Vieraskynä: Kyösti-corgin eka matka Norjaan & fiilikset

Moikka kaikki, tässä Kyösti-corgi eli tutuille Köpi ja kirjoitan teille mun elämäni ekasta ulkomaan matkasta! Mun palvelijat otti mut ensimmäistä kertaa ’oikeaan’ reissuun mukaan, ne on aina kehuskelleet kotona kaiken maailman Filippiineistä, Lontooista, Bukaresteistä ja vastaavista. Ne on raahanneet mua ennen tätä vain Pohjois-Karjalaan mummolaan reissuille ja tällä kertaa he aikoivat tehdä poikkeuksen enkä jäänyt ylensyömään (kaikkihan sen tietää: mummolassa herkutellaan) mummoni kanssa. Luvassa oli siis monen viikon loma LAPPIIN ja NORJAAN!

Rajanylitys Norjaan meni ihan muitta mutkitta, sillä eihän Kilpisjärvellä kukaan kysellyt mun perään vaikka mulla oli passit ja kaikki mukana. Jos haluat tietää enemmän nelijalkaisen kaverin passin hankinnasta, kannattaa lukea tämä postaus. Palvelijat kävi myös Ruotsin puolella pari kertaa, esimerkiksi Haaparannassa.

Tuolloin mun piti jäädä kökkimään toisen palvelijan kanssa Suomen puolelle, sillä oisin tarvinnut jonkun tyhmän ekinokokkilääkityksen, jota mun pihit palvelijat ei suostuneet maksamaan. Sen takia ei myöskään oikaistu Ruotsin läpi paluumatkalla. Ihme pihit. Köyhät kyykkyyn.

Oon aina ollut aikamoinen citynakki, joten palvelijat vähän jännäsi miten sopeudun pidempiin ajomatkoihin, telttailuun tai trekkailuun. Etenkin tuosta viimeistä pohdin etukäteen paljon, sillä onhan mulla aikamoiset töppöjalat – HK:n sininen lenkkimakkarakin on pidempi kuin mun jalat.

 

Mä ja mun palvelijat Nipenin huipulla.

 

Nipeniltä löytyi myös mun herkku superfoodia: mustikkaa.

 

 

Hohhoi, välillä oli kyllä niin rankkaa että piti ottaa ekstrataukoja.

 

Loppujen lopuksi mun pikkutöppöset pärjäsi ihan hyvin: jouduttiin keskeyttämään vain yksi kiipeäminen Svolværgeitalle, koska se oli yksinkertaisesti liian hc mulle. Ehkä myös mun toiselle palvelijalle, mutta se sysäs kaikki syyt mun niskoille – kyllähän se itekin on aikamoinen persjalka. Katoin vähän kateellisena, kun isommat koirat meni vaivatta ylöspäin ja mä jäin nököttää puoleen väliin Svolværgeitaa, kun palvelijat kävivät vuorotellen vähän ylempänä.

Viikkojen aikana oli siis tarkoitus tehdä road trip Helsingistä Lofooteilla saakka, jossa tutustuttiin myös Lappiin matkan varrella. Suunnitelmissa oli nukkua teltassa lähes kaikki yöt, josta en ollut kuullut kuin kerran – juhannuksena käytiin palvelijoiden kanssa telttailemassa yksi yö Porkkalassa.

Se olikin yllättävän kivaa ja sopeuduin nopeasti, etten saa nukkua vaalenpunaisella unityynylläni. Palvelijat olivat pakanneet mulla mukaan oman retkipatjan, jotta en saisi kylmyyttä maasta – arvatkaa kaksi kertaa nukuinko sen päällä? No en. Yleensä kömmin heidän väliin tai jalkoihin nukkumaan.

 

 

Hiekkaleikit oli enemmän mun juttu kun teltassa hengailu.

 

Päikkäreitä ei tullut otettua niin paljon kuin kotona, mutta välillä pikkunakki ei vain jaksa ilman päikkäreitä.

 

En tiennyt, että vesi voi olla näin turkoosia ja kirkasta – miksei meillä Suomessa vois olla tällaista?

 

Ensimmäisen reissuni plussat ja miinukset


+ karvanlähtöni alkoi reissussa eli oon levittänyt varmaan kolme jätesäkillistä mun karvoja ympäri Lappia ja Norjaa. Iltaisin mua kammattiin olan takaa ja karvaa lähti niin paljon, että huhhuh. Palvelijat olisi varmaan nylkeneet mut, jos toi karvanlähtö olisi alkanut kotona ja olisin karvoittanut koko kämpän. Ne pöljät eivät taida tietää, että tämä ei todellakaan ollut viimeinen karvanlähtöni..

+ rajanylitykset oli helppoja, käytännössä olemattomia. Ne jopa hetken suunnitteli, että olisi pyörähtäneet Ruotsin puolella ja piilottaisi mut autossa. Onneks tulivat järkiinsä, en olisi halunnut tekemisiin virkavallan kanssa laittomana salamatkustajana.

+ tapasin paljon muita koiria ja ystävystyin parin kanssa tosi hyvin. Yksi yritti olla myös mun poikaystävä, mutta sanon ei lomaromansseille – eiks siitä voi tulla jotain ikäviä tuliaisia? Mulla oli myös pieni laivaromanssi Andenes-Senja välillä.

 

Mun lomaromanssi laivan kannella.

 

 

Hauklandin ranta taustalla – se oli mun suosikkipaikka: hiekkaa ja uimista.

 

Vähän jos köllöttelen auringossa.

 

Epäreilua, että palvelijat pääsivät lillumaan poreammaisiin ja mä jäin kuivalle maalle ruikuttamaan.

 

Palvelijan kaa bissellä coolisti.

 

+ sain enemmän rapsutuksia kuin koskaan, ihmiset rakasti mua ja oon saanut rapsutuksia varastoon talven yli.

+ laihduin 1.1 kg matkan aikana vaikka mun ruokamäärää nostettiin ja sain enemmän energiapitoisia herkkuja. Nyt on ylimääräiset kesäkilot lähtenyt ja oon fitnakki.

+ mun bootylihakset kasvoi entisestään + palvelijat hieroi mun lihaksia iltaisin trekkailun päätteeksi.

+ hiekkaleikit – rakastan hiekkaa ja voisin leikkiä tuntitolkulla hiekkarannoilla. Hiekkaleikit oli palvelijoiden mielestä iso miinus, koska toin sen takia lapiollisen verran hiekkaa telttaan joka päivä.

+ ei satanut oikeastaan kertaakaan ja en joutunut märkänä hengailemaan teltassa.

+ palvelijat osti mulle sankollisen kuivattua turskaa, joka oli parasta ikinä. Oon säästänyt muutaman palan Helsinkiin, hitto ku ne ei ostanut enemmän. Ne on niin hyviä ja todella proteiinipitoisia.

+ en oo koskaan uinut näin paljoa näin lyhyessä ajassa, oon varmaan edellisessä elämässäni ollut kala sillä rakastan uimista.

 

 

 

Mä ja mun palvelija Ån kalastajakylässä.

 

Mä pääsin museoon – oho! Oon kyllä ehkä enemmän ulkoilmakoira, kuin kultturelli museokoira. Mun toinen palvelija oli aika nolo täällä: se sammutti valot yhdessä huoneessa jossa kaikki katto jotain tarinaa Nusfjordin kalastushistoriasta. Se sai vähän paheksuvia katseita.

 

Välillä mut piti ottaa syliin, koska jalat ei vaan yltäneet.

