Suomen suurin matkablogiyhteisö

10 matkailufaktaa minusta

Matkablogeissa kiertää parhaillaan 10 matkailufaktaa minusta -blogihaaste ja ajattelin ottaa osaa myös tähän Unelmatripin haasteeseen. Tätä olikin yllättävän hankala miettiä, mutta vanhoja matkamuistoja miettiessä sain kun sainkin kasaan kymmenen random matkailufaktaa minusta.

 

1. Rakastan (Kaakkois-)Aasiaa


Jos pitäisi nimetä yksi alue maailmassa, jossa matkailisin loppuelämäni – vastaus olisi Aasia, erityisesti Kaakkois-Aasia on ihan ykkönen. Vietnam, Indonesia ja Sri Lanka on super rakkaita paikkoja itselle. Näiden lisäksi olen käynyt muun muassa Thaimaassa, Myanmarissa, Laosissa, Malesiassa, Borneossa ja Filippiineillä. Itse asiassa tälläkin hetkellä olisin Thaimaassa, jos suunnitelmat olisi mennyt niinkuin piti. Meidän ystävien häät olisivat olleet Koh Samuilla ja siihen samaan meillä oli tarkoitus olla Jussin kanssa kuukausi Thaimaassa. Kokeillaan 2022 uudestaan, sillä häitä jouduttiin luonnollisesti siirtämään.

Tuntuu jotenkin niin hassulta, että meidän viimeisimmästä reissusta Aasiaan on niiiiiin pitkä aika. Surettaa ihan ajatella, että viimeisin matka on ollut Filippiineille vuonna kivi ja keppi eli 2019.

 

 

 

 

 

2. Haaveillaan jostain isommasta muutoksesta eli muutosta pois Helsingistä


Ollaan vuosia puhuttu, että haluttaisiin lähteä joksikin aikaa pois Helsingistä töiden ja uusien elämysten perässä. Ennen tämä tarkoitti jotain lämmintä palmuparatiisiä valkoisine hiekkarantoineen mahdollisimman kaukana tai Italiaa (ah koska ruoka), mutta nyt ollaan käännytty tosi vahvasti Lappiin.

Jussi on kaksi vuotta aivopessyt mua Lappiin ja itse asiassa meidän taloudessa oli tosi lähellä jo, että muutettiin Saariselälle taannoin. Se unelma kariutui työhaastattelun kolmanteen vaiheeseen. Meillä oli jo meidän kodille vuokralaiset katsottu sekä unelmien vuokra-asunto 30 km päässä Saariselältä (punainen iso hirsitalo ison joen rannalta, joka laski Inarijärveen) jo vähän katsottu ja keskustelut aloitettu vuokranantajan kanssa, jos lähtö tulisi nopealla varoitusajalla. No mutta se unelma kariutui työhaastatteluun ja tällä hetkellä Lapin tilanne on todella epävarma koronan takia. Katsotaan milloin yritetään uusiksi. Onhan tässä koko elämä aikaa.

 

Ennen haaveilin asuvani täällä.

 

Nyt haaveilen tästä.

 

3. Otan todella paljon selvää matkakohteesta ennakkoon


Matkan suunnittelu alkaa minulla hyvissä ajoin ja otan todella paljon ennakkoon selvää tulevasta matkakohteesta. Tykkään edelleen ostaa matkaoppaan (yleensä Lonely Planet, niissä on kattavin tietomäärä) jonka luen useampaan otteeseen ennen matkaa kannesta kanteen. Teen kirjaan merkintöjä sekä poimin sieltä parhaimmat vinkit ylös sekä luen kymmenittäin blogipostauksia kohteesta.

Yleensä tuon perusteella teen kevyen suunnitelman mikä kaikkea haluan tehdä sekä selvitän etäisyydet sekä mitkä ravintolat/nähtävyydet/elämykset tms ovat samalla suunnalla etenkin isommissa kaupungeissa, jotta ei tulisi eri päivinä ravattua edes takaisin samoille suunnille. Toki tämä suunnitelma ei ole kiveen kirjoitettu eli jos jotain ei jaksa tai ehdi, niin ei haittaa.

