Talovahtina Bosnian maaseudulla

torstai, toukokuu 23, 2019

Vahdin juuri kahden viikon ajan ystäväperheeni tilaa Bosnian maaseudulla. Mökkiolosuhteissa ja seuranani vain minä ja kaksi koiraa. Poistin täksi ajaksi instagramin ja facebookin ja aloitin kahden viikon joogahaasteen. Ajattelin, että tämä olisi ikioma retriittini ja nauroin, että joko täysi katastrofi sellainen tai sitten jotain aivan päinvastaista. Onnekseni se oli päinvastaista. 

Olin täällä ensimmäisen kerran vajaat kaksi vuotta sitten vapaaehtoisena workawayn kautta. Nyt tilan omistajat matkustivat Kreikkaan pitämään retriittejä ja minun tehtävänäni oli vahtia sillä aikaa perheen koiria ja pitää kasvimaa sekä kasvihuoneen taimet hengissä. Ensimmäiset kaksi viikkoa minulla oli seuraa ja toiset kaksi olin ihan itsekseni.

Sometta

Otin etenkin näille kahdelle jälkimmäiselle viikolle tavoitteekseni oppia uutta itsestäni ja siihen tämä paikka oli täydellinen: ei ketään missään eli vain minä ja ajatukseni. Koin, että saisin yksin olemisen hyödyn parhaiten irti jos en käyttäisi puhelintani. Harkitsin ensin täyttä somelakkoa, mutta päätin jättää mm. whatsappin ja messengerin käyttöön jotta saisin pidettyä läheisiini ja farmiperheeseen yhteyttä. Poistin eniten aikaani vievät sovellukset eli instagramin ja facebookin.

Suurimmaksi henkilökohtaiseksi ongelmakseni somen kanssa koen liian suuren ajan jonka käytän turhaan selailuun. Etenkin sen joka tapahtuu aamuisin herättyäni ja iltasin nukkumaan mentäessä. Juuri tuohon koin tarvitsevani harjoitusta ja kyseisten sovellusten poistaminen 14 päivän ajaksi herätteli hyvin huomaamaan, että vähemmälläkin pärjäisi.

Taukoni oli paljon helpompi kuin kuvittelin ja unohdin instagramkaipuun pian aloitettuani. Sen kyllä huomasin, että kännykän aamuinen tsekkaus tulee valitettavasti jo selkärangasta ja vaikka en instagramia aamulla herättyäni kaipaillutkaan, meinasin kokea tarpeelliseksi esim. sähköpostien tarkistamisen ja whatssapp viesteihin vastaamisen. Eli laitoin jotain tilalle kunhan vain saan napata kännykän kouraani heti aamusta. Tuosta oppineena koitin pyrkiä ja koitan jatkossakin pyrkiä siihen, että olen ilman puhelinta vähintään puoli tuntia heräämisen jälkeen.

Nyt kahden viikon instagram -ja facebook tauon jälkeen huomaan, että vaikka nyt ”saisin” selailla, se ei enää kiinnostakaan. Varsin positiiviinen lakko siis.

Ilman seuraa

Erikoisen ajastani täällä teki se, että olen maaseudulla ja lähinaapurinani oli vain Kata niminen mummo. Hänen ja hänen tyttärensä vierailun lisäksi en tavannut ihmisiä kuin kauppareissuilla lähimmässä kylässä. Nautin nykyään yksinolosta paljon enemmän kuin ennen ja voi olla, että vielä muutama vuosi sitten en olisi nauttinut näin pitkästä ajasta ilman seuraa. Vaikka olenkin matkustanut paljon yksin, tälläinen täysi itsekseen olo on erilaista.

Mietin näiden viikkojen aikana yksin oloa monilta kanteilta. Mm. siltä miten tärkeää meidän jokaisen olisi olla säännölisesti vain itsemme kanssa ja toisaalta siltä mikä on tälläisen omasta tahdosta tapahtuman hetkellisen yksinolemisen ja sellaisen riistävän yksinäisyyden ero. Se on suuri. Esimerkiksi tuo naapurin mummo on yksin koko ajan ja joka päivä vaikka haluasi muuta. Ja entäs vaikkapa kaikki Suomen mummot ja papat jotka asuvat yksin. Kenties omanikin jotka asuvat itsekseen. Leikittelin myös ajatuksella olisiko minusta tälläiseen erakon elämään pidemmän päälle. Olisi varmaan, mutta ei ehkä näin äärimmilleen vietynä.

Meistä tuli naapurin mummon kanssa ystäviä. Hän haki kerran päivässä vettä pihaltamme ja kuulin hänen kotipihalleen jätetyn koiransa haukkumisesta milloin Kata saapuisi. Ensin viisi minuuttia koiran haukkumista ja sitten Kata oli pihassa käsissään kaksi sinistä vesikanisteria ja lempeä hampaaton hymy naamalla.

Meillä ei ole yhteistä kieltä, mutta se ei ole ennenkään menoa estänyt. Hän istahti joka päivä kanisterit täytettyäni hetkeksi hengailemaan ja siihen nähden, että emme ymmärrä toisiamme puhetta kyllä riitti. En ole varma tajusikohan hän täysin sen, että en ymmärrä kuin muutamia hänen sanojaan (niitä jotka ovat samoja kuin venäjäksi), mutta silti hän kertoi pitkiä tarinoita milloin mistäkin.

Piirsin hänestä kuvan, mutta hänen mielestään se oli liian ruttuinen joten annoin sen hänen tyttärelleen joka kävi käyttämässä äitiään kaupassa. Tytär nauroi, että Kata ei ole vielä tässäkään iässä ihan sinut ryppyjensä kanssa eikä siksi halunnut kuvaa itselleen.

Kasvimaahommia ja leikkimökin maalaus

Perhe antoi minulle lähtiessään ohjeet kasvimaan hoitamiseen ja tärkein tehtäväni oli huolehtia kastelusta. Kaikki muu olisi plussaa ja vaikka koitinkin ajatella noin, otin kyllä paineet siitä olenko kitkenyt tarpeeksi ja tehnyt riittävästi jotta en tuottaisi pettymystä. Tuon suhteen jouduin rauhoittelemaan itseäni useasti. Paineitani ei helpottanut se, että Bosnia kärsi näinä viikkoina hurjista rankkasateista ja nyt kasvimaa lilluu vedessä ja moni taimi on pilalla vaikka kuinka yritin.

Perheen tytär antoi minulle vapaat kädet korstella hänen isänsä hänelle rakentaman leikkimökin ja se oli hauska projetki jota jatkoin aina kun sää salli. Farah rakastaa väriä joten leikkimökki sai sen mukaisen uuden muodon eli kukkia ja väriä.

Äänikirjoja, kirjoittamista ja maalailua 

Taisin jäädä täällä ollessani entistä enemmän koukkuun äänikirjoihin. Kuuntelin bookbeatin kautta kirjoja mm. läsnäolon voimasta, persoonallisuustyypeistä ja tunnelukoista. Niiden myötä sain iloisia sekä kyynelten täyttämiä oivalluksia. Sitten kirjoitin päivittäin päiväkirjaa ja maalailin vesiväreillä.

Opin kuuntelemastani kirjasta, että omalle persoonallisuustyypilleni on ominaista se, että saan harvoin mitään vietyä loppuun. Joskin toki tiesin jo asian. Kirjan ohjeiden ansiosta haluan jatkossa keskittyä siihen, että veisin aloitettuja juttuja loppuun oli kyse sitten pari kuukautta sitten aloitetusta blogitekstistä tai vaikka seuraavasta:

Joogahaaste 

Olen jo vuosia haaveillut siitä, että saisin joogattua säännöllisesti. Olen aloittanut lukuisia kertoja youtuben ohjattuja joogahaasteita ja luovuttanut joka kerta jo viimeistään kolmannen päivän kohdalla. Ja sitten olen ollut taas puoli vuotta tekemättä mitään. Nyt päätin, että en piru vie luovuta.

Enkä luovuttanut! Joogasin 14 päivää putkeen Fiji McAlpinen joogahaasteen ohjauksessa enkä voisi olla iloisempi. Muistan kuinka haasteen ensimmäisenä päivänä vein joogamaton niitylle ja aloitin. En todellakaan nauttinut ja rojahdin vihaamastani asennosta (joita oli useita) henikkoon ja puhisin ääneen, että: ”perkele!” Ja sitten perään nauroin itselleni ja löysin samana iltana punkin jalastani. Nyt kahden viikon jälkeen teen tuota samaa inhokki asentoani ja hymyilen koska se tuntuu hyvältä ja jaksan kannatella itseäni ja mieltäni. Parhautta. Haluan niin tuosta sen haaveilemani tavan ja nyt olen pidemmällä kuin koskaan.

Hetkiä 

Parasta näissä viikoissa oli se kuinka monta kertaa huomasin olevani läsnä tässä hetkessä. Vaikkakin toki todella usein myös jossain aivan muualla. Mutta hetkessä enemmän kuin yleensä.

Esimerkiksi kaikkina niinä kertoina kun kuuntelin äänikirjaa kitkiessäni kasvimaalla ja nettiyhteys katkesi. Yhteyden kadottua äänikirjakin hiljeni ja siksi meinasin joka kerta lähteä korjaamaan yhteydet jotta saisin kirjan taas toimimaan. Usein en kuitenkaan tehnyt sitä vaan päätin nauttia hiljaisuudesta ja siitä kun rikkaruohot katosivat salaatin ympäriltä yksi kerrallaan. Nauttien vain siitä useiden tuntien ajan.

Ja ne hetket kun aamulla sytytin hellaan tulet ja odotin, että teevesi lämpenisi. Vedenkeittimellä siihen menisi vain hetki, mutta täällä ei haittaa vaikka kaikkeen menisi epäonnistuneiden tulensytyttämis yrityksineen yli tuntikin.

Ja silloin kun naapurin Kata oli vedenhakureissullaan ja alkoi sataa. Istahdimme suojaan ja hän mutisi kun olin paljain jaloin ja varpaiden väleissäni oli mutaa. Hän osoitti omia jalkojaan ja laski kolmet päällekäiset sukkansa ääneen ja nauroi. Istuimme puoli tuntia yhdessä ja söimme banaaneja ja vain kuuntelimme sateen ropinaa. Silloin painoin silmät kiinni ja olin kiitollinen juuri siitä.

Voisin ehdottomasti tehdä tätä useamminkin. Moni vastaava paikka etsii workawayn kautta talo- lemmikki- ja farmivahteja. Kokeile ihmeessä! Tai lähde itseksesi vaikka mökille. <3

Senni

 

20 tapaa saada muovijäte minimiin reissussa ja kotona

Meillä Suomessa osataan kierrättää jo suhteellisen hyvin, mutta entäs ne maat jossa kaikki on kierrätyksen ja muiden ympäristöasioiden suhteen vielä aivan alkutekijöissään? Miten toimit matkojesi aikana alueilla jossa ihmiset heittävät roskansa auton ikkunoista tienlaitaan ja sekäjätteet poltetaan kotipihoille sytytetyissä nuotiossa, koska roskille ei ole…

sunnuntai, toukokuu 19, 2019

Sohvasurffausta Iranilaisessa vuoristokylässä

Saimme Iraniin saavuttuamme sohvasurffauksen kautta viestin kolmekymppiseltä Hadilta. Hän kertoi kotikylästään ja kutsui meidät hänen ja hänen äitinsä kotiin Yachecai nimiseen vuoristokylään lähelle Isfahanin kaupunkia. Hadi lupasi näyttää minulle ja siskolleni miltä elämä näyttää Iranin suurkaupunkien ulkopuolella ja lupasi tutustuttaa meidät maan perinteisiin ja…

maanantai, toukokuu 6, 2019

Maa- ja meriteitse Suomesta Bosniaan

Saavuin viime viikolla Kuljenovcin kylään Bosniaan, lähelle Kroatian rajaa. Tai oikeastaan monikossa saavuimme. Sain nimittäin alkumatkalle kaverini mukaan Suomesta. Matkasimme Loviisasta Bosniaan ilman lentoja eli meri- ja maateitse ja kokonaisuudessaan matkantekoon kului vajaat kolme päivää. Reissu meni leppoisasti lähinnä bussissa istuen, maisemia töllötellen ja…

sunnuntai, toukokuu 5, 2019

Koulu kesken ja Bosniaan

Kyllä vain! Pakkasin kahden kuukauden aikana kertyneet maalaukset laukkuihini ja lopetin opiskelut Limingan taidekoulussa. Aloitin rakkaiden halikierroksen Kajaanista ja jatkan tästä Pälkäneen ja Helsingin kautta Loviisaan. Viikon kuluttua lähden maatapitkin matkalle Bosnian maaseudulle. Mietitkö miten tähän taas päädyttiin? Vai vain hymähdät koska arvasit, että…

sunnuntai, huhtikuu 14, 2019

Maata pitkin -matkamessut

Lampsin viikko sitten hymyssä suin kotiin matkamessuilta. Luulin ettei se olisi tälläiselle ilmastoahdistuneelle lentolakkoilijalle enää mahdollista. Siis se, että surkuttelun sijaan poistuisin matkamessuilta hymyillen. Messuilta, jotka ovat yleensä täynnä lukuisia kaukomaiden matkasuosituksia, lentotarjouksia ja sitä, että enemmistö viis veisaa hiilinjalanjälijestään ja ympäristön tilasta. Löysin onnekseni…

keskiviikko, tammikuu 30, 2019

Muista nämä 10 asiaa ennen Iranin matkaa!

1. Hengitä! Iran on turvallisempi kuin luuletkaan Ennen kuin alat suunnitella matkaasi Iraniin suosittelen sinua ensitöikseni ihan vain hengittämään. Olen aika varma, että kun kerrot matkasuunnitelmistasi tutuillesi, he alkavat kauhistella valitsemaasi matkakohdetta ja varoittelevat sinua sodasta, terroristeista sekä Iranin pahuudesta. Puheet kuultuasi saatat alkaa…

sunnuntai, tammikuu 20, 2019

Ihanan kamala vuosi 2018

Juhlin uutta vuotta Iranin aavikolla telttaillen siskoni ja paikallisen ystävämme kanssa. Rakettien ampumisen sijaan makoilin hiekkadyynin huipulla ja katselin tähdenlentoja. Musiikin ja paukkeen tilalla oli tänä vuonna nuotion äänet ja se hiljaisuus kun ympärillä ei ollut mitään. Ylläni oli tuulihousut ja kuohuviinilasin tilalla kädessäni…

lauantai, tammikuu 12, 2019

Kouluvierailu Teheranissa ja oppilaiden kysymyksiä suomalaisille

Laitoimme siskoni kanssa couchsurfing sivustolle julkisen ilmoituksen saapumisestamme Iraniin ja jäimme odottamaan paikallisten yhteydenottoja. Karsimme saaduista ehdotuksista suosikkimme ja yksi niistä koski vierailua englanninkielisessä koulussa Teheranissa. Kerron siitä nyt tarkemmin. Saimme viestiä nelikymppiseltä opettajalta nimeltä Akhbar Ghafouri. Hän kertoi viestissään perustaneensa Teheranin länsiosaan englanninkielisen…

keskiviikko, joulukuu 26, 2018

Saapuminen Iraniin ja perheillalliset Tabrizissa

Unelmamme toteutui! Saavuimme siskoni kanssa Iraniin viikko sitten eli saavutimme liftausreissumme lopullisen määränpään. 37 päivää ja 41 liftattua kyytiä Suomesta Venäjän, Georgian ja Armenian kautta Iraniin ja Tabrizin kaupunkiin.  Edellisessä kirjoituksessani olimme Armenian Tatevissa. Jatkoimme sieltä matkaamme Meghrin kylään lähelle Iranin rajaa. Pääsimme Meghriin…

keskiviikko, joulukuu 12, 2018

Yllätyksien Armenia

Armenia on osoittautunut liftaajan paratiisiksi ja olemme saaneet kerta toisensa jälkeen yllättyä ihmisen vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä. Viimeksi jäimme Vanadzorin kaupungin pimeille kaduille joten jatketaan Armeniaan tutustumista sieltä: Selvisi, että luoksemme tullut mies tahtoi vain auttaa. Hän soitti hostelillemme ja tarkistin asian vielä soittamalla itse…

maanantai, joulukuu 3, 2018

Rommia ja rajan ylityksiä – Georgian kautta Armeniaan

Noniin! Löysimme Venäjällä tehdyn lisäkoukkauksen jälkeen Georgian oikean rajan ja ylitimme sen onnistuneesti. Vietimme viisi yötä Tbilisissä josta liftasimme Armeniaan. Tässä viime viikon seikkailuista tarkemmin: Vladikavkazista Georgian rajan yli  Pääsimme huonosta säästä huolimatta jatkamaan matkaamme Venäjän Vladikavkazista kohti Georgiaa lähes heti saavuttuamme kaupunkiin. Maiden…

lauantai, joulukuu 1, 2018

Vanhempi! Anna lapsesi hypätä tyhjän päälle

Miten äitisi päästää sinut lähtemään tälläiselle matkalle? Jos minä olisin isäsi, en ikinä antaisi sinun lähteä. Lukitsisin sinut kotiin! Maailma on paha paikka, kotona on turvallisempaa. Omaa tytärtäni en päästäisi. Liftaamme siskoni kanssa Suomesta Iraniin. Olemme jo pelkästään viimeisen viikon aikana kuulleet nuo lauseet…

maanantai, marraskuu 26, 2018

Mutkia matkassa – Georgia olikin Abkhazia

Kerroin viime postauksessani meidän olevan lähellä Georgian rajaa mustanmeren rannikolla. Tarkoituksenamme oli liftata ensin Sotshista muutamaksi päiväksi Krasnaja Poljanaan ja sen jälkeen ylittää Venäjän ja Georgian raja Psousta. Pian saavuttuamme Krasnaja Poljanaan meille kuitenkin selvisi, että rajan toisella puolella meitä ei odottaisikaan Georgia vaan…

keskiviikko, marraskuu 21, 2018

Liftausmatka etenee – Moskovasta Sotshiin

Tänään tuli kaksi viikkoa siitä kun lähdimme Suomesta ja matkamme on jatkanut kulkuaan ensimmäisen viikon tapaan hienosti! On hassua ettei ole oikeastaan mitään negatiivista sanottavaa, minun ja siskoni satunnaista (eli jatkuvaa) kinastelua lukuunottamatta. Pyrimme joka aamu lähtemään liikenteeseen sillä asenteella ettemme laita tulevalle päivälle liikaa…

keskiviikko, marraskuu 14, 2018

Loviisasta Moskovaan

Terveiset Moskovasta! Matkamme on lähtenyt käyntiin mahtavasti! 6 päivää, 7 liftatttua kyytiä ja 1008 edettyä kilometriä. Viimeistään nyt olemme tajunneet mihin ryhdyimme ja usko siihen, että pääsisimme koko matkan liftaamalla on herännyt. Tässä tarkempi kurkistus ensimmäisiin reissupäiviimme: Päivät 1. & 2.  Loviisasta Viipuriin  Lähdimme…

tiistai, marraskuu 6, 2018

Liftaamalla kohti Irania! Lähtökuopissa

Viisumit Venäjälle ja Iraniin saapuivat postissa ja rinkat on pakattu, siskoni ja minun matkaan lähtöön on enää hetki. Kerroin jokin aika sitten siitä miten lykkäsin suunnitelmissa ollutta lähtöä kuukausilla. Se oli tarpeen ja vaikka en vieläkään oikein tiedä miten päin olla ja minne mennä,…

tiistai, lokakuu 30, 2018

Isän kaksisuuntainen mielialahäiriö

En useinkaan kiinnitä huomiota minkä värisen paidan puen aamuisin ylleni. Tänään kuitenkin valitsin tarkoituksella vihreän ja maalasin minun ja siskoni naamaan vihreät sydämet. Syynä paitavalintaan ja sydämeen on tänään vietettävä kansainvälinen mielenterveyspäivä. Päivä, jonka tavoitteena on tiedottaa ja kouluttaa ihmisiä mielenterveyteen liittyvissä asioissa ja…

keskiviikko, lokakuu 10, 2018

Eikö sun pitäisi olla jo matkalla?

Moni tuttu kysyy Loviisan kaduilla kävellessäni kummissaan, että eikö minun pitäisi olla matkalla. Ja niin minun alkuperäisen suunnitelman mukaan pitäisikin olla. Luulinhan lähteväni Suomesta jo kesällä. Nyt on jo melkein lokakuu ja täällä sitä ollaan vieläkin. Selitän kullekin kysyjälle vastaukseksi milloin mitäkin. Viisumeiden saapumisen…

maanantai, syyskuu 24, 2018

Save Movement Suomi ja matka teurastamolle

Viime keskiviikkona herätyskelloni soi 4:15. Olin kaverini luona yötä Helsingissä. Nappasin herättyäni eteisestä edellisenä päivänä maalaamani kyltin matkaani ja lähdin kävelemäään Katajanokasta kohti Kalliota. Fiilis oli jännittynyt. Kävelin pitkin Helsingin hiljaisia katuja paljain jaloin, kädessäni kyltti jossa itkevä lehmä kysyy: ”minäkö pihvi?” Joku ohi…

tiistai, heinäkuu 24, 2018

Suomen halki liftaten

Kerroin viimeksi miksi suunnitteilla ollut ulkomaanmatka vaihtui kotimaanreissuun ja avasin hieman fiiliksiäni ilmastonmuutosta ja lentomatkustamista kohtaan. Päätin kokeilla miltä maateitse matkustaminen tuntuu ja kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni kunnolla liftaamista. Sain mukaan reissulle ystäväni Niinan ja liftasimme suomen halki, tai no lähes suomen halki eli…

sunnuntai, kesäkuu 3, 2018

Lopetan lentämisen

Poden ilmastoahdistusta ja mietin päivittäin teenkö omalta osaltani tarpeeksi jotta en edistäisi ilmastonmuutoksen pahenemista. Suren ja turhaudun kun nään ettei maailmamme pelastaminen ole kaikkien meidän yhteinen tavoite ja suurin osa meistä vähät välittää, jopa kieltää kokonaan koko ilmastonmuutoksen. Olen omilla elämäntapamuutoksillani saanut ahdistustani helpottumaan,…

perjantai, toukokuu 25, 2018

Vaellus Kilimanjaron huipulle – osa 2

Missasitko Kilimanjaron vealluksen ensimmäiseen puolikkaan? Pääset tekstiin täältä. Tässä jälkimmäinen osa: Päivä 4. Heräsimme perinteiseen herätysaikaamme puoli seitsemältä, suoritimme aamutoimet ja aloitimme vaelluksen puoli yhdeksältä. Neljäs päivä alkoi Barancu wall nimisen seinämän ylittämisellä. Tykkäsin noususta sillä seinää ylös kavutessa sai monissa kohdissa todella asetella kädet ja…

maanantai, maaliskuu 19, 2018

Vaellus Kilimanjaron huipulle – osa 1

Kilimajaro! Vitsit mikä kokemus! Hain äitini viikko sitten Moshin lentokentältä. Hän rakastaa vaeltamista ja oli haaveillut kilimajaron valloituksesta jo pitkään. Minullakin oli hänen reissuja seuratessaan herännyt kiinnostus tehdä joku ns. oikea vaellus. Niinpä päätimme viime syksynä, että yhdistän oman Tanzanian reissuni hänen omaansa ja…

torstai, maaliskuu 15, 2018

Moshin kahvifarmi, vesiputous ja kuumat lähteet

Terkut Moshista, Kilimanjaron alueen pääkaupungista. Tunnelma täällä on toisaalta samanlainen kuin Dar Es Salaamissa ja kylässä jossa asuin, mutta toisaalta aivan erilainen. Moshissa ollaan selkeästi totuttu turisteihin ja siksi täällä pääsee siltä osin helpommalla ulkona kävellessään kuin kylässä jossa ulkomaalaisia näkee harvemmin. Swahilin kielellä…

keskiviikko, helmikuu 28, 2018

Arkipäiväni Tansaniassa

Moikka! Kuukausi Afrikka elämää takanapäin. Lähdin eilen jatkamaan matkaani vapaaehtoispaikastani Dar Es Saalmista eteenpäin ja saavuin illalla bussilla Kilimanjaron alueelle Moshin kylään. Mennyt kuukausi oli ihana ja nyt haluankin näyttää kuvien avulla miltä yksittäinen päiväni yleisesti näytti ja millaista arkea elin Josephien perheessä. Jaoin…

perjantai, helmikuu 23, 2018

Vapaaehtoiseksi Afrikkalaiseen päiväkotiin – ilmaiseksi

Mambo! Kiinnostaako vapaaehtoistyö Afrikassa? Into loppuu useinkin lyhyeen kun alkaa googlettamaan mahdollisuuksia lähteä töihin jonkin järjestön kautta. Jo nimittäin ensimmäinen googlen vaihtoehto tarjoaa kahden viikon vapaaehtoistyöpaikkaa lasten kanssa Ghanassa ja antaa hinnaksi 980 dollaria. Hintaan kuuluu majoitus, ruoka ja infot. Kuulin ystävältäni workaway.com nimisestä…