 

 

.. ja sitten ne miinukset:

– Norja oli yllättävän nihkeä koiramaa. Voitteko käsittää etten päässyt lähellekään kaikkiin ravintoloihin tai kahviloihin?  Onneksi suurimpaan osaan pääsin edes terassille. Toinen palvelija joutui useasti myös hengeilemaan mun kanssa kauppojen ulkopuolella, kun en saanut tulla sisälle. Suomessa pääsen oikeastaan minne vain, paitsi ruokakauppaan.

– mun omat ruuat loppui kesken. Palvelijat ei vissiin osanneet laskea tarkemmin mun ruuankulutusta ja jouduin syömään jotain norjalaista moskaa, mulla oli aika ikävä Mustin ja Mirrin Canaganin naksuja. Lofooteilla on aika rajallinen määrä koiranruokaa, joten valikoimaa ei ollut ja jouduin syömään ei-viljatonta ruokaa. Onneks mun masu ei mennyt sekaisin.

– rajoitin vähän myös palvelijoiden ulkoilua luonnossa, koska jouduttiin Svolværgeitan jälkeen katsomaan kaikki reitit tarkemmin ja koluttiin vain helpoimpia läpi.

 

Vähän jos hiekkaa naamassa leikkien jälkeen.

 

Täällä oli paljon herkullisen hajuisia kaloja.

 

 

 

Oltiin välillä jopa niin korkealla, että pelotti!

 

Kaiken kaikkiaan mun eka ulkomaan reissu oli tosi hyvä ja onnistunut. Olin välillä aika loppu kiipeämisestä, sillä en ollut tottunut noin korkeisiin kiipeämisiin. Onneksi palvelijoillani oli pelisilmää ja ne kantoi mun vedet ja energiaherkut sekä pidettiin pitkiä taukoja. Nukuin muun muassa puolen tunnin päikkärit Senjalla vuoren päällä. Ei ihan joka nakki oo nukkunut noin hienoissa maisemissa päikkäreitä.

Oli hassua olla 24/7 mun palvelijoiden kanssa ja oon reissun jälkeen tullut monta kertaa nukkumaan niiden viereen. Ennen tykkäsin olla omissa oloissani öisin. Kai se matkailu ja yhteiset kokemukset lähentää?

Ne kovasti jo suunnittelee uutta matkaa mun kanssa, kuulemma autolla Euroopan halki Balkanille olisi kiva lähteä myös. Silloin ne ei tosin voi sitten pihistellä sen ekinokokkilääkityksen suhteen. Onks sulla jotain hyviä vinkkejä kohteista, jotka soveltuisi hyvin mullekin?

Näihin tunnelmiin, palaillaan seuraavan reissun tiimoilta sitten! Hau. Olen puhunut.

 

 

Onks ruudun sillä puolen nelijalkaisen matkoista kokemuksia? Miten on mennyt?

 

Karvaisin terkuin,

Kyösti-neiti  (joo tiedän, se on pojan nimi mut noi oli vähän sekaisin kun antoi munlaiselle PRINSESSALLE pojan nimen) ja löydät mun seikkailut Instasta @kyostithecorgi

 


Seuraa Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogia:

Facebookin (@Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa), Instagramin (@veerapirita) , Bloglovinin tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3

Previous Post Next Post

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Sirkka Lukkari 25.8.2019 at 21:11

    Hei vaan! Lapinreissuja on mekin tehty jo kolme niitten meidän ihmisten kanssa,Norjassa on käyty myös muutama lyhyt reissu. Mehän pärjätään missä vaan,viime reissullakin isäntä sanoi,ettei muka päästä huipulle asti,kun tuli sellainen rakka-kivikko vastaan. Mutta mepä pojat kiivettiin siitäkin läpi. Reissussa on kiva olla,ihan sama missä ja me rakastetaan reissata asuntoautolla. Siellä on aina omat tavarat ja eväät mukana. Kuulema suunnittelevat jo uutta reissua! Terkuin Pemupojat Pyry& Luka

  • Reply miiamerissa 25.8.2019 at 21:26

    Tää oli aivan mainio! Ihana Kyösti päässyt upeisiin maisemiin 🙂 Itsekin koirarakkaana miettinyt paljon koiran kanssa reissaamista tulevaisuudessa, kiva siis kuulla kokemuksia #fitnakki

  • Reply Annika - Tarinoita Maailmalta 26.8.2019 at 01:01

    Ihana postaus! Meillä on Nisu-sheltti aika hyvin matkustanut kaveri, sillä se on matkustanut Kanadan halki kahdesti 😀 Molemmille road tripeille tuli matkaa noin 5000km per suunta ja aika meni pari viikkoa suuntaansa. Se on onneksi loistava autoilija nykyään! Me telttailtiin ensimmäisellä reissulla ja väliin sekin tuli nukkumaan. Hotellitkin on Nisulle tuttuja, sillä se on useasti mukana meillä ja toisella road tripillä oltiinkin hotelleissa koko reissu. Yhdysvalloissa ollaan käyty myös muutaman päivän reissuilla, ja hyvin meni sielläkin. Täällä Kanadassa ollaan onneksi tosi koiraystävällisiä 🙂

    • Reply VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa 3.9.2019 at 08:11

      Nisu on kyllä mun reissuidoli, olis niin siistiä päästä joskus noin kauas kuin vaikkapa Kanadaan! Mulla tuli kanssa kilometrejä tällä road tripillä 5000 ja yllättävän kivuttomasti se meni: nukuin aina automatkat omassa kopassani. Kyllä kelpasi!

      Hau-terkuin,
      Köpi 🐾

  • Reply Jii 26.8.2019 at 23:42

    Ihana fitnakki Köpi! Repesin ihan täysin kohdassa ”HK:n sininen lenkkimakkarakin on pidempi kuin mun jalat”. Hulvaton postaus koiratyomallekin 🙂 Mukavia tulevia reissuja Köpin kanssa toivottaen!

  • Reply Inka / Ollaanko jo perillä? 27.8.2019 at 12:10

    Ihana Köpi! ❤️ Ja ihanaa että sulla oli onnistunut eka reissu! Toivottavasti pääset jatkossakin mukaan reissuille ja kirjoittamaan reissupostauksia!

  • Reply Anna 29.8.2019 at 14:43

    Meidän nakkityylinen koira on myös kokenut matkaaja. Hän on kotoisin Thaimaasta, joten ollaan reissattu siellä ja edestakaisin Thaimaan ja Suomen väliä. Suomen lumimaisemien ja luonnonpuistojen ei ole kyllä voittanutta, Chasen mielestä. Thaimaassakin voi reissata koiran kanssa, mutta sinne kannattaa sitten varata enemmän aikaa ja tietää hieman miten toimia katukoirien kanssa. Lisäksi lämpötilat asettaa omat haasteensa liikkumiselle. Ihanaa, että on muitakin reissukoiria!

  • Reply Anna | Muuttolintu 31.8.2019 at 01:07

    Hahhah ihana pikku maailmanmatkaaja-fitnakki Kyösti. Tää oli hauska, toivottavasti Kyöstin matkat jatkuu, näitä lisää 🙂

  • Reply Elsa/Hakunamalife 1.9.2019 at 09:05

    Voi ei, miten ihana postaus ja Köpi! ❤ tää sai niin hyvälle tuulelle! Toivottavasti hän pääsee tänne kertoilemaan reissuista jatkossakin 🤗

  • Reply Veera Bianca 1.9.2019 at 11:49

    PARAS JA TÄRKEIN BLOGIPOSTAUS MINKÄ OLEN LUKENUT <3 MOI KYÖSTI <3

  • Reply Elmeri 5.9.2019 at 17:17

    Moi köpi, kiva reissu sulla ollut! Mun hoomanit puhuu kans, et mut saatetaan viedä ensi kesänä Norjaan reissaamaan 🙂 kyselen sulta sit vinkkejä! Oot tosi cool. Terveisin Elmeri-kultsu 4kk

  • Leave a Reply