Maa- ja meriteitse Suomesta Bosniaan

sunnuntai, toukokuu 5, 2019

Saavuin viime viikolla Kuljenovcin kylään Bosniaan, lähelle Kroatian rajaa. Tai oikeastaan monikossa saavuimme. Sain nimittäin alkumatkalle kaverini mukaan Suomesta. Matkasimme Loviisasta Bosniaan ilman lentoja eli meri- ja maateitse ja kokonaisuudessaan matkantekoon kului vajaat kolme päivää. Reissu meni leppoisasti lähinnä bussissa istuen, maisemia töllötellen ja nukkuen. Tällä kertaa kerron kyseisen matkan suunnittelusta, hinnoista ja vähän reissustamme yleisesti.

Sain kuulla Bosniaan lähdöstäni vasta hetki ennen lähtöpäivää, niinpä matkalippujen varaamiset jäivät viime hetkille. Ystäväni jonka kotia, kasvimaita ja koiria tulin tänne vahtimaan, lähti perheineen Kreikkaan 24. päivä. Minun ja matkakaverini Teemun täytyikin siis päästä tänne vauhdilla ennen ystäväperheeni lähtöä, siksi teimme reissumme yhdellä rykäisyllä ilman yöpymisiä matkan varrella.

Lähdimme Loviisasta matkaan sunnuntaina 21. päivä puolen päivän jälkeen ja saavuimme perille määränpäähämme keskiviikkoaamuna 24. päivä kello 7. Toki lentämiseen verrattuna matka meni hitaasti, mutta tälläiseksi matkaksi pääsimme etenemään mielestäni melko vauhdikkaasti!

Reittimme kulki Suomesta Ruotsin, Tanskan, Saksan, Itävallan, Kroatian, Slovenian ja Kroatian kautta Bosniaan.

 Kulkuvälineet, matkojen kestot sekä hinnat:

1. Bussi, Loviisa – Helsinki – 1.5 h – 10e 

2. Laiva, Helsinki – Tukholma – n. 15 h – Saimme tutun kautta ilmaiset liput, kiitos niistä!

3. Bussi, Tukholman satamasta keskustan linja-auto asemalle – 6e

4. Flixbus, Tukholma – Derventa, vaihto Berliinissä – 114 e – n. 19h + n. 21h

5. Derventa – Kuljenovci taksi – 5e – 20 min 

Matkojen kokonaiskustannukset: 135e

Laivalla matkustaminen kirpaisi, sillä olen lukenut, että matkustajalaivojenkin päästöt ovat valtavat. En lähtisi enää nykypäivänä huvikseni risteilylle, mutta nyt oli päästävä jotenkin Tukholmaan. Kuulin vasta nyt matkamme tehtyä, että olisimme päässeet Turusta Viking Gracella huomattavasti vähäpäästöisemmin kuin Helsingistä Viking Linella. Toki junalla ja busseilla pohjoisen kautta matkustaminen oli myös yksi vaihtoehto, mutta siihen ei ollut kiireisen aikataulumme takia nyt aikaa. Paluumatkalla suosin noista jompaa kumpaa vaihtoehtoa. Parhaamme yritimme kuitenkin ja päästöjä syntyi kokonaisuudessaan paljon lentoja vähemmän. Koitankin siis olla soimaamattani itseäni tuosta laivasta nyt liikaa..

Olin tyytyväinen matkalippujen hintaan. Katsoin nimittäin mielenkiinnolla vertailuna myös lentojen hintoja ja tällä kertaa maatapitkin matkustaminen oli selvästi halvempaa kuin lentäen. Ainakin kun kyseessä oli näin lyhyellä varoitusajalla tehty lähtö. Maatapitkin matkojen suhteen kannattaa yleisesti olla ajoissa, sillä liput ovat käsittääkseni halvimmillaan hyvissä ajoin hankittuna. Jo pelkästään Loviisa – Helsinki välin bussimme maksoi puolet enemmän sen takia, ettemme olleet varanneet netistä lippuja ennakkoon.

Matkan suunnittelu ja lippujen varaaminen 

Aloitin matkalippujen hankintaan liittyvät selvittelyt innoissani. Päädyin pian googlailun aloitettuani maatapitkin.net sivustolle ja sain eteeni tarkat tiedot siitä kuinka pääsisimme Suomesta Bosniaan. Helppoa, ajattelin. Intoni kuitenkin katosi pian päästyäni tutkailemaan eri firmojen yksittäisiä bussi -ja junalippuja. Huomasin miten hankalaa oli löytää niin lyhyellä varoitusajalla mitään sopivaa, tai ylipäätään mitään millä pääsisi Bosniaan. Moni pitkän matkan bussi esimerkiksi Tallinnasta Balkanin suuntaan näytti kulkevan vain kerran viikossa.

Aloin selaillessani tuskastella myös sitä, miten hankalaa maateitse matkan suunnittelu ylipäätään voikaan olla verratuna lentojen varaamiseen. Lennot varataan yhdellä klikkauksella ja nyt en tajunnut mistään mitään. Onneksi parannusta kuitenkin tapahtuu koko ajan ja juurikin tuo äskettäin avattu maatapitkin.net sivu auttoi jo paljon. Siitä olen kiitollinen.  Ja ehkäpä matkojen varaaminen ei saisikaan olla niin helppoa kuin ennen. Liian helpot lähdöt ja varaukset tarkoittavat todennäköisesti useampia lähtöjä, useampia lentoja ja sitä kautta suurempia päästöjä. Huolella suunniteltu maatapitkin matka joka tehdään harvemmin kuulostaa paremmalta. Nyt kyseessä ei kuitenkaan ollut huolella ja ajan kanssa suunniteltu lähtö.

maatapitkin.netin antama reitti Bosniaan.

Bosnian ystäväni laittoi minulle juuri sopivasti selvittelyjeni aikaan viestiä ja kertoi matkustaneensa joskus Tukholmasta suoraan kotikyläänsä Bosniaan flixbussilla. Hän suositteli samaa meillekin ja selvisi, että tuolla välillä kulkisi bussi juuri sopivasti matkapäivinämme. Varasimme liput siihen. Pääsimmekin siis yhdellä lipulla Tukholmasta Bosniaan, vain vajaan 15 minuutin päähän ystäväperheeni kodista. Sittenkin kätevää! Turhaa tuskailin.

Pakkailut

Lähden matkaan yleensä melko huolettomasti ja valmistautuminen pakkailuineen jää aina vähän puolitiehen ja viime hetkille. Tällä kertaa taisin kuitenkin tehdä henkilökohtaisen ennätykseni. Olimme ystäväporukalla istumassa iltaa edellisenä päivänä ja päädyimme vielä vähän tanssahtelemaankin. Heräsin lähtöaamuna rauhassa ja noustuani ihan nauratti miten kesken kaikki olikaan. Toljottelin matkalaukkua äitini verannalla, se oli täynnä. Se ei ollut täynnä suinkaan siksi, että olisin jo pakannut sen, se oli täynnä koska en ollut vielä purkanut sitä. Kaikki Liminka vaatteet ja tavarani olivat vielä laukussa.

Onneksi matkustan rinkka selässäni, niinpä nappasin tärkeimmät matkalaukusta, suljin vetoketjun ja vein laukun ullakolle. Purkaminen jääköön kesälle. Pakkasin rinkkani kesävaatteilla ja ihme kyllä sain muutamassa tunnissa itseni valmiiksi ja lähdin tavaroineni kohti linja-autoasemaa. Perheeni vegaaniravintola vaihtoi juuri osoitettaan samaisen linja-autoaseman tiloihin, niinpä pääsin kätevästi nauttimaan vielä brunssiherkkuja ennen lähtöä. Sitten lähdimme asemalle saapuneen Teemun kanssa matkaan.

Matkan kulku 

Oli hassua aloittaa matka risteilyllä. Tavan ruotsin risteilyllä! Söimme, kiertelimme, fiilistelimme laivan menoa ja tapasimme ihmisiä. Mieleenpainuvin kohtaamisemme oli Tampereelta risteilylle lähteneen Teron kanssa. Hän oli tatuoinut tiktakin nimmarit käteensä ja piirsin hänestä muotokuvan hengaillessamme porukalla hytissämme.

Siirryimme Tukholman satamasta bussilla keskustan linja-autoasemalle. Meillä oli muutama tunti aikaa ennen Berliinin bussimme lähtöä, niinpä kiertelimme vanhassa kaupungissa ja kävimme ennen lähtöä vielä pikaisesti syömässä. Ruokapaikaksi valikoitui pikaruokanälkään ruotsalainen Max hampurilaisketju. Tarkoituksemme oli vain epäilevästi kurkistaa josko sieltä saisi mitään vegaanista ja yllätyimme positiivisesti. Testasimme bbg oumph täytteisen hampurilaisen ja kanattomat nugetit, nam.

Bussi starttasi Tukholmasta maanantaina klo 13:40 ja niin parin päivän bussimatka kohti Bosniaa alkoi.

Flixbus jossa matkustimme Berliiniin oli alussa aivan täynnä. Oli mukavaa huomata kuinka moni matkasi tuonkin pituisen matkan lentämättä. Suurin osa matkustajista oli nuoria aikuisia. Siirryimme takapenkin vapauduttua sinne ja otimme rennosti. Olin kerryttänyt univelkaa viimeisen viikon aikana paljon (en tarkoituksellisesti), niiinpä nukuin 19 tunnin matkamme aikana paljon. Ystäväni opiskelee Ruotsin Jönköpingissä niinpä kuultuani, että bussimme pysähtyisi hänen kotikaupungissaan laitoin hänelle viestiä. Meinasimme tavata hänen kanssaan 10 minuutin mittaisen pysähdyksemme ajan, mutta koska bussin nettiyhteys lakkasi toimimasta, en saanut häneen enää yhteyttä lähestyessämme kaupunkia. Melkein!

Matka Berliiniin meni yllättävän nopeasti ja vaivattomasti, saavuimme sinne tiistai aamuna puoli yhdeksän aikoihin. Tarkistettuamme, että olemme oikealla asemalla seuraavaa bussia varten, lähdimme etsimään aamupalaa. Aikaa oli muutama tunti, niimpä kerkesimme kivasti jaloitella ja syödä falafelit ennen uutta bussissa istumisurakkaa. Tai oikeastaan en kutsuisi noita matkoja edes urakaksi, olen aina nauttinut bussissa istumisesta niimpä päinvastoin nautin niistä. Usein toivon, että pitkätkään bussimatkat eivät loppuisi laisinkaan.

Bosniaan suuntaava bussimme lähti Berliinistä matkaan aamu kymmenen jälkeen. Alkumatka meni jälleen nukkuessa. Nyt epäilin, että väsymykseni ei johtunut enää univeloista vaan siitepölyallergian aiheuttamasta väsymyksestä. Kevät oli Saksassa jo pitkällä ja siitepölyä oli ilmassa valtavasti. Vaikka olimme ulkona vain muutaman tunnin, hengitys rohisi vielä pitkään bussiin istuuduttua.

Herättyäni alkoi maisemien ihailu. Oli kivaa huomata miten kevät oli koko ajan vain pidemmällä ja pidemmällä matkamme edetessä. En ollut ikinä kuullut kuinka paljon Saksassa käytetään tuulivoimaa ja nyt näin kaikkialla tuulipuistoja. Auringonlaskun aikaan olimme jo Itävallan vuoristomaisemissa.

Istuimme jälleen takapenkillä ja lähistöllämme istui Bosnialaisia. Koska matkareittimme kulki useiden eri maiden halki, rajan ylityksiä oli usein. Kanssamatkustajat herättivät meidät kiltisti joka kerta ja huikkasivat kanssaan ulos passintarkastuksiin. He tarjosivat ruokaa ja hymyjä koska yhteistä kieltä ei ollut. Yksi Sarajevoon matkalla ollut nuori puhui hyvää englantia ja päädyimme keskustelmaan hänen kanssaan mm. ilmastonmuutoksesta. Hän ihmetteli, miksi ihmeessä aikomuksenamme oli jäädä bussista pienessä Derventan kaupungissa Sarajevon sijaan.

Yksi hymyilijä naisista näki penkillä piirrustuksiani ja hetken päästä hän ojensi kännykkänsä jonka näytöllä oli hymyilevä tyttö. Arvelin, että kyseessä oli joko hänen tyttärensä tai lapsenlapsensa. Oli kuka oli, nainen pyysi minua maalaamaan hänet. Sen tein mielelläni, mutta kokeilu mielessä. Ahdistuin hieman kun hän tuikkasi käteeni kahdenkymmenen euron setelin. En saanut annettua sitä takaisin ja maalauksesta tuli omasta mielestäni kamala, juurikin sellainen kokeilu josta en hauaisi penniäkään. Mutta hän ei vieläkään suostunut ottamaan rahaansa takaisin, sillä mentiin sitten.

Maalatessani tuota tuntematonta tyttöä vesiväreillä bussin takapenkillä ja Teemun keskusteltaessa muiden matkustajien kanssa, hymyilin. Hymyilin, koska tajusin, että tälläistä tilanetta ja kohtaamisia ei olisi mitä suuremmalla todennäkisyydellä tapahtunut jos olisimme lentäneet.

Olimme perillä Derventan kaupungissa aamu kuudelta. Kaupunkia peitti sumu ja aamu alkoi kirkastua. Linja-autoasema oli tyhjillään, mutta yksi sen työntekijöistä oli onneksemme paikalla. Löysimme hänen ohjeistuksellaan pankkiautomaatin ja saatuamme paikallista käteistä, hän soitti meille taksin Kuljenovcin kylään. Kuski näytti tutulta ja tajusin, että hän oli sama heppu joka ajoi minut ystäväperheeni luo viimeksikin. Hän ei tarvinnut paikan osoitetta, varmisti vain nimen perusteella, että Jasminan ja Dzanyn luo. Ja siellä pian olimmekin. Perillä!

Seuraavalla kerralla elämästäni täällä.

Senni

 

 

 

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Noora / Seikkailumielellä maanantai, toukokuu 6, 2019 at 18:59

    Olipa kiva lukea näin yksityiskohtainen kertomus maata pitkin matkailusta! Tuo Flixbus on kyllä maaginen, kun sillä tuntuu olevan reittejä vaikka kuinka etäisten ja epätodennäköisten kaupunkien välillä. Olen itse tehnyt juurikin tuolla Balkanin suunnalla havainnon, että paikalliset kulkevat pitkiäkin välimatkoja siellä maata pitkin lentämisen sijaan. Onko kyseessä sitten hinta vai tottumus, sitä en tiedä, mutta mielenkiintoisia kohtaamisia on minullakin niillä reissuilla sattunut. Viime kesänä vieressäni istui Sarajevossa syntynyt pappa, joka oli paennut aikanaan sotaa Kanadaan ja puhui hyvää englantia. Hän tiesi Suomesta vaikka mitä ja minä ihmeissäni (ja vähän häpeissäni) kuuntelin, kun hän kertoi maamme historiasta asioita, joita en itsekään tiennyt. Käytiin siinä sitten läpi kaikenlaista Kekkosesta Suomen koulutusjärjestelmään asti 😀

    • Reply senni maanantai, toukokuu 6, 2019 at 20:44

      Kiva jos oli mieleen! 🙂 Maaginen on just oikea sana! Yllätti kyllä tosiaan, että pikku kaupunkienkin pysäkeillä oli mahdollista jäädä pois. Ja mietin tuota samaa itsekin Balkanilla matkanneena, flixbussit ovat aina olleet ihanan täynnä ja juurikin paikallisia! Moni mainitsi tällä viimeisellä matkalla ainakin tuon hinnan syyksi omalle bussilla matkustamiselleen, toki tottumuskin voi syynä olla monelle, hmm! Hauska tuo sun pappa kohtaaminen! Se todellakin sekä hämmentää, että hävettää kun joku tietää omasta kotimaasta paljon enemmän kun itse 😀 😀 Mutta mikäs siinä, niinkin oppii! 🙂 Ja tuo, että joku puhuu hyvää englantia on aina kiva lisä ja keskustelut saa juurikin noin monipuolisiksi <3

    Vastaa käyttäjälle senni Cancel Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.