Viime reissupäiväkirja-postauksessa kilometrejä oli kertynyt Lappi/Norja road tripillä Helsinki-Levi väliltä 1300 ja reilu viikko myöhemmin niitä on tullut reilu 1400 lisää. Takana on nyt myös Kerässieppi ja Pallas-Ylläksen kansallispuisto, Kilpisjärvi ja Saana-tunturin valloitus sekä Norjan puolelta Tromssa vatsataudin kera ja ihanat Lofootit.
Leviltä jatkettiin matkaa Kerässieppiin, jossa näin tätini yhdeksäntoista vuoden tauon jälkeen. Olisin voinut jäädä hänen luokseen Kerässieppiin vaikka kuinka pitkäksi aikaa, hassua miten hän muistutti miun äitiä kaikilla eleillään ja tyylillään puhua. Vain tukka oli eri värinen, muuten olisi mennyt ihan omasta äidistä. Tämä oli ehdottomasti itelle hyvä muistutus siitä, että sukulaisiin pitäisi alkaa pitää enemmän yhteyttä ja oikeasti tavata heitä niin kuin lapsuudessa meillä oli tapana.
Täti vei meidät hänen mökilleen Sieppijärven rannalle ja poroaitauksen jälkeen alkoi heti Pallas-Ylläksen kansallispuisto. Mökin takaa alkoi suoalue, josta oli aivan täydellistä poimia lettujen päälle hillaa – ei ihan joka mökin pihasta saakaan. Aika raakoja oli suurin osa lakoista, olisi pitänyt tulla tyyliin viikkoa myöhemmin tänne, niin oltaisiin saatu kerätä ämpäri kaupalla kotiin asti.
Onni onnettomuudessa, että oltiin juuri nämä kaksi yötä täällä mökin lämmössä: öisin oltiin melkein pakkasen puolella. Olisi saattanut tulla pikkaisen kylmät oltavat teltassa. Kyllä kelpasi puusaunan lämmöt sekä oikea sänky.
Kerässiepistä jatkettiin matkaa haikein merkein (olisin halunnut olla paaaljon pidempään täällä, mutta matkaa oli jatkettava) Kilpisjärvelle. En osannut odottaa, että Kilpisjärvi olisi ollut noin kiva ja super kaunis. Näin jälkikäteen harmittaa, että oltiin vain yksi yö täällä.
Tuoretta siikaa nuotiolla – nam!
Hillalettuja – kyllä kelpaa.
Käytiin valloittamassa Saana-tunturi Jussin ja Kyöstin kanssa – Köpi jaksoi todella reippaasti patikoida aivan tunturin huipulle. Mua jäi vähän kaivertamaan mieltä tuo kolmen valtakunnan rajapyykki, jossa haluaisin ehkä käydä vielä paluumatkalla.
Ennen kuin jatkettiin matkaa Norjan puolelle, tehtiin viimeiset ruokavaraston täydennykset Kilpisjärvellä sekä tankattiin auto täyteen. Ruoka on kyllä ihan super kallista täällä Norjassa – esimerkiksi yhden kassin ruokaostokset maksoi 80 euroa, joka maksaisi Suomessa varmaan noin 30-40 euroa. Kyllä kirpaisi kassalla. Meillä on siis auto täynnä kaikkia säilykkeitä, juotavia, kahvia, herkkuja ja mitä kaikkea nyt säilyykään lämpimässä. Kuitenkin mieli tekee myös tuoreita juttuja – kuten hedelmiä, kasviksia, lihaa, juustoa tms ja ne sitten onkin jo hyvissä hinnoissa täällä.
Köpillä tuulinen hetki Saanalla.
1019 metriä korkea Saana-tunturi check!
Kilpisjärven jälkeen suunnattiin Norjan puolelle – rajalla ei kysytty mitään meihin, autoon tai Kyöstiin liittyen eli ei ollut kuin painella eteenpäin. Melkein heti Norjan puolella pysähdyttiin Rovijoen varrella, jossa on upea vesiputous. Kannattaa käydä kurkkaamassa paikka!
Saavuttiin Tromssaan illalla ja miulle tuli yllätys yllätys paha olo. En käsitä miten mulla tosi useasti reissussa tulee paha olo ja nytkin oksensin monta kertaa. Luulin, että Aasian helteissä ilman ilmastointia on perseestä maata sängyn pohjalla, mutta kokeilkaapa vielä telttaillessa samaa. Ei mitään herkkua.
