Takaisin Suomessa – käänteistä kulttuurishokkia ja epävarmuutta

Suomeen paluusta on muutaman viikon päästä kaksi kuukautta. Olen aloittanut tämän postauksen kirjoittamisen muutamaan kertaan, mutta normaalin kirjoittamisen flown sijaan olen tuijottanut vilkkuvaa kursoria. Tiesin, että kotiinpaluu tulisi olemaan rankkaa ja olin yrittänyt henkisesti valmistautua siihen, mutta miten voi valmistautua kurjaan oloon. Luin paljon artikkeleita käänteisestä kulttuurishokista ja siihen valmistautumisesta. Tiedättehän ohjeet siitä, miten pitää antaa itselleen aikaa, hyväksyä tunteensa ja nähdä ihmisiä sekä tehdä kivoja asioita. Hyviä ohjeita, mutta vaikea toteuttaa käytännössä, kun mielen on vallannut surumielisyys.

Käänteinen kulttuurishokki tuntuu hieman samalta kuin eroaminen. Ensitapaamiselta ihastuit. Kaikki oli mielenkiintoista ja et malttanut odottaa seuraavaa päivää. Yhdessä vietettyjen päivien myötä ihastuminen syventyi. Olit onnellinen ja et halunnut ajatella liikaa sitä, että joku päivä asiat eivät ehkä olisikaan niin. Jossain vaiheessa todellisuus astui kuvioihin. Piti alkaa miettiä asioita tulevaisuuden kannalta ja sitä, mikä olisi järkevää. Täytyi päästää irti ja palata siihen, mitä elämä oli ollut ennen. Mutta sitten tajuat, ettei ole paluuta takaisin siihen mitä oli ennen, sillä et voi palata taaksepäin takaisin entiseen elämään. Niinpä tekee mieli istua kotona katsomassa Netflixiä ja vetämässä jäätelöä, eikä nauttia mistään, sillä varmasti mikään nykyhetkessä tai tulevaisuudessa ei voi olla yhtä hienoa kuin se mitä oli. Samalla tiedän, että olisi aika katsoa romanssiani Brightonin kanssa elämää muuttavana kokemuksena, muttei antaa sen määrittää nykyhetkeä.

Paluun jälkeen on ollut toki myös monta hyvää hetkeä. On ollut hauskaa viettää aikaa läheisten kanssa ja tehdä kesäjuttuja Suomessa. Ihanaa oli myös saada asunto ja omat tavarat muutettua sinne. Kämppiselämän jälkeen osaa arvostaa omaa rauhaa. Samalla myös omat rakkaat tavarat kuten DVD-boksit ja lempikirjat pääsivät vihdoin laatikoistaan ja huomasin, että vaikka vähällä pärjää on materia myös osittain tärkeää. Ensimmäistä kertaa tunsin todella olevani kotona ja innoissani siitä, kun menin töihin. Urheilu on aina ollut iso osa elämääni ja tämän kontekstin ja yhteisön puuttuminen oli välillä rankkaa. Kotihallin oven avaaminen ja valmentamisen sujuminen kuin ennenkin, mutta entistäkin isommalla innolla, oli helpotus ja edesauttoi kotiutumista. Myös festarit hyvässä seurassa toi tunteen siitä, että kaikki hauska elämässä ei ehkä olekaan ohi.

Lähes kahden kuukauden jälkeen on hyvä nähdä, että edistymistäkin on tapahtunut. Kun ensimmäisten viikkojen aikana meinasin jäädä auton alle, unohtelin Suomen kielen sanoja ja saatoin olla itkun partaalla pienistäkin asioista on näistä päästy jo eteenpäin, ja olen saanut katsetta syksyn suunnitteluun. Lisäksi en ikävöi Brightoniin koko ajan, vaikkakin päivittäin mietin monia mukavia muistoja. Eniten ikävöin kaveriporukkaa ja samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa vietin paljon aikaa Brightonissa. Uskon kuitenkin, että joidenkin kanssa polut ehkä vielä tulevaisuudessa kohtaavat ja jos eivät niin olen kiitollinen jokaisesta, jonka matkallani tapasin.

Kotiinpalaaminen on ristiriitaista, sillä tavallaan toivoo voivansa palata entiseen tietäen samalla, ettei se ole mahdollista. Ihmisten elämä ei ole pysähtynyt odottamaan omaa paluuta ja asiat ovat muuttuneet. Jotkin ehkä peruuttamattomasti. Vaikka tämä muuttunut todellisuus tuntuu vieraalta samalla pelkään, että mikään ei ole muuttunut eikä muutukaan. Koin tämän kokemuksen, ja tiedän millaista elämä voi parhaimmillaan olla, kun ottaa riskejä ja on valmis epäonnistumaan, mutta mitä jos palaaminen vetää minut takaisin vanhoihin uomiin.

Pohdin pitkään miksi palaaminen aiheutti kulttuurishokin kun lähteminen ei. ”Muutos on kivuliasta vain jos sitä vastustaa”, kuuluisa sitaatti opastaa ja ehkäpä avaa tilannetta. Vaihtoon lähtiessä lähdin toteuttamaan unelmaa. Hyppäsin haasteisiin ja muutokseen ja tunnuin uivan myötävirtaan satunnaisista vastoinkäymisistä huolimatta. Palaaminen taas tuntuu siltä, että yritän seisoa virrassa, joka pyrkii työntämään eteenpäin, mutta en halua lähteä, sillä olen epävarma suunnasta. Mihin seuraavaksi? Mikä on minulle oikea suunta? Mitä tehdään unelman toteuttamisen jälkeen?

Millaista on asua ulkomailla lyhyitä aikoja?

Yhden pubilounaan aikana keskustelimme kavereiden kanssa siitä, miten tuntuu haastavalta vastata kysymyksiin siitä, millaista on asua Brightonissa tai miten täällä menee. Brightonissa on ihan huippua asua, mutta suurimpana osana päivistä ei tapahdu mitään merkittävää kaupankäynnin ja opiskelun tai töiden lisäksi. Eniten olen viettänyt aikaa kaupungilla ystävien vieraillessa ja paikkaa heille esitellessäni. Arki täällä on siis toisin sanoen todella kaukana siitä, millaisia päiviä vietän silloin kun matkustan. Ulkomailla asuminen erityisesti silloin, kun kyse on lyhyestä ajasta kuten puolesta vuodesta on sekä mahtavaa että raskasta, mutta ehdottomasti sen arvoista.

Saat olla paikassa, jonka olet itse valinnut

Parasta ulkomailla asumisessa on se, että olet itse tehnyt päätöksen muuttaa kyseiseen paikkaan, ja yleensä jonkin erittäin mahtavan asian takia. Pidän englantilaisesta kohteliaisuuskulttuurista, jossa pyydetään anteeksi jo sitä jos esimerkiksi meinataan törmätä toiseen sekä siitä, että täällä voi jutella jonkun kanssa vaikka bussipysäkillä tai kysyä puolitutun kuulumisia vaikuttamatta oudolta. Brighton on kaupunkina kuin minulle tarkoitettu ja pidän sen rennosta ja suvaitsevaisesta ilmapiiristä, sekä aivan ihastuttavista pikku putiikeista. Voin helposti lähteä kävelylle merenrantaan ja kuunnella aaltojen kohinaa tai patikoida lähialueen kansallispuistoissa. Yliopisto on oman alani parhaana tarjonnut juuri sellaista osaamista, jota täältä lähdin hakemaan ja koko täällä olon ajan on tuntunut siltä, että kuulun joukkoon. Ulkomaille muuttaessa pääsee siis valitsemaan tietoisesti paikan itselle tärkeiden asioiden perusteella eikä päädy asumaan jossain vain siksi, että on siellä sattunut syntymään.

Naapurin palmut

Arki on mielenkiintoisempaa

Kun et ehtinyt syödä ja nappaat ranskalaiset evääksi junaan

Ulkomailla asuessa arki on paljon mielenkiintoisempaa, sillä lähes joka päivä tulee koettua jotakin uutta. Ehkä opit uuden sanan eri kielellä tai testaat jotakin uutta paikallista ruokaa. Itselle myös kaupassa käynti on näin kuuden kuukauden jälkeen yhä erittäin mielekästä, sillä tutkin aina jotakin uusia hyllyjä ja testaan erilaisia tuotteita.

