Talovahtina Bosnian maaseudulla

torstai, toukokuu 23, 2019

Vahdin juuri kahden viikon ajan ystäväperheeni tilaa Bosnian maaseudulla. Mökkiolosuhteissa ja seuranani vain minä ja kaksi koiraa. Poistin täksi ajaksi instagramin ja facebookin ja aloitin kahden viikon joogahaasteen. Ajattelin, että tämä olisi ikioma retriittini ja nauroin, että joko täysi katastrofi sellainen tai sitten jotain aivan päinvastaista. Onnekseni se oli päinvastaista. 

Olin täällä ensimmäisen kerran vajaat kaksi vuotta sitten vapaaehtoisena workawayn kautta. Nyt täällä asuva perhe lähti Kreikkaan pitämään retriittejä ja minun tehtäväni oli vahtia sillä aikaa tilan koiria ja pitää kasvimaa ja kasvihuoneen taimet hengissä. Ensimmäiset kaksi viikkoa minulla oli seuraa ja toiset kaksi olin ihan itsekseni.

Sometta

Otin etenkin näille kahdelle jälkimmäiselle viikolle tavoitteekseni oppia uutta itsestäni. Siihen tämä paikka on täydellinen: ei ketään missään eli vain minä ja ajatukseni. Koin, että saisin yksin olemisen hyödyn paremmin irti jos en käyttäisi puhelintani. Mietin ensin täyttä somelakkoa, mutta päätin jättää mm. whatsappin ja messengerin käyttöön jotta saisin pidettyä läheisiini ja farmiperheeseen yhteyttä. Poistin eniten aikaani vievät sovellukset eli instagramin ja facebookin.

Suurimmaksi henkilökohtaiseksi ongelmaksi somen kanssa koen sen liian suuren ajan jonka käytän turhaan selailuun. Etenkin sen joka tapahtuu aamuisin herättyäni ja iltasin nukkumaan mentäessä. Juuri tuohon koin tarvitsevani harjoitusta ja kyseisten sovellusten poistaminen 14 päivän ajaksi herätteli hyvin huomaamaan, että vähemmälläkin pärjäisi.

Taukoni oli paljon helpompi kuin kuvittelin ja unohdin instagramkaipuun pian aloitettuani. Sen kyllä huomasin, että kännykän aamuinen tsekkaus tulee valitettavasti jo selkärangasta ja vaikka en instagramia aamulla herättyä kaipaillutkaan, meinasin kokea tarpeelliseksi esim. sähköpostien tarkistamisen ja whatssapp viesteihin vastaamisen. Eli laitoin jotain tilalle kunhan vain saan napata kännykän kouraani heti aamusta. Tuosta oppineena koitin pyrkiä ja koitan jatkossakin pyrkiä siihen, että olen ilman puhelinta vähintään puoli tuntia heräämisen jälkeen.

Nyt kahden viikon instagram ja facebook tauon jälkeen huomaan, että vaikka nyt saisin selailla, se ei enää kiinnostakaan. Varsin positiiviinen lakko siis.

Ilman seuraa

Erikoisen ajastani täällä teki se, että olen maaseudulla ja lähinaapurinani oli vain Kata niminen mummo. Hänen ja hänen tyttärensä vierailun lisäksi en tavannut ihmisiä kuin kauppareissuilla lähimmässä kylässä. Nautin nykyään yksinolosta paljon enemmän kuin ennen ja voi olla, että vielä muutama vuosi sitten en olisi nauttinut näin pitkästä ajasta ilman seuraa tai minkäänlaista hälinää. Vaikka olenkin matkustanut paljon yksin, tälläinen täysi itsekseen olo on erilaista.

Mietin näiden viikkojen aikana yksin oloa monilta kanteilta. Mm. siltä miten tärkeää meidän jokaisen olisi olla säännölisesti vain itsemme kanssa ja toisaalta siltä mikä on tälläisen omasta tahdosta tapahtuman hetkellisen yksinolemisen ja sellaisen riistävän yksinäisyyden ero. Se on suuri. Esimerkiksi tuo naapurin mummo on yksin koko ajan ja joka päivä vaikka haluasi muuta. Ja entäs vaikkapa kaikki Suomen mummot ja papat jotka asuvat yksin. Kenties omanikin jotka asuvat itsekseen. Leikittelin myös ajatuksella olisiko minusta tälläiseen erakon elämään pidemmän päälle. Olisi varmaan, mutta ei ehkä näin äärimmilleen vietynä.

Meistä tuli naapurin mummon kanssa ystäviä. Hän haki kerran päivässä vettä pihaltamme ja kuulin hänen kotipihalleen jätetyn koiransa haukkumisesta milloin Kata saapuisi. Ensin viisi minuuttia koiran haukkumista ja sitten Kata olisi pihassa käsissään kaksi sinistä vesikanisteria ja lempeä hampaaton hymy naamalla.

Meillä ei ole yhteistä kieltä, mutta ei se ole ennenkään menoa estänyt. Hän istahti joka päivä kanisterit täytettyäni hetkeksi hengailemaan ja siihen nähden, että emme ymmärrä toisiamme, puhetta kyllä riitti. En ole varma tajusikohan hän täysin sen, että en ymmärrä kuin muutamia hänen sanojaan (niitä jotka ovat samoja kuin venäjäksi), mutta silti hän kertoi pitkiä tarinoita milloin mistäkin.

Piirsin hänestä kuvan, mutta hänen mielestään se oli liian ruttuinen joten annoin sen hänen tyttärelleen joka kävi käyttämässä äitiään kaupassa. Tytär nauroi, että Kata ei ole vielä tässäkään iässä ihan sinut ryppyjensä kanssa.

Kasvimaahommia ja leikkimökin maalaus

Perhe antoi minulle lähtiessään ohjeet kasvimaan hoitamiseen ja tärkein tehtäväni oli huolehtia kastelusta. Kaikki muu olisi plussaa ja vaikka koitinkin ajatella noin, otin kyllä paineet siitä olenko kitkenyt tarpeeksi ja tehnyt riittävästi jotta en tuottaisi pettymystä. Tuon suhteen jouduin rauhoittelemaan itseäni useasti. Paineitani ei helpottanut se, että Bosnia kärsi näinä viikkoina hurjista rankkasateista ja nyt kasvimaa lilluu vedessä ja moni taimi on pilalla vaikka kuinka yritin.

Perheen tytär antoi minulle vapaat kädet korstella hänen isänsä hänelle rakentaman leikkimökin ja se oli hauska projetki jota jatkoin aina kun sää salli. Farah rakastaa väriä joten leikkimökki sai sen mukaisen uuden muodon eli kukkia ja väriä.

Äänikirjoja, kirjoittamista ja maalailua 

Taisin jäädä täällä ollessani entistä enemmän koukkuun äänikirjoihin. Kuuntelin bookbeatin kautta kirjoja mm. läsnäolon voimasta, persoonallisuustyypeistä ja tunnelukoista. Niiden myötä sain iloisia oivalluksia ja kyynelten täyttämiä oivalluksia. Sitten kirjoitin päivittäin päiväkirjaa ja maalailin vesiväreillä. Ja sain vihdoin kirjoitettua valmiiksi blogitekstejä mm. Iranista.

Opin kuuntelemastani kirjasta, että omalle persoonallisuustyypilleni on ominaista se, että saan harvoin mitään vietyä loppuun. Joskin toki tiesin jo asian. Kirjan ohjeiden ansiosta haluan jatkossa keskittyä siihen, että veisin aloitettuja juttuja loppuun oli kyse sitten pari kuukautta sitten aloitetusta blogitekstistä tai vaikka seuraavasta:

Joogahaaste 

Olen jo vuosia haaveillut siitä, että saisin joogattua säännöllisesti. Olen aloittanut lukuisia kertoja youtuben ohjattuja joogahaasteita ja luovuttanut joka kerta jo viimeistään kolmannen päivän kohdalla. Ja sitten olen ollut taas puoli vuotta tekemättä mitään. Nyt päätin, että en piru vie luovuta.

Enkä luovuttanut! Joogasin 14 päivää putkeen Fiji McAlpinen joogahaasteen ohjauksessa enkä voisi olla iloisempi. Muistan kuinka haasteen ensimmäisenä päivänä vein joogamaton niitylle ja aloitin. En todellakaan nauttinut ja rojahdin vihaamastani asennosta (joita oli useita) henikkoon ja puhisin ääneen, että: ”perkele!” Ja sitten perään nauroin itselleni ja löysin samana iltana punkin jalastani. Nyt kahden viikon jälkeen teen tuota samaa inhokki asentoani ja hymyilen koska se tuntuu hyvältä ja jaksan kannatella itseäni ja mieltäni. Parhautta. Haluan niin tuosta sen haaveilemani tavan ja nyt olen pidemmällä kuin koskaan.

Hetkiä 

Parasta näissä viikoissa oli se kuinka monta kertaa huomasin olevani läsnä tässä hetkessä. Vaikkakin toki todella usein myös jossain aivan muualla. Mutta hetkessä enemmän kuin yleensä.

Esimerkiksi kaikkina niinä kertoina kun kuuntelin äänikirjaa kitkiessäni kasvimaalla ja nettiyhteys katkesi. Yhteyden kadottua äänikirjakin hiljeni ja siksi meinasin joka kerta lähteä korjaamaan yhteydet jotta saisin kirjan taas toimimaan. Usein en kuitenkaan tehnyt sitä vaan päätin nauttia hiljaisuudesta ja siitä kun rikkaruohot katosivat salaatin ympäriltä yksi kerrallaan. Nauttien vain siitä.

Ja ne hetket kun aamulla sytytin hellaan tulet ja odotin, että teevesi lämpenisi. Vedenkeittimellä siihen menisi vain hetki, mutta täällä ei haittaa vaikka kaikkeen menisi epäonnistuneiden tulensytyttämis yrityksineen yli tuntikin.

Ja silloin kun naapurin Kata oli vedenhakureissullaan ja alkoi sataa. Istahdimme suojaan ja hän mutisi kun olin paljain jaloin ja varpaiden väleissäni oli mutaa. Hän osoitti omia jalkojaan ja laski kolmet päällekäiset sukkansa ääneen ja nauroi. Istuimme puoli tuntia yhdessä ja söimme banaaneja ja vain kuuntelimme sateen ropinaa. Silloin painoin silmät kiinni ja olin kiitollinen juuri siitä.

Voisin ehdottomasti tehdä tätä useamminkin. Moni vastaava paikka etsii workawayn kautta talo- lemmikki- ja farmivahteja. Kokeile ihmeessä! Tai lähde itseksesi vaikka mökille. <3

Senni

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.