Onneksi pöpö kesti vain tuon yhden illan ja suunnattiin aamulla Tromssan keskustaan – olipas hassua olla ihmisten ilmoilla! Käytiin aamupalalla ihanassa kahvilassa Tromssassa sekä pörrättiin kaupoissa. Pari tuntia vierähti täällä ja sitten startattiin auto kohti Lofootteja.
Roviejoen vesiputous
Tromssan aamupala
Tromssa
Mitä Lofootteihin tulee, niin ne on kyllä juuri niin ihanat, kauniit ja henkeäsalpaavat mitä kaikissa kuvissa oon nähnyt. Ehdottomasti sellainen paikka, jonne jokaisen kannattaisi matkata kerran elämässä. Eikä täällä edes ole niiin paljoa turisteja, mitä ehdittiin pelätä. Ollaan hyvin saatu olla myös omassa rauhassa, toki tiellä tulee vastaan enemmän ei-norjalaisia autoja kuin paikallisia sekä matkailuautoja tulee vähän väliä vastaan.
Ajettiin eilen Lofoottien ’päätyyn’ Å i Lofoteniin eli mihin E10-valtatie loppuu. Ennen sitä oltiin telttaillen yksi yö Svolvaerissa, kaksi yötä Henningsvaerin tuntumassa sekä yksi yö Moskenesissa. Käytiin myös päiväseltään Nusfjordissa, joka on Lofoottien vanhimpia kalastajakyliä. Nyt ollaan ollaan pidetty leiriä Hauklandissa, jossa ollaan vielä seuraava yö eli kolmas yö. Täällä on niin ihana biitsi sekä sää on ollu todella aurinkoiset ja lämpimät, joten ollaan nautittu rantapäivistä.
Jussi osti hienon mukin itselleen.
Å i lofoten
Henningsvaer
Kyösti tutustuu kuivattuun kalaan.
Kalaburgerit
Nusfjord
Korvapuustit Nusfjordissa
Henningsvaer
Lofooteilla kyllä kannattaa nauttia aurinkoisista päivistä, jolloin tarkenee pelkässä uikkarissa – ennen näitä Hauklandin päiviä täällä on ollut suhteellisen viileää, etenkin tuulista. Kannattaa pakata todellakin lämmintä sekä tuulenpitävää mukaan. Onneksi ostin Leviltä Peakin pinkin jättiuntuvatakin talvea varten, en tosin ollut suunnitellut että sille tulisi käyttöä jo kesäloman aikana. Toisin kävi.
Kaupunkien lisäksi ollaan totta kai nautittu myös Lofoottien luonnosta, joka on ihan numero yksi täällä. Turkoosi meri ja korkeat vuonot näyttää erityisen ihanilta kaikilta trekkauspoluilta, joissa ollaan käyty. Ollaan kiivetty muun muassa Kvalvikalle, Svolvargaetalle sekä Nipenille. Vielä olisi ainakin kolme trekkausta suunnitteilla. Kyösti rajoittaa yllättävän paljon näitä ja ollaan jouduttu yksi trekkaus keskeyttämään sen takia ja sen jälkeen ollaankin suunniteltu vähän helpommat kukkulat valloitettavaksi.
Huomenna olisi suunta sitten Eggumiin trekkailemaan ja siitä sitten Bleikiin sekä Andenesiin. Bleikiltä oon varannut meille kahdelle eri päivälle saunan sekä paljun leirintäalueelta, ai että kyllä kelpaa kylpeä kohta! Andenesilta suunnitelmissa olisi ottaa lautta Senjaan, jossa ollaan sitten about kolme yötä.
Haukland beach
Meduusoja bongattu myös.
Kesälomalla ei oo kylmä – eipä!
Tämän jälkeen olisi tarkoitus suunnata Joensuun kautta kotiin Helsinkiin. En tiedä saisinko edes sanoa tätä näin upeassa miljöössä, mutta miulla alkaa olla vähän koti-ikävä ja kauhea remontti-Riitta olo. Haluiaisn nimittäin äkkiä kotiin pensselöimään (eli lakkamaan) meidän ikkunoiden karmit ja takapihan ulko-oven. Taitaa olla joku mutteri löysällä?
Näihin tunnelmiin tällä kertaa ja jatkan biitsipäivän viettoa. Jos kiinnostaa enemmänkin nähdä mitä meidän reissun aikana tapahtuu, niin Instan puolella kannattaa seurata @veerapirita stooreja, joita lisään aktiivisesti.