Vaikka arki on mielenkiintoisempaa, se on silti arkea. Heräät, lähdet kouluun/töihin, käyt kaupassa, teet ruokaa, pyykkäät ja käyt harrastuksissa. Jossakin välissä yrität pitää yllä jonkinlaista sosiaalista elämää ja mahdollisesti vielä nähdä hieman paikkoja. Sanoisin, että suurin osa täällä vietetystä ajasta on ollut nimenomaan tätä, mutta samalla tästä arjesta täällä nauttien.

Tapaat paljon uusia ihmisiä ja kaipaat rakkaita kotoa

Jokaisella kerralla, kun olen muuttanut ulkomaille en ole tuntenut paikasta ketään etukäteen. Tämä ei ole ikinä häirinnyt, sillä olen joka kerta tutustunut aivan ihaniin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä. Sosiaaliset ympyrät pitää luoda uudestaan aivan tyhjästä, joten ainakin itse pyrin tapaamaan mahdollisimman paljon uusia ihmisiä ja menemään lähes aina, jos joku jonnekin kutsuu. Välillä tämä saattaa aiheuttaa tietynlaista sosiaalista ähkyä ja toivoo, että voisi vain maata kotona katsomassa Netflixiä puhumatta mitään jonkun vanhan kaverin kanssa, jonka kanssa on helppo olla myös väsyneenä. Samalla myös huomaa miten tärkeitä omat ystävät ovat ja kuinka paljon kaipaa kaikkia rakkaita kotona. Onneksi nykyään voi helposti pitää yhteyttä ja olla mukana toisen elämässä vaikka välimatkaa olisikin. Ihanaa onkin ollut ystävät, jotka ovat tulleet vierailulle ja joille on voinut esitellä arkea täällä.

Lyhyen aikaa ulkomailla asuessa myös tietää, että aikoo jossakin vaiheessa suunnata kohti seuraavaa asuinpaikkaa. Itselleni tämä ainakin tarkoittaa sitä, että kaikkiin ihmissuhteisiin, joita täällä luo liittyy tietynlaista haikeutta, koska tietää, että vaikka ystävyys jatkuisikin tulee todennäköisesti kilometrejä löytymään välistä. Toisaalta tämä auttaa myös elämään enemmän hetkessä ja viettämään paljon aikaa yhdessä.

Suuntana pesula

Kaikki tapahtuu vieraalla kielellä

Englanti on vuosien varrella kehittynyt käytön myötä ja suurimman osan ajasta en ajattele ollenkaan toimivani vieraalla kielellä. Toisinaan taas on hetkiä, jolloin turhauttaa. Opiskeluun täytyy varata hieman enemmän aikaa, sillä esimerkiksi esseitä kirjoittaessa täytyy hieman enemmän miettiä kielioppia ja joskus hakea sanoja. Ystävien kanssa ollessa saatan vielä Googlata jotakin slangisanaa kun muut jo nauravat jutulle. Eri kielellä kommunikoidessa puuttuu myös tietynlainen yhteinen pohja ja esimerkiksi lauseen ”hypätään nyt eka” kääntäminen ja selittäminen englanniksi ei tuottanut ihan sellaista reaktiota kuin odotin. Mikään näistä asioista ei ole itselle tuntunut ylivoimaiselta ja on ihan huippua päästä käyttämään englantia päivittäin ja huomata miten paljon helpompaa se on päivä päivältä.

Huonot päivät ovat huonoja päiviä

Yksi tärkeimmistä asioista muistaa on se, että jokaisella on huonoja päiviä ja niitä tulee olemaan myös ulkomailla asuessa. Yleensä matkustaessa kaikki on ihanaa ja kivaa, koska ollaan lomalla ja pienet vastoinkäymiset eivät haittaa. Arjessa kuitenkin välillä vaan kaikki ottaa päähän ja silloin tietysti myös sataa kaatamalla, bussi on myöhässä ja ostoskassi hajoaa. Vaikka asut ulkomailla ja se on ihan mahtavaa tulee olemaan myös huonoja päiviä, jolloin tekisi mieli vaan mennä kotiin peiton alle. Silloin olen lähinnä vaan miettinyt, että huonoja päiviä on aina, mutta ainakin saan viettää nämäkin päivät aika huipussa paikassa.

Olet jakautunut kahden paikan välille

Hankalinta itselleni on se, että välillä tuntuu siltä, että on jakautunut kahden paikan välille. Asioille, jotka tapahtuvat Suomessa et voi tehdä mitään, mutta silti ne vaikuttavat hyvinkin vahvasti omaan mielialaan ja tekemisiin. Ystävät ja perhe elävät elämäänsä eteenpäin Suomessa ja yrität jotenkin pysyä mukana siinä, mitä tapahtuu kuitenkaan oikeastaan olematta mukana. Yrität myös jakaa omaa kokemusta, mutta se on usein hieman hankalaa, koska kotona muilla ei ole käsitystä arjesta ulkomailla, eivätkä he esimerkiksi tunne uusia ystäviäsi. Saatat myös kaivata joitain asioita Suomesta ja samalla et halua mennä takaisin.

Olet vapaampi tekemään mitä haluat

Ulkomaille muutto on myös mahdollisuus kokeilla uutta, oppia itsestään lisää ja tehdä elämästä rohkeasti juuri sen näköistä kuin haluaa. On helpompi päästää irti niistä odotuksista, että jotakin pitäisi tehdä jonakin tiettynä hetkenä ja tiettyyn ikään mennessä pitäisi olla tietty lista asioita tehtynä. Uudessa ympäristössä tuntuu helpommalta kokeilla vaikka uutta harrastusta tai tehdä jotakin mitä on pidempään miettinyt. Samalla myös tulee selkeämmäksi ne asiat joiden pariin hakeudut myös ulkomailla asuessasi ja prioriteetit asettuvat paremmin kohdilleen. Itse esimerkiksi olen huomannut, että valmentaminen ja urheilu ovat itselle hyvin tärkeitä. Niitä olen aina priorisoinut omassa elämässäni ja selkeästi tämä on ollut itseni kannalta oikea päätös.

Täydellinen tila joogalle ja meditaatiolle

Ulkomailla asuminen on itselleni pääsääntöisesti arkea, mutta paikassa, jossa viihdyn todella hyvin. Jatkuvat uudet asiat ja ihmiset tuovat arkeen sopivaa jännitystä ja muistuttavat päivittäin, miten huippua elämä voikaan olla. Samalla tieto siitä, että jossakin vaiheessa tulen taas vaihtamaan paikkaa laittaa nauttimaan jokaisesta hetkestä ja muistuttaa siitä, ettei kannata elää elämäänsä vastaten muiden odotuksiin vaan tehdä siitä juuri sellaista kuin itsestä tuntuu hyvältä.

Opiskelu Britanniassa – kokemuksia Sussexin yliopistosta

Pienenä luin kirjoja, joissa päähenkilöt opiskelivat tähtitiedettä Oxfordin yliopistossa ja haaveilin siitä miten jonakin päivänä kävelisin itse kampuksella ja ajautuisin jännittäviin seikkailuihin. En päätynyt oikeasti missään vaiheessa lukemaan tähtitiedettä enkä myöskään Oxfordiin, mutta sen sijaan päädyin opiskeluvaihtoon oman alani parhaaseen yliopistoon Sussexiin. Opiskelijaelämä ei tosin ole ollut vain jännittäviä seikkailuja, vaan lähinnä kovaa työtä ja peppu puutuneena paikallaan istumista, joten on varmasti hyvä antaa hieman noita nuoruuden kirjakokemuksia realistisempi kuva opiskelusta täällä pohjautuen omiin kokemuksiini Sussexissa.

Lukukauden kesto ja lomat keväällä

Lukukausi alkaa verrattaen myöhään tammi-helmikuun vaihteessa. Kurssit alkavat tästä täysillä ja kestävät noin 10 viikon ajan, jonka jälkeen vietetään lomaa ”spring breakin” muodossa kaksi viikkoa. Itselläni oli vielä loman jälkeen muutama kertaava luento ja tapaamisia professoreiden kanssa, mutta varsinaiset viikkotehtävät loppuivat lomaan. Käytännössä siis tiivis opiskelujakso, joka vaatii läsnäoloa helmikuusta huhtikuun puoleen väliin.

Hommat eivät kuitenkaan lopu luentojen loputtua vaan tämän jälkeen valmistaudutaan itsenäisesti lopputehtäviin. Itselläni tämä tarkoitti käytännössä kahden esseen kirjoittamista ja yhtä tenttiä. Esseiden palautukset olivat toukokuun lopulla ja oma tenttini tänään eli kesäkuun toisella viikolla.

Yleiset käytännöt ja erot Suomeen

Suurin ero opiskeluun suomalaisessa yliopistossa oli mahdollisuus vaikuttaa omiin kursseihin. Kursseille haetaan ja sinut laitetaan näistä vaihtoehdoista joillekin kursseille, joiden aikataulut saat tietää, kun saat aikataulusi käteen. Ryhmiä ei vaihdeta ilman erittäin painavaa syytä. Itsellä tämä tarkoitti sitä, että olin yliopistolla joka päivä 1-3 tunnin verran kun yleensä olen tottunut järjestelmään luennot niin, että olen läsnä luennoilla muutamana päivänä. Sinänsä tämä ei haitannut, mutta tähän on hyvä varautua.

Professoreilta saa enemmän tukea ja toiveena on, että opiskelijat tulevat ihan vain keskustelemaan luentojen aiheista viikottaisille ajoille. Tukea saa myös tehtävien tekemiseen tai tenttiin valmistautumiseen. Mahdollista on esimerkiksi lähettää harjoitustenttivastaus ja saada siihen palautetta. Tämä voi toki vaihdella yliopistoittain ja aineittain.

Deadlinet ovat tiukkoja ja ne ovat silloin kun ovat. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien meille teroitettiin, että tehtäviä ei voi palauttaa myöhässä ja tenttien on tarkoitus mennä läpi silloin kun se tehdään. En uskaltanut kysyä mitä tapahtuu, jos tehtävä ei palaudu ajoissa, mutta voi hyvin olla, että kurssi on sitten siinä.

Opiskelukäytännöt

Opiskelu oli mielestäni melko samantyylistä kuin Suomessa. Kaikilla kursseillani oli viikoittain yksi massaluento ja tämän lisäksi seminaari, jossa keskusteltiin kotona luetuista artikkeleista. Jokaiselta kurssilta tulee noin 3-4 artikkelia luettavaksi viikossa, joka tarkoittaa 9-12 artikkelia yhteensä, jos tekee kolme kurssia.

Olen tottunut lukemaan saman verran tekstiä myös Suomessa, joten itselle tämä ei ollut ongelma. Hieman yllättävää oli, etteivät monetkaan lukeneet artikkeleita ja keskustelu oli tämän takia hieman haastavaa seminaareissa. Viikoittaista osallistumista ja lukemisten osaamista ei sinänsä arvostella mitenkään vaan koko arvostelu pohjautuu täysin lopputehtävään tai tenttiin. Seminaareista saa kuitenkin täyden hyödyn irti esimerkiksi tenttiä ajatellen, jos niihin valmistautuu lukemalla.

Lopputehtävinä kahdella kurssilla oli essee. Toisessa 3000 sanaa ja toisessa 5000 sanaa, joka on jo hieman pidempi kirjoitelma. Esseitä varten tehdään etukäteen suunnitelmat, josta professorit antavat palautetta. Yhdellä kurssilla oli esseen sijaan tentti. Tentissä kirjoitettiin kolme esseetä ja aikaa oli kaksi tuntia. Kirjoittaminen on omia vahvuuksiani, joten en harjoitellut tenttiä varten kirjoittamista vaan keskityin lukemiseen. Tentissä tämä kuitenkin hieman kostautui, sillä aika on todella rajallinen ja tuo kaksi tuntia olisi täytynyt kirjoittaa täysin kynä sauhuten ja olla todella tiivis ja napakka. Todennäköisesti tentti on kuitenkin sen verran hyvin mennyt, että kurssi on läpi.

Englanti opiskelukielenä

Oletuksena on, että puhut englantia ja kirjoitat akateemista englantia. Omalla alallani kehitysmaatutkimuksessa lähes kaikki materiaali on myös Suomessa englanniksi ja myös suurin osa luennoista, joten käsitteistö oli hallussa ennen opiskelujen aloittamista. Mikäli on tottunut opiskelemaan suomeksi kannattaa ainakin oman alan käsitteistöä opetella ennen kurssille tuloa.

Aksenttien kanssa ei itselläni ole ollut vaikeuksia ja kysyvä ei tieltä eksy. Britit käyttävät monia sanoja ja sanontoja, joita en ole koskaan kuullutkaan ja silloin olen rohkeasti kysynyt ja päässyt oppimaan uutta. Kieltä myös oppii nopeasti kun sitä käyttää ja kuulee jatkuvasti ja itse täällä asuessa myös suurimman osan aikaa ajattelen ja näen unia englanniksi.

Korkeakouluaikani opettavaisin puoli vuotta

Vaihtoon tullessa olin päättänyt ottaa kaiken irti itse opiskelusta ja oppia niin paljon kuin mahdollista. Toisin sanoen olen täällä opiskellut enemmän kuin koko elämäni aikana ja vaikka se on ollut rankkaa, on se ollut myös erityisen palkitsevaa.

Luennot ovat olleet huippuluokkaa aiheiden ollessa erittäin kiinnostavia ja ajankohtaisia. Artikkeleiden kautta on saanut hyvän kuvan akateemisesta keskustelusta omalla alalla erityisesti kurssien teemojen ympäriltä. Saamani ohjaus esseiden kirjoittamisessa on ollut kullanarvoista ja kandin kirjoittamiseen lähden nyt varmemmilla fiiliksillä, sillä ymmärrän paremmin mitä akateemiselta kirjoittamiselta vaaditaan.

Tärkeintä on tietysti ollut oma motivaatio ja halu oppia, sillä mikäli nämä puuttuvat on työmäärä todella puuduttava. Kaiken kaikkiaan oppimisen kannalta tämä on ehdottomasti ollut elämäni paras puoli vuotta ja suurelta osin muutenkin.

Oletko opiskellut Briteissä? Ovatko kokemukset samanalaisia? Haluaisitko tietää jotakin opiskelusta Sussexissa? Kommentoi alle!

Koiran kuljettaminen repussa

Britanniaan muuttamisen suunnittelun osana oli miettiä mikä olisi kaikista kätevin apuväline koiran kanssa matkustamiseen kun tiedossa olisi paljon tavaraa ja useita vaihtoja kiireisillä asemilla. Mietin pitkään vaunujen ja repun välillä päätyen lopulta reppuun, sillä repun kanssa voi kävellä portaita ja molemmat kädet jäävät vapaaksi.

Tutkittuani useampi vaihtoehtoja päädyin tilaamaan USA:sta K9SportSack -nimisen repun, sillä arvostelut ja tuote itsessään tuntuivat meille parhaalta vaihtoehdolta erityisesti, kun koira ei ole aivan käsilaukkukokoa vaan siinä 10kg paikkeilla.

Repusta on viimeisen puolen vuoden aikana tullut meidän molempien lemppari ja kun reppu otetaan esiin on koira yleensä siellä istumassa sen verran innoissaan, että häntää on heilumisen takia vaikea saada laitettua repun sisään. Repun parhaita puolia on se, että kädet jäävät vapaaksi ja esimerkiksi ruuhkassa ei tarvitse pelätä koiran jäävän ihmisten jalkoihin. Erityisen kiitollinen olen ollut reppuvalinnasta esimerkiksi Hampurissa ja Victorian asemalla junia vaihtaessa. Koen myös, että reppu on tarjonnut mahdollisuuden ottaa koira useammin mukaan. Iines alkaa olemaan jo hieman vanhempi ja pitkät kävelymatkat alkavat olla liian rankkoja. Repusta on kuitenkin kiva päästä juoksentelemaan sopivissa paikoissa ja sitten taas jatkaa matkaa repussa kun alkaa väsyttää. Koiran kantaminen pitkiä matkoja repussa on toki koiran painosta riippuen myös uuvuttavaa ja vaatii kuntoa. Pisimmillään olen yhtäjaksoisesti kantanut koiraa noin 4-5km matkoja ja loppumatkasta alkaa jaloissa ja olkapäissä tuntua. Reppu ei myöskään ole yhtä hyvä ergonomisesti kuin rinkka eikä siinä esimerkiksi ole vyötärön ympäri menevää nauhaa. Oman haasteensa tuo myös koiran liike repussa ja se, että paino vaihtelee koiran liikkeiden mukaan. Parhaiten reppu sopiikin mielestäni käytettäväksi niin, että koiran voi sinne laittaa tiettyjen siirtymien ajaksi ja muuten saa olla hihnassa tai vapaana mukana. Meillä reppu toimii myös avattuna nukkumapaikkana reissuilla eli Iines voi käydä repun kankaan päälle nukkumaan ja näin myös oma ”peti” kulkee aina mukana.

Reppu toimii myös omana petinä

K9SportSackin tilaaminen

Repun voi tilata netistä yrityksen verkkosivuilta ja toimitukset lähtevät kaikkialle maailmaan.  Suomeen tilatessa hintaan tulevat vielä tullimaksut eli repulle tulee lopulta hieman enemmän hintaa. Yrityksen asiakaspalvelu on hyvin toimiva ja suosittelen olemaan sinne yhteydessä oikean repun valitsemiseksi. Laitoin itse kuvan ja koiran tarkat mitat ja sain sitä kautta suosituksen oikeasta reppukoosta, joka on meillä toiminut erittäin hyvin.

Toimitus kotiin tuli UPS:n kautta ja muita vaihtoehtoja ei ole. Kuljetusfirmat eivät ole omia lemppareitani, joten tämä oli hieman harmillista, mutta paketti kuitenkin tuli perille ilman ongelmia kunhan vain jaksoi aktiivisesti olla firmaan yhteydessä kuljetuksen suhteen.

Repun käyttöönotto ja käyttö

Jännitin myös hieman sitä viihtyisikö Iines repussa. Tein ensimmäisen repputestailun kotona namien kanssa ja jonkin ajan säätämisen jälkeen sain koiran reppuun ja repun jotenkuten selkään sänkyä apuna käyttäen. Ensimmäisellä kerralla Iines ei oikean viihtynyt repussa, mutta luulen tämän johtuneen siitä, että olimme vain kotona. Toisella kerralla testailussa laitoin takin päälle ja lähdettiin bussiajelulle ja tällä kertaa repussa matkustamisesta ei tullut mitään vastalauseita. Nykyään reppu onkin sitten jo hyvä paikka ottaa nokoset eli meillä repun käyttöön on totuttu erittäin hyvin!

Reppu testissä ensimmäistä kertaa

Repun saaminen selkään ilman apua on hieman haastava operaatio, joten ensimmäisillä kerroilla on hyvä jos apua on saatavilla. Oma suosituin tee-se-itse-tekniikkani on asettaa koira repussa penkille ja mennä kyykkyyn, sitten ujuttaa molemmat kädet kantohihnoista ja vetää tämän jälkeen reppu kiinni selkään, kiristää ja nousta ylös. Toinen vaihtoehto on nostaa koira syliin sivulle, laittaa toinen käsi sisään ja pitää reppua kantohihnasta samalla kun ujuttaa toisen käden hihnan. Muutamaan kertaan kokeilemalla löytyy varmasti oma tyyli ja yrityksen sivuilta löytyy myös ohjevideoita.

Kaiken kaikkiaan meillä on oltu hyvin tyytyväisiä reppuun ja on huippua reissata enemmän oman parhaan kaverin kanssa!

Seuraa meidän matkustelua Instassa: anmarien_cfc ja lecava_lier