Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

July 2017

Eurooppa Matkat Yleinen

Hotel Sacher

28/05/2020

 

 

Kaivoin esiin vahnan postauksen kolmen vuoden takaa. Tämä oli itse asiassa toinen postaukseni koskaan!

Hotel Sacher ja tunnettu suklainen aprikoosilla höystetty Sacher -kakku, liene tosiaan tunnettu melkein kaikille, ainaikin niille, jotka ovat Wienissä käyneet.

Wienissä vieraillessamme, olimme tilanneet pöydän heidän Rote Bar ravintolassa, ei vain kakun vuoksi, vaan myös siksi että oli minun 35-vuotis synttärit ja halusimme syödä kunnon juhlaillallisen. Ilta alkoi blue bar baarissa, jossa oli sellainen olo, että istuisi museossa.  Ei siis mikään rento meininki, vaan “rinta ulos, selkä suorassa” meininki!

 

 

Hotelli on vanha ja siellä onkin käynyt melkein jokainen julkisuuden henkilö ja kuninkaallisuus jota maan päällä on ollut ja on.  Hotellin seinät ovat koristettu kuvilla joissa nimmarit ja kiitokset hotellin henkilökunnalle ja niiden, sekä hotellin kaikkien yksityiskohtien bongaamiseen ja  katselemiseen meneekin tunti tai pari, jos vain siihen aikaa on. Me tosiaan olimme vain illallisella, joten ällsiteltiin kaikkea sen aikaa kun odotimme pöytäämme.

 

 

Syötiin chateaubriand kanttarellikastikkeella ja välimeren vihanneksilla. Alkupalaa ei tilattu, sillä ajattelimme jättää tilaa kakulle, mutta hotelli kuitenkin tarjosi lohitartaria. Ihan kiva pieni alkupala alkudrinksun jälkeen, joka oli Bond-teemainen Vesper Martini. Mieshän on Bond-fani, todella innokas sellainen, ja ei minulla ole asiaa vastaan mitään, koska tuo ”harrastus” on vienyt mitä useaan mukavaan paikkaan lomalle kun mies metsästää menneitä elokuvien kuvauskohteita.

 

 

Joka tapauksessa, Sacher hotel on ehdottomasti suositeltava kohde jos Wienissä käy, vaikkapa ihan nopealle drinkille Blue bariin. Niin ja siitä kakusta sen verra, että en oikeasti siitä välittänyt, sillä se aprikoosin ja suklaan sekoitus ei vaan minuun iskenyt.

Oletteko te maistaneet kyseistä kakkua?

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Koti

Rannat taas auki!

25/05/2020

Eilen vietettiin monta tuntia rannalla, jotka siis vihdoin on taas avattu kaikille. Kaksi kuukautta ilman rantaa on ollut todella kurjaa, sillä käymme siellä kävelyllä vähintään kerran viikossa ympäri vuoden. Olemme kuitenkin käyneet yhdellä toisella rannalla, joka on aika mutainen, ihan simpukoita keräämässä (syömistä varten) pariin otteeseen, mutta hiekkarannalle pääsy on ihan eri asia.

 

 

Voisin kävellä rannalla tosiaan monta tuntia joka päivä, jos vaan sää sallisi. Niin tai jos työt sallisi… pääsin jo unohtamaan että sellainenkin asia on olemassa…mutta joka tapauksessa. Heti kun laskuvesi on sen verran kaukana, että rannalle pääsee kävelemään, olemme siellä kärppänä viikonloppuisin ja lähdemme pois kun nousuvesi alkaa valumaan takaisinpäin. Ranta peittyy kokonaan veden alle, joten siellä ei voisi koko päivää ollakaan vaikka kuinka haluaisi.

 

 

Tytöllä on aina pieni kori tai ämpäri mukana, ihan siksi että hän keräilee simpukankuoria. Niitä onkin joka paikka täynnä ja naureskelin tässä yksi päivä kun laitoin hänen takin pyykkiin, että mikä taskussa kilisee….molemmat taskut oli sitten täynnä simpukankuoria ja kiviä. Puutarhastamme löytyy myös simpukankuoria vähän sieltä sun täältä, koska niitä täytyy välillä tytön huoneesta tyhjentää salaa.

 

 

Olen aina haaveillut että asuisin meren rannalla. Vaikka emme ole ihan rannalla, olemme niin lähellä kun suinkin pääsee. Meidän ja meren välissä on yksi pelto, joten aika lähellä tosiaan ollaan. Tosin olen huomannut että mereltä tuulee mukavasti hiekkaa ja suolavettä peittäen ikkunamme joka myrskyn aikana, joten tuota seikkaa en ollut laskelmoinut haaveeseeni, mutta noh, se on pientä. Täytyy olla iloinen vaikka joutuukin jynssäämään ikkunoita aika usein, mutta on se sen arvoista, että pääsee kävelylenkille Atlantin valtameren pauhetta kuuntelemaan, ihan koska vaan siltä tuntuu.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
ruoka Yleinen

Pinocchio-kakku

22/05/2020

Joskus syö kakkua joka painuu mieleen, ja tämä kakku kaikessa yksinkertaisuudessaan on juuri sellainen. Äitini Arja-serkku leipoi tällaisen joskus kauan kauan sitten ja jotenkin se painui niin mieleeni, että piti vetää google-maratooni että löysin kyseisen reseptin. Olisinhan nyt jälkeenpäin ajatellen voinut kysyä Arjaltakin kyseistä ohjetta… 🙂

Joka tapauksessa ajattelin nyt jakaa sen tännekkin, sillä kesällä kakku on ykkösjuttu! Ja mikäpä sen kesäisempää kuin kermavaahto ja mansikat?

 

Pinocchiotårta

(kuva:arla.se)

 

Pinocchio-kakku

Ohje on 14 palalle.

  • 100 gramma voita
  • 1½ dl sokeria
  • 5 munaa
  • 4 rkl maitoa
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 dl mantelilastuja
  • 2 ½ sokeria (marenkiin)

Täyte:

  • 3 dl kermavaahtoa
  • 2 tl vaniljasokeria
  • (voi myös laitta vaniljakreemiä, itse laitoin sellaista mitä tehdään valmiista pussista, tuli hyvää!)
  • 1 litra mansikoita

  1. Laita uuni päälle 150°. Vatkaa voi ja sokeri. Erittele munan keltuaiset ja valkuaiset. Heitä sokerin ja voin sekaan yksi keltuainen kerrallaan.Sekoita mukaan maito. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää taikinaan.
  2. Vatkaa valkuaiset ja 1 ½ dl sokerista kovaksi vaahdoksi. Lisää loput 1 dl sokeria ja vatkaa kovaksi marengiksi.
  3. Levitä taikina uunipellille tai vuokaan jossa leivinpaperia. (n. 30×40 cm.) Levitä taikinan päälle marenkimössö.  Levitä mantelilasut marengin päälle ja paista uunin alaosassa 30 min. Anna jäähtyä. Leikkaa pohja keskeltä kahteen osaan (siis ihan vaan kahtia pellin keskeltä) ja anna jäähtyä.
  4. Vatkaa kerma (ja mahdollinen vaniljakreemi). Laita toiselle puolelle täyte ja laita kansi päälle. (Eli pellin toinen puolikas). Päälle mansikoita ja nauttikaa! 🙂

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Yleinen

Mietteet iltalenkin jälkeen

19/05/2020

Koronan aikana ei auta muu kun yrittää pysyä järjissään parhaan mukaan. Nyt on yli 2 kuukautta kun olemme olleet missään muualla kun kotona. Onneksi on piha ja että lähellä on peltoja ja kävelyteitä, joita maanantaista lähtien saa painaa jopa 5 km säteellä taloltaan aikaisemman 2 km rajoituksen sijaan. Koska minulla on koulutus meneillään ja freelance juttuja pukkaa, ei ole ollut tekemisen puutetta. Viikonloput ovat hujahtaneet pihassa tai suolla turpeen kanssa touhutessa. Kuitenkin on koko ajan sellainen tunne, että olisi vankina.

 

 

Jotta kallo ei halkea, teen jokapäivä aamu- ja iltajoogan. Kuuntelen itsehypnoosia joka ilta ennen nukkumaanmenoa ja nukahdankin useimmiten parissa minuutissa sovelluksen myötä. Yritän liikkua mahdollisimman paljon, oli se sitetn kotona kuntopyörän päällä tai ihan kävelylenkillä. Eilen painoimme pitkin peltoja illalla, ja nämä lenkit ovat aina tytölle jänniä, kun ei koskaan tiedä mitä aarteita tai kukkia matkalta löytyy. Tälläkin kertaa palasimme kotiin taskut pullollaan “aarteita”- eri kiviä, ruuveja, keppejä…niitä parhaita lapsuuden aarteita.

 

 

Blogi alkaa olla todellakin se viimeinen asia joka käy mielessä. Ennen pidin todellakin huolta että päivitin blogia ajallaan, että oli jotain mistä voisi kirjottaa. Huomaan, että nykyään on jutut vähissä. Se innostus joka aikoinaan blogin pyörittämiseen oli, on hävinnyt ihan huomaamatta. Koska minulla edelleen on yhteistöitä joita pitää kunnioittaa, pidän blogin pystyssä heinäkuulle, jolloin yhteistyösopimukset päättyvät. Tämän jälkeen blogi hiljenee todennäköisesti lopullisesti, mikäli ei mitään todella mahtavaa tapahdu. Kun kaikki muu karsitaan ympäriltä, on helppoa itse havaita, mikä oikeasti ruokkii omaa itseään, omaa hyvinvointia ja omaa sielua. Siinnä onkin sitten hyvä lähtökohta jättää kaikki sellainen pois, joka ei enää sovi tuohon kuvaan. Pysytään kuitenkin kuulolla vielä heinäkuulle!

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail