Pirunkirkko ja Ennallistajan polku Kolin kansallispuistossa

Kolin kansallispuiston Huippujen kierros on klassikkojen klassikko reitti, se on selvää. Mitä tehdä sitten, kun huiput alkaa käydä liian tutuiksi (jos se nyt on edes mahdollista, no mutta ainakin vaihtelu virkistää) ja haluat nähdä jotain muutakin Kolista? Tässä vastaus, sillä nyt suunnataan Kolin huipuilta alas ja tutustutaan Pirunkirkkoon sekä Ennallistajan polkuun.

Multa erehdyttiin tänään töissä kysymään vinkkejä Kolin kansallispuistoon ja huomasin vahingossa pitäväni kunnon luentoa aiheesta. Voi mun työkaveri parkaa, kun jauhoin tyyliin puolet työvuorosta kaikista Kolin mahdollisuuksista. Koli on ehdottomasti rakkaimpia paikkoja Suomessa (jos vielä jollekin on jäänyt epäselväksi) ja tästä luennostani innostuneena ajattelin jakaa yhden vinkin lisää myös teille.

Ukko-, Akka-, ja Paha-Kolin huiput on tullut tutuiksi useita kymmeniä kertoja Huippujen kierroksella ja on kyllä suosionsa arvoinen. Huippujen kierros on vain 1,4 kilometriä pitkä, joten aikaa jää helposti muillekin reiteille – jos niin haluaa. Toinen suosikkini Kolilta on pitkään ollut Mäkrän polku, jossa on kivasti jo pituutta 7,2 kilometrillä ja kyseisellä polulla on miellyttävän monipuolinen maasto sekä maisemat on upeat.

Suunnaton -matkablogi on kirjoittanut myös tänä kesänä kokemuksia Huippujen kierroksesta sekä Mäkrän polusta, siihen kannattaa tutustua täältä. 

 

Huippujen kierroksella

 

Haluttiin viimeisimmällä reissulla elokuussa kokeilla jotain ihan uutta ja lähdettiin autolla lähemmäksi Pielisen rantaa ja suunnattiin Pirunkirkolle saakka Kolin rantatietä pitkin – ajomatkaa oli noin viisitoista minuuttia Break Sokos Hotel Kolilta (joka on muuten Suomen ihanin hotelli).

Kätevästi samalta parkkipaikalta lähtee myös Ennallistajan luontopolku, joka oli yllättävänkin mielenkiintoinen ja maisemat oli todella kauniita.

 

 

Pirunkirkko on z-kirjaimen mallinen rakoluola

Useita vuosia mun pitänyt käydä katsomassa Pirunkirkkoa, mutta jostain syystä en ole aikaisemmin saanut aikaiseksi lähdettyä sinne. Sijainti on vähän sivummassa, noin kymmenen minuuttia Kolin satamasta Kolintietä eteenpäin. Pirunkirkko on siis z-kirjaimen mallinen 33 metriä pitkä rakoluola ja korkeimmillaan se on seitsemän metriä.

Pirunkirkolle pääsee helposti parkkipaikalta, sillä sinne on rakennettu metalliset rappuset rinnettä pitkin. Pirunkirkolle on helppoa poiketa myös esimerkiksi Herajärjven kierrokselta.

 

 

Pirunkirkon jyrkin osuus taittuu helposti rappusissa.

 

 

Tämä kallionhalkeama on vain yksi esimerkki Kolin monipuolisesta ja erityislaatuisesta geologisesta perinnöstä. Pirunkirkko on siis kalliohalkeama, jonka katto muodostuu kiilautuneista lohkareista.

Tänne johtaa myös moni tarina shamanismista sekä Kolin velhoista, joista tunnetuin lienee Ukko Kinolainen. Pirunkirkko on saanut nimensä uskomuksesta, jonka mukaan z-kirjaimen mallisen rakoluolan päädyssä sijaitsee kirkkosalin eteinen ja kirkkosali penkkeineen, jonka syvennyksen luo kiivennyt voi nähdä.

Pirunkirkko on innoittanut myös taiteilijoita, joista tunnetuin on Eero Järnefelt vuodelta 1893. Hän kirjoitti tuolloin seinään runon, jonka vuoden 1939 tehty kopio on edelleen luettavissa (joskin aika heikosti) luolan kolmannesta salista.

yksi salaisuus yks henki,
yksi onni kumpaisenki,
on kirkko tämä,
sen pyhyyttä muistelemma aina – E. Järnefelt

 

 

Ennallistajan polku esittelee metsäluonnon ennallistamismenetelmiä 

Ennen tätä polkua mulla ei ollut mitään käsitystä ennallistamisesta. Valittiin lähinnä Ennallistajan polku sijainnin takia, sillä se puoli Kolia oli vähemmän tuttua meille. Lisäksi mulle oli vinkattu, että polun varrella aukeaa upeat näkymät Herajärvelle. Eikä hän muuten valehdellut, Jauhovaaran huipulta maisemat oli kauniit.

Teille muille minunlaisille, joilla ei ole hajua mitä ennallistaminen tarkoittaa, lainaan pätkän Metsähallitukselta: metsien ennallistamisen tavoitteena on nopeuttaa metsätalouskäytössä olleen entisen talousmetsän palautumista luonnontilaisen kaltaiseksi nykyisillä suojelualueilla. Ennallistamisen avulla metsään luodaan puuttuvia tai siellä vähäisinä esiintyviä luonnonmetsän piirteitä kuten lahopuuta, hiiltynyttä puuta ja lehtipuustoa sekä vaihtelua metsärakenteeseen.

Iso osa Kolin kansallispuiston metsistä on aikoinaan ollut talouskäytössä. Tämän takia puulajisuhteet ja puuston ikä eivät ole olleet yhtä monipuolisia sekä lahopuun määrä on ollut pienempi kuin luonnontilassa olevissa metsissä.

 

 

 

 

Herajärvi

 

 

 

 

Ennallistajan polku on reilu kolme kilometriä pitkä ja tällä luontopolulla esitellään erilaisia ennallistamistoimia Kolilla, jotta se parantuisi paremmin luonnontilaan. Tarkoituksena on myös parantaa uhanalaisten lajien elinmahdollisuuksia sekä esitellä perinneympäristöjen hoitoa.

Reitin loppupäästä löytyy myös tulentekopaikka, jolle olisi ollut kyllä kysyntää jo reitin puolessä välin. Vieressä on myös liiteri, joten tänne et tarvitse omia puita toisin kuin Ukko-Kolin vieressä olevalle tulentekopaikalle puut tulee ostaa itse.

Ennallistajan polku oli välillä aika kosteaa ja soista, jota on onneksi helpotettu pitkospuilla ja portailla kosteimmissa paikoissa. Reittiin kannattaa varata noin tunti ja varautua muutamiin jyrkkiin nousuihin. Grande finale on noin puolessa välin Ennallistajan polkua, sillä Jauhovaaran huipulta aukeaa todella kauniit maisemat Herajärvelle. Ajattelimme mahdollisesti ottaa ensi kesänä haltuun Herajärven kierroksen, en malta odottaa!

 

 

Miltä kuulostaa? Olisiko Pirunkirkko ja Ennallistajan polku hyvää vaihtelua Huippujen kierrokselle ja Mäkrän polulle? Ainakin itselleni se oli.

 

Veera


Seuraa AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA -matkablogia:

Facebookin (@Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa), Instagramin (@veerapirita) , Bloglovinin tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää 22.9.2018 at 07:15

    Olipas mielenkiintoinen tarina. Koli on itselleni tuntematon mutta on ollut toiveissa jo useampana vuonna päästä sinne patikoimaan. Kiva kuulla että siellä on tällainenkin jännä paikka. Suomen kansallispuistot on kyllä ihania kun ne on paljon enemmän luonnontilassa kuin nämä amerikkalaiset serkkunsa joissa on asfaltoidut polut ja ravintolat ym. Ihanalta näyttävät nuo pitkospuut ja jotenkin hiljaisuuskin välittyy kuvista.

  • Leave a Reply