Suomen suurin matkablogiyhteisö

Luontomatkailua parhaimmillaan: majatalosta majataloon -hiihtovaellus

Kaupallinen yhteistyö: Äksyt Ämmät matkatoimisto (Puukarin Pysäkki, Laitalan Lomat ja Majatalo Pihlajapuu)

Törmäsin majatalosta majataloon -hiihtovaelluksiin viime talven kynnyksillä, mutta meidän harmiksi hiihtovaellukset oli jo loppuunmyyty. Tälle talvelle olin hyvissä ajoin liikenteessä ja sain avopuolisoni kanssa varattua paikat Pohjois-Karjalassa toimivaan majatalosta majataloon -hiihtovaellukselle, jossa hiihdetään upeissa maisemissa vajaan 100 kilometrin verran kirjaimellisesti majatalosta majataloon.

Pakko todeta tähän alkuun, että ilmastonmuutos on aivan syvältä. Nimittäin ensimmäistä kertaa melkein 20 vuoteen majatalot joutuivat käyttämään luovuuttaan aika paljon vaelluksen reittien suhteen. Keskellä helmikuuta jolloin lunta pitäisi olla enemmän kuin tarpeeksi, viikon vesisateet ennen meidän tuloa sulatti 80% lumesta pois hiihtoreitiltä.

Tämä tarkoitti siis sitä, että ei päästy kunnolla hiihtämään kirjaimellisesti majatalosta majataloon kertaakaan, vaan jouduttiin osat matkoista kulkemaan autolla ja parina päivänä tehtiin erilliset hiihtoretket Vuokattiin sekä Rautavaaralle. Totta kai tämä oli harmillista, mutta samaan aikaan pitää ymmärtää että tälle kukaan meistä ei oikein voinut mitään. Pääasia kuitenkin, että päästiin hiihtämään kuitenkin vajaa 70 kilometriä sekä majatalot herkkuineen ja emäntineen olivat enemmän kuin mitä oltiin osattu edes toivoa.

Eli joka tapauksessa saimme juuri niin upean elämyksen ja vähän enemmänkin kuin mitä toivoimme. 

Äksyille Ämmille tärkeitä arvoja ovat luonnon monimuotoisuus, vastuullisuus ja ekologisuus, myös matkailutuotteissa. Haluamme toimia vastuullisesti ilmaston ja luonnon puolesta, näin olemme toimineet jo reilut 20 vuotta. – Äksyt Ämmät

Välillä lumitilanne oli jopa näin kehno ellei huonompikin. Vielä viikko sitten täällä oli kunnon kinokset – minkäs teet.

 

Päivän reitit katsottiin yhdessä aina majatalolla.

 

 

 

Mikä ihmeen hiihtovaellus?


Äksyjen ämmien suosituimmat matkat ovat erilaiset majatalosta majataloon -retket. Näitä on esimerkiksi tämä meidän tekemä hiihtovaellus, mutta välimatkat voi taittaa myös esimerkiksi pyörällä, meloen tai vaikka autolla, jos haluat keskittyä vain karjalaiseen ruokamatkaan. Poikkeuksellisesti me osallistuimme kansainväliselle lähdölle eli meidän seurue koostui saksalaisista ja briteistä. Meillä olisi ollut mahdollista osallistua myös ’kotimaiseen lähtöön’, mutta tämä sopi paremmin meidän aikatauluihin.

Hiihtovaellus meillä kesti siis vajaan viikon ja yövyimme kolmessa eri majatalossa: Puukarin Pysäkillä Valtimolla, Laitalan Lomissa Karhunpäässä ja Pihjalapuussa Nurmeksessa. Kotimaan vaelluksella majoitutaan myös Männikkölän Pirtissä Nurmeksessa. Esittelen majatalot ja heidän emännät vielä tarkemmin myöhemmin tässä postauksessa.

Päivittäiset hiihtomatkat on 15-30 kilometrin välillä. Tosin meidän pisin hiihtomatka oli 16 kilometriä vain, sillä lumitilanne oli mikä oli. Joka päivä ohjelmaan ei kuulu hiihtää majatalosta majataloon, sillä esimerkiksi Laitalan Lomissa oli yhtenä päivänä upea maisemalenkki. Jännäsin aluksi vähän tuota omaa jaksamista, mutta helposti olisin jaksanut paljon enemmän kuin tuon 16 kilometriä, sillä tahti on mukavan leppoisa ja maasto on suhteellisen tasainen.

Eli peruskunnolla pärjää pitkälle hiihtovaelluksella. Tein muuten juuri ennen vaellusta myös *liikkuvalle naiselle suunnatun Puhti-kuntotestin (palvelu saatu), jonka perusteella oli todella mielenkiintoista saada selkeällä kansankielellä millainen oma terveydentilanne on. Tuloksissa näkyi hyvin esimerkiksi suoritus- ja palautumiskyvylle tärkeitä tuloksia: raudan ja D-vitamiinin pitoisuudet ja magnesium. Kävin itseasiassa tuon testin jälkeen heti ostamassa D-vitamiinia ja rautaa, koska ne oli oli ainoat tulokset testissä, jotka mulla oli keskivertoa huonommat.

Silloin kun on pisin hiihtopäivä eli tuo vajaa 30 kilometriä Laitalan Lomista Pihlajapuuhun, noin puolivälissä pysähdytään paikallisen eläkeläispariskunnan kotiin. Täällä talon emäntä on tarjoillut vuosia hiihtovaellusporukalle kahvitarjoilut omassa kodissaan. Tämä oli super ihana lisä, sillä oli tosi mielenkiintoista kuulla myös heidän elämästään. Pääsin myös syömään tämän talven ensimmäisen ja itse asiassa ainoan laskiaispullan – oli kyllä niin herkullista.

 

 

 

 

 

Hiihtovaelluksella oli kahvipaussi paikallisen eläkeläispariskunnan kotona.

 

Yksi parhaimmista asioista viikon aikana olivat kyllä tosi kauniit maisemat: hiihdettiin Pohjois-Karjalassa läpi peltojen ja metsien sekä jos lumitilanne olisi ollut hyvä, niin meillä olisi ollut myös järviosuuksia. Nuo järviosuuksien poisjäännit kyllä kieltämättä harmitti, sillä maisemat olisivat olleet todella kauniita sieltä käsin. Meillä oli vähän huonoa onnea kyllä mukana, sillä vielä edeltävänä viikonloppuna hiihtovaellus oli voitu hiihtää ihan normaalisti ja siinä välissä kunnon vesisateet sulatti lunta paljon. Toki järvet olivat jäässä, mutta ne oli aivan täynnä sohjoa ja ei sinne olisi ollut asiaa suksilla.

Toisaalta lumitilanne vahvisti meidän porukan yhteishenkeä, sillä maasto oli tämän takia vähän haastavampaa ja erityisesti pikkujokien ja purojen ylitykset oli mielenkiintoisia (totta kai siis turvallisia) ja jotkut alamäet olivat mukavan jäisiä. Autettiin ja tsempattiin siis paljon toinen toisiamme. Oltiin meidän seurueen ainoat suomalaiset oppaiden lisäksi, joten oli kiva myös päästä kertomaan muille suomalaisesta kulttuurista ja Suomesta ylipäätään.

Oppaina meillä toimi siis majatalojen emännät Minna ja Henna sekä Pielisen Retki -ohjelmapalveluiden Toni. Suomilähdöillä oppaita ei ole, sillä opasteet majatalojen välillä ovat todella hyvät ja suunnistaminen yksin seuraavaan majataloon on helppoa. Lisäksi majatalojen välillä ei hirveästi muita hiihtolatuja ole eli jos eksyt, niin sitten olet tarkoituksella lähtenyt pois ladulta.

Hiihtovaelluksella sun ei siis tarvitse päivän aikana kantaa kuin pientä päiväreppua, jonne pakkaat eväät, lämpimän taukotakin ja termarin. Muut matkatavarat siirtyy hiihdon aikana seuraavaan majataloon. Tosi näppärää!

Plussaa myös siitä, että mukaan voit napata koiran mukaan. Jos meidän Kyösti olisi yhtään isompi ja sporttisempi malli, oltaisiin otettu se ehdottomasti mukaan. Corgin pikkutöppösillä olisi ollut liian raskasta taittaa noin pitkiä päivämatkoja lumessa.

Ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että majatalosta majataloon -hiihtovaellukset on puhdasta luontomatkailua parhaimmillaan.

 

Laitalan Lomien emäntä Henna hiihti meidän kanssa yhtenä päivänä.

 

 

 

Järviosuuksille ei ollut oikein asiaa tällä vaelluksella.

 

Majatalot ja heidän emäntänsä on hiihtovaelluksen sydän


Vaikka kuinka tämä matka toteutettiin kaupallisena yhteistyönä, en voi tarpeeksi kehua majataloja ja emäntien vieraanvaraisuutta. Juuri sitä välitöntä, rempseää ja aitoa karjalaista luonnetta mihin olen tottunut Pohjois-Karjalassa – olenhan itsekin näiltä seuduilta lähtöisin. Minna, Henna ja Anni olivat kaikki todella hurmaavia ja ihanan erilaisia emäntiä, joten jokaisessa majatalossa oli oma uniikki tunnelmansa.

Kaikissa majataloissa kunnioitetaan luontoa, kestävää matkailua, karjalaisia perinteitä sekä suositaan lähiruokaa. Esittelen seuraavaksi meidät majoittaneet majatalot yksitellen. Teen majoituksista vielä kattavamman postauksen myöhemmin (ettei tämä postaus olisi 10 kilometriä pitkä), mutta kerron parhaimmat palat nyt jo:

Puukarin Pysäkki. Olimme ensimmäisen yön Puukarin Pysäkillä Valtimolla, jonne muu seurue oli saapunut jo edeltävänä päivänä. Majatalotoimintaa täällä on ollut 90-luvulta alusta alkaen nykyisen emämmän Annin vanhempien toimesta. Puukarissa hurmaavinta oli se, että siellä selkeästi kunnioitettiin vanhoja karjalaisia perinteitä, mutta oli silti sekoitus uutta ja vanhaa.

Anni kirjoittaa myös Emännän blogia, kannattaa tutustua.

 

Anni ja hänen vanhempansa, jotka perustivat Puukarin Pysäkin 90-luvun alussa. Kuva: Puukarin Pysäkki

 

Majoitusta löytyy kolmesta eri rakennuksesta: pihapirtistä, vierastalosta ja päätalosta. Me nukuimme yömme tunnelmallisessa pihapirtissä, joka on erityisesti ison tilan takia perheiden suosiossa. Nappasimme täältä lakanat mukaan seuraaviin majataloihin, sillä olisi ihan turhaa pestä parin yön takia aina uudessa paikassa petivaatteet.

Etenkin ruokapuoli Puukarin Pysäkillä oli kuin missäkin viiden tähden ravintolassa visuaalisuuden sekä maun puolelta. Illallisen jälkeen en yhtään ihmetellyt miksi majatalosta majataloon -ruokaretki on voittanut vuonna 2015 Suomen parhaaksi ruokamatkatuotteeksi. Täydellinen loppusilaus oli illallisella Annin karjalaiset kantele- ja lauluesitykset sekä tarinat niiden takaa. Noissa esityksissä oli jotain super mystistä ja kiehtovaa.

Meille vastuullinen ja kestävä matkailu näkyy majatalon toiminnassa kaikkialla ja koko ajan. Meille myös moni asia on sisäsyntyistä, sukupolvelta toiselle siirtynyttä tapaa ja arvopohjaa. – Puukarin Pysäkki

 

Pihapirtin edessä Puukarin Pysäkillä

 

Pihapirttiä sisäpuolelta.

 

Pihapirtissä oli hurjasti tilaa kahdelle.

 

Aamiaista, kaikki ruoka oli kyllä niiiiin herkullista Puukarissa.

 

 

Sauna lämmitettiin pukuhuoneen puolelta.

 

Puukarin Pysäkin päärakennus ja Pihapirtti-majoitus.

 

Illallisella Anni viihdytti meitä karjalaisilla kantele- ja lauluesityksillä.

 

 

 

Anni kertoi todella perusteellisesti raaka-aineista ja perinteistä.

 

Kävin kurkkimassa myös uunirahkan valmistusta keittiössä.

 

Laitalan Lomat. Siinä missä Puukarin Pysäkki oli sekoitus uutta ja vanhaa, oli Valtimon Karhunpään kylässä sijaitseva Laitalan Lomat  ja talon emäntä Henna ihanan perinteinen. Juuri sellainen minkälaiseksi voit kuvitella karjalaisen vieraanvaraisen majapaikan, jossa ei jutut lopu kesken. Henna oli kova nainen puhumaan ja kertoi paljon hiihtovaelluksien aikana historiaa heidän toiminnastaan.

Myös tämä majatalo on perustettu 90-luvun alussa ja Laitalan Lomat on tulleet lypsykarjatilan sivuelinkeinoksi Hennan aviomiehen Pasin vanhempien puolesta. Nykyisin alueella on paljon erilaista toimintaa, josta majoitus-, ruoka- ja ohjelmapalvelut on yksi osa. Me majoituimme päätalon yläkerrassa kahden hengen huoneessa, jonka ikkunasta oli kauniit maisemat pihapiiriin ja pelloille. Nähtiin myös yhtenä iltana revontulia peltojen yläpuolella, olipa aika huikeaa.

 

Nevalaisten perhe. Kuva: Laitalan Lomat

 

Laitalassa olimme kaksi yötä ja parhaiten tästä jäi mieleen upea savusauna, joka oli lämmitetty minua ja Jussia varten. Oli kyllä aikamoista luksusta ja ehdottomasti ikimuistoisimpia hetkiä tältä viikolta. Savusauna sijaitsee joen varressa tosi tunnelmallisella paikalla ja meitä varten oli laitettu kynttilät ja kaikki. Aivan upea tapa rentoutua hiihtopäivän päätteeksi.

Meidän mielestämme ympäristöä on tärkeää suojella monestakin eri syystä. Ensinnäkin puhdas ruoka kasvaa puhtaasta ympäristöstä ja siksi maaperä ja vesistöt on säilytettävä hyvässä kunnossa.  Maatilamme on ollut luomutila vuodesta 2014 asti, ja olemme mukana ilmastonmuutosta hidastavassa viljelyhankkeessa. -Laitalan Lomat

 

Laitalan Lomien päärakennus.

 

 

 

 

Siis ruoka on aivan käsittämättömän hyvää kaikissa majataloissa. Henna teki meille muun muassa tyrni-juustokakkua.

 

 

Aamiaiselta pakattiin aina hiihtovaellukselle eväät pukaan.

 

 

Savusauna sijaitsee joenrannassa.

 

 

 

Savusaunan rakennus oli tunnelmallinen: kynttilät ja kaikki. Ai että.

 

 

Pihlajapuu. Vanhaan kyläkouluun 2000-luvun alussa remontoitu Pihjalapuun majatalo kuuluu Äksyille Ämmille ja sen emäntänä toimii Minna eli Äksyjen Ämmien toinen perustaja, jonka kanssa vietimme suurimman osan meidän viikosta. Salmenkylällä Nurmeksessa sijaitseva keltainen puutalo on upea kokonaisuus, jonka suurista ikkunoista valo tulvi sisään. Olen aina haaveillut omasta majatalosta ja tämä oli tilana juuri sellainen mistä olen itsekin haaveillut. Love it.

Pääsimme täällä myös savusaunaan, jonne kävelimme noin kuuden kilometrin verran. Normaalisti tänne tullaan autolla, mutta koska meillä jäi yksi hiihtopäivä välistä urheiltiin se kävelyn muodossa savusaunalle.  Tänne pääsee myös lumikengillä tai kanootilla Viemenjärven toiselta puolen. Savusaunan yhteydessä on pieni avanto ja Minna kertoikin hyvän esimerkin tämän vuoden erilaisesta säästä: ensimmäinen talvi koskaan, kun heidän ei ole tarvinnut tehdä reikää jäähän. Savusaunan yhteydessä valmistettiin myös näyttävässä kodassa loimulohta illallista varten Pihjajapuuhun sekä grillattiin hirvimakkaraa.

Olimme toivoneet ennen hiihtovaellukselle lähtöä, että saisimmeko karjalanpiirakkakoulun ja tämä herkku järjestettiin meille Pihlajapuussa. Minna opasti meidät karjalanpiirakoiden maailmaan ja opimme muun muassa sen, että taikina tulee kaulita niin ohueksi, että vanhan sanonnan mukaan sen läpi näkyy seitsemän kylän kirkot. Syötiin sitten illallisella koko matkaseureemme kanssa meidän valmistamia karjalanpiirakoita, oli kyllä hyvä vaikkei ne kaikki esteettisesti olleet kauniita välttämättä.