maanantai, helmikuu 12, 2018

synttärihumua ja sairastuminen malariaan

Jopas on olleet ikimuistoiset kolme päivää. Niin hyvällä kuin huonollakin tavalla. Vietin nimittäin  21-vuotis syntymäpäiväni täällä Afrikassa ja sitten sairastuinkin malariaan. Ja kyllä, luit oikein. Malariaan. Aloitetaan synttäreistä! Syntymäpäiväni alkoi työpäivällä päiväkodissa. Muistelin, että kun itse kävin päikkärissä meillä oli tapana tuoda juhlapäivänä jotain…

lauantai, helmikuu 3, 2018

Yksin matkustamisen parhaat puolet

Toissa kesänä hyvästelin minua lentokentälle saattamaan tulleet ystäväni ja matkani kohti Australiaa alkoi. Vaikka olin jo asunut hetken omillani, tiesin, että nyt olisi ensimmäinen kerta koskaan, kun olisin oikeasti yksin eikä kukaan odottaisi minua. Olen aina nauttinut yksinolosta vaikka ystävien ja muiden läheisten seura…

sunnuntai, tammikuu 14, 2018

10 syytä matkustaa Balkanille

Matkani ympäri Balkania tuli päätökseen ja saavuin takaisin Suomeen. Seitsemän viikkoa hurahti vauhdilla ja Balkan teki kokonaisuudessaan vaikutuksen. Vierailin yhteensä seitsemässä eri maassa, tässä järjestyksessä:  Romania (Bukarest, Sighisoara, Brasov & Bran, Timisoara) Unkari (Budapest) Bosnia (Kuljenovsi) Serbia (Belgrad) Montenegro (Kotor, Budva, Kolasin) Kosovo (Peja,…

lauantai, marraskuu 25, 2017

Käymisen arvoinen Belgrad

Kolmen farmiviikon jälkeen jatkoin matkaani Bosniasta Belgradiin eli Serbian pääkaupunkiin. Odotin jännityksellä kuinka selviäisin rauhallisen pikkukaupunki elämän jälkeen ihmisiä ja autoja kuhisevassa miljoonakaupungissa. Yllätyin positiivisesti. Farmin jälkeen kaupunkiin saapuessa olo oli kieltämättä kuin alienilla joka laskeutuu ensimmäistä kertaa maan kamaralle. Olinhan melkein kuukauden ilman ”normaaleja”…

perjantai, marraskuu 3, 2017

Farmi elämää Bosniassa

Sain heti reissun alussa tarpeekseni kaupungeista ja löysin ratkaisun luontokaipuuseeni workaway nimisen nettisivun kautta ja saavuin kymmenen päivää sitten Bosnialaiselle minifarmille, Kuljenovsi nimiseen kylään.  Tämä ei olekaan mikä tahansa farmi vaan täysin oma maailmansa. Farmilla asuu kolmekymppinen pariskunta Jasmina ja Dzany ja heidän kohta…

sunnuntai, lokakuu 15, 2017

Draculan jäljillä – Sighisoara, Bran ja Brasov

Matkani Bukarestista jatkui ja päätin lähteä tutustumaan lisää Romanian eri kohteisiin: Sighisoaraan, Braniin sek Brasoviin. Sihgisoara  Sighisoaran kaupunki sijaitsee Transilvanian alueella ja se on yksi Unescon maailmanperintökohteista sekä taruhahmo Draculan esikuvana pidetyn Vlad Tepesin synnyinpaikka. Bukarestista junamatka kyseiseen kaupunkiin kestää noin kuusi tuntia ja…

perjantai, syyskuu 29, 2017

Aloitan blogin ja jatkan seikkailua

Valmistuin lukiosta vuosi sitten ja olin jo pitkään tiennyt, että lukiourakan päätyttyä lähtisin matkustelemaan. Eli pitäisin niin sanotun välivuoden. Pohdin menneen vuoden aikana usein uuri tuota sanaa “välivuosi”. Mitä oikeasti tarkoitamme kyseisellä sanalla? Mistä ja miksi pidämme välivuotta? Tarvitsemmeko oikeasti välivuoden omasta elämästämme? Asuin…

torstai, syyskuu 14, 2017