Prätkällä Dalmatian rannikkoa pitkin

Heippa! Matkan päältä päivittelen blogia, lähinnä pitääkseni itseni ja oman pääkoppani jonkinlaisessa järjestyksessä. Paikka vaihtuu päivittäin ja välillä on hankala muistaa edes missä on kyseisellä hetkellä. Moottoripyöräreissu on noin puolivälissä. Kirjoitin aiemmin matkastamme Italian puolella, nyt matka on edennyt Montenegrosta Slovakiaan. Etenimme Dalmatian rannikkoa ylöspäin. Dalmatia nimitys on tullut muinaisesta dalmatian kansasta ja mikä ensimmäisenä tulee mieleen, dalmatiankoirakin on täältä kotoisin. Alue on rannikko kutakuinkin Dubrovnikista Sibenikiin. Kroatiahan on kuulunut Euroopan Unioniin jo vuodesta 2013, mutta siellä ei ole vielä eurot käytössä. Valuuttana toimii kuna.

Matkassa siis aviopari, joilla molemmilla Harley- Davidsonit alla.

Olimme täällä kaksi vuotta sitten, silloin ajoimme pohjoisesta etelään ja käytimme suhteellisen paljon moottoriteitä. Nyt tulimme lautalla Italiasta Dubrovnikiin, mikä sinänsä oli ihan ok kokemus. Tästä jatkoimme etelään Montenegroon ja Kotorin kaupunkiin. Lauttoja kulkee myös suoraan Montenegroon tai jopa Albaniaan, mutta viikonloppuna reittejä ei kulkenut.

Näkymä Kotorin linnakkeelta

Kotor on todella viehättävä merenrantakaupunki. Satuimme saamaan juuri avatun design apartamentoksen. Isäntäväki oli todella avulias ja reilu. Huoneistoon muun muassa kuului tervetulotoivotuksena paikallinen viinipullo. Kotorissa must juttu on kiivetä vanhalle linnoitukselle, jonne on 1000 askelmaa. Tosin huonompijalkaisille en kiipeämistä suosittele. Ja vesipullo ehdottomasti mukaan! Reitillä on tosin myös kauppiaita, jotka myyvät kylmälaatikoista virvokkeita ja vettä.  Nämä kauppiaat istuvat  siellä  koko päivän ja ovat varmasti provikkansa ansainneet.  Näköalat ovat   upeat ja varmasti kiipeämisen arvoiset. Myös vanhakaupunki on kiva muurien sisällä. Motoristeille löytyy parkkitilaa heti muurin sisäänkäynniltä, mikäli kohde sattuu vain reitin varrelle ja haluaa käydä pelkän kierroksen kujilla tai ehkä lounaalla.

Cavtat

Seuraavana päivänä etenimme noin 80 kilometriä takaisin Croatian puolelle. Cavtat oli myöskin kiva, pieni ja rauhallinen kohde. Kaupunki on pienen niemen kärjessä. Kiva kävelyreitti kiersi koko alueen, ja tietty vanhakaupunki kujineen siellä sisällä. Cavtat ei taida vielä kuulua suomalaisten matkakohteisiin, mutta turismista kertoo sen 159 majapaikkaa tarjoavaa palvelua.

Jossakin Montenegron ja Coatian rajalla

Eteläiselle Croatian maisemalle on tyypillistä viini- ja oliiviviljelmät, mutta koko rannikko elää turismista. Rantareitti oli todella henkeäsalpaavaa maisemaa, mutta toisaalta raskasta ajaa. Eteneminen noin 180 kilometriä kesti noin neljä tuntia. Liikenne ei tosin vielä kesäkuun alussa ollut ruuhkaisimmillaan, mutta tottumaton pohjanmaan lakeuksien kuski ei todellakaan edennyt erityisen nopeasti. Eri luokkaa on ne pojat ja tytöt, jotka ovat syntyneet skootterin kyydissä. Muutama hurjapää meidät ohitti, siihen leikkiin en välitä lähteä kisaamaan.

Ranta on täynnä kyliä ja uutta rakennusta tulee koko ajan. En suosittele pitkiä päivämatkoja, jos etenee rantareitillä. Seuraavaksi menimme Makarskaan, mikä olikin pisin päivämatka Croatiassa. Matkaa kertyi vajaa 200 km. Olemme pyrkineet matkareitit suunnittelemaan siten, että olemme seuraavassa kohteessa noin klo 13-14. Näin aikaa jää paikkaan tutustumiseen, mutta myös vähän ehtii levähtääkin.