Vielä tähän loppuun: Lofootit on ihanat jos jäi vielä jollekin epäselväksi. <3
Veera
Seuraa Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogia:
Facebookin (@Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa), Instagramin (@veerapirita) , Bloglovinin tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3
36 Comments
Ihania kuvia ja mitkä maisemat teillä siellä on ja sää. Itse olen käynyt Tromssassa ja Altassa kauan sitten. Kiva nauttia teidän matkasta🤗
Voi iso kiitos! Tuo Alta olisi kiinnostanut aika paljon, mutta pakko oli rajata paikkoja vähän. Ensi kerralla sitten sinne Altaan!
Voi että kun näyttää ihanalta! Täysin samaa mieltä tuosta että Lofootit on just niin ihana jos ei ihanampikin kuin mitä kuvista näkyy!
Vuosi sitten kävin tuolla sisnkotytön kanssa, ja vuoden päästä olis tarkoitus suunnata sinne uudestaan Amerikan vieraan kanssa. En malta odottaa!
Kiitos Katja! <3 Joo ehdottomasti paikan päällä viiiiielä upeampi mitä kuvissa näyttää. Amerikan vieras olisi varmasti innoissaan Lofooteista.
Lofootit on todellakin matkan arvoinen! Me tosin arvioimme ”ajokestävyytemme” huonoksi ja menimme sinne lentäen Bodöhön ja sieltä lautalla yli, mutta oli tapa mikä tahansa, niin noihin maisemiin kannattaa todellakin suunnata. Tuon päiväretkikylän nimi taitaa muuten olla Nusfjord, ei Snufjord 🙂
Heh joo huomasin itsekin saman melkein heti kun julkaisin postauksen, mutta jos meen puhelimen sovelluksella vaihtamaan nimen niin se heittää aina asetukset oudoksi koko postauksen tekstissä. 😅 Eli se on to do -listalla, kunhan pääsen kunnon koneen ääreen taas. Lofootit on kyllä ihanat ajoi tai lensi tai miten vain tänne!
Siis vitsit mitä maisemia 😍 tollanen roadtrip ois kyllä unelma ja mä niin elättelen toivoa, et vaiks ens kesänä meilläkin ois mahdollisuus semmonen tehä😍
No niimpäää, niin kaunista! Ens kesänä sitten Elsa reissua suunnitteille vai mitä, et tuu pettymään. 😉
Ihanalta näyttää teidän reissu blogia ja instaa seuranneena! Kaikenlaista ootte kerenneet tekemään useamman viikon aikana. Kauhea ikävä noihin maisemiin <3
Kiitos Jenna, sitä tää reissu on todellakin ollut. <3 Tuntuu kyllä, että ollaan ehditty vaikka ja mitä, meinaa alkaa kohta unohtamaan jo alkureissun tapahtuman. Hups.
Upea matka ja maisemat! Minua sykähdytti tuo tädin näkeminen noin pitkän ajan jälkeen! <3
Se kyllä kieltämättä tuntui aika ihanalle, nyt jo suunnitteilla uusi reissu talvella äidin lapsuuskulmille. 🙂 Ehkä se tästä taas lähtee!
Onpa kyllä ihanan näköistä ja nuo kylät on niin uskomattomia. Färsaarilla rakastuin värikkäisiin puutalo kyliin. 🙂 Lofootit on ehdottomasti listalla ja kyllä sinnekin joku vuosi matkaan. 🙂
Norjan pikkukylät oli kyllä parhautta, aika jaetulla sijalla ykkösenä noiden vuonojen muodostamien maisemien kanssa. En ihmettele, että oot rakastunut – värikkäät puutalot on niin sööttei.
Ihana nähdä tuttuja maisemia! Kiva et teille osui Hauklandiin noin hyvät säät, se on just oikea paikka nauttia auringosta ja lämmöstä tuolla seudulla! Meille kävi kanssa samoin ku mentiin monen luontopäivän jälkeen ihmisten ilmoille Tromssaan, tuntui niin kummalliselta, oli liikaa ihmisiä 😀
Niinpä, onneksi tuli hyvät säät tuonne. Ei olisi muuten päässyt noin upea ranta oikeuksiinsa. Tuolla oli sellaiset kunnon kesälomafiilikset, kun makasi viltillä biitsillä uikkarissa. Ae että. Hahah, ihan parasta että teillä on ollut samat fiilikset. 😀 Mä olin tänään ihan hämillään myös, kun nähtiin liikennevalot!
Lofootit on useasti ollut ihmisten puheissa, mutta jostain syystä,en ole tarttunut puheiden Antin. Nuo maisemathan on aivan käsittämättömät ja tuossa naapurissa niin sanotusti. Mahtava reissu teillä takana !
Jep, käsittämätöntä että ihan naapurissa on tällaiset maisemat. Kannattaa kyllä joskus tehdä reissua Lofooteille, upeat maisemat. 🙂
Oi että, näyttää kyllä niin maagiselta reissulta! 😍 Nuo kaikki maisemat ja herkuttelua ja Lofoottien puutalot ja ja ja ja…
Kiva, että koti-ikäväkin ehti tulla! ☺️ Joskus niinkin ja ainakin huomaa että loma tehnyt tehtävänsä!
Kiitos Iida, niin on kyllä ollutkin aika maaginen. <3 Loma on todellakin tehnyt tehtävänsä ja koti-ikävä alkaa painaa jo pikku hiljaa. Akut ladattuina on mukava ottaa nyt pian alkava syksy ja arki vastaan.
Kierreltiin perheen kanssa Norjaa, kun olin lapsi ja nyt ollaan menossa verestemään vanhoja muistoja. Parin viikon päästä minäkin pääsen Lofooteille (lapsuuden matkasta ei ole mitään muistikuvaa) ja nämä kuvat kyllä nostattivat kivasti tunnelmaa.
Oi toi on kyllä niin parhautta käydä jossain lapsuudenmaisemissa, tulee niin hienoja muistoja aina mieleen. Kivaa Lofoottien reissua Laura! <3
Vaikuttava vesiputous! Lofooteilla näyttää aina olevan niin superkaunista, että kai sinne joskus pitäisi itsekin lähteä. Jotenkin taas herkistyin sittenkin eniten lampaasta ja tiellä kävelevästä porosta. Olen jotenkin mieltynyt ihan kieron paljon poroihin. 🙂
Eikö, oli nimittäin aika upea livenä! Superkaunista todellakin, ei tee kuvat edes oikeutta Lofooteilla – se on vielä hienompi paikan päältä. Lampaat ja porot on kyllä sööttejä.
Joo ei oo kyllä jäänyt epäselväksi, että Lofootit on ihanat! 😀 <3 Ihania maisemia ja seikkailuja teillä ollut. Tästä reissusta ei varmaan kirjoitettava lopu ihan hetkessä. Ja on se ihan ok varmasti potea myös vähän koti-ikävää, vaikka remontti-Riittaa en olekyllä löytänyt itsestäni koskaan. 😀
Hehhh, hyvä että välittyi ruudun sille puolen mun fiilis Lofooteista. 😀
Aivan ihanat kuvat ja mukava kertomus. Lofootit on ehdottomasti omallakin listalla! Koti-ikäväkin on aivan tervettä – reissun jälkeen sitä osaa arvostaa taas sitä omaa kotia.
Tuo on kyllä niin totta, omaa kotia arvostaa aina reissun jälkeen. <3
Norjan maisemiin on kyllä ihana aina palata. Me oltiin siellä paljon lapsena. Lofooteilla en ole vielä käynyt vaikka sinne matkaa suunniteltiinkin jo viime kesänä. Toivotaan, että sekin vielä tulee koettua. Kauniita kuvia!
Aa kiva tietää, Norja olisi aika ihana lapsuudenmaisemat. <3
Tulin kurkkimaan reissuvinkkejä kun Lofootit on nyt mahdollisena kohteena mielessä vielä syksylle tai keväälle sitten, ja tulikin kauhea nälkä!
Norjassa on aika kivoja ruokapaikkoja, nälkä tulee varmasti! 😉
Upeita maisemia ja idyllisen näköistä saaristoa! Oliko ravintoloita ja kahviloita hyvin tarjolla vai pitikö nälän perässä reissata? Todella moni on tänä kesänä käynyt Lofooteilla, täytyy itekin suunnata sinne heti ensi kesänä.
Kiitos Laura! Oli niitä ihan hyvin, ei nyt ihan joka nurkalla. Meillä oli lisäksi omat eväät, trangiat ja vastaavat mukana, jotka helpotti telttaillessa.
Ihania reissutunnelmia ja kuvia! Lofootit ovat kyllä niin unelmakohde, kuten muutoinkin Pohjois-Norja. Itse en ole edes Suomen Lapissa vielä käynyt, mutta vastaavanlainen pohjoisen roadtrip olisi haaveena joskus myös toteuttaa. Mutta Lofootit <3
Kiiiitos! <3 Lofootit on kyllä aikamoinen unelmakohde – toisaalta niin on kyllä myös meidän ihana Lappikin.