Moottoripyörällä Ranskassa

Matkapäiväkirja, päivät 15-20.

Espanja ja Portugali on nyt kierretty. Seuraavaksi siirryimme Ranskaan. Motoristien mielikuva Ranskasta oli lähinnä Pariisin hienostorouvat, jotka ovat ylpeitä omasta kielestään ja kulttuuristaan. Ylpeys omasta kulttuurista oli ehkä ainoa oikea ennakkokäsitys. Ja toki, siitähän saakin olla ylpeä! Minkäänlaista huonoa käytöstä tai kohtelua emme kokeneet. Päinvastoin, rouvittelu ja kiittely melkein tarttui jäyhiin pohjalaisiin. Poskisuudelmia emme kuitenkaan vieläkään mielellään anna. Tosin, sivusta seuranneena sekin vaikuttaa ihan fiksulta, huomioida kaikki seurueessa olevat. Mitä tulee hienoihin rouviin, ihan samasta puusta veistetty kuin esimerkiksi pohjoismaalaiset. Tallaajaa löytyy joka lähtöön. Silmiinpistävää oli runsas tupakointi, sekä miehet että varsinkin naiset, kaikissa ikäluokissa.

Ranska oli tarkoitus ohittaa melko pikaisesti, kunhan pääsen ajamaan ranskalaista maaseututietä. Onneksemme ystäväperheellä on talo Bordeauxin maaseudulla ja saimme kutsun yöpyä siellä. Saimme kunnon tietopläjäyksen Ranskasta ja viineistä mitä parhaimmalta opettajalta, samalla Ranskan etappikin venyi suunniteltua pitemmäksi.

Tutustuimme Saint-Fermessä viinitilaan ja sitä kautta viininviljelyn salat hieman raottuivat. Olipa myös mukavaa viettää kaksi yötä samassa paikassa suomalaisessa perheessä. Kaiken lisäksi sattui olemaan keskikesän juhla, Juhannus!

Ajoimme Ranskaa laidasta laitaan. Pitkien välimatkojen vuoksi käytimme jonkin verran moottoriteitä. Ranskassa moottoritiellä ajaminen on selkeää ja helppoa, kaistoja on kahdesta neljään. Alkuun oli mennä muutama tankkaus piste ohi, koska aina huoltoasema ei näy tielle saakka. Kyllähän sitä sitten oppi lukemaan kylttejä tarkemmin ja tulipahan jännitystä matkaan päästäänkö tankille vai meneekö kävelyksi. Toistaiseksi ollaan aina päästy perille asti, tankki on noin 20 litraa ja huoltoasemat noin 50 km välein.

Jos olisi enemmän aikaa, tai seuraavalla kerralla, valitsisin lyhyemmät ajomatkat pienemmällä alueella ja ajaisin vain pikkuteitä. Onhan se huippua ajaa Ranskan maaseudulla, varsinkin viinialue on jotain erityistä. Pikkukylät ovat yllätyksellisiä. Yleensä kirkko on keskeisellä paikalla ja voi olla yllättävän suuri kylän muuhun kokoon verrattuna.

Yövyimme Clermont-Ferrand nimisessä kaupungissa matkalla Saint-Fermestä Annecyyn. Jos on lähelläkään Annecyä Ranskan itäosassa, ei tätä viehättävää kylää voi jättää väliin. Mekin ajoimme osittain tylsää moottoritietä pitkin, mutta oli se sen arvoista! Jos on käynyt Venetsiassa, voi Annecyssa kokea jotain vielä hienompaa. Ainoa huono puoli oli korkea hintataso. Me vuokrasimme pyörät majatalosta, ostettiin sämpylät Subwaysta ja viinipullokin oli valmiiksi ostettu edellisellä etapilla. Mainio piknik joen varrella, musiikki järjestetty läheisestä puistosta, jossa oli jonkinmoiset päivätanssit.

Ranska on kokemisen arvoinen, motoristeille tai muille itsenäisille kulkijoille. Ainoastaan moottoriteiden maksut pääsivät yllättämään. Päivä maksu saattoi olla yhdeltä pyörältä 50 euroa!

Ranskasta jäi hyvät muistot, toivottavasti ei jäänyt tähän!

Senkin opein, että ranskalaisille opetetaan jo alakoulussa syömään päivittäin kolmen ruokalajin menu. Ei ihme, että ranskalainen ruoka on päässyt UNESCOn aineettomien asioiden listalle!

 

 

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.