5x kun maailma on vetänyt minut sanattomaksi

Yksi syy miksi matkustan on se, että haluan nähdä uusia paikkoja ja saada unohtumattomia kokemuksia. Rakastan sitä. Oon aina ollut vähän huono pysymään paikoillani siinä perinteissä arjessa ja maailmalla seikkailu tuo sitä vaihtelua minulle mitä välillä tarvitsen. Maailmassa on niin paljon hienoja paikkoja, joissa haluaisin käydä ja olen ollut onnekas, että olen päässyt tähän mennessä myös todella upeisiin paikkoihin. Mulla on muutamia sellaisia erittäin rakkaita ja tärkeitä reissuhetkiä, jolloin upea maailma on vetänyt tämän tytön hiljaiseksi.

Tämä sai minut tarkemmin miettimään, että mitkä niistä on mulle ne kaikista upeimmat ja ikimuistoisimmat reissuhetket – milloin maailma on saanut minut hiljaiseksi?

1. Pohjois-Vietnamin trekkailu

Jos mun pitäisi yksi hetki nimetä matkoiltani, niin se olisi tämä. Jos mun pitäisi yhtä asiaa suositella matkoiltani, niin se olisi tämä. Pohjois-Vietnamissa tehty kolmen päivän trekkailu on heittämällä mun ikimuistoisin kokemus, jota en oikeasti osaa hehkuttaa ja ylistää tarpeeksi.

Maisemat oli todella upeita meidän reitin varrella ja pysähdyin miljoona kertaa ihmettelemään sitä kauneutta ja upeutta mitä mun silmät näki: riisipeltoja, jokia, vuoristomaisemia, vehreää luontoa, eläimiä sekä ne pienet kylät matkan varrelta teki tästä reissusta niin upean. Täällä tunsi olonsa niin pieneksi suuren ja upean luonnon keskellä.

Bongasin tämän Ethnic Travelsin järkkäämän retken mun kaverilta, joka suositteli kokemansa perusteella mullekin tätä. Silloin kun kuulin ensimmäisen kerran tästä, en meinannut pysyä pöksyissäni – mun on päästävä tonne myös. Musta on ollut ihana kuulla, kuinka yllättävän moni teistä on saanut vinkin tästä omalla Vietnamin matkalleen ja mun sydäntä on niiiiiin paljon lämmittänyt, kun oon kuullut että ootte käyneet samalla reissulla mun innoittamana ja mikä parasta, ootte tykänneet yhtä paljon. <3

Juuri tätä muun muassa mun mielestä matkablogit on parhaimmillaan – upeiden elämysten kierrättämistä, toiselle antamista. Minä annan sinulle vinkin: mene ja koe tämä.

Lisää Pohjois-Vietnamin trekkailusta voit lukea täältä.

2. Kuala Lumpur, Malesia

Vuonna 2012 sain ensimmäisen kosketuksen kaukokohteisiin, sillä opiskelin yhden lukukauden Kuala Lumpurissa Taylor’s Universityssä. Sen jälkeen se onkin sitten ollut menoa ja olen ihan totaalisesti menettänyt sydämeni Aasialle.

Muistan edelleen niin hyvin, kun saavuttiin Kuala Lumpuriin ja ensimmäiset yöt vietettiin Chinatownissa ennen kuin saatiin hommattua meille kämppä. Chinatown kuhisi ihmisiä, feikkitavaraa toisensa perään, vilkkuvia valoja joka puolelle, niitä muovisia kissoja jotka heiluttaa kättä oli joka nurkalla, hyvin kyseenalaisen näköisiä ruokakojuja, miljoonaa eri kansalaisuutta, järjetön liikenne ja kaikkea sitä kaaottisuutta mitä isolla kaupungilla on tarjota.

Voin sanoa, että olin ihan suu auki ja sanaton ensimmäiset pari päivää.

Lue täältä lisää Kuala Lumpurista.

3. Bagan, Myanmar

Lähdettiin hotellilta aamuyöstä neljän pintaan ajamaan sähköskootterilla kohti Baganin temppeleitä, meillä oli yksi tietty temppeli mielessä, jonka katolle halusimme kiivetä ihastelemaan auringonnousua. Halusimme ehdottomasti sellaiselle temppelille, joka ei olisi miljoonan turistin täyttämä.

Pienen etsinnän jälkeen löydettiin pimeydestä meidän temppeli ja kiivettiin katolle. Meidän lisäksi ihmisiä oli vain kourallinen täällä. Odotus oli piinavaa, miksei se aurinko voi jo nousta?

Sitten se alkoi. Yön pimeys alkoi pikku hiljaa kääntymään uuteen aamuun ja taivas oli jotain käsittämättömän kaunista. Temppeleitä ja stupia oli kymmenittäin näköpiirissä – ellei jopa satoja. Näky oli nyt jo todella kaunis, mutta lisätään tähän päälle vielä parisenkymmentä kuumailmapalloa, jotka nousivat ilmaan auringonnousun aikaan.

