Aasia Eurooppa Koti lapset Matkat Yleinen

Reppureissulle etätyöläisenä?

tiistai, toukokuu 29, 2018

Jos toistuvat rutiinit avokonttorissa tai liukuhihnan äärellä eivät nappaa, eräänä vaihtoehtona voit hypätä etätyöläisten kelkkaan, päättää omat työaikasi, nähdä loputtomiin uusia maisemia ja pitää matkabudjettisi tasapainossa vailla pelkoa pankkitilin hupenemisesta nolliin ennen aikojaan. Läppärityöläisen, toisin sanoen diginomadin, onneksi nettiyhteys on tätä nykyä levittäytynyt jo lähes joka maailman kolkkaan. Nykyisessä elämäntilanteessani periaatteessa kaikki rajat voisi olla enää vain viivoja kartalla, jotka voisin ylittää huoletta ja tienata elantoni missä tahansa, kunhan ”konttori” vain mahtuisi rinkan pohjalle. Jos vain uskaltaisin.

Etätyöt ovat kasvava trendi ja yhä useampia töitä voi tehdä nykypäivänä sijainnista riippumatta. Esimerkiksi kääntäjille, toimittajille, sisällöntuottajille ja monille IT-alan ammattilaisille nykyaika on avannut mahdollisuuden jättää perinteinen oravanpyörä taakseen. Jos kotimaan kylmyys ja pimeys alkavat painaa mieltä, Pohjolan synkimpiä vuodenaikoja voi halutessaan paeta lämpimämpiin ilmanaloihin vailla pelkoa elantonsa menettämisestä. Itse olen miettinyt asiaa monesti, kun on kerta kaikkiaan vaan tympinyt pimeys ja kylmyys, mutta toistaiseksi en ole uskaltanut itse jättää turvallista palkkatyötä. Ja tyttökin on vielä niin pieni, että pysyvä koti ja työn tarjoama turva vielä on tärkeää meille.

Matalat elinkustannukset monissa maailmankolkissa antavat etätyöläiselle mahdollisuuden pitää yllä kohtuullista elintasoa ilman viisipäiväistä työviikkoa kahdeksasta neljään. Esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa jo muutama täysi työpäivä jopa länsimaisittain keskimääräistä kehnommalla palkalla voi hyvinkin riittää koko viikon tarpeisiin. Samalla saat muutaman ylimääräisen vapaapäivän viikossa – toisin kuin kylmässä Pohjolassa. Ylimääräiset vapaapäivät voi aina viettää haluamallaan tavalla, ja freelancerina työmäärä on aina enemmän tai vähemmän omassa hallinnassasi. Sadepäivätkään eivät ole hukkaan heitettyä aikaa, sillä jos ulos ei ole asiaa ja seikkailufiilis on kateissa, vaihtoehtona on aina istahtaa kahvikupposen kanssa nettiyhteyden ääreen kasvattamaan matkabudjettia tulevia koitoksia varten. Ilman paluulippua kiire on vieras käsite. Kun reissu-uupumus iskee, voi viettää vaikka kuukauden päivät yhdessä kohteessa, uppoutua työntekoon ja lopulta huomata, että käteen jää jopa kotimaahan verrattuna enemmän rahaa pienemmällä työmäärällä.

 

Kun peruskustannukset on katettu ja budjetti on hallinnassa, ylimääräiset rahat voi käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla – herkutteluun, shoppailuun tai vaikkapa jemmarahojen mahdolliseen tuplaamiseen rahapelisivustoilla,  jos nyt siltä tuntuu. Parin euron sijoitus nettikasinoon voi hyvinkin merkitä muutamaa ylimääräistä vapaapäivää, ja kunnon onnenpotku voi poikia jopa useamman viikon lekottelut riippumatossa. Jos tällaisiin onnenpotkuihin nyt jaksaa uskoa, itse kun en koskaan voita yhtään mitään.

 

Diginomadin elämäntyyli on pitänyt monet tien päällä kauankin vailla suurempia rahahuolia. Kun kohdalle osuu tylsä päivä, jolloin suunnitelmat kuihtuvat kasaan ja into tutustua uusiin ympäristöihin on hukassa, on aina helpottavaa tietää, että ajan voi käyttää myös työskentelyn parissa ja rahoittaa tulevia seikkailuja. Työskentelyn ja reppureissaamisen yhdistäminen vaatii luonnollisesti myös itsekuria ja tarkkaa taloudenpitoa, sillä olet itse vastuussa omista tuloistasi sekä menoistasi. Kokemuksesta opittu säästeliäisyys on kuitenkin reppureissaajan tärkein hyve, ja mitä enemmän kilometrejä karttuu, sen helpompaa on laskelmoida kuukausittainen matkabudjetti.

 

Diginomadin elämäntyyli ei ehkä sovi kaikille, mutta kun työskentelee yhtenä päivänä Trans-Siperian radalla ravintolavaunussa, toisena päivänä syrjäisen saaren hiekkarannalla Vietnamin rajan tuntumassa ja kolmantena päivänä kambodžalaisen pikkukaupungin kirjastokahvilassa kaikessa hiljaisuudessa, on selvää, että päivittäinen (tai tässä tapauksessa osa-aikainen) työskentely varmaan tuntuu aina mielekkäämmältä ilman puuduttavia rutiineja yhden ja saman työpaikan neljän seinän sisällä. Elämässä on loppujen lopuksi kyse omista valinnoista, mahdollisuuksiin tarttumisesta sekä hitusesta silkkaa tuuria.

Oikea tuttavapiiri, tietotaito sekä asenne ovat kuljettaneet minut tilanteeseen, jossa työpaikkani voisi olla juuri sellainen, joka kuljettaisi minut minne ikinä itse haluankin mennä. Mutta, toistaiseksi pysyn neljän seinäni sisällä. ?

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Laura keskiviikko, toukokuu 30, 2018 at 07:25

    Mua on aina mietityttänyt se, että mitä ihmiset ajattelee kun ne kirottaa blogia. Esim tämän tekstin anti oli, että jos lähtis ni se vois olla tämmöstä. Mitään informaatiota tästä ei saanut, ja miksi kukaan haluaisi tai ketään kiinnostaisi lukea liirumlaarumia jistain mikä voisi tapahtua. Joskus olisi, ehkä hyvä miettiä mitä lukija tästä tekstistä saa, vai kuuluuko se päiväkirjan väliin. Itse kun etätyölaisenä ja äitinä ulkomailla täytyy sanoa, että on se wlämä välillä aika tylsääkin ja ei niitä töitä voi aina ihan noin valita ja tehdä.

    • Reply caritak keskiviikko, toukokuu 30, 2018 at 07:31

      Joskus mietityttää, että mitä ihmiset luulee blogin olevan. Blogi on nimenomaan nykypäiväinen päiväkirja eikä mikään tietopankki. Jos haluaa faktaa sitä voi hakea muualta. Haaveilla saa, ja siksi kirjotan mietteitäni sillon kun siltä tuntuu.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.