Yksi väsynyt matkustaja

Heippa,

täällä kirjoittelee yksi hiukan reissuähkyä poteva reissaava Bangkokista. Mun uskolliset seuraajat (=iskä ja äiti) on laitellut viestiä, että miksi ei blogi päivity! Ei ole huvittanut kirjoittaa, koska a) en saa kuvia koneelle juuri mitenkään b) wi-fit on surkeita ja yritykset ladata puhelimesta suoraan nettiin kuvia vie ikuisuuden c) en ole ehtinyt. Mutta nyt siis tiedossa kuvaton postaus ja kuvat voi käydä tsekkaamassa instagramista (@pompiduuri), joka päivittyy melko ahkerasti. 😀

Eli reissu kulki Fraserin jälkeen: Seventeen seventy, Airlie beach + Whitsundays, Townsville, Mission beach ja Cairns.

1770 oli pikkuinen kylä, jossa ei oikeastaan mitään muuta voinut tehdä kuin surffata. Mähän buukkasin itelleni heti kaikille kolmelle päivälle surffit. Ekana päivänä olin intoa puhkuen surffaamassa vauva-aalloissa yllättävän onnistuneesti ja kuvittelin olevani born to surf ja suunnittelin jo buukkaavani surfficampin Balilta. Innolla odottelin seuraavan päivän surffia! Joka sitten oli loppujen lopuksi yksi suuri farssi. Ensinnäkin aallot olivat isompia kuin edellisenä päivänä ja lisäksi sain pienemmän laudan, jolla oli ihan jäätävän paljon vaikeampaa, koska meno oli hyvin paljon epävakaampaa ja keikkuvampaa JA lisäksi olin sairaan kipeänä edellisen päivän surffista ja laudalla melominen syvemmälle oli ihan järkyttävää räpiköintiä. Kirosin koko surffaamisen alimpaan helvettiin ja taisin käydä tyyliin jokaisen aallon jälkeen rannalla lepäämässä. Haha! Kolmannen päivän surffitunnin tilalle mulle ehdotettiin, että vuokraisin laudan omin päin. Ekaksi olin päättänyt etten edes jaksa mennä, mutta hostellilla ihmiset saivat mut yllytettyä ja niinpä mä löysin itseni rannalta surffilaudan kanssa, vain todetakseni etten todellakaan mene veteen. Ensinnäkin sain entistäkin pienemmän ja kovan laudan pehmeän sijasta. Aallot oli ihan jäätävän isot ja kokeneetkin surffaajat näytti sieltä lentelevän voltilla alas. Hetken otin laudan vieressä aurinkoa ja kannoin takaisin liikkeeseen.

1770:n jälkeen matka jatkui Airlie Beachille, josta lähtö oli Whitsundays purjehdukselle. Siitä ei sen enempää kuin että satoi kaatamalla ja olin todella pettynyt sen takia. Snorklatessa näin ison kilpikonnan ihan mun vieressä ja seurasin sitä todella pitkään ja se oli upea hetki. Whitehaven eli maailman toiseksi kauneimmaksi rannaksi rankattu oli aikamoinen plaah, kun oli niin harmaata ja pilvistä. Se taisikin olla ainoa hetki, kun ei sitten satanutkaan, hehheh. Airlie beach oli ihan söötti turistikaupunki, jossa oli Brisbanen tyyliin feikkilaguuni.

Townsville itsessään oli aika tylsä, mutta siellä oli kaunis rantabulevardi ja kaupungin edustalla Magnetic island, joka oli aivan hurmaava saari. Tein sinne päiväretken ja näin villejä kolia ja wallabyita. Yksi reissun kohokohdista!

Mission beach oli kyllä niin piskuinen kylä, ettei mitään järkeä. Koko paikan oli nähnyt viidessä minuutissa ja kaiken lisäksi olin paikassa jumissa kolme päivää! Olin suunnitellut olevani paikassa kaksi yötä, koska en tykkää yhden yön stopeista, mutta sitten bussi olikin täynnä, vaikka yritin sitä hyvissä ajoin varata. Ihmisiä oli paljon ollut jumissa Townsvillessä, koska tie Cairnsiin tulvi ja oli useamman päivän suljettu. Onneksi sää oli kohtalainen ja rannalla pääsi lököttelemään. Lisäksi laiskottelin hyvällä omalla tunnolla hostellilla ja pidin kunnon Au pairit Miamissa maratonin.

Australian viimeinen etappi oli Cairns. Silja lennähti Sydneystä Cairnsiin metsästämään farmipaikkaa! Vietettiin ihanat kolme päivää yhdessä  ja käytiin koko päivän kestäneellä vesiputousretkellä, joka oli ihan huippu. Ihana Silja antoi rinkkansa mulle lainaan ja otti mun matkalaukun, mikä oli ihan mahtava juttu ja oon niin kiitollinen! Muuten olis pitänyt heivata matkalaukku menemään ja ostaa rinkka, koska Aasiassa ihan ei matkalaukun kanssa pärjää. Australiassa se oli kyllä oikeesti hyvä eikä mitään valitettavaa! Cairnsissa viihdyin vähän päälle viikon ja vähän alkoi puuduttamaan vaan laguunilla makoilu. Niin, täälläkin oli feikkilaguuni keskellä kaupunkia! 😀 Mulla oli korvatulehdus, joten snorklausretket oli poissuljettu. Cape tribulation ja Port Douglas olisi kiinnostellut, mutta tässä vaiheessa reissua ei taas jaksanut laittaa satasta tai yli taas johonkin päiväreissuun.

Cairnsista hujautin lentäen Balille.

Mun Balin reitti kulki Kuta-Seminyak-Canggu-Ubud-Gili air-Uluwatu-Kuta-Canggu

Ensimmäinen etappi oli Kuta, joka on kovasti parjattu turistihelvetti. Viihdyin siellä loppujen lopuksi kolme yötä, mikä jaksaa ihmisiä ihmetyttää. Heh. Olin buukannut vain kaksi yötä, mutta ekan yön jälkeen en jaksanut millään alkaa pohtimaan seuraavaa etappia ja selaamaan hostelworldia, joten lampsin respaan varaamaan yhden lisäyön. Kuta on maineensa veroinen, mutta jollain kierolla tavalla tykkäsin siitä. Ranta oli mukava ja musta oli ihana tunnelma, kun paikallisia hengaili puiden alla varjossa rannalla. Nautin kun yhtäkkiä hinnat oli varmaan kolmasosan Australian hinnoista ja makoilin rannalla, kun tuli liian kuuma raahauduin varjon alle rantabaariin juomaan jääkylmää kaljaa.  Kutalla oli vieri vieressä turistikrääsäkojuja ja mun täytyy myöntää, että ne on mun guilty pleasure. 😀 En yleensä osta juuri mitään, mutta tykkään ihastella kaikkea sitä rihkaman määrää.

Kutan jälkeen lähdin Seminyakiin. Mukava, tyylikäs kylä, mutta eipä mitään jäänyt ihmeellisempää mieleen. Paitsi että tutustuin kolmeen saksalaiseen, joiden kanssa päädyin viettämään seuraavat neljä päivää, eli jatkettiin yhdessä Cangguun.

Cangguun tykästyin kovasti! Ihanan mukava tunnelma, rantabaareja ja ihania ravintoloita. Ranta ei ehkä ole mikään kaikkein kaunein tummine hiekkoineen, mutta muuten todella ihana paikka. Opettelin täällä ajelemaan skootterilla saksalaisten poikien ollessa henkisenä tukena. Käytiin syömässä maailman paras aamupala ja me tytöt oltiin enemmän kuin onnellisia. Avokadotoast, smoothiebowl ja jääkahvi, yhteensä 8,70€!! Muuten olisin jäänyt pidemmäksi aikaa, mutta tiesin, että olen tulossa Cangguun vielä takaisin.

Vuorossa Ubud, jossa on kuuluisa monkeyforest ja jossa on kuvattu Eat pray love leffa. Monkeyforestin edessä näin jo pari apinaa ja mietin jo etten mene koko metsään, koska näin kuinka yksi apina hyppäs lastenvaunujen alakoriin etsimään ruokaa ja kun se hätistettiin pois, hyppäsi vielä naisen syliin. Rohkaistuin kuitenkin sitten menemään sisään, kun ajattelin katuvani, jos jätän välistä. Osa apinoista oli hyvinkin kiinnostuneita ihmisistä ja hyppäsi olalle ja kirputtamaan päitä. Itse pysyttelin kauempana näistä apinoista. En varmaan olisi pystynyt olemaan panikoimatta, jos semmoinen olisi hypännyt mun niskaan. Ärsytti kun ihmiset sitten paijailivat näitä tuttavallisia apinoita ja sitten ihmettelivät, kun apinat alkoivat tonkimaan innoissaan tavaroita repusta ja pois hätistelystä suuttuivat ja purivat (eivät onneksi verille asti, mutta kuitenkin). Lisäksi kävin kivalla patikointireissulla ja  kauniita riisipeltoja ihmettelemässä. Ubudissa söin ihan mielettömän hyvää ruokaa ja kävin molempina päivinä samassa ravintolassa, koska ruoka oli niin ihanaa (ja edullista vielä Balihintoihinkin nähden). (Paikan nimi oli Warung Biah Biah, jos tätä joku Balille reissaava erehtyy lukemaan.)

Ubudista Gili Air saarelle, johon rakastuin aivan mielettömästi! Ihana pieni paratiisisaari, jossa autoja eikä skoottereita ole lainkaan. Menopeleinä on siis hevoskärryt, jos omat jalat tai pyörä ei riitä. Hiekka oli valkoista ja vesi kirkasta. Saarella lähinnä kuljin ympäri saarta rantaviivaa pitkin ja pysähtelin ihaniin paikkoihin syömään, juomaan, uimaan ja makaamaan riippumatossa. Sattumalta myös yksi saksalaisista oli samaa aikaa Gilillä, joten oli myös kivaa viettää yhdessä aikaa taas. Käytiin snorklaamassa ja nähtiin kilpikonna! Muuten snorklausreissu ei kyllä ollut kovin onnistunut. Vesi oli todella pitkään matalaa ja sai mennä tosi pitkälle ennen kuin syveni, mutta sitten syvenikin tosi paljon ja virtaus oli todella voimakas.  Menin vähän paniikkiin, kun tuntui etten pääse mitenkään takaisin rantaan. Oli tosi ahdistava tunne, kun tuntuu, että ui ja ui eikä liiku mihinkään virtauksen vetäessä hitaasti, mutta varmasti toiseen suuntaan. Suunnittelin melkein jo huutavani apua lähistöllä olevista veneistä. Noh, se olisi ehkä ollut vähän liioittelua. 😀 Hetkeksi käännyin selälleen kellumaan ja rauhoittelemaan itseäni ja muistuttamaan, että vesi oli matalaa todella pitkään, mutta nyt vain näyttää siltä, että olen mielettömän kaukana. Sain koottua itseni ja pärskittyä rantaan.
Näin myös delfiinejä meno- ja paluumatkalla Gilille, oli aivan upeeta kun ne vielä teki pari komeeta hyppyä aivan veneen vieressä!

Gilin jälkeen oli vuorossa Uluwatu. Uluwatu on laajalle levittäytynyt kaupunki, jossa on paljon kauniita rantoja. Onneksi olin Canggussa opetellut ajelemaan skootterilla, koska hostellin lupaama beach shuttle ei kulkenut, koska olin ainoa ilmottautunut. Otin siis skoban alle ja huristelin menemään ja tutkin eri rantoja! Oli kyllä tosi huippua.

Uluwatulta takaisin Kutalle, koska mun hyvä ystävä Sydneystä oli juuri saapunut! Oli niin huippua, että satuttiin Balille samaan aikaan! Karin tapasi siis Balilla kaverinsa, joka tuli Ruotsista. Sain samalla myös vähän ruotsin kielikylpyä. Yllätin itsenikin ja ymmärsin oikeastaan kaiken, mutta omat sanat oli aika hukassa. Jotain mongersin kuitenkin omaksi huviksi. Seuraavana päivänä jatkettiin taas Cangguun, josta olin tosi fiiliksissä, koska tuntui että mun aika Canggussa jäi aivan kesken! Otettiin aivan ihana homestay ja oli ihanaa vaihtelua näihin hostellihuoneisiin. Tosi iso huone, parveke ja uima-allas. Meitä oli siis loppujen lopuksi neljän tytön porukka, kun Karinin kaverin kaverikin oli sattumalta myös Balilla. Hahah en kestä! Koluttiin yhdestä blogista löytämääni Canggun parhaat ravintolat listaa läpi ja kaikki oli ihan huippuja. Yks mikä oli aivan sairaan makee oli baari, jossa oli keskellä skeittausallas. Ihmiset istuivat oluet kädessä hurraamassa skeittaajille.

Musta alkoi Balilla tuntua, että en millään halua tai jaksa lähteä Thaimaahan. Olisin mieluummin jäänyt tutkimaan Balia ja lähisaaria pidempään. Koin jotenkin raskaana taas lähteä uuteen maahan, ymmärtää uutta rahayksikköä, alkaa tutkimaan matkareittiä, jolle en ollut vielä suonut ajatustakaan. Ahdisti koko Thaimaa ja kirosin koko päähänpiston. Lisäsi lentoaika oli ihan painajaismainen 1:30-5am. Täällä sitä nyt ollaan ryytyneenä Bangkokissa toista päivää. En ole jaksanut kauheasti tehdä mitään täällä. Käynyt Khaon san roadilla ihmettelmässä, kun se on tossa lähellä ja tänään otin taxin maailman isoimmille  viikonloppumarkkinoille. Kävin ottamassa pedikyyrin ja ostin Kånken repun ja söin mielttömän ihanaa kookosjäätelöä. Luin hyvää Bangkok 24 tunnissa opasta ja vinkit oli todella hyviä, mutta kertakaikkiaan en jaksanut tehdä muuta kuin ottaa taksin hostellille.

Tekstasin eilen paniikissa Annelle, mun luotto matkaneuvonantajalle, että AUTA, en tiedä minne lähden täältä!! Ajattelin ensin, että Koh Samet, mutta nyt se onkin ihan väärässä suunnassa kuin muut paikat, jotka haluan nähdä. Joten päädyin Annen ehdotuksista, että eka stoppi on Hua Hin, ja siitä alas todennäköisesti Krabin suunnalle. Eiköhän tää tästä! Nyt varailemaan hostellia huomiselle ja rinkkaa pakkaamaan taas vaihteeksi.

Fraser Island

Heippa,

Olin siis kahden yön retkellä upealta Fraser Islandilta, joka on maailman suurin hiekkasaari sekä ainoa hiekkasaari, jossa kasvaa sademetsää.

Meidät jaettiin neljään nelivetolandcruiseriin, joihin kuhunkin mahtui kahdeksan henkeä. Kaikki halukkaat ajokortilliset yli 21-vuotiaat saivat siis ajaa autoa. Mä luulin, että joka autossa olisi opas tms varmistamassa, että kaikki sujuu. Mutta oikeasti koko retkellä oli yksi opas, joka ajoi ensimmäistä autoa ja me muut ajettiin letkassa perässä!

Fraser oli todella hehkutusten arvoinen. Todella kauniita paikkoja, hyvin organisoitu retki ja sää suosi ja aurinko paistoi koko reissun ajan!

Ajelua tuli reissulla paljon. Välimatkat oli yllättävän pitkiä eikä myöskään voinut ajella kovin kovaa vauhtia. Ajettiin siis offroadilla sekä rannoilla. Olin aluksi tosi hermostunut ajamisesta ja varsinkin pehmeässä hiekassa ajaminen pelotti. Tuntui kuin olisi ajanut lumella ja jäällä. Mutta alkuhermostuksen jälkeen aivan parasta! Oli jotenkin niin upea fiilis kruisailla rannalla, näkymät oli ihan mahtavat ja toi ajaminen toi kaikkeen jotenkin ihan erilaisen fiiliksen. Olisin voinut ajaa koko ajan, mutta autosta löytyi pari muutakin yhtä innokasta kuskia.

Ensimmäisenä saarelle päästyämme mentiin katsomaan Lake McKenzietä. Ihan superkirkas vesi ja järvi koostuukin pelkästä sadevedestä! Hauska efekti, että rannassa vesi on aivan kristallin kirkasta, sitten turkoosia ja sitten tumman sinistä. Rantahiekkakin oli vitivalkoista.

Tää laiva joutui myrskyyn ja haaksirikkoitui vuonna 1935 ja siitä lähtien se on tuossa ruostunut.

Yövyttiin siis telttakylässä. Siellä oli kaasuliedet ja sähköäkin saatiin puhelimen latausta varten. Vesivessat ja lämpimät suihkut löytyi myös pienen matkan päästä.


Tämmösiä varaaneita näkyi varsinkin aamuisin aika usein! Yhtenä aamuna kun hoipuin silmät ristissä vessaan ja tää pötkötti keskellä polkua niin kyllä pieni kiljaisu pääsi. 😀


Upea kirkasvetinen Eli Creek. Saatiin traktorin renkaan sisäkumeja (tms) uimarenkaiksi ja siinä sitten vaan lilluttiin virran mukana. Aivan ihanaa. 🙂

Siellä meidän ja jonkun toisen ryhmän landcruiserit.

Champagne rockpools. Luonnon muovaama uima-allas, jonne aallot tyrskysi ja muodostui ihania kuplia, ihan kuin olisi tosiaan kuoharissa istuskellut, haha. 🙂

Indian Heads. Täältä oli kuulemma hyvät tsäänssit spottailla haita, mutta ei valitettavasti nähty yhtään, höh!

Fraserilla on myös paljon dingoja ja niitä kovasti yritettiin bongata ajellessa. Oltiin kovin pettyneitä kun yhtäkään ei näkynyt vaikka niitä niin kovasti hehkutettiin. Oltiin jo ajelemassa retken päätteeksi lautalle, kunnes radiopuhelimesta kuului, että katsokaa oikealle, siellä näkyy dingo.

Hän meinas tulla lauttaan mukaan. 😀
Mutta jäi kuitenkin rannalle ruikuttamaan!

Tässäpä vielä meidän ryhmä.

Itse satuin autoon seitsemän 18-21 -vuotiaan britin kanssa. Olo oli vähän ulkopuolinen, koska heillä kaikilla oli niin samanlainen elämäntilanne ja lisäksi pitivät mua vanhuksena ja pikkasen outolintuna kun 28-vuotiaana matkustelen. Ykskin tyttö sanoi:”Luulin, että kaikki reppureissaajat olis 18-20v, mutta olen kuullut joistain, jotka on jopa 25!” mä sitten siihen, että:”Niin tai esim 28.” Vähän häntä tais nolottaa sen jälkeen. Muihin tutustuminen ei myöskään ollut niin helppoa, kun mun lisäksi siellä oli iso jengi saksalaisia, jotka puhuivat saksaa sekä ruotsalaisia ja tanskalaisia, jotka puhuivat ruotsia ja tanskaa sekaisin. Yritin olla välittämättä ja kyllähän sitä nyt iltaisin hengasi porukan mukana, mutta kyllä vähän harmitti ettei ryhmään sattunut ketään oman tyylistä.

Lisäksi tulin pari päivää sitten Whitsundays purjehdukselta, jota olin odottanut koko Eastcoast reissulta kaikista eniten. Ja tättädättä dää, mitäs muutakaan kuin lähestulkoon pelkkää kaatosadetta koko reissun ajan. Tällä kertaa ihmiset taas oli hirveen kivoja ja löytyi ”oma porukka”. Täytyy kuitenkin myöntää, että harmittaa! Suolaisen hintanen tämäkin reissu ja kun suurimmaksi osaksi sataa, niin eihän mikään näytä miltään ja ikävä pidellä sadetta joko kannen alla, sadetakin sisällä tai ankkuroituna ollessa katoksen alla. Tuli jotenkin hyvinkin kotoisa olo, muttei kovin positiivisella tavalla. Lisäksi huomasin, että kamera ei enää toimi. Joten siitä ei varmaan sen kummosempaa postausta tule. Noh, aina ei voi voittaa.

Täällä itseasiassa on satanut niin paljon, että osa esim. tie Townsvillestä Cairnsiin on suljettu, koska se tulvii. Voitte siis kuvitella sateen määrän!En siis oikein ollut tietoinen, että täällä pohjoisessa sataa näin paljon toukokuuhun saakka. Touko-syyskuu sitten vähäsateisempaa. Olen ollut aika pettynyt säihin, valitettavasti. Yritän kuitenkin pysyä positiivisena ja tehdä sen verran kuin pystyy.

Loppureissukin on nyt suunniteltu ja lennän 13.4. Balille, jossa aion tutkia lähi saaria Gilit, Lombok ja mitä näitä nyt on. Lento kotiin on 21.5. Bangkokista, jonne siis pitäisi vielä hankkia lento. Odotan innolla Aasiaa! Välillä kyllä koti-ikävä iskee nyt kun elää matkalaukusta ja pakkaa sitä muutaman päivän välein. Sydneyssä kun elin arkea ja oli kaverit ja työt yms, niin koti-ikävä ei juuri painanut. Nyt kaipaan omaa kotia ja keittiöitä. Mutta samalla en vaihtaisi tätä reissaamista mihinkään, onhan tää nyt upeaa nähdä kaikki upeat paikat! Olen todella etuoikeutettu. 🙂

Reissukuulumisia

Heippa,

täällä ollaan nyt reissattu tasan kaksi viikkoa Australian itärannikkoa ylöspäin. Aika kertoa vähän kuulumisia! Yritin saada myös puhelimen kuvat siirrettyä koneelle, jossa olis enemmän fiilisräpsyjä, mutta jostain syystä se ei nyt onnistu.

 

Ensimmäinen stoppi oli siis Newcastle. Todella kaunis ja sympaattinen satamakaupunki. Tykkäsin rannasta ja satama-alueesta. Keskusta oli revitty auki, koska sinne rakennetaan ratikkaa tällä hetkellä, joten se oli aika ankea. Satuin myös tosi hiljaiseen hostelliin, olin nimittäin kahdeksan hengen huoneessa ainoa. 😀 Vähän oli sinänsä tylsää, kun ei kehenkään voinut tutustua, mutta menihän ne ekat päivät omassa seurassakin.

 

Newcastlesta kovasti hehkutettiin Byron Bayhin. Ihana pieni kylä, tunnelma oli aivan ihanan rento ja mukava.  Paljon kahviloita, kauppoja, juicebareja ja acai bowl paikkoja.  Yritin saada muutamaa kivaa fiiliskuvaa keskustasta, mutta fiiliksen taltioiminen ei onnistunut Hirveen vähän tuli kannettua kameraa mukana muutenkin. Tässä muutama kuva kun kipusin majakalle katselemaan ihania maisemia auringon laskiessa. Valitettavasti auringonlasku ei tuona iltana ollut mikään erikoinen, kun oli sen verran pilvistä. Matkalla ylös taisin nähdä kauempana muutaman delfiinin, mutta en valitettavasti kovin selkeästi. Byron Bayssa parit ekat päivät olivat aurinkoisia, mutta sitten alkoi sadella. Ajattelin, että sade kestää varmaan muutaman päivän.

Surfersissa lähinnä mäkkärit, starbucksit, KFC:t, hard rock cafet yms.

 

Ranta oli ihana, mutta sinne en päässyt huonojen ilmojen takia.

Byron Bayn jälkeen hurautin bussilla Surfers paradiseen. Olin kuullut tämän olevan Australian Miami. En oikein tiennyt tulisinko pitämään paikasta vai en. Enkä oikeastaan tiedä vieläkään tykkäsinkö! 😀 Lähinnä paikasta tuli mieleen Turkin ja Bulgarian lomakohteet. Tavallaan tuntui isolta paikalta noiden pilvenpiirtäjien takia, mutta oli oikeastaan aika pieni paikka. Jotenkin persoonaton. Tosin tosta ratikasta kyllä tykkäsin.
Sää jatkui epävakaisena, aina välillä paistoi hetken aurinko ja sitten satoi vettä, enimmäkseen oli tosi pilvistä. Mulla oli tosi ihana hostelli ja hengattiin melkeen koko hostellihuoneporukalla ja käytiin katsastamassa yöelämää, hostellilta sai hyviä diilejä baarien kanssa.


Ihana feikkilaguuni Southbankissa. Näiden kuvien jälkeen juoksin ostamaan aurinkorasvan ja vaihdoin biksut päälle ja tyytyväisenä kävin pyyhkeen päälle makoilemaan. Olisinkohan minuutin ehtinyt olla, kun ekat pisarat putoili. Ei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Enemmän itketti.

Surfersin jälkeen Brisbane. Sää edelleen epävakaa, harmaa, vähän aurinkoa ja vähän väliä sadetta. Mua alkoi pikkasen jo harmittaa tää jatkuva sade, mutta yritin pysyä positiivisena. Brisbane itsessään oli kyllä tosi viehättävä keskustaa halkovine jokineen. Mun Brisbanen hostelli oli tosi ärsyttävä. En oikein tutustunut kehenkään, koska kaikki olivat ilmeisesti tulleen Brisbaneen jäädäkseen ja vain etsivät töitä, eivätkä halunneet tehdä mitään. Yhtenä iltana tosin käytiin hostellin baarissa drinksuilla, mikä oli kyllä kiva. Sänky oli maailman nitisevin, hyvä että uskalsi kylkeä kääntää kun kuului niin kauhea natina, että hyvä ettei koko huone herännyt. Ja hostellin baari oli about just meidän ikkunan takana. EN todellakaan saanut nukuttua ja aloin olla jo tosi ärsyyntynyt. Helpottuneena hyppäsin bussiin ja jatkoin matkaa kahden yön jälkeen.

Seuraavaksi Noosa Sunshine coastilla. Mikäs muukaan siellä oli vastassa kuin kaatosade. Tässä vaiheessa alkoi kyllä jo kaikki positiivisuuden rippeet pikkuhiljaa karisemaan. Seuraavana aamuna herättiin auringonpaisteeseen ja sännättiin rantaan. Ehdittiin vartin verran olla kun taas alkoi satelemaan. Meinattiin molemmat jo räjähtää. Kunnes yhtäkkiä päivästä tulikin todella aurinkoinen! Lähdettiin pienelle patikointireissulle Noosa National Parkiin ja sen jälkeen pulahdettiin uimaan. Oltiin niin onnellisia aurinkoisesta päivästä ettei mitään rajaa. Seuraavana päivänä tosin taas pilvistä ja iltapäivällä kaatosade. Olin jo taas todella ärsyyntynyt ja olin myös tullut vähän kipeäksi ilmastoinnista ja todella nuutunut olo kaiken kaikkiaan.

Nyt olen Rainbow beachilla. Paikka itsessään lähinnä portti Fraser islandille, jonne suuntaan huomenna! Ajattelin, että täällä ei ole yhtään mitään. Ja aika pieni tämä toki onkin, mutta tosi kaunis ranta, joka tosin tänään oli suljettu liian suurten aaltojen vuoksi. Päädyin tämän takia Carlo sandblowlle, joka oli aivan mielettömän upea hiekkakuoppa. Tai mikä lie. 😀 Tosi kaunis! Mulla ei valitettavasti sattunut kamera mukaan, joten kuvia ei ole. Mutta siis aurinko paistoi ainakin aamun. 😀 Nyt on vähän pilvisempää, mutta tulipahan päivitettyä blogia.

Ihmeen helposti tutustuu porukkaan kyllä hostellissa! Ainoat paikat mistä en ole seuraa löytänyt oli tyhjä hostellihuone Newcastlessa ja Brisbane. Muuten ihmiset kyllä alkaa heti juttelemaan ja varsinkin yksinmatkustavat tulevat helposti juttelemaan hostellissa tai bussissa, jonka jälkeen jo melkeen onkin päivälle yhteiset suunnitelmat! Tosi kiva. 🙂

Huomenna siis Fraser Island. Olen ollut niin huolissani Fraserin säästä, koska reissu oli aika suolaisen hintainen ja haluaisin toki, että sää olisi hyvä, mutta nyt onneksi lupailtu hyvää säätä! Fraser Island on siis maailman suurin hiekkasaari (kuulemani mukaan Singaporen kokoinen.) Siellä on sademetsää, makeavetisiä puroja ja järviä, dingoja yms, mutta meressä siis ei voi uida haiden takia. Siellä kruisaillaan Jeepillä, jota saa itsekin ajaa, jos haluaa. Mähän toki haluan!

 

Lisää Suomivieraita ja reissuunlähtöpaniikkia

Tosiaan sainkin melkein heti perään seuraavat vieraat, nimittäin äidin ja miehensä. Tällä kertaa en nyt valitettavasti voinut ottaa toista kahden viikon lomaa, mutta tein vähän vähemmän töitä ja ehdittiinkin viettää hyvin aikaa yhdessä ja tehdä kaikkea. Tuli käytyä monissa vanhoissa lempparipaikoissa täällä ja lisäksi parissa uudessa. Kiva oli viettää aikaa yhdessä, kun viimeksi ollaan lomailtu varmaan mun teinivuosina. Oli muuten hyvin rentouttavaa vain kertoa mihin mennään ja istua itse kyydissä, eikä tarvinnut täällä itse ajella.

Sydneyssä ei juuri näy mitään jännittäviä eläimiä, silloin tällöin rottia ja liskoja, ja kerran näin possumin puussa. Mutta nyt nähtiin meressä pikkuinen pingviini!! Olin niin innoissani ettei mitään järkeä!

Nyt kuvia puhelimen kätköistä, sori niille ketkä seuraa instaa, tässä ei ole varmaan yhtäkään uutta kuvaa.

Mullahan reissuun lähtö lähestyy ja alan olla pienessä paniikissa! 8 päivän päästä pitäisi olla laukun kanssa bussipysäkillä. Ensimmäinen stoppi taitaa olla jo Newcastle, jonne on Sydneystä 170km. Ensin ajattelin, että seuraava stoppi olisi Coffs Harbour ennen Byron Bayta, mutta pysähdys siellä olisi klo 3:45, joten vähän turhan paljon sählinkiä yöllä etsiä hostellia yms, joten ehkäpä köröttelen Byron Bayhin, jossa ollaan parempaan aikaan, klo 8:30. Odotan Byron Bayta ja trooppista Queenslandia niin paljon! Laitoinkin eilen siskolle viestiä, että olen niin innoissani ja peloissani, että melkein itkettää!

Tällä hetkellä kutkuttaisi reissata ja lomailla koko viimeiset 3kk, mutta ihan varma en ole salliiko tilin saldo noin pitkän pätkän ilman töitä. Päätöksiä pitäisi alkaa pikkuhiljaa tekemään ja alkaa ostaa lentoja kotiin päin, mutta kun kaikki on vielä auki. Tietenkin lennot kallistuu koko ajan etten voi liikaa tässä alkaa ämpyilemään, mutta nyt tuntuu niin vaikealta, koska en tiedä yhtään mitä tuleman pitää! Pitäisikö yrittää hankkia töitä matkan varrelta? Pitäisikö yrittää saada hostellista siivoojan pestiä majoitusta vastaan? Apua! Ajatuksena olisi siis käydä myös muutama viikko Balilla ennen kotiin paluuta. Siellä olisi halvempaa ja muutenkin haluaisin käydä Balilla, kun kaikki sitä hehkuttaa kovasti, enkä edes ole Aasiassa koskaan käynyt.