Sydäntäni lähellä ovat ympäristöystävällisyys ja sosiaalinen vastuu. Teen paljon yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa, ja nautin itsekin luonnossa liikkumisesta. – Minna / Pihjalapuu

 

Pihlajapuu on vanha kyläkoulu.

 

 

 

Meillä oli myös hierontaa Pihlajapuussa.

 

 

Savusaunaan oli 6 kilometrin kävelymatka Pihlajapuusta, jonne pääsee myös meloen, lumikengillä tai autolla.

 

Valmistettiin myös loimulohta savusaunomisen yhteydessä kodassa.

 

 

Loimulohi illallisella.

 

 

Pihlajapuun emäntä ja Äksyjen Ämmien toinen perustaja Minna opetti Jussia karjalanpiirakoiden saloihin.

 

 

 

Hintaa hiihtovaelluksella on normaalisti 580€/hlö/4 vrk ’Suomi-lähdöillä’. Meidän kansainvälinen hiihtovaellus oli vähän arvokkaampi, sillä se oli pidempi, meillä oli poikkeuksellisesti myös savusauna sekä oppaat olivat mukana hiihdossa. Hintaan sisältyy kaikki majoitukset, ruuat (aamupala, retkieväät ja illallinen), saunat sekä kuljetukset sinulle ja matkatavaroille. Lisähinnasta on mahdollista saada myös savusauna Laitalan Lomissa tai Pihjalapuussa sekä hierontaa.

Majatalosta majataloon -hiihtovaellus ehdottomasti kiilasi aikalailla kärkeen kotimaan matkailun elämyksissäni ja en voi tarpeeksi kyllä suositella tätä. Nyt kun talvipuoli on kokeiltu, olisi mielenkiintoista kokeilla joku kesä yhdistettyä pyörä- ja melontavaellusta majatalojen välillä.

Iso kiitos majataloille, kun kutsuitte meidät teidän vieraanvaraisuuden ja perinteiden äärelle. Teitte meidän viikosta ikimuistoisen. 

Kannattaa katsoa myös Instagramin puolelta @veerapirita tallennetuista tarinoista hiihtovaellus-osio, sillä kuvasin someen paljon videoita viikon hiihtovaellukselta.

 

 

Mikä majatalosta majataloon -retki olisi sulle eniten mieleisin: hiihto, pyöräily, melonta vai karjalainen ruoka?

 

Veera


Seuraa Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogia: 

Facebookin (@Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa)Instagramin (@veerapirita) Bloglovinin tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 6.3.2020 at 16:17

    Luonnossa liikkuminen on aina hienoa, mutta kyllähän upeat maisemat tekee kokemuksesta vielä hienomman! Täytyy laittaa tämä hiihtovaellus korvan taakse tulevia talvia silmällä pitäen.

  • Reply Päivi /Kelvästä kartalle 8.3.2020 at 12:03

    Kiva kuulla, että hiihtovaellus kuitenkin onnistui, vaikka tämä talvi onkin ollut näin vähäluminen. Tällaista luontomatkailua tekisi kyllä mieli itsekin kokeilla vaikka ihan vaan kotimaakunnassakin. Juuri tulin nimittäin kahden tunnin hiihtolenkiltä, kun pitkästä aikaa pääsi harrastamaan. Patterdalenterrierini olisi taatusti myös innokas osallistuja tällaiselle vaellukselle, Rolle kun jaksaa lenkkeillä rajattomasti myös hiihtoreissuilla.

  • Reply Anna | Muuttolintu 9.3.2020 at 02:28

    Tylsää kyllä tuo vähälumisuus tänä vuonna, onneksi retki onnistui kuitenkin. Toivottavasti vähälumisista talvista ei tule vakio. Tämä kuulostaa sellaiselta kokemukselta, minkä haluaisin itsekin tehdä joskus. Ihania maisemia ja perinteistä suomitunnelmaa 🙂 Ensin pitäisi vaan opettaa tuo aussisiippa hiihtämään tai houkutella joku muu lähtemään.

  • Reply reetaeevi 9.3.2020 at 06:54

    Oi kiitos tästä mahtavasta Pohjois-Karjalaan sijoittuvasta vinkistä, mä en ollut ikinä kuullutkaan. Kyllä hiihtovaellukselle mieluiten lähtisin. Mutta kyllä harmittaa nämä vähälumiset talvet!

  • Reply Heidi - Maailman äärellä 9.3.2020 at 10:59

    Tämä on kyllä tosi mielenkiintoinen konsepti. Mieheni perheellä on matkailuyritys, joka kuuluu Saimaalla Saimaan maaseutuhelmiin, ja he kävivätkin syksyllä tutustumassa Äksyyn Ämmiin ja tähän heidän hiihtovaelluskonseptiinsa. Suunnittelevat nyt Saimaalle kesäksi vähän samalla idealla pyöräilypakettia majapaikasta toiseen. Pitääkin vinkata tää sun idea melonnasta, josko sitäkin voisi ideoida. Täällä on nimittäin ihan huikeat mahdollisuudet myös melontaan – ja onnekas voi melontaretkellä kohdata norppiakin.

  • Reply Mirka / Reason for Season 9.3.2020 at 14:37

    Voi miten ihanalta kuulostaa! Juuri tällaisia, viehättäviä ja persoonallisia paikkoja minäkin tahtoisin Suomesta löytää. Olen ajatellut pyhittää ajanjakson huhtikuusta syyskuuhun kotimaan matkailulle, ja en malta odottaa, että pääsen tutkimaan uusia paikkoja. On ollut kyllä todella hämmentävä talvi, lumen vähäisyys on ollut todella omituista. Onneksi pohjoisessa sitä on edes vähän — voin vaan kuvitella kansainvälisten turistien pettymyksen, kun he kuvittelevat saapuvansa jonnekin winter wonderlandiin. Mutta siis iso peukku näille kohteille ja tälle postaukselle <3.

  • Reply Merja / Merjan matkassa 9.3.2020 at 16:33

    Vähälumisuus on tänä talvena kiusannut etelän hiihtohulluja. Itse en heihin varsinaisesti kuulu, mutta hiihtäminen on välillä ihan mukavaa. Minusta ei ehkä tällaiselle reissulle olisi, patikointi kiinnostaa enemmän mutta oli kiva lukea teidän reissusta 🙂

  • Reply Stacy Siivonen 14.3.2020 at 00:24

    Minulla on montakin erilaista suosikkia, joista on vaikea valita. Karjalaista ruokaa olen laiminlyönyt. Minun sukujuureni äidin isän puolelta ulottuvat hyvin kaukaiseen Karjalaan Viteleen ujestin ja Salmin kuntaan, siellä on sitten keitinpiiruat. Tuntuu, että ruokakulttuuri vaihteli ihan kunnittain. Minulla on Zaitsevin reseptikirjakin, mutta se on vähän ylimalkaisesti kirjoitettu. ”Suomalaiselle kaverille Karjalan ruoasta”. Söinkin sikäläistä karjalaista ruokaa Nurmoilassa.
    Noin muuten fillariretki olisi kiinnostava ja ehkäpä kanootti, jos kanootti jaksaa minua kantaa uppoamatta, eikä ole kovin pahoja koskia.
    Mutta sukua minulla ei tuolla ole. 1600-luvulla luterilaiset työnsivät pois tieltään ortodoksiset karjalaiset kauaksi itään, eikä seka-avioliittoja ollut.

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA 14.3.2020 at 20:22

    Oi, kuinka kivoja kuvia. Jos korona-viirus jatkaa leviämistään, tulee kotimaanmatkailusta hitti. Tosin vain, jos valtio ei tee suuria rajoituksia kaupungista kaupunkiin liikkumisessa!

  • Reply Noora / Seikkailumielellä 15.3.2020 at 19:32

    Seurasinkin tätä teidän reissua sun Instastoorien puolella ja vaikka hiihtovaellukselle mua ei saisi kirveelläkään, niin nuo kodinomaiset majoitukset ja kunnon pitopöydät perinneherkkuineen vaikuttivat kyllä ihanilta! Ja varmasti hyvä fiilis, kun pääsee (ainakin osittain) lihasvoimin kohteesta toiseen ja voi palkita itsensä reissun päätteeksi ruoalla ja saunalla. Ehkä pyöräily- tai melontavaellus voisi olla kuitenkin mulle se osuvampi vaihtoehto.

  • Leave a Reply