Suomen suurin matkablogiyhteisö

Well, Hello World!

Tervetuloa matkablogiini!

 

Tämä on ensimmäinen postaukseni ja tätä kirjoittaessani huokailen itsekseni, koska tämä olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Matkakärpänen nimittäin puraisi minua jo lapsena, vaikka perheeni ei ollutkaan tavanomainen Kanarian-matkailijaperhe. Isäni pyöritti omaa yritystoimintaa ja omisti muutaman linja-auton. Tilausajoja tuli milloin minnekin ja aluksi pienessä pohjalaiskunnassa varttuneelle tytölle matka Helsinkiinkin tuntui suurelta. Änkesin itseni mukaan jokaiselle matkalle, johon vain mahdollista. Milloin pääsin mukaan Ruotsiin, milloin Venäjälle, mutta itkupotkuraivarit siitä taisi kyllä syntyä, kun isäni ilmoitti lähtevänsä hakemaan uutta autoa Hollannista eikä suostunut ostamaan minulle lentolippua, jotta olisin voinut lähteä mukaan. Onneksi siitä kuitenkin selvittiin, heh! 😀

Istuin usein lapsena karttapallo sylissäni sitä tarkasti tutkien. En tiedä mistä se sai alkunsa, mutta Yhdysvallat pistivät erityisesti silmääni. Aloin haaveilla jo 10-vuotiaana, että vielä jonain päivänä asuisin Yhdysvalloissa ainakin hetken aikaa. Ajatusta ruokkivat Jenkkileffat, jotka puhuttelivat nuorta tyttöä ja jotka saivat haaveilemaan entistäkin enemmän opiskelusta aidossa High Schoolissa.

Fast forward muutama vuosi kevääseen 2007, jolloin olin valmistumassa ensimmäiseen ammattiini, Parturi-kampaajaksi. Postiluukusta tipahti Cultural Caren esite. Jos olin pystynyt edelliset vuodet hillitsemään paloa sisälläni, niin nyt se oli ainakin roihahtanut hallitsemattomaksi ja ajatusta vuodesta Jenkeissä ei sammuttanut enää mikään.

Kävin hiusalan koulutuksen lisäksi iltalukiota, mutta siitä huolimatta kompuroin englannin oppimisen kanssa. Ajatus omasta tuon hetkisestä kielitaidosta ja elämisestä ympäristössä, jossa kukaan ei puhuisi suomea hirvitti. Ajattelin kuitenkin, että vaikka ilmoittautuisin infoon, niin ei se vielä tarkoittaisi että oikeasti lähtisin Jenkkeihin. Päätin siis antaa asialle mahdollisuuden.

Infotilaisuudessa innokas rekrytoija sai kuin saikin puhuttua minut ympäri ja vakuutteli, että ainoa asia mitä pitäisi osata englanniksi on soittaa 911. Jep! Ihan iisi biisi, ei muuta ku hakemusta vetämään vaan! Lokakuussa 2007 istuinkin jo sitten lentokoneessa matkalla kohti uutta elämää Yhdysvalloissa.

 

New York City ’07

Statue of Liberty

 

Hauska muistella tuota aikaa melkein 13 vuotta myöhemmin. Kyseessä oli lapsuuteni/nuoruuteni suurimman haaveeni toteutuminen – vuosi Jenkeissä. Kyseessä ei siis ollut mikään äkillinen päähänpisto, vaan lapsesta asti kypsynyt unelma. Tuo vuosi oli ehkä elämäni jännittävintä aikaa. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Moni asia hirvitti, erityisesti kielitaito ja suuri maailma, mutta muutaman kuukauden päästä sitähän jo puhui tiehensä ja suuri maailmakin oli muuttunut hieman pienemmäksi ja inhimillisemmäksi.

Tuo vuosi muutti kirjaimellisesti kaiken. Mikään ei enää koskaan ollut ennallaan. Tuosta alkoi ajanjakso elämässäni, jonka aikana olen elänyt niin sanotusti suoraan matkalaukusta. En ole vieläkään asettunut aloilleni tai hankkinut pysyvää kotia mistään. Omaisuuteni mahtuu miltei kahteen matkalaukkuun ja vaikka tiedän toki ajan vielä koittavan, ei se kuitenkaan ole juuri tällä hetkellä käsillä.

Tätä ensimmäistä julkaisua kirjoittaessani eletään Suomessa koronakevättä ja mitkään lennot, eivätkä laivat kulje suuntaan tai toiseen. Olen itsekin Suomessa tällä hetkellä, eikä matkasuunnitelmia voi suuremmin edes tehdä. Tässä onkin siis hyvä sauma jakaa muutamista menneistä seikkailuista, sillä niitähän on ehtinyt kertyä vuosien varrelta.

Olis hauska saada sut mukaan näihin seikkailuihin, joten jätä ihmeessä kommenttia ja osallistu mukaan keskusteluun! Jos nyt ei ole mahdollista matkustaa, niin muistoista kyllä löytyy varmasti meiltä jokaiselta useampiakin hauskoja matkatarinoita, joten ei muuta ku jakamaan!

 

Washington DC ’07

 

 

Mikä on ollut sun lapsuuden/nuoruuden suurin unelma ja liittyikö se jotenkin matkusteluun?

 

 

With Love,

Maaritelisaa

 

HUOM! Kuvat on otettu yli 10 vuotta sitten tuohon aikaan käytetyillä digikameroilla, joten laatu on sitä, mitä se on. 😀

Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.