Monthly Archives

joulukuu 2018

Gluteenittomia herkkuja, museojonoja ja joulutunnelmaa Wienissä

Marraskuun työ- ja koulukiireitä katkaisi hieman muutaman päivän reissu Wienissä. Tiiviin kokoustamisen ohella ehdin kuitenkin ottaa hieman aikaa itselleni ja vaellella pitkin kaupungin katuja, sekä katsastaa muutaman loistavan ruokapaikan.

Kiertelyä kaupungin kaduilla

Gluteenitonta kasvisruokaa Wienissä

Reissatessa sopivan ruuan löytäminen saattaa joskus aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta Wien osoittautui loistavaksi kohteeksi myös gluteenittoman ja lihattoman ruokavalion kanssa. Kaupungista löytyy tähän kasvisruokaan keskittyneitä paikkoja, joista saa myös kaikki gluteenittomana. Ravintolan ruokalistaan kannattaa tosin tutustua etukäteen netissä, sillä välttämättä kaikissa paikoissa gluteeniton vaihtoehto ei onnistu erityisesti jonkin toisen erityisruokavalion kanssa. Näin kävi esimerkiksi aivan ihanan oloisessa ravintolassa johon menimme, mutta jossa sitten päädyin itse nauttimaan cokiksen ja suuntaamaan mäkkäriin tämän jälkeen.

Oma ravintolalempparini Wienissä oli ehdottamasti kasvisruokaan erikoistunut Veggiezz -ketju. Ketjun ideana on tarjota terveellistä, erityisruokavalioihin sopivaa, maistuvaa ruokaa kohtuulliseen hintaan ja valmistusaikaan. Ravintolan vegaaninen ja gluteeniton Smoky Burger -hampurilainen meni ehdottomasti top 3 parhaat hampparit listallani, joten voin todeta ketjun tavoitteessaan onnistuneen.

Smoky Burger oli yhtä hyvää kuin miltä näyttää

Wieniin lähtiessäni haaveilin hieman siitä, että voisin syödä Sacher-kakun, mutta gluteenittoman ruokavalion takia toiveet eivät olleet kovin korkealla. Kävellessämme ympäriinsä Wienin katuja matkaseurani bongasi ihastuttavan näköisen kahvilan, jonne päätimme piipahtaa sisälle. Pieni kahvila oli täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia ja kauniita esineitä. Kulmassa valkoinen kaakeliuuni loi tilaan tunnelmaa ruusukultaisten lusikoiden kilistessä kahvikupeissa. Tiskillä herkut olivat näytillä kauniissa lasipurkeissa ja pieni kuusi joulupalloineen toi tilaan joulun tuntua.

Ihastus paikkaan vain syveni huomatessani, että leipomon tuotteet eivät sisällä jauhoja, sokeria, kananmunaa tai maitoa. Kahvilan vitriinistä löytyi vaihtoehtona Sacher-kakku, joten salainen toiveeni kakun syömisestä Wienissä toteutui!

Gluteeniton Sacherkakku Simply Raw Bakery -kahvilassa

Matkoilla pääsen harvoin tällä tavalla nauttimaan ruokatarjonnasta vaan yleensä pyrin katsomaan listalta jotakin mitä voin syödä, jotta jaksan eteenpäin. Turha siis varmaan edes kertoa kuinka positiivisesti yllättynyt ja iloinen olin näistä ruokapaikkalöydöistä! Kaiken lisäksi maut sopivat myös minulle, joka yleensä nirsoilen ruokien suhteen ja päädyn siksi lopulta varmaan valintaan eli ranskalaisiin ja ketsuppiin. Toivon hartaasti, että Veggiezz tyyppinen ketju rantautuisi myös piakkoin Suomeen, tai joku jotakin vastaavaa tänne perustaisi. Ehkäpä muutaman vuoden päästä.

Joulutunnelmaa toreilla

Joulukuun alkaminen ja joulun läheisyys oli jotenkin päässyt unohtumaan kaiken kiireen keskellä, mutta Wienin matka oli tähänkin ongelmaan oiva ratkaisu. Kaupungissa ei pääse kävelemään niin, ettei törmäisi joulutoriin tai vähintäänkin erilaisiin jouluvaloihin.

Joulukuusenkoristeet tuovat aina mieleen lapsuuden joulut, jotka alkoivat kuusen hakemisesta ja koristelaatikon esiin ottamisesta ja erilaisten pallojen ripustamisesta kuuseen. Joulupallot tuovat itselle aina mieleen aattoaamut ja koristeita Wienissä katsellessa virittäytyi hyvin joulutunnelmaan.
Joulutoreista oman lempparini oli kaupungintalon vieressä sijaitseva joulutori, jonka nimi oli osuvasti ”Christmas Dream”. Kaupungintalo itsessään oli arkkitehtuurisesti vaikuttava rakennus ja loi hienon taustan torille. Markkinoiden parasta antia oli ainakin itselleni joulupalloja myyvät kojut, josta osa oli erikoistunut johonkin tiettyyn teemaan kuten esimerkiksi valkoisiin joulupalloihin.

Joulutoreilla on myynnissä myös glögijuomaa erilaisilla makuvaihtoehdoilla. Omaksi lempparikseni osoittautui lastenjuoma, jossa oli sokerilla höystettyjä kokonaisia marjoja. Edullisin glögipaikka löytyi yllätykseksemme Praterista, huvipuistosta, jossa kävimme katsomassa maailmanpyörää.

Kauniita rakennuksia ja museojonoja

Wienissä aika kuluu mukavasti myös kävellen ympäri kaupunkia rakennuksia ja paikkoja katsellen. Monesta talosta löytyy mielenkiintoisia ja kauniita yksityiskohtia ja kohti korkeuksia katsellessa saakin varoa mihin kävelee. Sää vielä marras-joulukuun vaihteessa oli sellainen, että lämpimästi vaatetettuna ulkona saattoi kävellä menemään, joskin pidempään valokuvia ottaessa saattoi hieman alkaa näpit jäätymään ja ajoittainen sade laittoi välillä hakeutumaan sisätiloihin.

Kulttuuritarjontaa kaupungista löytyy myös kiitettävästi ja joskus haluaisin vielä suunnata konserttiin tuossa kaupungissa. Koska konserttiin ei ehtinyt ajattelin, että museokäynti voisi olla hyvä idea. Selaillessani vaihtoehtoja huomasin, että Albertinassa oli esillä Claude Monet teoksia. Suunta siis kohti museota sunnuntai aamupäivästä.

Oville saapuessani totesin muutaman muunkin olevan kiinnostunut kyseiset teokset näkemään, sillä ovella oli useiden metrien jono. Ainoat jonot missä on aiemmin tullut seisottua ovat olleet lähinnä yökerhoihin, joten tämä pääsi yllättämään. Asetuin siis jonon jatkoksi antaen jonolle 15 minuutin takarajan sisäänpääsyn suhteen. Noin 12 minuutin sisään olinkin ovien sisäpuolella ja jonottamassa lipunmyyntiin. Lipun saatuani totuus siitä, että jonotus ei loppunut vielä tähän iski päin naamaa. Takki päällä ja läppäri kainalossa museoon ei tietenkään päässyt sisään ja ihmiset jonottivat viemään takkejaan johonkin. Loistavan onnen saattelemana jonoon kävellessäni muutama henkilö oli kuitenkin juuri lähdössä ja matkan varrelta vapautui lokerikko, jonne sain takin ja läppärilaukun tungettua. Niinpä pääsin jonottomaan kohti itse maalauksia.

Jonottaessani kohti maalauksia alkoi hieman usko loppua ja teki mieli kääntyä takaisin ja viettää muutamat viimeiset tunnit kaupungissa tehden jotakin muuta. Lopulta kuitenkin noin tuntia myöhemmin pääsin vihdoin muiden ihmisten sekaan maalauksia katsomaan ja totesin sen olleen kaiken jonottamisen arvoista. Nyt olen sitten nähnyt kuuluisat lummetaulut, joista olen lukenut monia kertoja yhdestä lempi lastenkirjoistani (ja myös Picasson livenä).

Iltapäiväteellä Salutorgetissa

Vaihtoon lähtijöiden infossa puhuttiin muun muassa kultturishokista ja siitä, että toiseen maahan muuttamiseen on hyvä valmistautua myös henkisesti. Tapoihin ja kulttuuriin on hyvä tutustua etukäteen. Ihanilta työkavereiltani läksiäislahjaksi saamani iltapäiväteehetki oli mukavaa hemmottelua, sekä virittäytymistä tulevaan ja sopi tähän tarkoitukseen oikein loistavasti.

Muuttaessani Helsinkiin opiskelujen perässä seitsemän vuotta sitten olin kuvitellut asuvani jossakin kaupungin keskustassa ja ostavani aamupalaksi tuoretta leipää Stockmannilta tai Hakaniemen kauppahallista. Totuus iski kuitenkin hyvin nopeasti päin kasvoja, kun opiskelija-asunnosta Vantaan perukoilta kesti lähes tunti julkisilla keskustaan, ja ainoa kävelymatkan päässä oleva ostospaikka oli kioski, jonka hinnoilla ruoan kotiinkuljetuskin tuli halvemmaksi.

Iltapäiväteellä Salutorgetissa

Todennäköisesti opiskeluelämäni Brightonissa ei sekään tule olemaan pelkkää shampanjan ja teen siemailua kivoissa kahviloissa luentojen jälkeen vaan suurelta osin kylmiä asuntoja ja kovaa työtä opintopisteiden eteen. Silti on hyvä buustata myös niitä luksushetkiä näin etukäteen ja siihen tarkoitukseen iltapäivätee sopi loistavasti.

Varasin pöydän Salutorgetista etukäteen ja laitoin sähköpostilla erikoisruokavalioni. Gluteeniton ja lihaton vaihtoehto onnistui mainiosti ja pyyntööni suhtauduttiin todella mukavasti ja asiantuntevasti sopivia vaihtoehtoja ehdottaen. Gluteeniton menu oli myös oikein onnistunut ja herkullinen.

Kauniit astiat, sokerikiteet sulamassa teessä ja shampanja kuplimassa lasissa toivat pimeään talvi-iltaan sopivan pakohetken.