Makarskan rantaa

Makarska tarjoaa jokaiselle jotakin. Siellä oli paljon lapsiperheitä ja tekemistä lapsille ja nuorille. Löytyi myös iltaelämässä viihtyville paikkoja, mutta se mikä itseä eniten viehättää, on kiva vanha kaupunki. Siellä on leppoisaa kävellä ja pysähtyä vaikka cappucinolle. Croatiassa on mukava kävellä ja pysähtyä katselemaan vaikka taidokkaita käsitöitä. Kukaan ei tyrkytä mitään.

Makarskan vanhaa kaupunkia

Seuraava kohde oli reilun 100 kilometrin päässä, edelleen etenimme rantareittiä. Trogir on myös tutustumisen arvoinen paikka. Trogirin keskustasta ei löytynyt kohtuuhintaista majapaikkaa, joten otimme yösijan muutaman kilometrin päästä Okruk Gornj kaupunginosasta. Tai, ilmeisesti se oli oma kylänsä, koska navigaattori ei sinne löytänyt Trogir haulla. Majapaikka oli upea, taas erityisen vieraanvaraista ja hyvää kohtelua. Apartamentoksen löytäminen kapeilla, jyrkillä rinteillä tosin sai muutaman hikipisaran aikaiseksi. Toki helteelläkin oli siihen oma osansa. Trogir; suosittelen ehdottomasti jos pidät kapeista, yllätyksellisistä kujista, hyvästä ruuasta, viinistä ja rennosta menosta, mutta aina ystävällisestä kohtelusta.

Rantabulevardia Trogirissa.

Matkan varrelle osui entuudestaan tuttuja paikkoja, Omis ja Sibenik. Omis on upealla paikalla, pieni kaupunki vuorten solassa. Kuuleman mukaan se oli aikoinaan merirosvojen suosiossa, koska sinne oli reitti vain meriteitse. Sibenik puolestaan on isompi, 1100-luvulta säilynyt upea kaupunki. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaupunki kujineen ja rantakuppiloineen.

Halusimme viettää vielä yhden päivän rannalla, joten siirryimme vain reilun 30 kilometriä etelään, Primosten kaupunkiin. Otimme apartamentoksen rannalta. Kävimme aamuin, illoin uimassa omalta rannalta. Lisäksi joogasin aamulla rannalla. En ole turhaan raahannut mattoa mukana! Hotellilta oli mukava kävelyreitti keskustaan rantaa pitkin. Kaupunki puolestaan oli pienessä niemenkärjessä muurein eristettynä alueena.  Korkeimmalle paikalle oli tyypilliseen tapaan rakennettu kirkko. Hassua oli kuitenkin, se, että siellä oli samassa hautausmaa keskellä turistien kulkureittejä. Toisaalta, tuolla ylhäällä voisi olla rauhallista muistella keskuudestamme poistuneita.

Hautausmaa ja kirkko Primosten kukkulalla.

Primostenista jatkoimme Slovakian puolelle. Kohteena oli Piran ja Portoroz. Matkan varrella yövyimme Crikvenican kaupungissa. Reitti vaikutti alkuun vähän nopeampitempoisemmalta, ajoimme pitkästä aikaa pois rannikolta, metsäisemmillä alueilla. Tosin vuoristoa tälläkin etapilla oli ja motoristien suosiossa olevaa mutkatietä. Jopa niin paljon motoristeja tuli vastaan, että jossain vaiheessa ei enää jaksanut kättään nostaa tervehdykseksi. Reitti oli paikoin näiden hurjapäiden suosiossa, jotka ajavat mutkat suoriksi polvi maassa. Aika hurjaa!

Kroatian rannikko on ehdottomasti yksi hienoimpia motoristin reittejä, joita olen ajanut. Kroatia ja muutkin balkanin maat ovat siistejä, tiet ovat hyvässä kunnossa ja ihmiset ovat aidosti ystävällisiä ja avuliaita. Siisteydestä kertoo jo se, että missä tahansa käy wc:ssä, on aina siistiä ja puhdasta.

Paljon on nähty, mutta varmasti vielä paljon näkemättä. Luulen, että tämä ei jäänyt tähän. Nyt matka jatkuu Keski-Eurooppaan.

 

 

Previous Post

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.