Browsing Tag

ristiäiset

Koti lapset Yleinen

Ristiäiset

19/08/2019

Lauantaina olimme ristiäisissä. Pieni vauva Scott sai nimensä ja paikalla oli 36 henkeä juhlimassa. Nämä oli ensimmäiset irlantilaiset ristiäiset joissa olin ollut, oman lapsen ristiäisiä mukaan lukematta. Meidän tyttö sai myös nimensä Irlannissa, mutta huomattavasti pienemmällä porukalla ja juhlat juhlittiin ihan kakkukahvilla silloin. Tämä siksi, että tyttömme ristittiin päivää ennen jouluaattoa,  joten emme sitten panostaneet sen enempää ruokiin ristiäispäivänä kun seuraavana päivänä oli joulupöytä katettuna.

 

 

Joka tapauksessa, Scott:in ristiäiset alkoivat klo 15:00 kirkossa ja kun pyhät vedet oli kaadettu, vauvan pää kasteltu ja nimi oli saatu, oli tunnin verran aikaa ennen kuin oli illallisen aika. Käväisimme kotona pikaisesti ja suuntasimme paikalliseen pubiin/ravintolaan jossa oli kolme pitkää pöytää katettuna.

 

 

Yllä oleva menu oli jokaisen paikalla odottamassa ja siitä sitten sai valita annoksensa. Tytölle olisi ollut tarjolla kana-nugetteja, mutta hän kuuli että ruokalistalla on simpukoita ja valitsi näin ollen simpukat ja ranskikset. Itse otin Brie-juustoa ja pääruoaksi lohta, mies söi äyriäiskeiton ja paistin. Todella tyypillistä irlantilaista ravintolaruokaa jota löytyy useimmista baareista ja ravintoloista ja kaikki oli todella hyvää. Jälkiruokasi oli suuri kakku.

 

 

Päivä oli aurinkoinen ja aika meni todella nopeaa. Kello oli jo ehtinyt tulemaan päälle kahdeksan kun vasta olimme saanut kakkumme syötyä ja oli aika lähteä kotiin peittelemään neiti yöunille. Tytöllä oli hauskaa kun sai juosta pihalla toisten lapsien kanssa, olivat kuulemma hiipineet keittiön takaovella vakoilemassa kokkeja. 🙂 Kaiken kaikkiaan todella mahtava päivä ja oli hauskaa nähdä miten irlantilaiset ja suomalaiset ristiäiset eroavat toisistaan.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Koti Yleinen

Muutto ja sen jälkeinen masennus

03/06/2019

On sanottu, että ensimmäiset kuukaudet on vaikeimmat kun muuttaa toiseen maahan, ja kolmannen kuukauden kohdalla usein on aika epätoivoinen olo. Mulla on juuri se vaihe nyt.

Kaikki alkoi lauantai aamuna siitä, että kello löi Suomessa yhdeksän, ja tiesin että ylioppilaaksi valmistuneet sisarentyttäreni aloittavat juhlapäivän. Ja minä en ole siellä. Tästä alkoi jumalaton masennusepisoodi ja nousin kyyneleet silmissä kahvia keittämään. Tyttö oli jo herännyt ja mietti miksi äiti itkee. “Mutta äiti, onhan meille loma tulossa, sehän on kiva juttu, eikö niin?” fiksu 4-vuotias totesi. Ja tottahan se on, pitää löytää ne ilon aiheet eikä  takertua huonompiin asioihin. Mutta sattuu se silti.

 

 

Vaikka kuinka sekin harmittaa, että lomat kuluvat suomessa käyntiin, on ne lomat kuitenkin tervetulleita kunhan saa aikaa , ja aikaiseksi lähteä. Tottakai ikävä on kokoajan suuri, että ei näe perhettä ja muita tärkeitä sukulaisia. Vaikka kasvoin Ruotsissa ja suku ja suurin osa perhettä oli Suomessa ja olen tottunut siihen että perhettä näkee vain harvoin, se silti tuntuu vaikeammalta kuin koskaan tänä vuonna, koska minulla ei ole yksinkertaisesti mahdollisuutta lähteä Suomeen. Tämä tunne, että olen jumissa, on minulle uutta ja todella vaikeaa. Työpaikan säännöt ja lomat ovat niin erilaiset kuin aikaisemmissa työpaikoissa. Ja nyt mietin sitten vaihtoehtoja. Jäädä ja taistella vai paeta pois? En tiedä. Aika näyttää. Kaikkihan yleensä aina järjestyy kun siihen vaan jaksaa luottaa.

 

 

Yksi perhejuhla siis taas jäi ja toinen tulossa, josta myös jään paitsi. Juhlamekot roikkuu kaapissa. Mekot, jotka tytön kanssa ostimme jo pari kuukautta sitten valmiiksi. Ne jäi nyt sitten käyttämättä.

Pakkailen täällä samalla ristiäismekkoa postiin jätettäväksi, sama ristiäismekko jossa minut, sisareni ja kaikki sisarten lapset ovat kastettu, joka siis taas tulee käyttöön veljen pojalle. Ristiäismekko jonka äitini ompeli omasta hääpuvustaan. Ja taas itkettää. Mutta, täytyy kuunnella rakasta fiksua nelivuotiasta. “Äiti, onhan meille loma tulossa”.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail