Browsing Tag

irlanti

Eurooppa Joulu Koti Yleinen

Uusi vuosi, uudet kujeet.

maanantai, tammikuu 7, 2019

Moikka pitkästä aikaa ja toivottavasti kaikilla oli mukava joulu ja uusi vuosi!

 

 

Me otettiin uusi vuosi vastaan Irlannissa viisihenkisen porukan voimalla ja koska emme saa irlannissa ampua omia raketteja, päästimme taivaalle lyhdyt. Toivottavasti ne ei päätyneet tielle tai jonkun pihaan… Onneksi ne kuitenkin on vaan riisipaperia joten ei mitään ongelmajätettä.  Tosin edelleen mietin, että minne  ne joutui….ehkä emme toista kertaa laita riisilyhtyjä taivaalle, niin ei tarvitse turhaan hermoilla että ne päätyi jonkun auton tuulilasiin tai mökin ikkunaan.

 

 

Joka tapauksessa, joulu ja uusi vuosi meni todella hyvin, ja vaikka olimmekin Irlannissa päälle pari viikkoa aika meni todella nopeaa. Puuhaa riitti jos vaikka mitä ja kävimme myös keräämässä simpukoita ensimmäistä kertaa talvella. Ollaan aina kerätty keväällä/kesällä, sillä miehen isä on väittänyt kiven kovaa että silloin ne pitää kerätä, mutta hiljattain opimme että ei….vaan juuri toisin päin pitäisi mennä. Eli kesällä simpukat lisääntyvät ja pitää jättää rauhaan kun taas talvella saa kerätä nin paljon kun sielu sietää. Miehen isä on sanonut että kuukaudet joissa ei ole R:rää ovat ne, jolloin saa kerätä, mutta asia on siis toisin päin. (May, June, July, August= ei saa kerätä).

 

 

Muuten puuhasimme pihassa, shoppailtiin, laitettiin ruokaa, vierailtiin sukulaisilla ja ystävillä ja totta kai kävästiin lounaalla taas Ballyseedeen linnassa. Hieman oli sellainen fiilis että valmistellaan muuttoa varten, mutta toisaalta oli ihan ”normi menoa”. Joka tapauksessa kaikki on valmista kevään tuloa varten. Mies todennäköisesti nyt keväällä reissaa Irlanti-Ruotsi väliä aika tiuhaan tahtiin kun minä taas puolestani alan valmistelemaan talon myyntiä täällä päässä ja tyhjennän kämppää turhasta roinasta. Kevät tulee siis olemaan täynnä tohinaa, ja saa sitten nähdä miten tämä vuosi etenee ja mitä se loppu viimein tuo tullessaan. 🙂

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Eurooppa Joulu Koti lapset Yleinen

Lyhyt vuosikatsaus

keskiviikko, joulukuu 19, 2018

Mennyt vuosi on ollut aikamoista menoa. Vaikka reissattiin normaalia vähemmän, ollaan silti matkustettu enemmän kuin monet muut.  Tammikuu alkoi heti koneessa kun palasimme Irlannista uudenvuoden päivänä tytön kanssa. Mies jäi vielä Irlantiin vanhempiensa luokse.

 

 

Helmikuu meni kotona pakkasia pidellessä ja sitten maaliskuussa lähdimmekin Dubain lämpöön. Vietimme pääsiäisen siellä ja huhtikuun lopussa olimmekin taas Irlannissa.

 

 

Irlannista tullessamme vaihdoimme lentokoneen laivaan ja lähdettiin heti seuraavana päivänä mökkilomalle suomeen. Tämä loma oli todella kiva ja sellainen täytyykin suunnitella myös ensi vuodelle! Voi tosin olla ettei jää aikaa moiselle, sillä on jo tulevia matkoja tiedossa ja myös suomenreissu suunnitteilla, sillä pari erittäin tärkeää ihmistä valmistuu ylioppilaaksi. <3

 

 

Lämmin toukokuu piti meidät kotona juhannukseen asti, ja niin kun aina, satoi vettä kaatamalla ja lähdettiin risteilylle sadetta karkuun. Huono idea, sillä laiva keinui niin paljon että siellä ei pysynyt pystyssä ja ihmiset oksentelivat käytävillä. Taxfree-myymälä oli yhtä sotkua ja ravintolassa oli pitelemistä ettei lautanen lähtenyt käsistä!  Juhannusaatto vietettiin sitten pahoinvointisena risteilyn jälkeen kotisohvalla.

 

 

Heinäkuun alussa lähdettiin autolla Irlantiin ja pysähdyimme Tanskassa, Saksassa, Belgiassa, Ranskassa ja Englannissa. Loma oli ihan mukava vaikka se vähän päälle viikko menikin todella nopeaa. Lisää matkastamme voi lukea täältä.

 

 

Mummo tuli siskontytön kanssa meille heinäkuun lopussa, ja sitten Elokuussa lähdettiin taas Irlantiin, tällä kertaa hautajaisiin. Mietin paljon miten lapsen kanssa puhutaan surusta, ja edelleen välillä tyttö miettii näitä isoja asioita.

 

 

Syyskuun alussa tulimme kotiin ja pysyimme taas aloillamme lokakuun loppun saakka jolloin lähdimme suomeen ja Haikon kartanoon viettämään miehen synttäreitä. Tyttö pääsi mummolle lomalle joten koko perhe oli tyytyväisiä minilomaansa! 🙂 Jutun voi lukea täältä.

 

 

Ehdittiin vielä käydä Oslossa joulumarkkinoilla joulukuun alussa, tämä oli kiva reissu kun en ole ennen Norjassa käynytkään. Nautittiin vaan kivasta kaupungista, hyvästä ruoasta ja hotellin mukavuudesta. Hyvä reissu kaikin puolin, ja jutun voi lukea täältä.

 

 

Joulu vietetään taas Irlannissa, joten sitä maata on tullut nähtyä normaalia enemmän kuluneen vuoden aikana. Ikävä kyllä syynä on suurin osin ollut miehen äidin huono terveys ja hänen edesmeno.  Vuosi kuitenkin päättyy valoisissa merkeissä ja uusi vuosi otetaan vastaan sekä minun perheen että miehen perheen jäsenien kanssa.

 

 

 

Hullu tunne, kun kirjoittaa kaikki menot tälla tavalla (kuvien avulla muisteltuna), ja huomaa miten paljon tosiaan on tullut mentyä, koettua ja nähtyä. Uusi vuosi on minun ehdoton lempijuhla ja odotan joka vuosi innolla tulevaa vuotta, sillä mielestäni on jännää nähdä mitä vuosi tuo tullessaan. Meillä valetaan myös tänä vuonna tinaa, vaikka se onkin ongelmajäte, mutta me käytetään viimevuotiset tinat uudelleen. Perinne on perinne, ja vanhat tavat ovat vaikeita karistaa. Tiedän, että on esim. mehiläisvahanappeja jotka toimivat yhtä hyvin, mutta nyt valetaan kuitenkin ihan oikea tina. 🙂

 

Mitä te odotatte eniten seuraavalta vuodelta?

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Eurooppa Joulu Koti lapset Yleinen

Lucia ja muutto mietteitä

perjantai, joulukuu 14, 2018

 

Eilen oli Lucia päivä ja tyttö sai taas valokruunun päähänsä. Kuva on viimevuotinen kun tyttö ensimmäisen kerran oli mukana ”ihan oikeasti”.  En ole tyttöä ikinä nähnyt niin ylpeänä kuin tuona päivänä.  Tänä vuonna isommat lapset kulkivat Luciana pienemmille lapsille päiväkodissa ja me vanhemmat ei päästy katsomaan ollenkaan. 🙁 Tämä harmitti erityisesti siksi, että mahdollisesti tämä oli tytön näillä näkymin viimenen Lucia-juhla joihin hän voi osallistua.

 

 

Mietimme nimittäin muuttoa Irlantiin pysyvästi. Jos kaikki menee putkeen, muttokuorma lähtee kesällä kohti vihreää saarta. Irlannissa ei vietetä Lucia-päivää ja jotenkin olen koko vuoden surenut kaikkea josta tyttö muuton myötä jää paitsi. Ruotsinkieli on yksi suurimmista asioista joka todennäköisesti pääsee unohtumaan, sillä ei tunnu luonnolliselta että jatkaisin hänen kanssaan ruotsin puhumista. Myös kaikki perinteet omasta lapsuudestani jäisi vähemmälle tai kokonaan pois, esimerkiksi juuri Lucia. Toiset asiat joita jo valmiiksi kiroan ovat koulu-univormu ja kouluun vietävä lounasrasia koska kouluateriointia ei ole olemassa juuri siinnä koulussa jossa tyttö kävisi.  Luntakin tulisi ikävä. Luistelua. Pulkkamäkeä. Pikkujuttuja, jotka kuitenkin juuri nyt tuntuvat niin tärkeiltä.

 

 

Miksi sitten edes mietimme muuttoa? Totta kai omaan sydämeen sattuu tempaista tyttö päiväkodistaan, kavereistaan ja tutusta ja turvallisesta kohti melkein tuntematonta. Vaikka Irlanti onkin tytölle tuttu juttu, niin on se aika suuri muutos aloittaa uusi päiväkoti ja saada uusia kavereita. Myös englannin puhuminen päivittäin voisi olla hankalaa, koska tyttö sekoittaa tällä hetkellä kaikkia kieliä keskenään, usein ruotsia ja englantia. Mutta tiedän kokemuksesta että kaikkeen tottuu ja uudesta maasta äkkiä tulee koti. Itse muutin Ruotsiin 6 vuotiaana ja en vaikka en osannut kieltäkään, sopeuduin todella nopeaa ja kaveritkin löytyi paikasta kuin paikasta. Mutta muistan myös sen epävarmuuden ja jopa pelon kun ei ymmärtänyt tapoja (ja minun kohdallani kieltä).

 

 

Mietimme muuttoa siksi, että on hullua pitää kahta taloa kahdessa maassa. On hullua käyttää suurimmat osat vuosittaisista lomista kulkemalla Suomi-Ruotsi- Irlanti reittiä. On hullua että talo siellä on tilavampi kun talomme täällä alkaa käydä ahtaaksi. Myös miehen isä alkaa olemaan hieman heikossa kunnossa, joten ainoana poikana mies luonnollisesti tuntee että ehkä on aika viettää aikaa isänsä tukena ja turvana kun se vielä on mahdollista. On yhtä monta syytä lähteä kuin syytä jäädä, eikö ole oikeaa tai väärää ratkaisua asiaan. Ja pääseehän sieltä aina pois jos elämä ei lähdekkään käyntiin niin kuin piti. Mutta pakkohan meidän on kokeilla, sillä voihan se olla, että se on juuri sitä mitä me tarvitsemme.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
lapset

Lapsen suru

keskiviikko, syyskuu 12, 2018

 

Olemme juuri palanneet kotiin Irlannista ja hautajaisista. Miehen äiti nukkui pois ja näin ollen perheemme jäi Irlantiin pariksi viikoksi paitsi hautajaisia valmistelemaan myös hautajaisten jälkeisiä asioita hoitamaan. Se, mihin en ollut täysin valmis matkalle lähtiessä, oli tyttömme suru. Ajattelin naiivisti, ettei tuollainen kolmivuotias vielä ymmärrä täysin mitä tapahtu, mutta tyttömme on fiksu ja kävikin ilmi että hän suri ja suree aika kovasti.

 

Tämä ei ollut lapselle ensimmäinen kerta kun hän törmää kuolemaan ja kuolevaisuuteen yleensä, mutta tällä kertaa hän on tarpeeksi ”iso tyttö” jotta hän työsti asian ihan eri tavalla. Nyt tosiaan selvästi kävi ilmi tytölle, ettei kukaan elä ikuisesti ja että kuolema on todellinen asia. Olen parhaani mukaan yrittänyt vastata tytön kysymyksiin asiasta, samalla kun olen häntä rauhoitellut ettei äiti ja isi ole kuolemassa ihan heti. Tosin haluan vastata totuudenmukaisesti kysymyksiin, joten en ole mistään asiasta valehdellut tai keksinyt juttuja. Luulen, että on tärkeää että sanoo asiat kuin ne on, tietenkään ilman likaa yksityiskohtia. Luin myös jostain, että pitää käyttää ”oikeita” sanoja, esim että Nana nyt on kuollut, eikä esim ”nukkunut pois” koska lapselle voi muuten tulla pelko että hän ei enää herää jos menee nukkumaan, tai että äiti tai isi ei herää.

 

 

Jotta tyttö ymmärtäisi asian, vertasin kuolemaa siihen, kun tavara menee rikki. Helpointa oli selittää asia tällä kertaa vertaamalla ihmisen ruumista hänen iPadiin. Kerroin, että kun iPad menee rikki ja lakkaa toimimasta, se heitetään roskiin (ok, kierrätykseen mutta ymmärrätte), mutta se ei tarkoita että iPadissä olleet piirretyt, kuvat ja musiikki katoaa, vaan ne ovat edelleen jossain vaikka me ei niitä enää nähdä juuri iPadin kautta. Samalla tavalla ihmisen ruumis ”menee rikki”, ja se haudataan, mutta Nana on meillä muistona ikuisesti. En sitten tiedä oliko tämä filosofinen vertaus hyvä vai huono juttu, mutta tyttö ymmärsi yskän ja tyytyi siihen. Suru ei tietenkään hävinnyt, mutta annan hänen surra niin kauan kun surettaa, ja sillä välin tarjoan lohtua kun hän sitä tarvitsee, ja jutellaan asioista kun siihen on tarvetta.

 

Miten teillä on keskusteltu lasten kanssa kuolemasta?

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail