Suomen suurin matkablogiyhteisö

Vierailulla Kapkaupungin slummissa

Ennen lähtöäni Kapkaupunkiin olin käymässä isovanhempieni luona. Mummoni huomasi lehdestä televisiosta tulevan dokumentin Kapkaupungista ja innostuimme siitä, että voisimme tutustua kohteeseeni yhdessä etukäteen television välityksellä. Illalla istahdimme sohvalle ja avasimme television. Dokumentissa seurattiin sairaalan arkea ja kerrottiin, miten lääkärit ympäri maailmaa tulevat sairaalaan harjoitteluun, sillä vastaavia vammoja ei samoissa määrin löydy monesta muusta paikasta. Siinä vaiheessa, kun lääkäri työnsi sormiaan potilaan viidakkoveitsellä halkaistuun kalloon mummoni poistui television äärestä. Keittiössä yritin selittää, että tulisin olemaan vapaaehtoistyöjaksollani turvassa ja emme tulisi olemaan missään vaarallisissa paikoissa. Samalla pyrin vakuuttelemaan myös itseäni siitä, että reissuun olisi täysin turvallista lähteä.

Huolestunut turisti slummikierroksella

Ensimmäinen viikonloppu Kapkaupungissa meni turistikohteiden parissa uusien kämppisten kanssa. Kuitenkin heti maanantaina oli ohjelmassa slummikierros. Mietin asunnolla pitkään uskaltaisinko ottaa mukaani kameraa ja millaiset vaatteet tulisi laittaa päälle. Dokumenttien ja uutisten tarinat jengiväkivallasta nousivat ajatuksiin. Järkeilin kuitenkin itselleni, että slummiturismin oli oltava täysin turvallista, koska muuten tällaisia kierroksia ei olisi kannattavaa järjestää.

Pyykkejä kuivamassa narulla

Bussista ulos noustessani puristin kuitenkin kameraani kaksin käsin ja päätin pysyä visusti porukassa. Kaikkialla oli kuitenkin rauhallista ja yllättävän siistiä pienine taloineen. Oppaamme kertoi meille Kapkaupungin ja townshipien historiasta. Opettelimme myös tervehtimään paikallisella kielellä, jotta voisimme olla kohteliaita toisten asunnoissa vieraillessamme.

Kierroksemme ensimmäinen osa vei meidät pieniin taloihin, joissa asui useita ihmisiä samassa asunnossa. Rakennukset eivät olleet sellaisia, joita mielikuvissani olin ajatellut slummissa olevan. Toki asuminen oli karua, mutta tarjolla oli seinät ja katto pään päällä. Samalla toisten asuntoihin sisälle meno tuntui kiusalliselta. Saapua nyt toiselta puolen maapalloa tirkistelemään miten surkeasti jotkut elävät. Toisaalta tiesin, että mukana olevat henkilöt saavat osan palkkiosta, joka auttaa tuomaan lisätuloja.

Normaalia elämää epänormaaleissa oloissa

Townshipeistä löytyy myös erilaisia palveluita kouluista, päiväkodeista ja terveysasemista alkaen epävirallisen sektorin tarjontaan. Kadun kojut toimivat take away ravintoloina, ruokaa myydään ja myös hiusten leikkuu onnistuu lähellä kotia. Suuri osa alueella asuvista tienaakin rahansa epävirallisella sektorilla tarjoamalla palveluita lähialueen asukkaille.

Ruokakoju Kapkaupungin townshipissa

Paikallinen ruokakoju

Lapsien iloiset äänet koulun sisältä ja pihalta toivat tunteen siitä, että elämää eletään parhaansa mukaan missä tahansa paikassa ja olosuhteissa. Olosuhteet eivät määritä mahdollisuutta kokea iloa tai onnea, mutta ne vaikuttavat siihen kuinka kovasti täytyy ponnistella jokapäiväisessä elämässä. Kapkaupungin historian tapahtumat määrittelevät vieläkin pitkälle sen millaisia mahdollisuuksia ihmisillä on elämässä.

Kierroksemme jatkui townshipin osiin, jossa ihmiset elävät epävirallisissa asutuksissa, jotka oli suurimmaksi osaksi tehty aaltopellistä. Näihinkin asumuksiin oli tehty useita huoneita ja joihinkin jopa useampia kerroksia. Vaikka asuminen olikin tehty olosuhteisiin nähden mahdollisimman mukavaksi oli päällimmäisenä ajatus siitä, miten onnellinen onkaan päästessään illalla nukkumaan omaan sänkyyn juoksevan veden ja vessan viereen. Kaupungin tarjoamat vesipisteet voivat nimittäin olla jopa 200 metrin päässä kotoa ja bajamajat vieläkin kauempana. Palveluiden olemassaolo ei pelkästään riitä, sillä monet eri asiat kuten oma turvallisuus voi estää niiden käytön.

Kävellessäni peltitalojen välissä mietin miten olisin jo eksynyt paikkaan ajat sitten ilman opastamme. Pelot olivat myös tässä vaiheessa haihtuneet, sillä ihmiset ottivat meidät vastaan ystävällisesti. Muutama selvästi juopunut ihminen kävelyllämme tuli vastaan, mutta tämä on tuttua myös meiltä suomesta, joten se ei suoraan hätkäyttänyt.

Slummikierros muutti täysin käsitykseni slummeista. Aiempi kuvani rikollisuuden pesäkkeistä, joissa juostaan jatkuvasti aseiden kanssa muuttui realistisemmaksi. Ihmiset käyvät töissä, lapset koulussa ja perheet elävät elämäänsä kuten me kaikki muutkin maailman ihmiset. Päihteet, väkivalta ja jengit ovat myös totta. Mutta ne eivät ole koko totuus.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas keskiviikko, heinäkuu 22, 2020 at 20:20

    Onko tämä se paikka, missä välillä on ollut niitä yhteydenottoja? Ja retkiä peruutettu?
    Kiva, että nyt oli rauhallista.

    • Reply anmariencfc lauantai, heinäkuu 25, 2020 at 20:52

      Kapkaupungin tilanne on ylipäätänsä melko vaihteleva ja voi hyvin olla, että retkiä saatetaan joutua perumaan. Olin itse seuraamassa muutamaa mielenosoitusta matkalla ja ovat aika eri luokkaa kuin Suomessa. Voin siis kuvitella, että esimerkiksi tämän tyyliset tapahtumien takia perutaan retkiä.

  • Reply Marika /Matkalla Missä Milloinkin perjantai, heinäkuu 24, 2020 at 18:21

    Slummivierailut ovat kyllä silmiä avaavia kokemuksia. Ja nimenomaan tällaiset, mihin osallistuu paikallisia asukkaita ja he myös taloudellisesti vierailuista hyötyvät. Osaatko sanoa, missä townshipissa kävit? Me kävimme Langassa ja kotivierailut olivat minulle kierroksen kohokohta.

    https://www.matkallamissamilloinkin.com/langa-township-kapkaupungin-ulkopuolella/

    • Reply anmariencfc lauantai, heinäkuu 25, 2020 at 20:58

      Kävimme Langassa ja Khayelitshassa meidän kierroksella. Kiitos linkistä! Käväisin lukemassa jutun.

      • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin tiistai, heinäkuu 28, 2020 at 20:49

        Oliko näillä kahdella townshipillä merkittäviä eroja? Khayelitsha on ilmeisesti huomattavasti suurempi kuin Langa. Oliko se myös kehittymättömämpi, se kun suurenee nopeasti?

  • Reply Jenna H lauantai, heinäkuu 25, 2020 at 06:58

    Aikamoinen kokemus, aikoinaan piti mennä vierailemaan Mumbain slummiin,mutta se jäi. Mielenkiintoinen kokemus

    • Reply anmariencfc lauantai, heinäkuu 25, 2020 at 20:59

      Olen iloinen, että pääsin näkemään myös tämän puolen kaupungista, sillä suurin osa ihmisistä elää township alueilla. Suosittelen mikäli mahdollista!

  • Reply Kohteena maailma / Rami sunnuntai, heinäkuu 26, 2020 at 09:50

    Itse en käynyt Kapkaugissa townshipissä, mutta SoWeTossa kävin. Oli mielenkiintoinen tutustumisretki ja mentiin lopuksi kaverin kanssa paikalliseen baariin oluelle. Se oli reissun kohokohta, kun puhuttiin mm. suomalaisesta jalkapallosta. https://kohteenamaailma.fi/afrikka/minitarina-sowetosta-haka-honka-vai-hjk/

  • Leave a Reply