Tervetuloa!

Avartumassa matkablogia kirjoittelee 22-vuotias seikkailunjanoinen haaveilija jolle tuottaa hankaluuksia pysyä aloillaan.

Blogissani lähdetään matkoille maateitse ja yksittäiset ihmiskohtaamiset edellä. Minulle tärkeintä reissuissa on kokea ja tuntea elämää siten kuin paikalliset sitä elävät ja oppia heidän arjestaan. Kartan turistikohteita ja suurkaupunkeja ja minut löytää suuremmalla todennäköisyydellä pikkukylistä, paikallisten asukkaiden sohvilta ja teltoista, kaitsemasta vuohia milloin missäkin ja liftaamasta.

Tällä hetkellä olinpaikkanani on niinkin eksoottinen paikka kuin Liminka. Maalailen taidekoulussa niin kauan kunnes reissuun lähtö kiehtoo enemmän. Nyt on hyvä täällä. <3

Unelmia kohti 

Uskon siihen, että elämässä on jotain niin paljon suurempaa kuin kiire, haaveiden toteuttamisen jatkuva lykkääminen ja se ettemme kerkeä tehdä asioita jotka koemme meille merkityksellisiksi. Minusta on surullista, että jo parikymppiset sanovat olevansa jumissa ja haaveilevat elämänsä aloittamisesta ja haaveidensa toteuttamisesta vasta eläkkeellä ja sitten joskus. Uskon, että meillä jokaisella on mahdollisuus lähteä kohti unelmiamme juuri nyt.

Minulle haaveiden toteuttaminen on tarkoittanut viime vuosien aikana matkustamista ja sitä, että olen ottanut aikaa itseni etsimiselle. Sitä, että en pakottanut itseäni tahtomattani johonkin mikä ei ole minua ja tunnu oikealta. Päätin lähteä heti lukion jälkeen maailmalle ja olen viimeisen parin vuoden lähtenyt ja palannut monta kertaa: mm. Australiaan, Nepaliin, kierrokselle ympäri Balkania ja Tansaniaan. Matkat ovat tuoneet eteeni tilanteita ja kohtaamisia jotka ovat kasvattaneet ja jokaisella reissulla on ollut oma opetuksensa. Matkustelu muutti elämäni ja se muuttaa sitä jatkuvasti lisää. Opettaa ja kasvattaa.

En ole lainkaan varma siitä mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan ja se ei haittaa. Tällä hetkellä ajatus siitä, että vuorottelisin lähivuosina reissujen ja kansanopistoissa opiskelemisen välillä tuntuu hyvältä. Haaveissani on yhdistää kaikki rakastamani asiat elämäntyökseni eli maalaaminen, matkustelu ja jonkin näköinen hyväntekeväisyys. Sen tiedän, että seuraava suurempi reissuhaaveeni on matka maateitse Intiaan.

Tyhjän päälle 

Olen tehnyt valinnan tuntemattomaan hyppäämisestä monta kertaa.

Usein oletetaan, että ainut mahdollisuus lähteä kuukausien matkalle on vasta sitten kun meillä on kotimaassa kaikki valmiina odottamassa paluutamme, mutta koska kaikkeen siihen vakauteen ei tule välttämättä ikinä mahdollisuutta, en halunnut jäädä odottamaan. Minut se vakaus jättäisi aloilleen. Olen päättänyt, että en tarvitse asuntoa, autoa tai sitä uutta mekkoa. Teen matkojeni välissä töitä mm. ravintolassa, maalaan seinämaalauksia ja säästän rahani tulevia pienen budjetin reppureissujani varten. Majailen milloin missäkin.

Vastuullisesti

Vaikka mielestäni elämä on tehty elettäväksi, se tulisi elää vastuullisesti eikä oma napa edellä. Minulle on tärkeää se, että en toiminnallani ja esimerkiksi juuri matkustelullani huonontaisi ympärilläni olevien ihmisten oloja tai ilmaston tilannetta. Päin vastoin, toivon voivani luoda edes hitusen hyvää. Ympäristömme tila on huolettanut minua todella ja siksi olenkin kuluneiden vuosien aikana pyrkinyt muuttamaan tapojani askel askeleelta ympäristöystävällisemmiksi. Ryhdyin mm. vegaaniksi, jätin ajokorttini suorittamisen kesken, lopetin shoppailun ja teen nykyään esimerkiksi shampooni ja dödöni itse. Sain vuosi sitten Tansanian matkallani eteeni testin jossa testasin hiilijalanjälkeni. Testin tehtyäni tajusin, että huolimatta kaikesta muusta, lentomatkustamiseni sai kokonaispäästöni valtaviksi. Tuskailin ja päätin, että kotiin lennettyäni olisi muutosten aika. En halunnut vain vähentää lentämistäni, vaan päätin, että lopetan kokonaan.

Päätös ei ollut helppo sillä minäkin rakastan kaukomaita. Uskon kuitenkin siihen, että meidän kaikkien tulee tehdä elämässämme isojakin muutoksia ilmaston hyväksi ja toiminta on aloitettava nyt eikä tulevaisuudessa. Muutoksen ei tarvitse tarkoittaa masentavaa luopumista ja sitä, että elämästä tulee surkeampaa ja haaveet unohdetaan.

Päätin lähteä kohti lentämättömyyttä seikkailu edellä ja sitä se on todella ollut. Vaihdoin keväälle 2018 suunnitellun Iranin matkani liftausreissuun Suomen halki ja lähdin kokeilemaan miltä matkanteko maateitse ja liftaamalla tuntuisi. Rakastuin! Tuosta reissusta uskoa saaneena lähdin kokeilemaan onneani ulkomaille ja liftasin siskoni kanssa Iraniin. Sinne samaiseen maahan jonne luulin pääseväni vain lentämällä.

Matkustamisen ei todellakaan tarvitse loppua jos lentäminen loppuu tai vähenee. Voi olla, että siitä se vasta alkaakin.

Avartumassa

Blogini on sekoitus kaikkea sitä mitä rakastan ja siksi varmasti aikamoinen sekameteli kaikennäköistä. Matkoja, maalaamista, vegeilyä, ympäristöasioita ja elämän ihmeellisyyksien pohtimista. Toivon, että voin satunnaisten kirjoitusten ja kuvien kautta inspiroida ihmisiä seikkailemaan, haaveilemaan, yksinkertaistamaan ja rohkeasti vähän kyseenalaistamaankin tätä kaikkea johon meidät on opetettu.

Let’s avarrutaan!

Reissujani voi seurata instagramissa nimellä @sennikoskenvesa

Yhteydenotot: [email protected]