 

 

4. En ole oikein koskaan kunnolla matkaillut Länsi-Suomesssa


Kaikki mikä jää Porin (ehkä jopa Turusta alkaen) ja Oulun väliin on oikeastaan täysin tuntematonta minulle. Vaikka olen matkaillut paljon kotimaassa, jotenkin matkat painottuu joko itään, pohjoiseen tai keskelle. Olen monta kertaa miettinyt, että sellainen läntisen Suomen road trippi olisi kiva kokea.

 

 

5. Luontomatkailu ja retkeily on entistä rakkaampi nykyisin


Ennen rakastin isoja kaupunkeja ja vannoin urbaanien kaupunkilomien nimeen. Toki viihdyn niissä edelleenkin ja en pistäisi pahakseni esimerkiksi kaupunkilomaa New Yorkissa, mutta huomaan nykyisin haaveilevani enemmän luonnonrauhasta, upeista maisemista kaikenlaisten vuorien, tuntureiden ja kukkuloiden päältä sekä henkeäsalpaavista maisemista. Tähän tuli selkeä muutos toissa kesänä eli vuonna 2019, kun lähdettiin Jussin ja Kyöstin kanssa kesäloman mittaiselle road tripille Lappiin sekä Lofooteille, joista olimme lähes kaikki yöt teltassa. Jos en ihan väärin muista, niin olisikohan meillä ollut 2-3 yötä oikeassa sängyssä ja kolmisen viikkoa nukuttiin retkipatjalla teltassa ja kuuma suihku oli harvinaista herkkua.

Itsea asiassa nyt kun rupesin miettimään, niin tämä luontomatkailuun hurahtaminen alkoikin vuotta aikaisemmin kun teimme road tripin Balkanilla telttaillen (Kroatia, Montenegro, Albania ja Bosnia-Hertsegovina) – nämä molemmat matkat ovat olleet ihan niistä kaikista rakkaimpia.

Ensi kesän suurimpia matkahaaveitani on joko vaeltaa Jussin ja Kyöstin kanssa Hetta-Pallas tai Karhunkierros.

 

Kunnon suihkua nähty viikkoihin, outoa kerrospukeutumista ja yöt nukuttu teltassa – maailman onnellisin olo tässä kuvassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

6. Juon todella vähän alkoholia matkoilla


En kyllä juo muutenkaan oikeastaan ikinä alkoholia, ihan jossain satunnaisissa illanistujaisissa tai juhlissa – siis mitä ne edes oikein on, en muista enää? Mutta etenkin matkoilla en tykkää juoda alkoholia, korkeintaan joku satunnainen pienpanimo-olut tai prosecco. Vesi, tuorepuristettu appelsiinimehu tai zero cola on lempparit reissussa.

Karibian risteilyllä meidän muulla seurueella oli alkoholipaketit ja minä tyytyväisenä litkin deluxe holittoman juomapaketin tuorepuristettua appelsiinimehua 24/7. Naureskelin itselleni yhdellä yhteistyömatkalla viime vuonna, kun olimme ravintolassa syömässä ja eteeni vaan kannettiin toinen toistaan hienompaa ja erikoisempaa drinkkiä tai viiniä ja oikeasti haaveilin vain zero colasta. 😀

 

 

7. En tykkää yhtään puhua englantia


Vaikka olen ollut kesän töissä Maltalla viiden tähden hotellissa, opiskellut lukukauden Kuala Lumpurissa Taylor’s Universityssä sekä matkaillut muutenkin paljon ulkomailla, en ole yhtään omalla mukavuusalueella englantia puhuessani. Yleensä suosiolla yritän tuuppia Jussin hoitamaan kaikki käytännön keskustelut reissun päällä sekä kaiken maailman smalltalkit paikallisten tai muiden turistien kanssa.

Toki meikäläinen osaa puhua ja ymmärrän, ei ole siitä kiinni siis. Töissä taas ei tuota mitään ongelmaa vaihtaa kieltä ja olen paljon työskennellyt myös englanniksi. Mutta jotenkin reissun päällä, ähh.

 

Meitsi koulussa Kuala Lumpurissa – pahoittelut kuvanlaadusta heh. 

 

Saanko esitellä: pool girl Veera palveluksessanne Maltalla haha. Aivan kamalat työvaatteet. Ja pahoittelut kuvanlaadusta myös tässä. 

 

8. Mulle tulee paha mieli jos näen katukoiria – etenkin koiranpentuja


Sydämeeni sattuu niiiin paljon, jos reissun päällä näen kodittomia koiria. Sri Lankassa itkeskelin useampana iltana kun Tangallessa ollessa löysimme koiranpentuperheen, joka asui katuojassa meidän vakkari illallisravintolan lähellä. Kannoin noille pennuille joka ilta ruokaa meidän ravintolasta. Oli todella sydäntä lämmittävää nähdä, että niin teki myös todella monet muut.

Haluaisin aina vaan rapsutella, halailla ja pussailla kaikkia koiria reissussa, mutta toki tiedostan ettei se ole välttämättä turvallista ja järkevää, joten rapsuttelen vain tuttuja koirien reissun päällä esimerkiksi majoituspaikan omistajien koiria.

 

Pinky ja yksi pennuista Ellan homestayssa Sri Lankassa.

 

9. Haluaisin ensimmäiselle soolomatkalleni


En ole koskaan varsinaisesti ollut soolomatkalla (ellei lasketa yhtä parisuhteen päättymistä vuosien takaa Indonesiassa kesken loman, josta palasin sitten yksin Suomeen eri lennolla) ja itseasiassa minun piti 2020 elokuussa lähteä elämäni ensimmäiselle etukäteen päätetylle soolomatkalle Lissaboniin. Koronan takia tämä suunnitelma toki kariutui koronan takia ja nyt hetkeen en ehkä halua matkailla yksin (sitten kun se on sallittua), vaan lähteä Jussin kanssa maailmalle.

 

Haluaisin kaupunkikohteeseen ensimmäiselle soolomatkalleni.

 

10. En ole niinkään kiinnostunut hienoista hotelleista ja majapaikoista


Valehtelisin, jos väittäisin ettenkö tykkäisi upeista ja laadukkaista hotelleista ja muista majoituspaikoista – totta kai.

Mutta nyt kun summaan elämäni matkoja, niin kyllä ne kaikista merkityksellisimmät ja ikimuistoisimmat  muistot on tullut mitä kauheimmista rotanloukoista (ahh vieläkin kauhulla ja rakkaudella muistelen meidän kamalaa torakkaluolaa Sri Lankan Colombossa, josta oli oikeasti pakko lähteä keskellä yötä pois 😀 ), teltoista (Lappi, Balkan, Lofootit, Patvinsuo <3 ), homestaysta (Sri Lankan Ella), mökeistä ja ihan muista ’perus’ majapaikoista. Luksus on välillä kivaa, mutta haluan että en totu siihen liikaa ja en osaisi enää arvostaa niitä niin paljoa kuin nykyisin.

Siinäpä ne kymmenen matkailufakaa taisi olla – sun vuoro!

 

 

10 matkailufaktaa minusta -blogihaaste:

Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen! Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:

  • Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
  • Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan 10 matkailufaktaa minusta -postaukseen.
  • Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
  • Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.

 

Veera


Seuraa Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogia: 

Instagramin (@veerapirita) , Facebookin (@Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa)Bloglovinin tai Blogit.fi:n kautta.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

17 Comments

  • Reply Piyya / Levoton Sielu Maailmalla 23.1.2021 at 16:53

    Pitkästä aikaa uppouduin taas blogi maailmaan ja luin ja ihastelin.
    Nämä ovat kivoja haasteita ja useimmat asiat ovat jollakin lailla tulleet esiin paljon kirjoittavilla bloggajilla, mutta siitä huolimatta niin ihania juttuja.
    Pool girl kuva oli kyllä ihana, kuvan laadusta viis vaan ehkä myös juuri sen vuoksi.
    Tervetuloa muuten Vaasaan !

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 23.1.2021 at 23:12

    Vaikka olen Länsi-Suomesta kotoisin, niin itsekään en kovin paljoa Porin yläpuolisessa Länsi-Suomessa ole liikkunut, Kesällä tosin ajettiin sen kautta Lappiin ja tuli yövyttyä ja tutustuttua useampaan paikkaan. Olen muuten suunnitellut kesäksi muutaman vaihtoehtoisen reissun, joista toivon jonkin olevan mahdollinen koronarajoitusten puitteissa. Yksi niistä on tuollainen Balkanin road trip. Siellä hienoja luontokohteita riittää!

  • Reply Maapalloilija 24.1.2021 at 13:23

    Tähän haasteeseen on hyvin tullut osallistujia. Kiva konsepti ja oli mielenkiintoista lukea. Osallistuin itsekin!

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 24.1.2021 at 14:59

    Kiva, että sinäkin lähdit mukaan tähän haasteeseen!

    Kaakkois-Aasia on myös minun suosikkini, enkä usko kyllästyväni siihen alueeseen ihan äkkiä. Tykkään kuitenkin tosi paljon myös Euroopasta, missä myös nähtävää riittää vuodesta toiseen. Ihannetilanteessa matkailisin kesäaikaan Euroopassa ja talvisin Aasiassa, mutta valitettavasti ihan joka vuosi tällainen ei todellakaan ole onnistunut mm. työkuvioiden takia. Aina voi kuitenkin haaveilla. 🙂

  • Reply Maapalloilija 24.1.2021 at 17:19

    Kaakkois-Aasia on kyllä superb! Voikohan kukaan olla tykkäämättä… Osallistuin itsekin tähän haasteeseen. Paljon on bloggaajilla samanlaisia juttuja, mutta sinulta löytyi erittäin omaperäisiä 🙂

  • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 24.1.2021 at 23:20

    Mielenkiintoisia faktoja ja mielettömiä kuvia! Kivaa, että ei ollut niitä ”perusfaktoja”, joita löytyy tämän haasteen tiimoilta useassa blogissa.

    Tunnistin itseni monesta kohdasta (mm. katukoirat, alkoholinkäyttö ja kaipuu asumaan jonnekin muualle), ja Lappiin muutosta haaveillaan täälläkin. Omaa työtä on mahdollista tehdä täysin etänä, joten sen puolesta reitti olisi selvä – enää pitää saada mies innostumaan asiasta 😀

    Ps. Tervetuloa Turkuun 😀

  • Reply Anna | Muuttolintu 25.1.2021 at 00:56

    Kaakkois-Aasia on ihana! Iän myötä myös itsellä on luontomatkailu alkanut kiinnostaa entistä enemmän kaupunkien sijaan. Vaikka kyllä niin kuin mainitsit se New Yorkikin kelpaisi. Ja itse voisin myös ajatella asuvani joskus Lapissa, tosin vain väliaikaisesti.

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas 25.1.2021 at 21:45

    Täällä yksi enemmän retkeilyyn hurahtanut. Toivo ulkomaanmatkoista on kuitenkin. Aasiasta löytyy paljon mielenkiintoisia paikkoja. Sinne itsekin olen uusia reissuja suunnitellut.

  • Reply Eveliina | Korkkarit rinkassa 27.1.2021 at 20:22

    Haha, nauratti tämä: ”Surettaa ihan ajatella, että viimeisin matka on ollut Filippiineille vuonna kivi ja keppi eli 2019.” Mun Aasia reissut on jossain 2015-2016 eli jossain vuonna kivikausi ja dinosaurukset. 😀 Oon kyl niin samaa mieltä noista hienoista majoituksista, onhan ne ihan kivoja, mutta paljon mielummin touhuan jotain elämyksiä sillä rahalla. 🙂

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa 27.1.2021 at 22:17

    Joo, tervetuloa Vaasaan ja Pohjanmaalle 😀 Täälläkin on haaveiltu vuosia pohjoiseen muutosta, mutta molemmat on sellaisella alalla, ettei siellä suunnalla hirveästi työpaikkoja ole. Harmi. Ainut miinus pohjoiseen muuttaessa olis sitten pitkät etäisyydet muualle Suomeen, mutta muuten kaikki muu on varmasti pelkkää plussaa! Ihana luonto ympärillä. Mä laitan kans matkoilla aina miehen puhumaan englantia 😀 Ekan Norjan matkan (vuonna 2015?) hurahdettiin myös luontomatkailuun ja sen jälkeen on kyllä kaupunkilomat hiljalleen vähentyny. Luontomatkailu taitaa isossakin mittakaavassa olla nyt jossain murroksessa 🙂 Sopii muutenkin tähän vallitsevaan maailmantilanteeseen.

    • Reply Sini matkakuumeessa 30.1.2021 at 10:17

      Tosi monella on tuo kolmonen sama eli otetaan selvää matkakohteesta etukäteen, mikä on tietysti fiksu juttu vastuuntuntoiselta reissaajalta.
      Muakin surettaa katukoirat ja -kissat reissuilla. Onneksi joistain niistä pidetään vähän huolta. ❤️

  • Reply Merja / Merjan matkassa 28.1.2021 at 17:35

    Mulla on Länsi-Suomen kanssa sama juttu, olen reissannut siellä tosi vähän. Reilu vuosi olisin voinut sanoa samaa Itä-Suomesta, mutta viime vuonna siellä tuli käytyä kolme kertaa 🙂 Ehkäpä ensi kesänä olisi Länsi-Suomen vuoro, jos ei ulkomaille vielä pääse. Meidän perhe koki ison muutoksen 11 vuotta sitten, kun muutimme Lahteen. Edellinen koti oli yli 200 km päässä. Vaikka Lahti ei ihan outo kaupunki meille ollut, moni asia kuitenkin muuttui ja piti etsiä verkostot, palvelut sun muut uudestaan. Mutta en ole katunut. Lappi on ihana ja voisin viettää siellä ”välivuoden”. Onneksi reilun kuukauden päästä pääsee tunturimaisemiin.

  • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning 30.1.2021 at 11:23

    Kiva oli tutustua suhun tarkemmin tän postauksen kautta 🙂 Huomasin joitain samoja piirteitä. Mäkään en muuten oo koskaan oikein reissannu Länsi-Suomessa. Sillon kun olin lapsi, ajeltiin kyllä niilläkin kulmilla, mutta näin aikuisena ei oo tullu koskaan lähdettyä esim. edes Turkuun 😀 Porissa oon sentään käyny, kun siellä asuu sukulaisia. Heh, jännä muuten tuo ettet tykkää puhua englantia matkoilla. Yllättävä fakta!

  • Reply Asko Leppilampi 30.1.2021 at 15:25

    Nämä ovat niin kivoja postauksia, että pakko kai tällainen on vielä vääntää.

  • Reply Aila ja Juha 30.1.2021 at 16:48

    Olipa kiva lukea sinusta! On mielenkiintoista lukea siitäkin, miten erilaisia olemme. En tunne mitään kaipuuta Aasiaan, en Lappiin ja Länsi-Suomessa monikin paikka on tuttu. Ja meistä minä olen se, joka puhuu englanniksi ihan kuinka paljon tahansa, ja väliin muillakin kielillä, jos keskustelukumppani ei osaa englantia. Ja sinulla näyttää olevan koirakin, jollaista minulla ei ikinä tule olemaan. Mutta tällä erilaisuudesta puhumisella en tarkoita mitään muuta kuin sitä, että erilaisuus on rikkautta. Kiva lukea jostain sellaisesta, joka ei itselle ole tuttua. Matkojen suunnittelun jaamme, minäkin tutustun kohteisiin aina huolella. Hyviä matkoja sinulle! Aila

  • Reply Tanja / Please Be Seated for Takeoff 30.1.2021 at 20:59

    Kiva lukea vähän millainen ihminen blogin takana on. Mulla on useampikin tuttu muuttanut Lappiin viime vuosina ja viihtyneet hyvin. Toivottavasti teidänkin unelma toteutuisi! Itsekin asuin kymmenen vuotta Helsingissä, mutta en kaipaa yhtään takaisin. En tosin kaipaa Suomeenkaan, vaikka on siellä kiva käydä.
    Hihi, tuo pool girlin työasusi ei tosiaan ole ihan kaikkein tyylikkäin.

  • Reply Anna | Tämä matka -blogi 31.1.2021 at 11:02

    Tämä on kiva haaste.
    Tuo katukoirat ja kissat. Ihan kamalaa katsoa niitä kapisia, nälkiintyneitä ja loukkaantuneita eläimiä. Marokko ja Romania olivat pahimmat. Jopa Aasia jäi noiden jalkoihin tuossa asiassa. Ei tietenkään kaikki katueläimet voi mahdottoman huonosti, mutta liikaa niitä kituvia on.

  • Leave a Reply