Eikä siinä vielä kaikki, kirsikkana kakun päällä vieressä oli paras matkakaveri ja olin niin onnellinen, että juuri Jussi oli siinä mun vieressä ja piti musta kiinni. Ei tarvittu mitään sanoja, ollaan vain nyt ja tässä.

Lue täältä lisää Baganista täältä + täältä  löydät parhaimmat temppelit auringonlaskuihin ja -nousuihin. 

4. Durmitorin kansallispuisto, Montenegro

Durmitorin kansallispuisto ja sen huikea luonto sai mut miljoona kertaa sanattomaksi. En oikeasti voinut käsittää aina, miten minä oon päätynyt noin upeisiin maisemiin. Durmitorin kansallispuisto on 450-2522 metrin korkeudessa ja sen 48 huippua yltää yli 2 000 metriin.

Yhden huipun päällä seistessä katselin maisemia, jotka oli kerrassaan vakuuttavat. Edessäni näkyi Tara-kanjoni, joka on maailman toiseksi syvin kanjoni Grand Canyonin jälkeen ja Tara-joki, joka oli uskomattoman turkoosin värinen. Tähän vielä päälle Dinaariset Alpit, jotka olivat myös näköpiirissäni. Tunsin oloni maailman kuningattareksi tuolta omalta huipultani.

Lue lisää Durmitorin kansallispuistosta täältä. 

5. Kolin kansallispuisto

Pitäähän tähän listaan nyt laittaa kotimaan valttikortti eli Kolin kansallispuisto Pohjois-Karjalasta. Olen erittäin vaikuttunut joka kerta, kun käyn täällä – niitä kertoja on kuitenkin yleensä useampi vuoteen. Erityisen vaikuttunut olen aina siellä Ukko-Kolin huipulla, josta avautuu upea Pielinen.

Yksi kerta on kuitenkin ehkä ylitse muiden täällä, sillä kerran olin Kolin huipuilla lumikenkäretkellä ja siellä mentiin paksuilla hangilla eteenpäin. Sitten pysähdyttiin meidän luokan ja oppaamme kanssa istumaan hetkeksi alas hankien päälle. Yhtäkkiä meidän opas otti esiin kanteleen ja alkoi laulamaan jotain kansallislaulua tai muuta vastaavaa, en nyt kuollaksenikaan muista mikä se kappale oli. Siinä se kantele sitten soi ja nainen lauloi. Ukko-Kolin huipulla.

Aluksi tilanne oli jotenkin huvittava musta, ihan kuin olisin jossain elokuvassa. Olo oli epätodellinen. Sitten vähän rentouduin ja päästin irti aluksi epämiellyttävästä tunteesta – aloin oikeasti nauttimaan tästä hetkestä. Tästä hetkestä taitaa olla aikalailla seitsemän vuotta ja edelleen se tuntuu jotenkin erityiseltä hetkeltä. Pakko sanoa, että oppaamme onnistui hyvin hiljentämään minut kanteleensa, laulunsa ja Suomen upeimman maiseman kanssa.

Lue lisää Kolin kansallispuistosta täältä. 

Millaisia hetkiä sulla on maailmalta, jolloin oot ollut aivan sanaton?

Veera


AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA -matkablogia voit seurata Facebookin, Instagramin (@veerapirita), TwitterinBloglovinin, Blogipolun, Blogjunglen tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply traveldreamer17 15.1.2018 at 14:30

    Hienoja hetkiä varmaan kaikki nuo kokemasi. Matkustamisen suola on juurikin ne unohtumattomat kokemukset. Olen itse sellainen, että matkustamisesta saa oikeasti isoja tunne-elämyksiä, mutta mieheni taas ei samalla tavalla, vaikka hänestäkin on ihan kiva nähdä maailmaa. Omissa Top3 kokemuksia on vaikea nimetä, mutta kymmen joukossa ovat ainakin nämä kolme: 1) Ensimmäinen snorklaus Malediiveilla ihan riutan reunalla ja se mieletön kalapaljous 2) kävely Tansanialaisen savimajakylän läpi 3) häät Kuala Lumpurissa (vaihto-oppilasvuoden kaveri meni naimisiin KL:ssä ja pääsin osallistumaan kaksipäiväisiin malesiankiinalaisiin häihin).

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 27.1.2018 at 12:00

      Siis apua, anteeksi näin myöhäinen vastaus! Tämä kommentti on mennyt aivan ohi. Aivan totta, matkustamisen suola on juuri tuo mitä mainitsit. 🙂 Upeita kokemuksia sulla listattuna, Malediiveilla snorklaus on varmaan jotain aivan käsittämätön siistiä! Voin vain kuvitella miten värikästä siellä on ollut ja miten paljon on saanut kummastella merenalaista elämää!

    Leave a Reply