Suomen suurin matkablogiyhteisö

Vietnam ja kun kaipuu on kauas on suurimmillaan

Vaikka olen suhteellisen hyvin pystynyt tänä vuonna hyväksymään sen faktan, että kauas ei ole asiaa tällä hetkellä – lähipäivinä se on tehnyt erittäin tiukkaa. Niin tiukkaa, etten osaa oikein pukea tunteita sanoiksi. Tuntuu, että jokainen pieni solu minussa ikävöi todella paljon lämpimään – etenkin Kaakkois-Aasiaan.

Vaikka olen pyrkinyt rakentamaan itselleni mahdollisimman onnellisen, merkityksellisen ja mielenkiintoisen arjen, on pakko myöntää että onnellisimpia hetkiä elämässäni on usein silti ne hetket tuhansien kilometrien päässä Suomesta.

Yksi ehdottamasti onnellisimpia hetkiäni oli vuodet 2016-2017, jolloin irtisanouduin vakkaritöistäni ja lähdin Jussin perässä Vietnamiin. Jussi oli suorittamassa vaihto-opiskelua Huessa ja änkesin sitten mukaan aika lyhyelläkin varoitusajalla. Tuo matka oli itse asiassa kaikin puolin elämääni mullistava matka, sillä myös tuon matkan takia perustin tämän matkablogin – joka taas itsessään on mullistanut elämääni neljän vuoden aikana aivan todella, todella, todella paljon.

Vaikka tuosta matkasta on pitkä aika, huomaan edelleen ikävöiväni Vietnamiin tasaiseen tahtiin ja jos minulta kysytään rakkaimpia paikkoja maailmalta, vastaan aina yhtenä paikkana Vietnamin. Antaisin melkein mitä vain, että saisin teleportata itseni Huen kaupunkiin ja huolettomiin aikoihin.

Vaikka itse Hue ei nyt ole se Vietnamin mielenkiintoisin kohde, minulle se on rakas kaikkien niiden muistojen takia. Meillä oli iso kolmikerroksinen omakotitalo vuokralla muutaman muun suomalaisen kanssa ja yhdessä matkustelimme ympäri Vietnamia aina kun oli vapaata yliopistosta. Jos sua kiinnostaa enemmän kurkata meidän vietnamilaiseen kotiin, niin kurkkaappas täältä.

 

 

 

Vietnamin matkamme ikimuistoisimmat kokemukset olivat moottoripyörämatka Huesta Da Nangiin kuuluisan Hải Vân Pass -reitin kautta ajettuna, trekkailua Pohjois-Vietnamissa Sapan upeissa maisemissa, paikallisten elämän tarkkailu Huessa sekä Halong Bayn risteily. Ainoa mitä en ikävöi Vietnamissa on meikäläisen lukuisat vatsataudit. 😀 Antakaa vähän armoa sitten noissa postauksissa, ne ovat osittain aika kamalia sisällön laadultaan, mutta en ihan periaatteesta halua lähteä muuttamaan niitä. Ne ovat osa tätä matkaa.

Näitä kuvia katsoessa itselle tulee jotenkin super onnellinen olo. Näistä välittyy ainakin minulle sellainen käsittämättömän onnen ja vapauden tunne, kun uskalsin lähteä tutusta ja turvallisesta työstä pois ja lähteä seikkailemaan. Olen onnekas, että olen saanut järjestettyä pidemmän jakson Vietnamiin ja yleisesti tuolle Kaakkois-Aasian matkan kokonaisuudelle.

Saa nähdä, milloin seuraavan kerran saataisiin Jussin kanssa tehtyä tällainen pidempi irtiotto maailmalle. Pitäisiköhän mun jatkaa tätä itseni onnellistamista ja tehdä seuraavaksi postaus Laosista, jonne jatkettiin sitten matkaa Vietnamista?

Saa nähdä milloin maailma normalisoituu edes pikkaisen. Kevät, kesä ja syksy meni vielä aika helposti kotimaassa, mutta nyt näin pimeänä vuodenaikana kaipaisi ison annoksen aurinkoa, turkoosia merta ja pehmeää valkoista hiekkaa varpaiden alle.

Nyt alkaa kyllä olla aikamoisia vieroitusoireita maailmalla. Voihan Vietnam. <3

 

Da Nangin rannat olivat täynnä kalastusveneitä.

 

Semi sumuisaa Hải Vân Passin korkeimmalla kohdalla.

 

 

 

 

 

Pääsisipä paikallisille ruokamarketeille taas.

 

 

 

 

 

Pohjois-Vietnamin trekkausmaisemat olivat kyllä niiiiiiiiiin kauniit.

 

Meidän oppaat Pohjois-Vietnamissa.

 

Homestaymajoitus kolmen yön trekkausmatkan varrella.

 

 

 

Halong Bay

 

Maisemat meidän hytistä.

 

 

Minne sinä kaipaat eniten tällä hetkellä? Kerro joku ihana muisto maailmalta kommenttikenttään.

Veera


Seuraa Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogia: 

Instagramin (@veerapirita) , Facebookin (@Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa)Bloglovinin tai Blogit.fi:n kautta.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Reissu-Jani 13.12.2020 at 12:34

    Vietnamista pidin itsekin – vaikka olen käynyt vain Hanoissa ja sen ympäristössä. Muistot Vietnamista ovat vieläkin mielessä. Asuin kuusi päivää pienessä hotellissa Hanoin vanhassa kaupungissa, ja sen kattoterassilla oli aamiainen tarjolla. Ihastuin vietnamilaiseen kahviin ikihyvin, ja aamuisin join sitä monta kuppia samalla kun söin erinomaista aamiaista ”pitkän kaavan mukaan”. Tarjoilijat tunnistivat minut ensimmäisen aamiaisen jälkeen hyvin ja sen jälkeen aina oli kahvia tarjolla ja sitä tuotiin vähän väliä lisää. Kun olimme lähdössä takaisin Bangkokiin tuli koko hotellin henkilökunta saattamaan meitä ja he antoivat minulle muistoksi ison paketin vietnamilaista kahvia ja kahvisuodattimen. Tämä muisto on jäänyt Vietnamista mieleen, ja varmaan myös henkilökunnalle siitä suomalaista miehestä joka joi toista litraa kahvia aamuisin. Voin vain kuvitella mielessä tilannetta missä joskus tulevaisuudessa palaisin samaan hotelliin – jälleen näkemisen riemua ja kahvin juontia.

    • Reply VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa 10.1.2021 at 08:56

      Vietnamilainen kahvi on kyllä ihan oma lukunsa, ihan must juttu Vietnamissa. Maistan sitä kyllä aina muuallakin jos vain tulee vastaan tuo harvinainen herkku. Ihana muisto sulta Vietnamista. <3

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 13.12.2020 at 12:57

    Vietnam voisikin olla kiva matkakohde ja se on kyllä käynyt mielessäkin. Jos siellä lähtisi käymään, niin olisi kiva tosiaan ajaa koko maan läpi eikä vain tutustua etelään tai pohjoiseen.

    Itselleni Afrikan safarit ovat ehkä se kaikkein mieluisin kohde. Siellä on kuitenkin juuri nyt alkanut sadekausi, joten se ei sen vuoksi ole paras mahdollinen kohde juuri nyt. Ehkä sen sijaan nyt olisi mahtava palata Patagoniaan tai Oseaniaan (Australia, Raja Ampat, Uusi-Seelanti, kaikki käy 😛 ).

    • Reply VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa 10.1.2021 at 08:57

      Suosittelen lämpimästi, aivan ihana paikka. Afrikan safarit on itsellä kokematta, se on varmasti ikimuistoinen kokemus, mutta ei tuo Patagonia tai Oseaniakaan huono idea olisi. 😉

  • Reply Mari / Kodinvaihtaja 13.12.2020 at 14:32

    Mikä tahansa valoisa paikka, edes Lapissa ei lumi auttanut… Toki sunkin tossa yhdessä kuvassa on kunnon sumu😭

  • Reply Anne / Elämää Nomadina 13.12.2020 at 17:29

    Voihan Vietnam, todellakin vaivaa kaipuu lämpöön täälläkin! Omasta reissusta Vietnamiin on jo seitsemän vuotta, ja silloinkin ehdittiin viettää maassa vain noin viikon verran osana isompaa Kaakkois-Aasian reppureissua. Hue jäi mieleen sateisena ja sumuisena, kun siellä sattui vähän huono tuuri säiden suhteen. Nyt kun miettii taaksepäin, niin tuo reissu oli, tiukasta aikataulusta huolimatta, sellaista ihanaa ja huoletonta rinkka selässä seikkailemista. Pohjois-Vietnamiin saakka ei muuten ehditty olleenkaan, joten sinne siis, ja patikoimaan totta kai, seuraavan kerran kuin noille seuduille suunnataan.

  • Reply Milla 19.12.2020 at 08:55

    Tykkään matkustamisesta mutta tämän vuoden olen aivan tyytyväisenä viettänyt Suomessa. Tammikuun alussa ehdin käydä Firenzessä.

    Edelleen muistelen lämmöllä sitä kun 9 vuotta sitten otin loparit töistä ja matkustin 5 kuukautta kaakkois-Aasiassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Puolet ajasta yksin. Sitä ennen pisin ulkomaan reissu ollut n. 2 viikkoa enkä ollut matkustanut yksin aiemmin. Jännitti että miten käy ja toisaalta se fiilis kun tietää että edessä on 5 kk lämpimässä ja paikoissa mistä haaveillut ja kukaan ei ole vaatimassa multa mitään.

    Mieluusti palaisin Uuteen-Seelantiin ja Australiassakin jäi näkemättä paljon. Melbournessa oli heti sellainen ”kotoisa” fiilis.

    • Reply VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa 10.1.2021 at 09:00

      5kk reissussa, ihan täydellistä! Varmasti ollut ikimuistoista. Haluaisin niin kovasti yrittää joskus lähteä itseni kanssa vain reissuun, niin inspiroivaa kuulla muiden kokemuksia yksin matkailusta. 🙂

  • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning 19.12.2020 at 09:44

    Voin todellakin samaistua tunteeseen. Myös itelle paras reissu ja yks ikimuistoisimpia ajanjaksoja elämässä on ollut se, kun otin lopputilin ja lähdin reppureissaamaan yksin Keski-Amerikkaan. Elämän palaset loksahteli siellä jotenkin paikoilleen. Myös ensimmäistä reissua Meksikoon muistelen ilolla. Sinne kaipaan tällä hetkellä ehkä eniten. Toisaalta kaukokaipuu on alkanut vetää myös tuonne Aasian suuntaan, vaikka en siellä ole Mongoliaa lukuunottamatta koskaan edes käynyt.

  • Reply suvinmatkassa 20.12.2020 at 07:45

    Mä en ole koskaan vielä Vietnamissa käynyt, mutta aina halunnut! Myös mun jokainen solu huutaa reissuun. Kaikkialle, mutta eniten just Kaakkois-Aasiaan. Toivotaan että päästään taas lähitulevaisuudessa reissaamaan.

  • Leave a Reply