Browsing Tag

perhe

Eurooppa Koti Yleinen

Miksi lähtisin merta edemmäs kalaan?

Friday, July 19, 2019

 

Yksinkertainen vastaus kysymykseeni olisi “koska irlannissa sataa aika usein”. Kysymys heräsi viikonloppuna kun olimme viettämässä rantapäivää. Irlannin rannat ovat upeita. Atlantin valtameri on ihan vieressä ja rannat melkein tyhjiä. Miksi lähtisimme siis pidemmälle juuri tällaisia paratiisirantoja etsimään, jotka varmasti olisi täynnä tusristeja tai roskaa?

Koska Irlannissa sataa aika usein.

 

 

Tänä kesänä rantapäiviä ollaan vietetty tasan 2. Ei siksi  että on satanut, mutta koska on ollut todella kylmä kesä tähän mennessä. Kuitenkin vietämme aikaa rannalla muutenkin, vaikka emme ole uimassa tai aurinkoa ottamassa, joten nautimme rannoista joka tapauksessa eri tavoin. Mutta hyvän kesän osuessa, miksi haluaisimme lähteä minnekkään? Kesä on sellaista aikaa, että en muutenkaan halua matkustaa. Olen monta vuotta jo halunnut kesäloman, jonka aikana saan olla kotona tekemättä mitään. Periaatteessa unelmoin lapsuuden kesälomasta. Kiireittömistä aamuista, lämpimistä laiskoista rantapäivistä ja grilli-illoista.

 

 

Seikkailuhaluni herää vasta syys-lokakuussa ja jatkuu alkukevääseen. Joulun tienoilla tahdon olla kotona, mutta heti uuden vuoden jälkeen alan suunnittelemaan taas reissuja. Aika usein osuu nappiin, että matkustamme maalis-huhtikuussa,  lyhyt reissu touko-kesäkuussa ja sitten pitkä reissu syys-lokakuussa. Tämä vuosi on poikkeus, koska nyt kuumimman kesän aikaan lähdemme viettämään äitini syntymäpäivää Turkkiin, mutta muuten pysymme “normikaavassa”.

 

Miten te vietätte kesää mieluiten? Mökkeilettekö, matkustatteko vai pysyttekö kotona?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Eurooppa Matkat Yleinen

Täpinöissäni tulevasta matkasta

Monday, July 15, 2019

Haa, enää kaksi viikkoa turkinreissuun! Olen tosiaan täpinöissäni, tajusin, että minulla ei ole ollut lomaa kun viimeksi silloin kun kävimme Dubaissa pääsiäisenä 2018. Sen jälkeen on ollut pelkkää painamista täyttä häkää. Ollaan me reissattu, mutta ei sitä ole voinut lomaksi kutsua. Ollaan siis autoiltu Euroopan halki muutamaan otteeseen muuttokamaa roudaten. Eli en nyt väittäisi, että se 8 tuntia päivässä autossa istuminen lomaa on, vaikka paikkoja tulikin nähtyä.

 

Green Inflatable Floatie

 

Joka tapauksessa, ensimmäinen loma pitkään aikaan tuntuu aika hienolta. Huippua on myös se että mummo on mukana ja tyttö pääsee leikkimään hänen kanssaan ja harjoitella suomea! Tytön suomenkieli on jäänyt aivan olemattomiin ja hän ei suostu minun kanssa suomea puhumaan lainkaan vaikka kuinka yritän. Puhun silti hänelle Suomea, ajattelen että kaippa se sieltä taas tulee kun siltä tuntuu. Kielet vaihtuu tiuhaan tahtiin, yritän myös ylläpitää jonkunlaista ruotsinkieltä, ettei mikään pääse unohtumaan täysin. Englanti on ohittanut kaikki kielet ja on ymmärrettävistä syistä nyt voimakkaimmillaan. Tytön päiväkoti alkaa kun palaamme turkista, ja tuntuu että hän jännittää ja odottaa sitä samassa suhteessa. Nyt on neljä kuukautta jo vierähtänyt ilman kavereita isän kanssa pihassa puuhaten, joten luulen että omanikäiset kaverit ovat todella tervetulleet.

 

Rule of Thirds Photography of Brown Sunglasses on Sand

 

Olen tässä viikolla googlaillut kaikkea Antalyasta, ja alkaa olemaan aika selkeä kuva siitä mitä haluamme tehdä ja nähdä. Antalyassa vaikuttaa olevan juuri sopivasti puuhaa kaikille, joten eiköhän tästä ihan hyvä loma tule. Hotellimme on tosin saanut aika sekavaa palautetta asiakkailta, joten hieman jännittää että minkälainen paikka on kyseessä, mutta eiköhän kokemukset kuitenkin ola aika paljon itsestään ja omasta asenteesta kiinni, joten positiivisellä mielellä mennään, aurinkolasit silmillä. Kunhan sänky on puhdas niin muu ei tahtia haittaa.

 

Relaterad bild

 

Eipäs tässä muuta kun töitten pariin ja päiviä laskemaan! Mukavaa alkanutta viikkoa!

 

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Yleinen

Leikkauspäivä

Wednesday, June 12, 2019

Valmistaudumme leikkauspäivään. Olemme huomenna sairalassa koko päivän, sillä miehen isällä on leikkaus edessä. Lähdemme koko perheen voimin, sillä leikkaus on suuri, ja voi olla että mies tarvitsee olla läsnä ennen leikkausta ja sen jälkeen isänsä tukena, joten minä ja tyttö vietämme tyttöjen päivää. Meillä ei ole ketään joka hoitaisi tyttöä jos minä olisin ollut töissä, joten sain onneksi vapaapäivän.

 

Bildresultat för cork university hospital

 

Kyseessä on se suuri sana joka alkaa S:llä, eli syöpä. Jos joku seuraa Janni Hussia, niin Janni kertoi parisen päivää sitten että hän oli myös syöpäleikkauksessa. Hänellä todettiin Sarkooma 27-vuotiaana. Syöpää on jokapuolella ja kaiken ikäisillä. Itselläni sitä on sekä suvussa ja ystävillä, toivottavasti ei tule itselleni. Patti reidessä mietityttää kovasti ja varmaan menenkin sitä pian näyttämään, mutta tottakai aina ajattelee että vaaratonhan se on. Samoin kuin Janni ajatteli.

 

Bildresultat för colon cancer ribbon

 

Syöpää on niin monta erilaista tyyppiä, joten en ihmettelisi vaikka pattini todettaisiin syöpäkasvaimeksi. Syöpä on niin yleinen tauti, että Ruotsissa joka kolmas sairastuu nykyään syöpään. Miettikää. Joka kolmas. Aivan hullua. Onko kyseessä nykyinen ruokavaliomme, saasteet, elektroniikka jokapäiväisessä käytössä, vai onko syöpä aina ollut yhtä yleistä?

 

Bildresultat för cork city summer

 

Tänään toivomme että leikkaus menee hyvin ja sen jälkeinen toipuminen myös. Matka on ollut pitkä, ja matkaa on edelleen jäljellä ennenkun voidaan sanoa että syöpä on poissa. Ja toivotaan että on ja pysyy. Ei hitsi, taidan soittaa lääkäriin että saan pattini tutkittua. Heti maanantaina kun palaan reissultani.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Koti Yleinen

Minkälaista on työskennellä kotona?

Monday, June 10, 2019

Työskentelen tosiaan kotona nykyään. Joillekkin se sopii, joillekkin ei. Tottakai on kiva nousta aamulla ilman kiireitä, syödä aamupala kaikessa rauhassa eikä tarvitse miettiä ruuhkaa liikenteessä, bussiaikatauluja tai muuta. Ei edes sää haittaa. Voi vetää mukavat tossut jalkaan ja hiipiä tietokoneen luokse.

 

 

Koska kuitenkin teen töitä suurelle firmalle, en voi päättää sen enempää työstäni tai työajoista. Työ on todella kiinni aikataulussa ja jokainen minuutti on suunniteltu huolella. Tästä en pääse poikkeamaan ja kaikki tekoni myös valvotaan. Puhelut nauhoitetaan, muistiinpanoni tarkistetaan ja lounaani lasketaan minuutille. Poissaolot, tai aika jolloin jokin työvälineistäni ei toimi, minusta tai minusta riippuumattomista syistä “rangaistaan” tavalla tai toisella. Myös sosiaalinen kanssakäyminen kärsii, maailmani on näiden neljän seinän sisällä. Jokapäiväinen rutiini on kutistunut ja vuoravaikutus toisten kanssa on minimaalinen.

 

 

Mutta samalla on hyviä puolia. Saan tavata tyttöäni joka päivä sekä paussilla että lounaalla. Saan nukkua pidempään ja saan tehdä kuitenkin kaikesta huolimatta vaihtelevaa työtä. Saan erinomaisia etuja jotka ovat räätälöity sopimaan kotona työskenteleville ja myös iltapäivät ovat pidempiä kun ei tarvitse taas istua liikenteessä ja odottaa kotiinpääsyä. Mutta tottakai joskus on ikävä “oikeita” työkavereita, vaikka tapaankin useita henkilötä video-palaverin kautta päivittäin. Josku on ikävä automatkaa töihin, kun sai vaikka täysillä laulaa lempparibiisin mukana ja kukaan ei kuullut. Ja joskus kaipaan aamurutiinejamme, kun lähdettiin tytön kanssa aamulla päiväkotiin ja töihin. Pieniä asioita. Lounaskävelyjä. Nyt en ehdi kun on vain 30 min lounastauko.

 

 

Mietin usein jos aloittasin ihan freelancer-kääntjäksi täyspäiväisesti, tai jos jotenkin saisin mahdollisuuden vaikka blogin kautta tienata tarpeeksi jotta voisin sillä itseni ja perheeni elättämään. Teen kaikenlaisia sivuprojekteja tällä hetkellä, ja usein tosiaan olen miettinyt jos uskaltaisin ottaa sen viimeisen askeleen, että teksin vain näitä sivujuttuja täyspäiväisesti. Toistaiseksi en ole uskaltanut, sillä projektit ovat olleet lyhyitä ja niiden välit ovat olleet välillä aika pitkät. Unelma olisi jatkaa kotoa käsin työskenteleminenm mutta hieman vapaamalla aikataululla kun nyt.

 

 

Voihan se olla että mahdollisuus ilmestyy jossain vaiheessa, mutta toistaiseksi olen ihan kiitollinen että voin tehdä näitä hommia mitä teen nyt. Tämä työ ja alku oli paras mahdollinen juuri tälle hetkelle ja tälle elämän vaiheelle, saa sitten nähdä tuleeko toinen ja osuvampi vaihtoehto eteen myöhemmin. Siihen asti, teen tossut jalassa töitä ja muistutan itseäni, että olen onnekas että näin saan tehdä.

 

 

 

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail