Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

irlanti

Eurooppa Matkat Yleinen

Osoitteena Wild Atlantic Way

09/09/2020

 

Wild Atlantic way on Irlannin rannikkoa pitkin kulkeva turistipolku joka on 2500 km pelkkää kauneutta. Tie alkaa pohjoisirlannin Malin Headistä ja päättyy Kinsalen satamaan Corkin kreivikunnassa. Tien varrella maisemat vaihtuu huimaa tahtia ja Irlanti on todella maa jossa on kaikkea. Tuulen piiskaamia kallionkielekkeitä, kuninkaallisia vuoria, kirkkaita vuoristojärviä löytyy yhtä paljon kuin vihreitä niittyjä, satumaisia metsiä, sekä valkoisia hiekkarantoja. Kaikkea löytyy myös nimenomaan tämän tien varrelta ja kannattaakin varata viikko tai pari jos lähtee kulkemaan Wild Atlantic Way:ta.

 

 

Talomme sattuu olemaan juuri Wild Atlantic way:n varrella. Meren rannalle ei ole pitkä matka, mutta usein länsirannikolla ei muutenkaan tarvitse pitkälle ajaa jotta pääsisi nauttimaan upeista rannoista. Myös Killarneyn kylä on meille lähellä, joka on Irlannin turismin sydän ja vuosittain sinne saapuu tuhansia turisteja tutkimaan kaikkea nähtävää Ring of Kerryn varrella. Näin ollen ei ole outoa että myös pikku kylämme on kesäisin täynnä ulkomaan rekkareissa olevia asuntoautoja ja autoja joiden takaikkunassa komeilee autovuokraamon värikäs tarra. Villi Atlantin Tie vetää puoleensa kaiken tyylisiä matkustajia.

 

 

Irlanti on niin paljon muuta kuin pubeja ja lampaita. Jos ette ole jo käyneet, kannattaa tilata lennot ja lähteä tutkimaan tätä ihanaa saarta. Dublinissa on tietenkin pääkaupunkihulinaa, shoppailua ja pubeja, mutta harvemmat lähtee Dublinia pidemmälle katsomaan mitä muuta maa tarjoaa, mikä on sääli, sillä aito Irlanti avautuu vasta kun pääsee Dublinin rajojen ulkopuolelle.

 

 

 

Jos tahdotte lukee lisää Wild Atlantic waysta, voitte klikata jotakin linkeistä jotka tekstistä löytyy! Myös Tourism Ireland sivustolta löytyy lisätietoja.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Eurooppa Matkat Yleinen

Foynes Flying Boat Museum, osa 2

13/08/2020

 

Yankee Clipper Boeing 314.  Lentokoneet olivat kaikki hienoja tuohon aikaan, muttä tämä oli taivaiden Rolls Royce. Lento kesti yhdellä pysähdyksellä 17 tuntia New Yorkiin, ja koneessa oli ruokahuone 14 hengelle, sviitti, todella tilava ohjaamo, henkilökunnan hytti ja nukkumapaikat kaikille matkustajille. Yhdensuuntaisen lipun hinta 30-luvulla maksoi 375 USD, eli tämä matkustaminen ei ollut siihen aikaan halpaa. Vain varakkaimmat henkilöt matkusti lentokoneella, ja sehän oli sitä uusinta ja ihmeellisintä tekniikkaa, jotain mihin suhtauduttiin vielä hieman epäillen.

 

 

 

Yllä on ruokapaikat jotka ovat heti oven sisäpuolella kun astuu koneeseen. Lennoilla tarjoiltiin todella kattava ateria, joten mukavuudet olivat todella paremmasta päästä. Jos aterian päälle alkoi väsyttää, pystyi siirtymään lentokoneen peräpäähän, josta löytyi nukkumapaikat. Nukkumapaikkoja vastapäätä oli todella tilava vessa, jossa sitten pääsi käymään pesulla jos halusi ennen päämäärään saapumista vähän freesata itseään.

 

 

Yllä käytävä sekä henkilökunnan hytti/huone jossa he voivat levätä ja näköjään nauttia samppanjaa. Lenot oli pitkä, joten tottakai myös henkilökunnalla oli kunnon lepopaikat. Hauskaa miten tämä, aika pelkistetty luksus, kuitenkin tuntuu niin paljon hienommalta tietyllä tavalla verrattuna nykypäivän lentokoneisiin. Tottakai on ökysviittejä koneissa, mutta jotain tässä pelkistetyssä mutta äärettömän mukavassa matkustamistavassa kiehtoo omasta mielestäni enemmän kun modernit lennot.

   

 

Ohjaamo oli todella tilava jä tänne mahtui 7 henkinen miehistö. Mies tokaisi että täällähän voi vaikka pelata jalkapalloa! Tilaa oli todella vaikka muille jakaa, ja vaikka 7 miestä tänne mahtuukin todella helpolla, tilaa on jätetty jos haluaa vaikka verytellä pitkällä lennolla. Modernilla lennolla hyvä että ohjaamoon mahtuu kapteeni, ja ei voi muuta kun ajatella miten sääli on, että kaikki on rahasta kiinni. Ennen vedottiin mukavuuteen ja laatuun. Nyt vedotaan suurimpaan mahdolliseen rahalliseen voittoon ja matkustajia tungetaan koneisiin niin paljon kun mahtuu. Mukavuus jää toiselle sijalle. Ehkä tosiaan olisi hienoa, vaikka liput maksaisivat hieman lisää, mutta lento olisi enemmänkin kokemus, ei itsestään selvyys.

 

 

Kone on siis täysikokoinen malli oikeasta Yankee Clipperistä. Kaikki on alkuperäisen koneen mukaan tehty ja osat ovat aitoja. Jopa ruumaan oli laitettu matkalaukut, ja kaiken kaikkiaan koneessa tuntui siltä, että kohta se lähtee. Tyttö ei tajunnut että kone ei ole oikea ja häntä pelotti että kohta se lähtee ja emme pääsekkään omalla koneella Suomeen! Hetken rauhoittelin häntä ja yritin kertoa että ei tämä kone taida lähteä minnekkään, mutta piti kuitenkin varalta hypätä pois koneesta aika nopeaa. 🙂

 

 

Viimeiseksi ennen kun lentopuoli museosta päättyy ja meri-aiheinen museo alkaa, käydään pubissa. Kyseessä on hologrammi-show Irish coffeen syntymästä. Irish coffee nimittäin keksittiin täällä Foynesissa, kun kylmissään ollut henkilökunta lennolta palasi Irlantiin ja pyysi erikoisen vahvaa kahvia. Näin irish coffee syntyi, ja tottakai voi nauttia tätä herkkujuomaa paikallisessa pubissa toisella puolella tietä.

 

 

Tämä oli ensimmäinen hologrammi näytökseni ja olin ihan suu auki koko jutun ajan, koska se oli niin hienosti tehty ja oli niin todellisen oloinen ja näköinen. Tosi mahtava kokemus kaiken kaikkiaan, joten jos oletta matkalla pitkin Irlannin länsirannikkoa, tai seuraatte Wild Atlantic Way:tä, niin poiketkaa ihmeessä Foynesiin ja Flying Boat museoon! Se sopii taatusti koko perheelle vauvasta vaariin ja kaikki varmasti tulee tykkäämään. Vaikka itse en olekkaan mitenkään lentokoneista kiinnostunut, kokemus oli silti todellakin sen arvoinen. Matkustamisen hirtoria on kiehtovaa jos siihen jaksaa paneutua ja tämä olikin osa historiaa jsota en tiennyt mitään ennen vierailua museossa. Todella mieleenpainuva paikka!

 

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Eurooppa lapset Matkat Yleinen

Foynes Flying Boat Museum, osa 1

10/08/2020

 

Matkalla lentokentälle pysähdyimme Foynesissa, joka on pieni kylä irlannin länsirannikolla. Foynes oli “maailman keskipiste”  1930-40 luvulla, sillä täältä lähtivät suuret lentävät laivat kohti Amerikkaa ja ensimmäiset matkustajakoneet Atlantin yli kirjoittivat historiaa. Ensimmäinen Non-stop lentomatka New Yorkkiin lähti täältä, kestäen 25 tuntia ja 40 minuuttia. Museon vetonaula on täysin oikean kokoinen Yankee Clipper lentokone, joka on tismalleen entisöity jotta vierailijat saavat kokea tämän kultaisen ajan matkustamisen charmin ihan itse. Luulen että olen entisessä elämässä elänyt juuri 30-luvulla, jokin tässä ajassa kiehtoo äärettömästi.

 

 

 

Foynesin museo oli odotettua parempi kokemus kaikin puolin. Hämmästyin että museo oli näin hieno ja varsinkin että se oli niin kiinnostava! Minä kun en normaalisti en jaksa lukea kaikkia juttuja museoissa eikä varsinkaan lentomuseo ei olisi tavallisesti ensimmäinen valintani. Kaikki oli hienosti toteutettu ja se mikä tekee kaikesta entisestä kiinnostavampaa on se, että kaikki tarinat ja esineet ovat lentokapteenien, lentoemäntien ja matkustajien oikeita ja omia esineitä ja tarinoita. Koko näyttely tuntuu todella persoonalliselta ja aidolta.

 

 

Paitsi että museossa on kattava puoli koskien paikan historiaa, museossa on aito oscar-patsas, jonka näyttelijätär Maureen O’Hara sai elämänpituisesta urastaan. Hän on myös museon suojelia, ja on lahjoittanut ennen kuolemaansa museolle niin rahallisia lahjoituksia kun paljon esineitä omien mekkojen ja rekvisiitan muodossa, sekä miehensä lentäjäjuttuja, sillä hänen mies oli lentäjä juuri näillä Pan Am lennoilla. Museoon avataan pian Maureen O’Hara huone, jossa kaikki näyttelijättären vaatteet ja muut esineet tuodaan esille entistä näyttävämmin.

 

 

Kierros museossa alkaa 17 minuutin pituisella videolla, joka näytetään pienessä elokuvateatterissa. Video kertoo lentokoneiden ja Foynesin historiasta ja jopa tyttö jaksoi hienosti katsoa sen. Jotenkin tuntui että itsekkin palasi takaisin menneisiin aikoihin kun matkustaminen ei ollut arkea. Paitsi nyt kun maailma on mitä on, voi hyvinkin olla, että matkustamisesta ei tule niin tavallista kun mitä se on ollut. Ite olen sitä mieltä että olisi hienoa jos maailma muuttuisi siten, että matkustaminen olisi luksus, sellainen asia jota tehdään silloin tällöin kun siihen on aihetta, eikä mielijoteesta. Ihmisen ei pitäisi tuntea itseään etuoikeutetuksi mihinkään, vaan ehkä palata aikaan, jolloin vielä löytyi kunnioitusta eri tavalla eri asioihin.

 

 

Foynesin lentävien laivojen museo on todella erikoinen kokemus, ja meillä ei ikävä kyllä ollut tarpeeksi aikaa tutkia kaikkia sen osia kun piti ehtiä omalle lennolle. Palaamme taatusti tänne uudemman kerran! Seuraavassa postauksessa kerron paikasta lisää, ja kurkkaamme Yankee Clipper lentokoneen sisälle!

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
lapset Yleinen

Drive-in Sirkuksessa

03/08/2020

 

Lauantaina käytiin sirkuksessa, Korona-tyyliin. Traleen kaupungissa on näkynyt sirkus-autoja ja rekkoja jo pitemmän aikaa, sillä Circus Vegas oli maaliskuussa esiintymässä täällä, sitten Korona iski ja he jäivät kirjaimellisesti jumiin Traleen kaupunkiin. Siitä asti he ovat ollut ja elellyt hiekkakentällä matkailuautoissaan ja tottakai vetänyt älytöntä taloudellista takapakkia. Nyt kuitenkin he ovat taas saaneet teltan pystyyn ja tarjoaa Drive-in näytöksiä. Tottakai oli pakko mennä tukemaan sirkuksen toimintaa, joten suuntasimme sinne ja täytyy sanoa että oli aika hauska kokemus ja ennen kaikkea todella hyvä idea sirkuksen puolesta!

 

 

Autoja mahtuu kolmisenkymmentä teltan ympärille. Kaikki saa tullessaan radiotaajuuden jonka kautta voi kuunnella musiikkia ja kuullutuksia, mutta kyllä ne kuulee muutenkin hyvin ihan ilman radiota. Autojen välissä kävelee popcorn, juoma sekä lelumyyjät ja alueella on myös kioski sekä vessat. Muuten kaikki istui autoissaan. Kun oli aika taputtaa, kehoitettiin painamaan torvea, joten melu oli aikamoinen, mutta silti ihan hauska juttu. Pelle kävi “pesemässä” autoja suikuttamalla niiden päälle vetta, paitsi meidän auto sai kunnon ämpärillisen päälleen, taisi olla kunnon pesun tarpeessa.

 

 

Sirkusesitys oli noin tunnin pituinen ja hintaa oli 10 EUR per hlö. Esitys oli jännä sekoitus akrobatiikkaa, nuoralla tanssimista, pellejä, jonglöörejä ja kaikkea siltä välitltä. Lapsi istui autossa kuin patsas koko esityksen ajan ja kotona sitten piirreltiin sirkus-aiheisia kuvia ja leikittiin sirkusprinsessaa. Esityksen jälkeen käväsimme lounaalla vieressä olevassa The Rose Hotellissa, joka normaalisti on The Rose of Tralee, kilpailun tukikohta, mutta tänä vuonna Traleen Ruusua ei kruunata ensimmäistä kertaa 80 vuoteen, joten hotelli on normaalia hiljaisempi tähän aikaan vuodesta. Lounas oli todella hyvää, joten varmasti käymme siellä uudemmankin kerran. Miten teidän viikonloppu meni?

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail