Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kotimaan miniloma: Mathildedalin ja Teijon ruukkikylät

Herkullisia ruokia, kaunista luontoa ja rentoa tekemistä. Ruukkikyläloma Mathildedalissa tiivistettynä. Kyläyhteisö on onnistunut hienosti vangitsemaan parhaimmat puolensa myytäväksi konseptiksi, jonka matkailija ostaa mielellään. Kahden yön minilomalla ehti nähdä ja tehdä, mutta olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa.

Alpakka

Mathildedalin kylä

Olimme ennen reissua listanneet asiat, joita halusimme lomaan ehdottomasti sisällyttää. Omalla listallani oli pitsansyönti Kyläravintola Terhossa ja alpakat. Matkaseuran listalla oli kahvittelu PetriS Chocolatessa ja kauppojen kiertely.

Rantatuoli hiekalla

Näihin ohjelmanumeroihin saimmekin kulutettua oikeastaan koko päivän, sillä paikat eivät ole auki kovin pitkään vaan noin 6 tunnin ajan päivittäin. Kiertelimme ensin tutkimassa paikan ihania putiikkeja, joiden tarjonta koostuu suurelta osin käsityöstä. Paikat olivat myös koiraystävällisiä, joskin Iines shoppaili repusta käsin. Kaarnalaivasta mukaan tarttui vaateharja, josta olin todella innoissani, sillä tarkoituksena on ollut opetella pitämään parempaa huolta vaatteista. Tällä aseella aion jatkossa taistella villapaitoihin tarttuvia koirankarvoja vastaan.

Kukka ikkunalla

Putiikeissa kiertelyä

Ruukin kehräämö oli toinen lempipaikoistani ostoksille, vaikka tällä kertaa jäin vain ihailemaan alpakanvillaisia tuotteita. Huivin ostamatta jättäminen jäi hieman harmittamaan, mutta ehkäpä sitä voi lähteä Matildaan toisenkin kerran ostoksille. Ruukin valimosta löytyi myös kiva näyttely, joka valotti Teijon tehtaiden tarinaa vuosien saatossa.

Ruukin kehräämö

Terhoa ja pitsan syöntiä olin odottanut todella paljon reissulta, sillä rakastan pitsaa ja istuskelua kivoissa, rennoissa paikoissa. Sesonki aikaan tosin noin 50 muulla ihmisellä oli tasan sama suunnitelma. Onnistuimme kuitenkin saamaan porukallemme pöydän edessä olevalta terassilta, jonka jälkeen oli ainoana tehtävänä enää onnistua tekemään tilaus. Vältän yleensä jonottamista viimeiseen asti, mutta tällä kertaa uhmasin tätä periaatetta ja asetuin jonoon toivomaan, että pääsisin tiskille asti. Nälkäiset ihmiset ja jonottaminen eivät ole kovinkaan hyvä yhdistelmä ja kiukkuinen tunnelma ja töniminen jonossa saivat oman fiiliksen jonkin verran laskemaan puhumattakaan siitä, että ketään ei enää kiinnostanut pitää minkäänlaisia turvavälejä. Lopulta tilaus saatiin kuitenkin tehtyä ja kiireestä huolimatta kassalla palvelu oli oikein ystävällistä. Pitsat olivat myös juuri niin herkullisia kuin olin kuvitellut ja jonossa päätään nostanut ärsytys suli heti ensimmäisten suupalojen myötä.

pitsa

Super herkullinen gluteeniton pitsa

Pitsojen jälkeen päätimme siirtyä samantien jälkkärille PetriS Chocolateen. Aamupäivän sateisuus oli tässä vaiheessa jo väistynyt ja saimme puutarhasta ihanan kulmapöydän, jossa nauttia suklaaherkuista ja teestä. Olimme kaikki unohtaneet shampoon kotiin, joten käväisimme ostamassa puodista mukaan myös palashampoota ennen majoitukseen lähtöä. Kauppojen ja paikkojen alkaessa sulkeutua myös kylä hiljeni auringonlaskuun ja alkuillasta sai kylällä kävellä ja katsella jo ihan erilaisessa rauhallisessa tunnelmassa kuin aiemmin päivällä.

Kukka puutarhassa

Teijon kylä – perinteisempää kylätunnelmaa

Lähtöpäivänä päätimme mennä tutustumaan lähellä olevaan Teijon kylään. Vaikka pidinkin kovasti Mathildedalin kaupoista ja herkullisista ruuista halusin viettää toisen päivän hieman rauhallisemmassa paikassa. Teijo tarjosikin tähän hyvän vaihtoehdon.
Teijon Masuunin kivirakennus kätkee sisälleen vuoden 1801 masuunin, mutta tarjolla on tänä päivänä myös paljon muuta. Rakennuksesta löytyy kahvila ja puoti sekä vaihtuva taidenäyttely, jota kävimme katsomassa porukalla. Jäin ensin koiran kanssa odottamaan ulos, mutta ystävällinen henkilökunnan jäsen tuli rapsuttelemaan Iinestä ja juttelemaan ja kertoi, että Iines on tervetullut sisätiloihin. Näin pääsi Iineksin katsomaan taidenäyttelyä selkärepusta.

Rakennus ja piippu

Teijon masuuni

Lounaalle suuntasimme Teijon Arkkiin, jossa tarjolla oli herkullista kotiruokamainen buffet. Koiran kanssa jäimme ulos terassille syömään, vaikka olikin hieman viileämpi päivä.
Teijon kylältä löytyy myös perinteinen kyläkauppa, josta löytyy perustarvikkeita sipseistä varvastossuihin. Hinnat ovat myös kyläkaupan hintatasoa, mutta reissatessa on mukava tukea läheltä löytyviä ja pysyviä palveluita.
Ruuhkaisen ja selkeästi enemmän matkailijoille suunnatun Mathildedalin jälkeen Teijon kylä oli mukavaa vastapainoa perinteisemmän rauhallisen kylätunnelman myötä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan myös Teijon kylään, mikäli tällä suunnalla matkailet.

Ulkoilua kansallispuiston maisemissa

Mathildedalin kylä sijaitsee aivan Teijon kansallispuiston kupeessa, joten reissuun voi yhdistää helposti ulkoilua tai pidemmän kävelyretken. Olimme tällä kertaa reissussa isommalla porukalla koiravanhuksen ja 1,5v lapsen kanssa, joten vaelluksen sijaan keskityimme nauttimaan ulkoilusta meille kaikille sopivalla tavalla.
Päiväkävelyksi valitsimme Jeturkastin muinaispolun, josta reitin alkupää on noin 700 metrin matkalta esteetön ja sen voi lumettomana aikan kulkea vaunujen kanssa. Vaunuissa istuminen ei kuitenkaan pahemmin kiinnostellut vaan mäntymetsän keskellä kulkevalla polulla oli paljon kivempi kulkea itse. Kävelytien varrelta löytyi myös kattava mustikkatarjonta ja poikkesimmekin napsimaan herkkuja suuhumme. Iines kunnostautui nopeimpana poimijana ja mukaan taisi mennä myös muutamia lehtiä varpuineen päivineen. Mustikoita löytyi sen verran paljon, että ilmeisesti olin onnistunut murskaamaan niitä reisien välissä poimimessani, sillä housut lähtivät kyllä pesuun reissun jälkeen.
700 metrin kävelyn päästä löytyi noin 9000 vuotta vanha muinaisranta. Ranta on nyt lähes 100 metriä merenpinnan yläpuolella eli vettä ei tältä rannalta enää löydy. Kauniisti muotoutuneita kiviä sen sijaan sitäkin enemmän.

Koira repussa

Muinaisrantaa ihailemassa

Osalla meistä oli toiveena virkistäytyä myös uimalla ja saimme vinkiksi suunnata Matildanjärvelle pulahtamaan. Lähes vastapäätä PetriS Chocolatea on pieni hiekkapohjainen ranta, josta pystyi hyvin lähtemään uimaan. Itse nautin lähinnä snorklailusta lämpimässä vedessä, joten uimisen sijaan tyydyin uittamaan jalkoja rantavedessä.

Varpaat vedessä

Lähdin illalla vielä yksin hieman pidemmälle reitille iltalenkille ja päätin valita noin 7 km pituisen reitin kohti suota. Reitti ei ilmeisesti ollut vielä loppukesästä aivan valmis vaan vasta rakenteille ja uudemmassa kartassa näyttää saaneen nimen Tapaninkierros. Lähdin reissuun aika myöhään illalla ja hieman stressasin sitä, että reitin merkinnät eivät olleet kovin selvät. Alkumatka oli myös autotie metsässä tyylistä maastoa, jota ei ole niin hauska kulkea, mutta suon reunaan ja enemmän metsään päästessä pääsi paremmin nauttimaan luonnosta. Paremmalla ajalla olisin ehdottomasti lähtenyt kohti järviä ja yhdistänyt reissuun uimisen.

Rentoutumista mökillä

Penkki ja meri

Uimarannan maisemia

Majoitukseksi valitsimme mökin Meri-Ruukin lomakylästä. Mökki itsessään oli kotoisa ja terassilla olisi viettänyt mielellään enemmänkin aikaa, jos säät olisivat sen sallineet. Onneksi sateellakin sauna lämpeni!
Ainoana haasteena meille osoittautui mökin tasoerot. Alhaalla eteisestä oleskelutilaan oli yksi iso porras ja yläkerran parvella myös tasoeroja, joita erityisesti pimeässä oli vaikea havaita. Alhaalta löytyi yksi makuuhuone ja yläkerran portaisiin sai lapsiportin, joka helpotti paljon oleskelua. Villasukat jalassa sohvalla istuskellessa ja auringonlaskua katsellessa mökin viihtyisyys ja paikan rauhallisuus pääsi oikeuksiinsa.

Auringonlasku mökin ikkunasta

Auringonlasku mökin ikkunasta

Yhdistä reissuun:
Fiskars ja Raasepori

Päiväretki Helsingistä: kotoinen Porvoo

Porvoo on yksi omia suosikkejani päiväretkikohteeksi Helsingistä ja siellä tulee käytyä yleensä vähintään kerran vuodessa. Kaupunki on sopivan pieni yhden päivän kiertelyyn, mutta matkailijoille löytyy monia vaihtoehtoja päivän viettämiseen. Omaan reissuuni kuuluu aina myös samat klassikkopaikat, joissa on lähes pakko käydä kotoisen fiiliksen saamiseksi.

Linnamäki

Reissun aluksi kävimme katsastamassa kirkon näkymät, kuten aina reissulla, mutta tällä kertaa jatkoimme hetkiseksi luontoon kohti Linnamäkeä. Linnamäki on lyhyen kävelymatkan päässä kirkolta oleva mäki, jossa historiallista tunnelmaa luovat isot vallihaudat. Mäeltä on myös hienot maisemat kaupunkiin, joten pieni reippailu ja kiipeäminen ovat sen arvoisia.

Brunbergin myymälä

Omalla reissullani käyn aina Brunbergin myymälässä ainakin kääntymässä ja nappaamassa jonkin karkkipussin mukaan. Ilman tätä käyntiä Porvoon reissu ei tunnu Porvoolta. Näin korona-aikaan pieni puoti oli ehkä hieman ahdistavan täynnä, joten nappasimme ostokset nopeasti mukaan ja poistuimme karkkeja rikkaampina ulos ovesta.

Syömistä ja kahvittelua

Porvoon reissussa olennaista on kaduilla kävelyn lisäksi myös syöminen. Tavoitteena on yleensä käydä vähintään kahdessa paikassa reissun aikana, joista toisessa nautitaan ruokaa ja toisessa herkkuja.
Ruokailussa päädyimme tällä kertaa testaamaan Kiva cafe-streetfood-barin, sillä ilma oli todella ihana ja terassi rauhallinen (jos erittäin ärhäkkäitä ja nopeita lintuja ei lasketa). Valitsimme listalta steam bunit, joista itselleni gluteenittoman version. Oma Pafos niminen herkkuni halloumilla ja paprikahillokkeella oli aivan täydellinen! Matkaseurani ei sen sijaan innostunut aidosta steam bunista. Kerrankin gluteeniton ruoka sai enemmän ihastelua kuin normaali vaihtoehto.

Kahville istahdimme Porvoon Paahtimoon. Kahvia juomattomana cokis rakastajana en osaa sanoa paikan kahveista, mutta tee oli hyvää.

Seuraava Porvoon reissu on varmasti tulossa taas tulevaisuudessa, joten jaa parhaat vinkkisi Porvooseen kommenteissa!

Päiväretki Helsingistä: Fiskars village ja Raaseporin linna

Fiskars joki ja talo

Astuessani ulos autosta Fiskarsin parkkipaikalla osuivat silmiin kauniit vanhat tehdasrakennukset ja alueen läpi virtaava joki puistomaisessa miljöössä. Heti ensimmäiseksi oli kaivettava esiin kamera ja kuvattava joen ylle kaartuvia puita ja taustalla kohoavia rakennuksia. Fiskarsissa päivä vierähti nopeasti kierrellen ja katsellen ja viehättävän ulkonäön lisäksi alueelta löytyy mukavasti palvelutarjontaa ja tekemistä koko vierailun ajaksi.

Oma päiväretkemme Fiskarsiin sijoittui heinäkuun epävakaisiin säihin, ja heti kun oli ehditty kamerat kaivaa laukusta, napsahti päälle sadekuuro. Niinpä aloitimme tutustumisen Fiskarsiin kiertelemällä muutamia kauppoja. Fiskars shopista löytyy Fiskars Groupin brändien tarjontaa ja myös hyviä tarjouksia. Pienempiä putiikkeja löytyy lisää läheisistä rakennuksista ja monissa myydään käsityöpainotteisia uniikkeja tuotteita. Omana lempparinani olivat pop-up myymälästä löytyneet lasipullot, joihin oli maalattu eläinten kuvia.

Kivellä koskettaen vettäYllätyksiä ja näköaloja

Karttaa katsoessamme totesimme Fiskarsista löytyvän myös näköalatornin. Heti kun sade hieman hellitti lähdimme suuntaamaan ylös kellotornin takaa kohti kukkulaa. Polku ylös meni meiltä ohitse, joten saavuimme laelle kiertoreittiä, mutta samalla tuli nähtyä hieman lähiseutua ja taloja. Itse näköalatorni oli muutaman portaan korkuinen “lava”, josta ei suoranaisesti ollut kovin erikoinen näköala. Ylhäältä pystyi kuitenkin bongaamaan tien, jota pitkin olimme saapuneet ja ihailemaan suomalaista tyypillistä maisemaa.Näköalapaikan paras anti oli kuitenkin sen nurkassa oleva “laatikko”, jonka bongasin heti kun saavuin tasanteelle. Rakastan niitä hetkiä, kun löydät yllättäen jotain mikä ei varsinaisesti kuulu siihen paikkaan ja jännityksellä odotat mitä tuleman pitää. Laatikosta löytyi valokuva-albumi, jonka kuvien selailuun käytimmekin jonkin aikaa arvaillen missä kuvat oli otettu ja milloin.

Hieman pelottava yksityiskohta ikkunassa

Yksityiskohtia ja aurinkoa

Alueen ravintoloihin tai museoihin emme tällä reissulla sen tarkemmin tutustuneet. (Sillä jotain pitää aina jättää seuraavalle kerralle). Sen sijaan istahdimme jäätelölle joen rantaan nauttimaan esiin tulleesta auringosta ja kiertelimme aluetta kameroiden kanssa yksityiskohtia kuvaillen. Monet alueen paikoista ovat auki klo 17 tai 18, joten mikäli haluaa kierrellä putiikkeja kannattaa matkaan lähteä heti aamupäivästä. Alue tarjoaa kuitenkin itsessään nähtävää ja ihmeteltävää ja siellä voi kävellä rauhassa useamman tunninkin välttämättä edes poikkeamatta mihinkään sisään.

Raaseporin linnan rauniot

Fiskarsista jatkoimme reissua illasta kohti Raaseporin linnan raunioita ajellen matkan pieniä hiekkateitä ihaillen suomalaista maaseutua. Olen aiemmalla reissullani tutustunut linnaan sisältä ja voin suositella siihen tutustumaan myös sisältä jos paikan päälle satut.

Päivä oli kääntynyt jo illaksi ja tiesimme, ettei linna olisi enää auki kun sinne pääsisimme, mutta halusimme kuitenkin käydä katsomassa paikan paluumatkalla. Linnaan sisälle on pääsymaksu, mutta alueella voi käydä kävelemässä ja linnaa katsomassa myös ulkopuolelta.

Raaseporin linna

Illasta tulikin jollain tavalla maaginen, sillä juuri saapuessamme raunioille aurinko pilkisti pilvien raosta värjäten linnan ja taivaan aivan lyhyeksi hetkeksi samalla kun seisoimme kahdestaan ihaillen näkyä hiljaisuuden keskellä.

Kotimatkalla iltahämärässä piti vielä jaksaa pitää silmät auki eläinten varalta. Alkumatkasta tielle astelikin peura, joka onneksi huomattiin hyvän matkan päästä. Peura vilkaisi meitä ja kääntyi takaisin metsään. Hetken kuitenkin sydän pamppaili jarrutuksen jälkeen 100 kilometrin tuntivauhdista.

Vierailulla Kapkaupungin slummissa

Ennen lähtöäni Kapkaupunkiin olin käymässä isovanhempieni luona. Mummoni huomasi lehdestä televisiosta tulevan dokumentin Kapkaupungista ja innostuimme siitä, että voisimme tutustua kohteeseeni yhdessä etukäteen television välityksellä. Illalla istahdimme sohvalle ja avasimme television. Dokumentissa seurattiin sairaalan arkea ja kerrottiin, miten lääkärit ympäri maailmaa tulevat sairaalaan harjoitteluun, sillä vastaavia vammoja ei samoissa määrin löydy monesta muusta paikasta. Siinä vaiheessa, kun lääkäri työnsi sormiaan potilaan viidakkoveitsellä halkaistuun kalloon mummoni poistui television äärestä. Keittiössä yritin selittää, että tulisin olemaan vapaaehtoistyöjaksollani turvassa ja emme tulisi olemaan missään vaarallisissa paikoissa. Samalla pyrin vakuuttelemaan myös itseäni siitä, että reissuun olisi täysin turvallista lähteä.

Huolestunut turisti slummikierroksella

Ensimmäinen viikonloppu Kapkaupungissa meni turistikohteiden parissa uusien kämppisten kanssa. Kuitenkin heti maanantaina oli ohjelmassa slummikierros. Mietin asunnolla pitkään uskaltaisinko ottaa mukaani kameraa ja millaiset vaatteet tulisi laittaa päälle. Dokumenttien ja uutisten tarinat jengiväkivallasta nousivat ajatuksiin. Järkeilin kuitenkin itselleni, että slummiturismin oli oltava täysin turvallista, koska muuten tällaisia kierroksia ei olisi kannattavaa järjestää.

Pyykkejä kuivamassa narulla

Bussista ulos noustessani puristin kuitenkin kameraani kaksin käsin ja päätin pysyä visusti porukassa. Kaikkialla oli kuitenkin rauhallista ja yllättävän siistiä pienine taloineen. Oppaamme kertoi meille Kapkaupungin ja townshipien historiasta. Opettelimme myös tervehtimään paikallisella kielellä, jotta voisimme olla kohteliaita toisten asunnoissa vieraillessamme.

Kierroksemme ensimmäinen osa vei meidät pieniin taloihin, joissa asui useita ihmisiä samassa asunnossa. Rakennukset eivät olleet sellaisia, joita mielikuvissani olin ajatellut slummissa olevan. Toki asuminen oli karua, mutta tarjolla oli seinät ja katto pään päällä. Samalla toisten asuntoihin sisälle meno tuntui kiusalliselta. Saapua nyt toiselta puolen maapalloa tirkistelemään miten surkeasti jotkut elävät. Toisaalta tiesin, että mukana olevat henkilöt saavat osan palkkiosta, joka auttaa tuomaan lisätuloja.

Normaalia elämää epänormaaleissa oloissa

Townshipeistä löytyy myös erilaisia palveluita kouluista, päiväkodeista ja terveysasemista alkaen epävirallisen sektorin tarjontaan. Kadun kojut toimivat take away ravintoloina, ruokaa myydään ja myös hiusten leikkuu onnistuu lähellä kotia. Suuri osa alueella asuvista tienaakin rahansa epävirallisella sektorilla tarjoamalla palveluita lähialueen asukkaille.

Ruokakoju Kapkaupungin townshipissa

Paikallinen ruokakoju

Lapsien iloiset äänet koulun sisältä ja pihalta toivat tunteen siitä, että elämää eletään parhaansa mukaan missä tahansa paikassa ja olosuhteissa. Olosuhteet eivät määritä mahdollisuutta kokea iloa tai onnea, mutta ne vaikuttavat siihen kuinka kovasti täytyy ponnistella jokapäiväisessä elämässä. Kapkaupungin historian tapahtumat määrittelevät vieläkin pitkälle sen millaisia mahdollisuuksia ihmisillä on elämässä.

Kierroksemme jatkui townshipin osiin, jossa ihmiset elävät epävirallisissa asutuksissa, jotka oli suurimmaksi osaksi tehty aaltopellistä. Näihinkin asumuksiin oli tehty useita huoneita ja joihinkin jopa useampia kerroksia. Vaikka asuminen olikin tehty olosuhteisiin nähden mahdollisimman mukavaksi oli päällimmäisenä ajatus siitä, miten onnellinen onkaan päästessään illalla nukkumaan omaan sänkyyn juoksevan veden ja vessan viereen. Kaupungin tarjoamat vesipisteet voivat nimittäin olla jopa 200 metrin päässä kotoa ja bajamajat vieläkin kauempana. Palveluiden olemassaolo ei pelkästään riitä, sillä monet eri asiat kuten oma turvallisuus voi estää niiden käytön.

Kävellessäni peltitalojen välissä mietin miten olisin jo eksynyt paikkaan ajat sitten ilman opastamme. Pelot olivat myös tässä vaiheessa haihtuneet, sillä ihmiset ottivat meidät vastaan ystävällisesti. Muutama selvästi juopunut ihminen kävelyllämme tuli vastaan, mutta tämä on tuttua myös meiltä suomesta, joten se ei suoraan hätkäyttänyt.

Slummikierros muutti täysin käsitykseni slummeista. Aiempi kuvani rikollisuuden pesäkkeistä, joissa juostaan jatkuvasti aseiden kanssa muuttui realistisemmaksi. Ihmiset käyvät töissä, lapset koulussa ja perheet elävät elämäänsä kuten me kaikki muutkin maailman ihmiset. Päihteet, väkivalta ja jengit ovat myös totta. Mutta ne eivät ole koko totuus.