Ensimmäinen päivä Brightonissa

Ensimmäinen päivä Brightonissa alkaa kääntyä kohti iltaa ja vieläkin tuntuu vaikealta ymmärtää, että tämä paikka tulee olemaan kotini seuraavan puolen vuoden ajan. Arki täällä tuntuu vielä niin kaukaiselta asialta, että sitä on todella vaikea kuvitella, ja monet asiat kuten missä tulen asumaan, ovat vielä auki, joten vielä ei pääse rauhassa asettumaan ja luomaan rutiineja.

Viimeisten viikkojen ajan on eniten stressannut asunnon löytäminen ja olen päivittäin usean tunnin ajan selaillut ilmoituksia, ollut yhteyksissä eri tahoihin ja pyrkinyt asiaa edistämään. Homma on tuntunut aikalailla suossa tarpomiselta, sillä asunnot menevät nopeasti ja monet asiat kuten sopimuksen mahdollinen sisältö tuntuvat muuttuvan jatkuvasti. Muutama asuntonäyttö on nyt kuitenkin saatu sovittua ja toivottavasti jotakin sopivaa niiden joukosta löytyy.

Lähtötunnelmaa

Eilen illalla lähtö alkoi ensimmäisen kerran hieman jännittää, kun sain tavarat pakattua matkalaukkuun, ja tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että tässähän todella ollaan lähdössä. Samalla alkoi myös todenteolla stressaamaan se mikäli asuntoa ei löydy, ja miten asia sitten ratkeaa, koska loputtomiin ei ole budjettia asustella hotellissa tai airbnb-majoituksessa.

Aamulla herätys oli neljältä ja unenpöpperössä lähdin aivan liian aikaisin bussille tajuten asian vasta tarpoessani lumessa 15 kg painavan laukkuni kanssa. Onneksi paksu villapaita lämmitti bussia odotellessa. Aamu ei myöskään alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, kun ensimmäinen asia heräämisen jälkeen oli viesti perutusta asuntonäytöstä, koska vuokraajasta oli alkanut tuntua, etten sittenkään ehkä ole sopiva vuokralainen.

Ensimmäiset tunnit Brightonissa

Fiilis kuitenkin muuttui täysin, kun astuin ulos koneesta Englannin maaperällä, ja istahdin junaan kohti uutta kotikaupunkiani. Katselin junan ikkunasta kumpuilevaa maalaismaisemaa, lampaita laiduntamassa ja ihmisiä koiriensa kanssa ulkona. Kaiken lisäksi mukavan lämmin ilma ja pilvipeitteen takaa pilkistelevä aurinko tervehtivät muuttajaa.

Aivan ensimmäiseksi Brightoniin päästyäni raahauduin matkalaukkuni kanssa kohti horisontissa siintävää merta. Matkalla rantaan ihastelin kaupungin kauniita rakennuksia ja matkalaukkukin alkoi tuntua kovin kevyeltä. Rantaan päästyäni meri avautui eteeni kauniin sinisenä ja vedin keuhkoihini meri-ilmaa nauttien ensimmäisistä hetkistäni tässä kaupungissa.

Rannalta lähtiessäni oli aika suunnata kohti airbnb-majoitustani. Matka bussilla kävi kätevästi ja pysäkkien nimet näkyivät näytössä, jolloin oli helppo jäädä pois oikealla pysäkillä. Pysäkillä aloin katsomaan Google Mapsin ohjeita, jotka näyttivät reitin menevät suoraan talojen pihojen kautta. Hieman tarkemmin tarkasteltuani totesin, että talojen välissä menee kuin meneekin kapea kävelytie ylös kukkulalle. Harmillisesti google maps ei ole kuitenkaan suunnistuskartta, josta näkisi maaston vaihteluita, joten hetken laukkua portaita raahattuani totesin, että matkaa on aikalailla vielä edessä. Hieman hikisenä kuitenkin minä ja laukku saavuimme lopulta mäen huipulle ja maisemat ylhäältä olivat ihanat. Sanontakin taitaa kuulua niin, että hienoimmat näkymät ovat hieman hankalampien reittien takana.

Gluteenittomia herkkuja, museojonoja ja joulutunnelmaa Wienissä

Marraskuun työ- ja koulukiireitä katkaisi hieman muutaman päivän reissu Wienissä. Tiiviin kokoustamisen ohella ehdin kuitenkin ottaa hieman aikaa itselleni ja vaellella pitkin kaupungin katuja, sekä katsastaa muutaman loistavan ruokapaikan.

Kiertelyä kaupungin kaduilla

Gluteenitonta kasvisruokaa Wienissä

Reissatessa sopivan ruuan löytäminen saattaa joskus aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta Wien osoittautui loistavaksi kohteeksi myös gluteenittoman ja lihattoman ruokavalion kanssa. Kaupungista löytyy tähän kasvisruokaan keskittyneitä paikkoja, joista saa myös kaikki gluteenittomana. Ravintolan ruokalistaan kannattaa tosin tutustua etukäteen netissä, sillä välttämättä kaikissa paikoissa gluteeniton vaihtoehto ei onnistu erityisesti jonkin toisen erityisruokavalion kanssa. Näin kävi esimerkiksi aivan ihanan oloisessa ravintolassa johon menimme, mutta jossa sitten päädyin itse nauttimaan cokiksen ja suuntaamaan mäkkäriin tämän jälkeen.

Oma ravintolalempparini Wienissä oli ehdottamasti kasvisruokaan erikoistunut Veggiezz -ketju. Ketjun ideana on tarjota terveellistä, erityisruokavalioihin sopivaa, maistuvaa ruokaa kohtuulliseen hintaan ja valmistusaikaan. Ravintolan vegaaninen ja gluteeniton Smoky Burger -hampurilainen meni ehdottomasti top 3 parhaat hampparit listallani, joten voin todeta ketjun tavoitteessaan onnistuneen.

Smoky Burger oli yhtä hyvää kuin miltä näyttää

Wieniin lähtiessäni haaveilin hieman siitä, että voisin syödä Sacher-kakun, mutta gluteenittoman ruokavalion takia toiveet eivät olleet kovin korkealla. Kävellessämme ympäriinsä Wienin katuja matkaseurani bongasi ihastuttavan näköisen kahvilan, jonne päätimme piipahtaa sisälle. Pieni kahvila oli täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia ja kauniita esineitä. Kulmassa valkoinen kaakeliuuni loi tilaan tunnelmaa ruusukultaisten lusikoiden kilistessä kahvikupeissa. Tiskillä herkut olivat näytillä kauniissa lasipurkeissa ja pieni kuusi joulupalloineen toi tilaan joulun tuntua.

Ihastus paikkaan vain syveni huomatessani, että leipomon tuotteet eivät sisällä jauhoja, sokeria, kananmunaa tai maitoa. Kahvilan vitriinistä löytyi vaihtoehtona Sacher-kakku, joten salainen toiveeni kakun syömisestä Wienissä toteutui!

Gluteeniton Sacherkakku Simply Raw Bakery -kahvilassa

Matkoilla pääsen harvoin tällä tavalla nauttimaan ruokatarjonnasta vaan yleensä pyrin katsomaan listalta jotakin mitä voin syödä, jotta jaksan eteenpäin. Turha siis varmaan edes kertoa kuinka positiivisesti yllättynyt ja iloinen olin näistä ruokapaikkalöydöistä! Kaiken lisäksi maut sopivat myös minulle, joka yleensä nirsoilen ruokien suhteen ja päädyn siksi lopulta varmaan valintaan eli ranskalaisiin ja ketsuppiin. Toivon hartaasti, että Veggiezz tyyppinen ketju rantautuisi myös piakkoin Suomeen, tai joku jotakin vastaavaa tänne perustaisi. Ehkäpä muutaman vuoden päästä.

Joulutunnelmaa toreilla

Joulukuun alkaminen ja joulun läheisyys oli jotenkin päässyt unohtumaan kaiken kiireen keskellä, mutta Wienin matka oli tähänkin ongelmaan oiva ratkaisu. Kaupungissa ei pääse kävelemään niin, ettei törmäisi joulutoriin tai vähintäänkin erilaisiin jouluvaloihin.

Joulukuusenkoristeet tuovat aina mieleen lapsuuden joulut, jotka alkoivat kuusen hakemisesta ja koristelaatikon esiin ottamisesta ja erilaisten pallojen ripustamisesta kuuseen. Joulupallot tuovat itselle aina mieleen aattoaamut ja koristeita Wienissä katsellessa virittäytyi hyvin joulutunnelmaan.
Joulutoreista oman lempparini oli kaupungintalon vieressä sijaitseva joulutori, jonka nimi oli osuvasti ”Christmas Dream”. Kaupungintalo itsessään oli arkkitehtuurisesti vaikuttava rakennus ja loi hienon taustan torille. Markkinoiden parasta antia oli ainakin itselleni joulupalloja myyvät kojut, josta osa oli erikoistunut johonkin tiettyyn teemaan kuten esimerkiksi valkoisiin joulupalloihin.

Joulutoreilla on myynnissä myös glögijuomaa erilaisilla makuvaihtoehdoilla. Omaksi lempparikseni osoittautui lastenjuoma, jossa oli sokerilla höystettyjä kokonaisia marjoja. Edullisin glögipaikka löytyi yllätykseksemme Praterista, huvipuistosta, jossa kävimme katsomassa maailmanpyörää.

Kauniita rakennuksia ja museojonoja

Wienissä aika kuluu mukavasti myös kävellen ympäri kaupunkia rakennuksia ja paikkoja katsellen. Monesta talosta löytyy mielenkiintoisia ja kauniita yksityiskohtia ja kohti korkeuksia katsellessa saakin varoa mihin kävelee. Sää vielä marras-joulukuun vaihteessa oli sellainen, että lämpimästi vaatetettuna ulkona saattoi kävellä menemään, joskin pidempään valokuvia ottaessa saattoi hieman alkaa näpit jäätymään ja ajoittainen sade laittoi välillä hakeutumaan sisätiloihin.

Kulttuuritarjontaa kaupungista löytyy myös kiitettävästi ja joskus haluaisin vielä suunnata konserttiin tuossa kaupungissa. Koska konserttiin ei ehtinyt ajattelin, että museokäynti voisi olla hyvä idea. Selaillessani vaihtoehtoja huomasin, että Albertinassa oli esillä Claude Monet teoksia. Suunta siis kohti museota sunnuntai aamupäivästä.

Oville saapuessani totesin muutaman muunkin olevan kiinnostunut kyseiset teokset näkemään, sillä ovella oli useiden metrien jono. Ainoat jonot missä on aiemmin tullut seisottua ovat olleet lähinnä yökerhoihin, joten tämä pääsi yllättämään. Asetuin siis jonon jatkoksi antaen jonolle 15 minuutin takarajan sisäänpääsyn suhteen. Noin 12 minuutin sisään olinkin ovien sisäpuolella ja jonottamassa lipunmyyntiin. Lipun saatuani totuus siitä, että jonotus ei loppunut vielä tähän iski päin naamaa. Takki päällä ja läppäri kainalossa museoon ei tietenkään päässyt sisään ja ihmiset jonottivat viemään takkejaan johonkin. Loistavan onnen saattelemana jonoon kävellessäni muutama henkilö oli kuitenkin juuri lähdössä ja matkan varrelta vapautui lokerikko, jonne sain takin ja läppärilaukun tungettua. Niinpä pääsin jonottomaan kohti itse maalauksia.

Jonottaessani kohti maalauksia alkoi hieman usko loppua ja teki mieli kääntyä takaisin ja viettää muutamat viimeiset tunnit kaupungissa tehden jotakin muuta. Lopulta kuitenkin noin tuntia myöhemmin pääsin vihdoin muiden ihmisten sekaan maalauksia katsomaan ja totesin sen olleen kaiken jonottamisen arvoista. Nyt olen sitten nähnyt kuuluisat lummetaulut, joista olen lukenut monia kertoja yhdestä lempi lastenkirjoistani (ja myös Picasson livenä).

Iltapäiväteellä Salutorgetissa

Vaihtoon lähtijöiden infossa puhuttiin muun muassa kultturishokista ja siitä, että toiseen maahan muuttamiseen on hyvä valmistautua myös henkisesti. Tapoihin ja kulttuuriin on hyvä tutustua etukäteen. Ihanilta työkavereiltani läksiäislahjaksi saamani iltapäiväteehetki oli mukavaa hemmottelua, sekä virittäytymistä tulevaan ja sopi tähän tarkoitukseen oikein loistavasti.

Muuttaessani Helsinkiin opiskelujen perässä seitsemän vuotta sitten olin kuvitellut asuvani jossakin kaupungin keskustassa ja ostavani aamupalaksi tuoretta leipää Stockmannilta tai Hakaniemen kauppahallista. Totuus iski kuitenkin hyvin nopeasti päin kasvoja, kun opiskelija-asunnosta Vantaan perukoilta kesti lähes tunti julkisilla keskustaan, ja ainoa kävelymatkan päässä oleva ostospaikka oli kioski, jonka hinnoilla ruoan kotiinkuljetuskin tuli halvemmaksi.

Iltapäiväteellä Salutorgetissa

Todennäköisesti opiskeluelämäni Brightonissa ei sekään tule olemaan pelkkää shampanjan ja teen siemailua kivoissa kahviloissa luentojen jälkeen vaan suurelta osin kylmiä asuntoja ja kovaa työtä opintopisteiden eteen. Silti on hyvä buustata myös niitä luksushetkiä näin etukäteen ja siihen tarkoitukseen iltapäivätee sopi loistavasti.

Varasin pöydän Salutorgetista etukäteen ja laitoin sähköpostilla erikoisruokavalioni. Gluteeniton ja lihaton vaihtoehto onnistui mainiosti ja pyyntööni suhtauduttiin todella mukavasti ja asiantuntevasti sopivia vaihtoehtoja ehdottaen. Gluteeniton menu oli myös oikein onnistunut ja herkullinen.

Kauniit astiat, sokerikiteet sulamassa teessä ja shampanja kuplimassa lasissa toivat pimeään talvi-iltaan sopivan pakohetken.

Miksi matkustaa kun se tuhoaa ympäristöä?

Keskustelu matkustamisen ympäristövaikutuksista ja niiden pienentämisestä on ollut tapetilla viime viikkoina monessakin matkablogissa ja syystä. Kaikki tieteelliset artikkelit ja yhteisöt ovat pääsääntöisesti tulleet siihen johtopäätökseen, ettei meno voi jatkua samalla tavalla – ainakaan jos toiveenamme on pystyä jollain tavalla ennustamaan tulevia elinolojamme ja yhteiskuntaamme.

YK:n ympäristöohjelma UNEP lanseerasi vuonna 2008 vihreän talouden käsitteen, jossa ympäristökysymysten ajateltiin ratkeavan ekologisen modernisaation avulla. Lisätään siis tehokkuutta ja vihreää teknologiaa, niin voimme jatkaa talousjärjestelmän kurssia mittavasti muuttamatta. Kymmenen vuoden aikana olemme kuitenkin joutuneet toteamaan, että teknologia tai tehokkuus ei ole tuonut ratkaisua ongelmiimme tai se on vähintään ollut liian hidasta.

Matkailun kannalta ongelmallisinta on se, että matkustaessa liikutaan yleensä paikasta toiseen jollakin päästöjä aiheuttavalla kulkuvälineellä, jalan tai pyörällä kulkemisen sijaan. Suomesta on haastavaa kulkea muualle lentämättä ja elintasomme on sen verran korkea, että viikko etelässä tai viikonloppu New Yorkissa on monelle meille arkea. Näin ollen ruokavalintojen lisäksi yksittäisen ihmisen päästöistä lentämisen osuus voi olla erittäin suuri, vaikka lentoliikenteen osuus kaikista päästöistä maailman mittakaavassa onkin vain noin viiden prosentin luokkaa. Teknologiakaan ei vihreän talouden ajatusten mukaan ole onnistunut ongelmaa ratkaisemaan.

Toisin sanoen ajatus siitä, että matkustaminen pääsääntöisesti voisi olla jotenkin ympäristöystävällistä on epärealistinen. Monet paljon matkustelevat ovatkin alkaneet kriittisesti tarkastella omaa matkailuaan ja tehneet siinä muutoksia. Oli kyse sitten päästökompensaatioista tai hitaamman matkustustavan valinnasta jokainen näistä teoista on askel parempaan suuntaan yhteisen hyvän vuoksi. Osa meistä on myös lopettanut lentämisen ja alkanut suosia lähimatkailua.

