All Posts By

caritagt

Prätkällä Dalmatian rannikkoa pitkin

Heippa! Matkan päältä päivittelen blogia, lähinnä pitääkseni itseni ja oman pääkoppani jonkinlaisessa järjestyksessä. Paikka vaihtuu päivittäin ja välillä on hankala muistaa edes missä on kyseisellä hetkellä. Moottoripyöräreissu on noin puolivälissä. Kirjoitin aiemmin matkastamme Italian puolella, nyt matka on edennyt Montenegrosta Slovakiaan. Etenimme Dalmatian rannikkoa ylöspäin. Dalmatia nimitys on tullut muinaisesta dalmatian kansasta ja mikä ensimmäisenä tulee mieleen, dalmatiankoirakin on täältä kotoisin. Alue on rannikko kutakuinkin Dubrovnikista Sibenikiin. Kroatiahan on kuulunut Euroopan Unioniin jo vuodesta 2013, mutta siellä ei ole vielä eurot käytössä. Valuuttana toimii kuna.

Matkassa siis aviopari, joilla molemmilla Harley- Davidsonit alla.

Olimme täällä kaksi vuotta sitten, silloin ajoimme pohjoisesta etelään ja käytimme suhteellisen paljon moottoriteitä. Nyt tulimme lautalla Italiasta Dubrovnikiin, mikä sinänsä oli ihan ok kokemus. Tästä jatkoimme etelään Montenegroon ja Kotorin kaupunkiin. Lauttoja kulkee myös suoraan Montenegroon tai jopa Albaniaan, mutta viikonloppuna reittejä ei kulkenut.

Näkymä Kotorin linnakkeelta

Kotor on todella viehättävä merenrantakaupunki. Satuimme saamaan juuri avatun design apartamentoksen. Isäntäväki oli todella avulias ja reilu. Huoneistoon muun muassa kuului tervetulotoivotuksena paikallinen viinipullo. Kotorissa must juttu on kiivetä vanhalle linnoitukselle, jonne on 1000 askelmaa. Tosin huonompijalkaisille en kiipeämistä suosittele. Ja vesipullo ehdottomasti mukaan! Reitillä on tosin myös kauppiaita, jotka myyvät kylmälaatikoista virvokkeita ja vettä.  Nämä kauppiaat istuvat  siellä  koko päivän ja ovat varmasti provikkansa ansainneet.  Näköalat ovat   upeat ja varmasti kiipeämisen arvoiset. Myös vanhakaupunki on kiva muurien sisällä. Motoristeille löytyy parkkitilaa heti muurin sisäänkäynniltä, mikäli kohde sattuu vain reitin varrelle ja haluaa käydä pelkän kierroksen kujilla tai ehkä lounaalla.

Cavtat

Seuraavana päivänä etenimme noin 80 kilometriä takaisin Croatian puolelle. Cavtat oli myöskin kiva, pieni ja rauhallinen kohde. Kaupunki on pienen niemen kärjessä. Kiva kävelyreitti kiersi koko alueen, ja tietty vanhakaupunki kujineen siellä sisällä. Cavtat ei taida vielä kuulua suomalaisten matkakohteisiin, mutta turismista kertoo sen 159 majapaikkaa tarjoavaa palvelua.

Jossakin Montenegron ja Coatian rajalla

Eteläiselle Croatian maisemalle on tyypillistä viini- ja oliiviviljelmät, mutta koko rannikko elää turismista. Rantareitti oli todella henkeäsalpaavaa maisemaa, mutta toisaalta raskasta ajaa. Eteneminen noin 180 kilometriä kesti noin neljä tuntia. Liikenne ei tosin vielä kesäkuun alussa ollut ruuhkaisimmillaan, mutta tottumaton pohjanmaan lakeuksien kuski ei todellakaan edennyt erityisen nopeasti. Eri luokkaa on ne pojat ja tytöt, jotka ovat syntyneet skootterin kyydissä. Muutama hurjapää meidät ohitti, siihen leikkiin en välitä lähteä kisaamaan.

Ranta on täynnä kyliä ja uutta rakennusta tulee koko ajan. En suosittele pitkiä päivämatkoja, jos etenee rantareitillä. Seuraavaksi menimme Makarskaan, mikä olikin pisin päivämatka Croatiassa. Matkaa kertyi vajaa 200 km. Olemme pyrkineet matkareitit suunnittelemaan siten, että olemme seuraavassa kohteessa noin klo 13-14. Näin aikaa jää paikkaan tutustumiseen, mutta myös vähän ehtii levähtääkin.

Makarskan rantaa

Makarska tarjoaa jokaiselle jotakin. Siellä oli paljon lapsiperheitä ja tekemistä lapsille ja nuorille. Löytyi myös iltaelämässä viihtyville paikkoja, mutta se mikä itseä eniten viehättää, on kiva vanha kaupunki. Siellä on leppoisaa kävellä ja pysähtyä vaikka cappucinolle. Croatiassa on mukava kävellä ja pysähtyä katselemaan vaikka taidokkaita käsitöitä. Kukaan ei tyrkytä mitään.

Makarskan vanhaa kaupunkia

Seuraava kohde oli reilun 100 kilometrin päässä, edelleen etenimme rantareittiä. Trogir on myös tutustumisen arvoinen paikka. Trogirin keskustasta ei löytynyt kohtuuhintaista majapaikkaa, joten otimme yösijan muutaman kilometrin päästä Okruk Gornj kaupunginosasta. Tai, ilmeisesti se oli oma kylänsä, koska navigaattori ei sinne löytänyt Trogir haulla. Majapaikka oli upea, taas erityisen vieraanvaraista ja hyvää kohtelua. Apartamentoksen löytäminen kapeilla, jyrkillä rinteillä tosin sai muutaman hikipisaran aikaiseksi. Toki helteelläkin oli siihen oma osansa. Trogir; suosittelen ehdottomasti jos pidät kapeista, yllätyksellisistä kujista, hyvästä ruuasta, viinistä ja rennosta menosta, mutta aina ystävällisestä kohtelusta.

Rantabulevardia Trogirissa.

Matkan varrelle osui entuudestaan tuttuja paikkoja, Omis ja Sibenik. Omis on upealla paikalla, pieni kaupunki vuorten solassa. Kuuleman mukaan se oli aikoinaan merirosvojen suosiossa, koska sinne oli reitti vain meriteitse. Sibenik puolestaan on isompi, 1100-luvulta säilynyt upea kaupunki. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaupunki kujineen ja rantakuppiloineen.

Halusimme viettää vielä yhden päivän rannalla, joten siirryimme vain reilun 30 kilometriä etelään, Primosten kaupunkiin. Otimme apartamentoksen rannalta. Kävimme aamuin, illoin uimassa omalta rannalta. Lisäksi joogasin aamulla rannalla. En ole turhaan raahannut mattoa mukana! Hotellilta oli mukava kävelyreitti keskustaan rantaa pitkin. Kaupunki puolestaan oli pienessä niemenkärjessä muurein eristettynä alueena.  Korkeimmalle paikalle oli tyypilliseen tapaan rakennettu kirkko. Hassua oli kuitenkin, se, että siellä oli samassa hautausmaa keskellä turistien kulkureittejä. Toisaalta, tuolla ylhäällä voisi olla rauhallista muistella keskuudestamme poistuneita.

Hautausmaa ja kirkko Primosten kukkulalla.

Primostenista jatkoimme Slovakian puolelle. Kohteena oli Piran ja Portoroz. Matkan varrella yövyimme Crikvenican kaupungissa. Reitti vaikutti alkuun vähän nopeampitempoisemmalta, ajoimme pitkästä aikaa pois rannikolta, metsäisemmillä alueilla. Tosin vuoristoa tälläkin etapilla oli ja motoristien suosiossa olevaa mutkatietä. Jopa niin paljon motoristeja tuli vastaan, että jossain vaiheessa ei enää jaksanut kättään nostaa tervehdykseksi. Reitti oli paikoin näiden hurjapäiden suosiossa, jotka ajavat mutkat suoriksi polvi maassa. Aika hurjaa!

Kroatian rannikko on ehdottomasti yksi hienoimpia motoristin reittejä, joita olen ajanut. Kroatia ja muutkin balkanin maat ovat siistejä, tiet ovat hyvässä kunnossa ja ihmiset ovat aidosti ystävällisiä ja avuliaita. Siisteydestä kertoo jo se, että missä tahansa käy wc:ssä, on aina siistiä ja puhdasta.

Paljon on nähty, mutta varmasti vielä paljon näkemättä. Luulen, että tämä ei jäänyt tähän. Nyt matka jatkuu Keski-Eurooppaan.

 

 

Prätkällä Italiassa

Makaroonikuja Barissa.

Sperlonga

Viikko vierähtänyt Italiassa moottoripyörän selässä. Matka on edennyt joutuisasti ja majapaikkaa on vaihdettu joka päivä. Paljon on nähty, vaikka paljon on Italiaa vielä näkemättä. Ajokilometrejä on kertynyt 1360. Pyöränä H-D Dyna, Switchback 1700 cc. Puolisolla myös H-D, Streetglide.

Reissu lähti käyntiin Venetsiasta, jonne saavuimme pikku reppujen kanssa, mukana oli vain vaatteet viikonlopun tarpeita varten. Majapaikka oli halpa, mutta siisti. Kirjauduimme sisään netin kautta, josta sai myös avainkoodin, henkilökuntaa ei ollut paikalla.  Tällä kertaa majapaikkakin löytyi sokkeloisista kujista yllättävän helposti.

Venetsia on erikoinen kaupunki ja näkemisen arvoinen, mutta kyllähän se turistien määrä alkoi ahdistaa aika pian. Suunnitelmissa oli käväistä Garda-järvellä. Meillä oli yksi ylimääräinen päivä, ennenkuin saatiin mopot terminaalista Visenzasta. Suunnitelma kuitenkin muuttui, luvattiin sateita ja matkanteko osoittautui melko hankalaksi juna-bussi -matkustamiseksi. Päätimme siirtyä junalla suoraan Visenzaan.

Visenza oli meille entuudestaan tuttu kaupunki. Sinne moottoripyörät on tuotu ennenkin Motologistican puolesta. Kaupunki on ihan kiva ja tunnelmallinen kulttuurikaupunki. Ei mikään turistikohde, mutta erityisesti taiteen ja musiikin ystävä voisi tykästyä. Koska meillä oli ruhtinaallisesti aikaa, varasimme hotellin, jossa oli kuntosali, pihasauna ja poreallas pihalla. Otimme ennakkoon kehon hoitoja tulevia ajokilometrejä varten.

Italialaisesta ajokulttuurista varoiteltiin lähtiessä. Varoitukset piti paikkansa. Selässä on oltava silmät, sieltä tullaan mistä mahdutaan mahdollisimman vähäisillä kolhuilla. Sulkuviivoilla ei ole mitään merkitystä, ei myöskään nopeusrajoituksilla. Kun katsoi autoja parkissa, lähes joka autosta löytyy jonkinlaista kosketuksen merkkiä. Niiltä onneksi säästyttiin.

Yllättävää oli myös roskien vienti maanteiden varsille, erityisesti maaseudulla tienvarret oli yleisiä kaatopaikkoja. Toinen ylläri oli myös maaseutujen tienvarsilla päivystävät tytöt. En vieläkään sulata, että Italiassa! Vastakohtana on kaupunkien hienostodaamit. Itsensä tunsi jotenkin maalaiseksi, kun matkassa ei sattuneista syistä ole kuin mukavia holiday-vaatteita.

Ajoimme viiden maakunnan läpi. Jokainen oli omanlaisensa. Veneto ja Toscana ovat vauraita alueita, sen näki jo teiden kunnosta. Kyllä tiemaksuilla osattiin rahastaakin. Noin 50 kilometriä moottoritietä maksoi 20-30 euroa. Toscanasta on lähtöisin Italian renesanssi, alueilla viljellään paljon viiniä ja oliivia. Voi kyllä saikin hyvää oliiviöljyä monessa paikassa!

Yövyimme La Spezian kaupungissa. Netistä olimme googlanneet upeita kuvia. Kuvat olivat Cingue Terren alueelta. Alue käsittää viisi kylää, joihin pääsee kätevästi junalla. Menopaluu maksoi jotain 8 euroa. Kylissä olisi saanut vietettyä aikaa pitempäänkin. Siellä voisi kiertää kylästä kylään patikoimalla vuorenrinteitä pitkin. Aivan ihania pikku kujia ja kyliä.

Seuraava kohde yllätti myös positiivisesti. Sperlonga valikoitui sopivan ajomatkan vuoksi, mutta oli ehdottomasti yksi mukavimpia tuttavuuksia Italiassa. Hotelli oli ihastuttava, hyvä palvelu, sijainti rannalla ja aivan vanhankaupungin kupeessa. Saimme vielä huoneen merinäköalalla samaan hintaan, sesonki ei ollut vielä alkanut. Pitihän sitä myös käydä uimassa Tyrrhenianmeressä, pitkän kuuman ajopäivän päätteeksi. Sperlongaan pääsee kätevästi myös junalla Roomasta, matka kestää noin puoli tuntia. Vanhakaupunki on sokkeloinen kylä vuorenrinteessä pienine putiikkeineen ja asuntoineen. Eli sekä kaupunkia että rantaa.

Seuraavaksi yöpaikaksi valikoitui San Visenzo. Kaupunki oli hyvin pieni, mutta viihtyisä ja turvallinen. Moottoripyörät uskalsi huoletta jättää kadulle yöksi parkkiin. Kaupungissa ei todennäköisesti ollut monta ravintolaa, mutta se jossa käytiin oli todella suosittu ja ruoka mahtavaa. Vegaanihan tosin joutuu joustamaan periaatteistaan Italiassa, jos aikoo hengissä pysyä. Isoissa kaupungeissa on kasvisravintoloita ja vegaanisia vaihtoehtoja, mutta pienissä kaupungeissa ei ymmärretä kasviproteiinin päälle. Vatsa on aika ihmeissään runsaasta juuston ja rasvan määrästä. Kasviksiahan täällä saa yllättävän vähän, esimerkiksi ammupalalle ne harvoin kuuluvat. Croissant ja kahvi, niillä on menty.

San Vicenzo

Lazion maakunnassa ajoimme sekä maalla että suurkaupunkien kupeessa. Maalaistiet oli todella huonossa kunnossa. Itse asiassa missään Euroopassa en ole ajanut yhtä rähjäisillä teillä! Sitten vielä suurkaupunkien ruuhkat, niin ajokokemukset eivät olleet nautinto. Kun ajaa ruuhkassa, tunneleissa, bussi tai rekka perässä, tulee väistämättä olo kuin takaa-ajetulla! Isoja kaupunkeja ohitettiin kuten Firenze ja Rooma, mutta ne jäi tällä kertaa käymättä. Olemme enemmän pienten kylien ystäviä ja toisaalta suurkaupunkeihin pääsee aina, mutta usein parhaat kylät ja kaupungit löytyy vähän kauempaa turistikohteista.

Campanian maakunta oli jo taas hieman vehreämpää ja sieltä löytyi päiväkohde Pisa. Alueella on myös Vesuvius ja Pompeiji. Pisan tornin kaltevuus käytiin tarkistamassa. Oli oikeasti näkemisen arvoinen rakennus. Ei pelkkä turistipyydys, vaikka turisteja paikalla olikin runsaasti jo toukokuun lopulla. Muutenkin Pisa oli ihan mukavan oloinen kaupunki.

Meidän Italian pääkohde oli Amalfin rannikko. Amalfin rannikko on noin 100 kilometrin vuoristoreitti, todella mutkaisten teiden ja kylien raitti. Olihan se hieno, henkeäsalpaavat maisemat. Tosin, jos olisimme tienneet lähtiessä millainen ajokokemus siitä tulee, olisimme ehkä harkinneet toisen kerran. Koko reitti oli niin mutkaista ylä- ja alamäkeä, että se ajettiin lähinnä ykkös ja kakkosvaihteella. Seuraavana aamuna oli ranteet ja vasen pohje jumissa jatkuvasta vaihteen vaihdosta. Joka paikka oli täynnä turisteja, hotellihuone yöltä maksoi jopa tuhansia euroja. Päätimme jatkaa matkaa Amalfista seuraavaan kylään tai kaupunkiin, joka ei ole vuoristossa. Seuraava kaupunki oli Salerno. Itse kaupunkiin emme juurikaan tutustuneet, päätimme ottaa mökin leirintä-alueelta. Se osoittautui juuri sopivaksi meidän tarpeille, hintakin oli vain 35 euroa.

Amalfin rannikolla

Aamulla jatkoimme matkaa Italian halki. Kohteena oli keskiaikaisista luolistaan kuuluisa Matera. Ystävämme oli paikkaa suositellut, mutta sieltä ei löytynyt kohtuuhintaista majapaikkaa, jossa olisi ollut ilmainen parkkipaikka. Jatkoimme matkaa suoraan seuraavaan kohteeseen, eli Bariin. Matera on Basilicatan alueen pääkaupunki. Alue oli rehevää, vuoristoista ja siellä oli laajoja luonnonsuojelualueita. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi sieltäkin varmaan löytynyt kivoja kohteita muun muassa luontoreippailua ajatellen.

Italian viimeinen kohde valikoitui lauttayhteyden vuoksi. Bari on Apulian maakunnassa, noin 300 000 asukkaan suurkaupunki. Kaupunki yllätti positiivisesti. Siellä oli todella viihtyisä vanhakaupunki, satama-alue sekä myös uutta ja siistiä keskustaa, mistä löytyi kaikki mahdolliset merkkiliikkeet. Onneksi meillä on pienet kuljetusmahdollisuudet, joten shoppailut jää vain jääkaappimagneetin ostoon. Kaupungin erikoisuus on pastakortteli, jossa rouvat pyörittelevät Orecchiette-pastaa urakalla omissa keittiöissään. Ymmärsimme tämän vasta pienen tuumailun jälkeen, ensinäkemältä kuvittelin heidän kaulivan marsipaania.

Lautat kulkevat Barista Montenegroon, Albaniaan ja Croatiaan. Emme olleet ajoissa selvittäneet lopullisia aikatauluja, joten jouduimme ottamaan lautan Dubrovnikiin ja jatkaa sieltä mopoilla Montenegron puolelle. Matka ei ole pitkä, Kotoriin on noin 70 km. Joten, ei hätää, maisemat eivät kalvenneet Italialle, eikä ajaminen ollut yhtä hurjaa kuin Italian puolella. Ajaminen Italian itärannikon kautta olisi vienyt liian kauan aikaa, kun halusimme käydä myös Balkanin rannikolla.

Kaiken kaikkiaan Italiasta ja italialaisista jäi mukavat ja hyvät muistot. Seuraavaksi voisi tutustua Italian saariin, ehkä ilman moottoripyörää. Nyt matka jo jatkuu Montenegrosta pohjoista kohti.

 

 

Matkavalmistelut ”Eurooppa 2019 moottoripyörällä”

Niin siinä sitten kävi, että taas reissua pukkaa. Viime vuoden moottoripyöräreissulta palatessa kuvittelimme, että nyt ei tarvitse vähään aikaan reissuun lähteä. Kun laskettiin jäljellä olevia elinvuosia (ikä 50+) niin totesimme, että on se taas lähdettävä, jos kiikkustuolissa haluaa näitä moporeissuja muistella.

Kiersimme siis puolisoni kanssa Eurooppaa kesällä 2018, tutustuimme tarkemmin Espanjaan ja Portugaliin. Lisäksi ajoimme läpi Ranskan, Luxemburgin ja   Saksan laaksojen kautta Travemunden satamasta lautalla Helsingin kautta kotiin. Reissussa olimme noin kuukauden, siitä voi tarkemmin lukea aikaisemmista blogi-kirjoituksista. Kuten kuvista näkyy, molemmilla alla Harley-Davidsonit.

Matkakuumetta siis pukkaa ja paljon on vielä maailmaa nähtävää. Vuonna 2017 kiersimme Balkanin niemimaata, eli lähinnä Kroatian kaunista rannikkoa pitkin, mutta sielläkin jäi vielä paljon nähtävää. Tämän kesän reittisuunnitelma kohdistuu noin viikoksi Italiaan ja erityisesti länsirannalle, sieltä tarkemmin haluamme nähdä Amalfin rannikon. Sitten ajamme Italian läpi ja lautalla Montenegroon. Tästä reitin on tarkoitus jatkua Kroatian, Slovenian, Tsekin ja Saksan kautta taas tutulla lautalla Travemunden ja Helsingin kautta kotiin. Reissupäiviä tulee yhteensä 26.

Koko talvihan tässä on kitkuteltu ja säästetty rahaa tätä reissua varten. Kuukausipalkastani olen laittanut matkakassaan noin 300 euroa kuukausittain. Isoimmat menoerät ovat olleet pyörien rahtimaksu rekalla Italiaan (a 500,-) ja lauttamaksu yhdeltä henkilöltä pyörällä noin 400 euroa. Päiväbudjetiksi olen laskenut henkilöä kohti noin 80 euroa, joka sisältää yöpymisen (esim. bed & breakfast), bensakulut ja ruuat. Ruokailun suhteen emme kitsastele, yleensä pyrimme valkoisille liinoille illalla. Joskus se voi tuottaa ongelmia, minä kun en lihaa syö, enkä mitään muutakaan eläinkunnan tuotteita. No, joskus pitää vähän joustaa, jotta pysyy hengissä. Ratsujen syöpöttelylle on laskettu noin 20 euroa päivää kohti. Kulutus on laskettu 6l/km. Päivämatkat ovat siinä 200 km, vaihdellen 20-450 km. Koko matkan pituudeksi olen arvioinut noin 4000 km. Italiassa on muuten Euroopan kallein bensa, mutta Bosnia-Hertsegovina, Tsekki ja muut Itä-Euroopan maat sitten puolestaan halvempia ajella. Tiemaksut voivat vaihdella maittain, mutta jos ajelee pienempiä teitä, niin niiltäkin välttyy.

Tässä vähän muistilistaa pakkaamista varten. Lähdemme reissuun siis 25.5. Pyörät pitää kuitenkin pakata viimeistään huomenna ja kaikki sinne menevät kamat. Haastetta pakkaamiseen tekee se, että vietämme viikonlopun Italiassa ennen kuin saamme pyörät terminaalista. Katsastamme siinä välissä Venetsian ja Gardajärveltä Malcesinen. Siinä samalla saamme tutustua maisemiin myös junassa istuen.

Siis, ota mukaan:

  • Green card (tilattu vakuutusyhtiöltä, todistaa vakuutuksen olevan voimassa), pyörien paperit.
  • ajokortti, passi, rahaa (tilillä tai lompsassa)
  • puhelin, jonka liittymällä edullista käyttää nettiä Euroopassa (ehdoton!)
  • huolletut pyörät (renkaat, öljyt, suodattimet, jarrupalat tarkistettu)minähän näistä en juurikaan ymmärrä, mutta yritän opetella 🙂
  • kypärät ja kypäräpuhelimet
  • navigaattori, Suomen  lippu, Go pro kaikkine telineineen
  • nahkahousut, nahkatakki, kauluri, sadeasu, kengät, hanskat, kalsarit, fleece-paita, ajosukat, toppi ja ajopaita, aurinkolasit, lukulasit, pieni ensiapulaukku
  • vaatteet: alusvaatteita ja muutamat sukat niin, että voi pestä joka ilta, pari t-paitaa, pari pitkähiaista/neuletta, farkut tmv. pitkät ja lyhyet housut, hame, kengät, joilla voi kävellä pitkiä matkoja, takki, treenivaatteet (2), bikinit. Ja vaatteet tietenkin sävy-sävyyn, jotta voi yhdistellä (puolisollani ei olekaan muuta kuin HD-vaatetta, itse en ole sille tielle lähtenyt).
  • matkajoogamatto, hammasharja, tahnaa, kookosöljyä, palasaippuaa.

Näillä tuumailuilla sateisessa Kokkolassa.

 

Moottoripyörällä Ranskassa

Matkapäiväkirja, päivät 15-20.

Espanja ja Portugali on nyt kierretty. Seuraavaksi siirryimme Ranskaan. Motoristien mielikuva Ranskasta oli lähinnä Pariisin hienostorouvat, jotka ovat ylpeitä omasta kielestään ja kulttuuristaan. Ylpeys omasta kulttuurista oli ehkä ainoa oikea ennakkokäsitys. Ja toki, siitähän saakin olla ylpeä! Minkäänlaista huonoa käytöstä tai kohtelua emme kokeneet. Päinvastoin, rouvittelu ja kiittely melkein tarttui jäyhiin pohjalaisiin. Poskisuudelmia emme kuitenkaan vieläkään mielellään anna. Tosin, sivusta seuranneena sekin vaikuttaa ihan fiksulta, huomioida kaikki seurueessa olevat. Mitä tulee hienoihin rouviin, ihan samasta puusta veistetty kuin esimerkiksi pohjoismaalaiset. Tallaajaa löytyy joka lähtöön. Silmiinpistävää oli runsas tupakointi, sekä miehet että varsinkin naiset, kaikissa ikäluokissa.

Ranska oli tarkoitus ohittaa melko pikaisesti, kunhan pääsen ajamaan ranskalaista maaseututietä. Onneksemme ystäväperheellä on talo Bordeauxin maaseudulla ja saimme kutsun yöpyä siellä. Saimme kunnon tietopläjäyksen Ranskasta ja viineistä mitä parhaimmalta opettajalta, samalla Ranskan etappikin venyi suunniteltua pitemmäksi.

Tutustuimme Saint-Fermessä viinitilaan ja sitä kautta viininviljelyn salat hieman raottuivat. Olipa myös mukavaa viettää kaksi yötä samassa paikassa suomalaisessa perheessä. Kaiken lisäksi sattui olemaan keskikesän juhla, Juhannus!

Ajoimme Ranskaa laidasta laitaan. Pitkien välimatkojen vuoksi käytimme jonkin verran moottoriteitä. Ranskassa moottoritiellä ajaminen on selkeää ja helppoa, kaistoja on kahdesta neljään. Alkuun oli mennä muutama tankkaus piste ohi, koska aina huoltoasema ei näy tielle saakka. Kyllähän sitä sitten oppi lukemaan kylttejä tarkemmin ja tulipahan jännitystä matkaan päästäänkö tankille vai meneekö kävelyksi. Toistaiseksi ollaan aina päästy perille asti, tankki on noin 20 litraa ja huoltoasemat noin 50 km välein.

Jos olisi enemmän aikaa, tai seuraavalla kerralla, valitsisin lyhyemmät ajomatkat pienemmällä alueella ja ajaisin vain pikkuteitä. Onhan se huippua ajaa Ranskan maaseudulla, varsinkin viinialue on jotain erityistä. Pikkukylät ovat yllätyksellisiä. Yleensä kirkko on keskeisellä paikalla ja voi olla yllättävän suuri kylän muuhun kokoon verrattuna.

Yövyimme Clermont-Ferrand nimisessä kaupungissa matkalla Saint-Fermestä Annecyyn. Jos on lähelläkään Annecyä Ranskan itäosassa, ei tätä viehättävää kylää voi jättää väliin. Mekin ajoimme osittain tylsää moottoritietä pitkin, mutta oli se sen arvoista! Jos on käynyt Venetsiassa, voi Annecyssa kokea jotain vielä hienompaa. Ainoa huono puoli oli korkea hintataso. Me vuokrasimme pyörät majatalosta, ostettiin sämpylät Subwaysta ja viinipullokin oli valmiiksi ostettu edellisellä etapilla. Mainio piknik joen varrella, musiikki järjestetty läheisestä puistosta, jossa oli jonkinmoiset päivätanssit.

Ranska on kokemisen arvoinen, motoristeille tai muille itsenäisille kulkijoille. Ainoastaan moottoriteiden maksut pääsivät yllättämään. Päivä maksu saattoi olla yhdeltä pyörältä 50 euroa!

Ranskasta jäi hyvät muistot, toivottavasti ei jäänyt tähän!

Senkin opein, että ranskalaisille opetetaan jo alakoulussa syömään päivittäin kolmen ruokalajin menu. Ei ihme, että ranskalainen ruoka on päässyt UNESCOn aineettomien asioiden listalle!