Joulukuun kuulumiset

Viime kuussa kerroin teille täällä mitä arkeeni kuuluu ylipäätään. Porukka innostui asiasta ja sain kiitosta siitä, että raotan vähän myös minun arkea – ihan sitä normaalia, ilman matkailua. Siitähän se arki enimmäkseen koostuu vaikka matkailu onkin läsnä joka päivä. Ajattelinkin, että voisin noin kerran kuukaudessa kertoa täällä teille, mitä mulle ja mun arkeen kuuluu.

Päällimmäisenä joulukuulta tulee mieleen sosiaalisuus ja juhlat. Varoitan etukäteen, täällä on monta asiaa mielessä joulukuun kuulumisiin. 😀

On ollut niin monta aihetta juhlaan sekä niitä on myös kivasti vielä luvassa loppuvuodelle. Normaalisti oon enemmän sopivasti kotihiiri (en nyt ihan villasukkiin ja kylpytakkiin kääriytynyt päivittäin, mutta sanotaanko että on ne ihan kivat silloin tällöin) enkä varsinkaan näe suuremmalla porukalla välttämättä ihmisiä moniin viikkoihin, saati sitten kuukausiin. Okei, kuukausiin oli vähän liioteltua.

Meillä oli tällä viikolla ystävien kanssa Suomi100-pikkujoulut, jossa yhdistettiin kaksi kärpästä: itsenäisen Suomen 100-vuotisuus sekä pikkujoulut, jotka oon hyvin usein perinteisesti pitänyt itsenäisyyspäivää edeltävänä päivänä. Juhlat kyllä piristi mua jotenkin kummasti, sillä oon ollut vähän allapäin viimeiset pari viikkoa. Ihan vain sen takia, että on ollut erityisen ikävä omia lapsuudenystäviä, niitä kaikista läheisimpiä. Vaikkei he kilometrien tai muiden syiden takia päässeet mukaan, niin iso joukko Helsinki-ystävien seuraa kuitenkin sai hyvin asian unohtumaan hetkeksi.

Tästä tuli muuten mieleen, kuulin tässä lähiaikoina parhaimman ilouutisen miesmuistiin: yksi mulle todella, todella, todella rakas ihminen muuttaa Helsinkiin. Olin niin onnellinen kun kuulin tämän uutisen ja saatoin siinä sitten tirauttaa muutamat onnen kyyneleet julkisilla paikoilla kesken dinnerin. Kyllä, olen itkupilli.

 

Minä lähden Pohjois-Karjalaan, vaihdan farkut verkkarihousuun

Onneksi saan nauttia ystävistä ja perheestä oikein kunnolla tässä kuussa, sillä lähden jouluksi Joensuuhun jopa viikon verran. Kaiken lisäksi meillä on joulun alla ystävien kesken pikkujoulut, huhhuh – kolmannet pikkujoulut tälle kuulle. Mun uusi työpaikka on ihanan joustava vapaiden suhteen eikä koskaan ennen ole tullut kuulonkaan näiden neljän vuoden aikana, että pääsisin jouluna viikoksi Joensuuhun.

Oon niin henkeen ja vereen jouluhöperö. Rakastan joulua. Etenkin sen jälkeen, kun olen muuttanut pois Pohjois-Karjalasta. Sillä se on aikaa, kun varmasti näen oikeasti kaikki läheiseni: ystävät ja perheen. Joulussa on jotenkin niin oma seesteinen ja rauhallinen tunnelma, jolloin mun tekisi mieli vain halailla kaikkia ja olla omassa joulukuplassani.

Okei, on se jouluruokakin ihan kiva juttu joulussa. Myönnän. Mua aina huvittaa jouluruuissa asiat mitä odotan eniten: herneet ja lanttulaatikko. Kyllä, oon oikea kulinaristien kulinaristi. 😀 Mitkä on teidän lemppareita joulupöydästä?

 

 

Viime joulu ei tuntunut niin joululta, koska oltiin tuolloin Myanmarissa. Tänä vuonna sitten pääsen kunnolla joulun makuun ja toivottavasti hyvin lumisiin maisemiin. Ainoa harmituksen paikka tänä jouluna on se, että me ollaan Jussin kanssa eri kaupungeissa ensimmäistä kertaa. Mie oon perheeni luona Joensuussa ja Jussi on perheensä kanssa täällä Helsingissä. Onneksi kuitenkin Jussi tulee sitten perässä joulupäivänä Joensuuhun.

 

Päivät ja vuodet vilisee nenän edessä

Tiiättekö mitä tajusin muuten tällä viikolla – 15.12. eli ensi viikolla tulee NELJÄ vuotta siitä, kun muutettiin ystävien kanssa Helsinkiin! Aivan uskomatonta, mitä kaikkea on mahtunut tähän neljään vuoteen. Millaiseksi olen muuttunut (hyvässä mielessä siis), millaisia ihmisiä olen tavannut – erityismaininta rakkaalle avopuolisolle, jollaisesta en osannut haaveillakaan aiemmin, millaisia asioita olen uskaltanut tehdä, miten silmäni on auenneet monista eri asioista ja mikä tärkeintä: miten onnelliseksi olen tullut.

 

 

 

Jos lähdetään vielä tälle virstanpylväs linjalle, niin arvatkaas mitä? Mulla on juuri tänään sata (100) päivää ilman terveyttäni pilaavaa pahuutta eli tupakkaa! En olisi ikinä uskonut, että koen tämän päivän ja tahdonvoima on kova jatkaa tästä eteenpäin.

Olisin voinut kuvitella, että kolmetoista vuotta (kyllä, valitettavasti) polttaneena tämä ei olisi ollut näin helppoa. Vähensin rajusti jo keväästä alkaen ja poltin vain erittäin harvoin, mutta nyt tämä totaalikieltäytyminen kestänyt 100 päivää. Onnea minä. Aion niin juhlistaa tätä huomenna Tallinnassa ja ostan palkinnoksi jotain todella siistiä itselleni.

Jos joku teistä kamppailee saman aiheen kanssa, niin täältä saat varmasti tsemppausta parempaan elämänmuutokseen. Yhdessä ollaan vahvempia. Be strong sisters!

 

Sosiaalisuuden huippu

Tämän kuukauden sosiaalisuuden huippu tapahtui kyllä eilen: osallistuin Rantapallon ja Pallontallaajien pikkujouluihin, joka järkättiin Eckerö Linen m/s Finlandialla. Ennen tätä en ollut osallistunut mihinkään blogitapahtumaan ja olin asiasta samaan aikaan kauhuissani, mutta silti enemmän innoissani.

Pieni pala musta inhoaa ja jännittää uusia sosiaalisia kohtaamisia. Mun turha jännitys murtui nanosekunissa, kun tavattiin Länsiterminaalissa (olin muuten aivan unohtanut aikaisemmin tänä vuonna valmistuneen terminaali kakkosen, pikkasenko oli siistimpi kuin vanha terminaali), sillä kaikki oli juuri niin ihania ja sydämellisiä tyyppejä kuin heidän blogeistaankin on välittynyt ruudun tälle puolen.

Ihana oli tavata samanlaisia reissusieluja, joiden kanssa pystyi jakamaan matkakokemuksia sekä keskustelemaan ylipäätään matkabloggaamisesta. Ei tässä mun ympärillä ihan liikaa ole ollut sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voi jutella ajatuksista bloggaamiseen liittyen. Tai sellaisia, jotka jaksaa keskustella matkustamisesta tuntitolkulla.

Kiitos, oli todella ihanaa tavata teitä vihdoin. <3

 

 

Ihanaa joulukuuta teille tyypit! Musta olis myös ihana kuulla teidän kuulumisia, joten kommentoikaa niitä ihmeessä tähän alle. <3

 

Veera


AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA -matkablogia voit seurata Facebookin, Instagramin (@veerapirita), Bloglovinin, Blogipolun, Blogjunglen tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Annelie 9.12.2017 at 16:27

    Mä tykkään sun blogista.
    Rehellistä ja avointa tekstiä ja hyvin kirjoitettua.
    Jatka, kiitos!
    Peeässänä: mä poltin 40 vuotta melkein tauotta … nyt ensin totaalistoppi, sen jälkeen joskus yksi iltatupakka. Meitä on moneen lähtöön, mä en voi elää tilanteessa että joutuisin olemaan polttamatta röökin puuttumisen takia. Ihan sekopäistä mut näin menee mun kohdalla. En aio enää orjaksi, vaan olen vapaaehtoinen aina joskus jos huvittaa. Tupakka-aski kestää noin 3 kk.

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 9.12.2017 at 16:48

      Voi Annelie – kiitos! <3 Lämmitti oikeasti kuulla sun sanat. Toi on todella hyvä kyllä, yksi iltatupakka / yksi aski kolmeen kuukauteen on varmasti sulle ja sun terveydelle parempi vaihtoehto kuin paluu aikaisempaan. Vähennys on jo iso juttu! 🙂 Mulla on kanssa vähän sama juttu, mulla on kaapissa vajaa tupakkiaski ihan vain sen takia ettei se puutu. Tiedän, että jos tietäisin ettei sitä ole ja ei ole mahdollista polttaa, niin himoitsisin varmaan enemmän. Nyt kaikki on hyvin, kun se on siellä kaapissa ja tiedän sen olemassaolon.

  • Reply Suunnaton 9.12.2017 at 21:10

    Oli kivaa nähdä eilen! Siitä se lähtee, ja kohta huomaat ravaavasi kaikissa mahdollisissa blogitapahtumissa 🙂
    Suuret onnittelut satapäiväisestä!

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 10.12.2017 at 08:10

      Joo niin oli, ihana oli päästä näkemään kasvotusten kaikkia. Haha, tästäkö tää nyt sitten lähtee – kohta mua ei näy kotona ollenkaan. :’D Ja kiitos, onnittelut tuntuu kivalle!

    Leave a Reply