Pohdin paljon sitä, miten voin samaan sanoa välittäväni ympäristöstä ja haluavani nykytilaan muutosta sekä kirjoittaa matkustamisesta ja lisäillä Instagramiin kuvia matkoiltani. Karu totuus on se, että olen itsekäs ja en ole valmis luopumaan tietyistä asioista, jotka ovat itselleni tärkeitä. Toinen vaihtoehtoinen ei täysin poissulkeva näkökulma kumpuaa niistä syistä, miksi kirjoitan matkustamisesta.

Uskon, että matkustaminen voi olla myös avain muutokseen.

Olen aina rakastanut kulkea luonnossa ja tarkkailla sitä. Matkustamisen myötä olen päässyt ihastelemaan elämää eri puolella palloa ja haluan, että myös tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus nähdä ne lajit mitä olen nähnyt omin silmin muuallakin kuin museoissa.

Matkustaessa olen myös ensimmäistä kertaa todennut, että globaali talousjärjestelmämme on oma tuotoksemme, jota me voimme halutessamme haastaa ja rakentaa uutta. Kulutusyhteiskunta on länsimainen tuotos, johon olemme vetäneet kaikki mukaan, mutta joka ei näytä tuottavan onnellisuutta oikeastaan kenellekään. Sen sijaan monet matkaajat haluavat kokeilla elämää erilaisia arvoja painottavissa yhteiskunnissa.

Matkoillani pyrin keskustelemaan ihmisten kanssa ja kuulemaan tarinoita, joita muilla on kerrottavanaan. Olen nähnyt millaista kärsimystä viha ja epätasa-arvoisuus voi aiheuttaa. Samalla olen todennut sen, miten samanlaisia me pohjimmiltaan olemme.

Globalisaation myötä toiveet uudenlaisen maailmanlaajuisen yhteisöllisyyden ja yhteistyön mahdollisuuksista olivat pitkään tapetilla. Yhteiskuntien sulkeutumisen myötä ajatus maailmankansalaisuudesta näyttää kuitenkin hälyttävästi lipuvan jonnekin ulottumattomiin Brexitien vanavedessä.

Maailmankansalaisuus ei kuitenkaan ole vielä kuopattu, sillä meillä on aktiivinen matkailusta, uuden näkemisestä ja kokemisesta kiinnostunut porukka. Meillä on mahdollisuus näyttää myös muille mitä kohteita me haluamme tällä planeetalla suojella, mitä voimme saada aikaan yhteistyöllä sekä millaisia vaihtoehtoisia elämäntapoja meillä on.

Matkailu voi parhaimmillaan edistää suvaitsevaisuutta, yhteisöllisyyttä ja rauhaa sekä haastaa vallitsevia epätasa-arvoisia rakenteita. Vaihtoehtoisia tapoja toimia on syntynyt yhteistyössä eri tahojen kanssa. Yksi esimerkki näistä on on Buen Vivir eli hyvän elämän ideologia, jossa tavoiteltavaan elämään kuuluu tiiviisti henkisyys, sekä yhteisön ja luonnon hyvinvointi.

Me olemme etuoikeutettuja voidessamme matkata. Me matkailijoina teemme tietoisen päätöksen matkustaa, vaikka tiedämme sen aiheuttavan ongelmia ympäristölle. Me matkailijoina voimme myös olla edistämässä laajempaa muutosta ja se on mielestäni tarpeeksi hyvä syy yhä matkustaa, sillä lopulta isot ratkaisut voidaan tehdä vain yhdessä.

Earth Hour hotellissa Brysselissä

Jutun taustalla käytettyjä artikkeleita:

Beling, A. & Vanhulst, J. & Demaria, F. & Rabi, V. & Carballo, A. & Pelenc, J. 2018. Discursive Synergies for a ‘Great Transformation’ Towards Sustainability: Pragmatic Contributions to a Necessary Dialogue Between Human Development, Degrowth, and Buen Vivir. Ecological Economics.

Loiseau & Saikku & Antikainen& Drostec & Hansjürgensc & Pitkänen & Leskinen & Kuikman & Thomsene. 2016. Green economy and related concepts: An overview. Journal of Green Production.