koiran tuntemalla voi suunnitella selkeästi monenlaisia yhteisiä reissuja.
Oi miten ihana Iines! Itse en ole koirien kanssa reissannut kuin Suomessa, mutta haaveilen siitä jatkuvasti 😀 Harmmillisesti mies ei oo ihan samaa mieltä siitä lähteekö koirat mukaan reissuun vaan yleensä ne on jätetty sitten hoitoon. 3kk häämatkan aikana oli kyllä melkoinen ikävä, mutta olishan se ollut hankala niitä jenkkeihin lennättää ja pitemmillä patikoilla ne ei olis varmasti jaksaneetkaan mukana mutta ei kuumuuden takia olis autoonkaan voinut jättää.
Mekin olemme aiemmin lähinnä Suomessa matkailleet. Vaihdossa oli se hyvä puoli/ero matkaan verrattuna, että suuri osa ajasta on ns. normaalia arkea eli opiskelua, kaupassa käyntiä jne. Matkalla taas juurikin varmaan tekee enemmän ja koiraakin voi olla hankalampi ottaa mukaan ja ei ole tukikohtaa ja verkostoa, joilta voi pyytää hoitoapua.
Ihana Iines! Ja kiva teksti 🙂 Itselläni jäi yliopistoaikana vaihto tekemättä ja kokematta juuri koiruuden takia. Varmasti, jos olisin itse ollut asian suhteen reippaampi ja innokkaampi, niin se olisi kyllä onnistunut – kuten postauksestasi selviää 🙂
Kova palo lähtöön tulee toki olla, sillä selvitettävää on enemmän kuin yksin lähtiessä. Sen verran kuitenkin koiran kanssa tullut reissattua, että uskoin, ettei ole Iinekselle ongelma lähteä mukaan.
Tosi kiva, kun kerroit kokemuksen! Itsekin koiraihmisenä olen sitä mieltä, että koiran voi ottaa moneen paikkaan, mutta toki se vähän suunnittelua vaatii ja rahaakin kuluu enemmän.
Mukava kuulla, että muillakin samanlaisia ajatuksia koiranomistajana reissaamisesta 🙂