Suomen suurin matkablogiyhteisö

17x totuus kuvan takaa matkoilta

Bongasin viime viikolla Tickle Your Fancy-blogista hauskan postauksen, jossa Sara kertoi totuuksia kuvien takaa. Tää oli ihan mahtava idea ja jaettiin itseasiassa sama totuus samaisesta paikasta. Otin vähän vapauksia muokata ideaa ja ajattelin jakaa teille totuuksia kuvien takaa vain matkoiltani.

 

1. Eksoottisia lattiakuvia

 

Mulla on kauhea pakkomielle kuvata jalkojani (älä kysy miksi) ja tässäkin kuvassa bongasin burgeripaikasta ihanan lattian. Voisi kuvitella lattiaa katsomalla, että olisin jossain vähän eksoottisemmassa paikassa kuin jonottamassa omaa rasvaista ja herkullista hampurilaistani.

 

2. Koh Kood on ihana paratiisisaari palmuineen ja valkoisine hiekkarantoineen

 

Oikeasti mua v*tutti kuin pientä oravaa tämän kuvanotto hetkellä Koh Koodilla, sillä meidän skootterista loppui bensa keskellä ei mitään pienellä hiekkaisella polulla rannan lähettyvillä. Olin aikaisemmin sanonut Jussille, että kannattaisko käyä tankkaa kun ollaan ajettu niin paljon. Noh, Jussi oli sitä mieltä että hyvin pääsee eteenpäin vielä ja mitä. Täällä sitten bensa loppui ja ei tietoakaan, että lähimailla olisi ollut bensaa. Jussi työnsi hikisenä helteessä skootteria ja mä otin kuvan näistä palmuista. Onneksi bongattiin paikallinen kioskinpitäjä, joka lähti hakemaan meille kauempaa bensaa.

 

3. Maailman herkkullisin brunssi. Ennen tätä brunssia olin kuitenkin itkenyt ja mieli oli surullinen

 

Vaikka brunssi oli herkullinen ja olin Tukholman reissulta odottanut eniten tätä brunssia kuin kuuta nousevaa – aamu ei kuitenkaan mennyt niinkuin Stömsössä. Kävellessä juna-asemalle itkin kadulla, sillä olin surullinen ja yritin parhaani mukaan korjailla meikkejäni, etten näyttäisi ihan itkupilliltä täällä.

 

4. Vähän sumuista – ei haittaa!

 

Eipä. Oltiin nimittäin vuokrattu Vietnamissa Huesta Da Nangiin moottoripyörä nimenomaan tämän sijainnin takia. Matkan varrella on siis  Hải Vân Pass niminen osuus, joka siis on sellainen kuuluisa vuoristotie Vietnamissa. Tässä missä seison kuvassa, on vuoren korkein kohta ja maisemat ovat henkeäsalpaavat. No, eipä näkyvyyttä ollut kuin kaksi metriä ja en löytänyt yhdessä vaiheessa takaisin Jussin luokse heti, sillä sumu oli vienyt näkyvyyden totaalisesti.

 

5. Katuruoka on parasta

 

Kyllä, yleensä. Tätä annosta katsoessa mulle tulee kauheat vatsanväänteet jo pelkästä ajatuksesta. Ajettiin Huessa pyörillä erittäin syrjäiseen paikkaan paikallisten asuinalueelle, jossa Jussi oli jo aikaisemmin käynyt. Paikka oli todella hurmaava ja autenttinen, mutta sain erittäin karmivan vatsataudin tuosta pirulaisesta. Never again.

Ps. Mulla on vaatetta ihan päällä, kuva jotenkin hämää mun vaatteet hyvin minimalistisiksi.

 

6. Kotorin maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniit

Kattokaa nyt näitä maisemia! Ei ihmekään, että Kotor on suosittu matkakohde.

 

Kuin myös Saralla, meillekin iski pissahätä täällä tämän kuvan jälkeen. Mä annoin vahtivuorossani äänimerkkejä Jussille, että ihmisiä alkaa lähestymään ja kannattaa lopettaa pissaaminen välittömästi. 😀

 

7. Moottoripyörä on moottoripyörä, skootteri on lälläripyörä

 

Vaikka kyydissä oli miellyttävä istua verrattuna skootteriin, vauhti oli oikeasti pelottavaa. Mä jouduin lähes koko matkan sanomaan Jussille, että hiljentää vauhtia. Mun mielestä mentiin hurjan kovaa ja tuntui, että posket lepatti vauhdissa ja mennää vähintään sata lasissa – todellisuudessa mentiin vain noin 60-70 km/h nopeudella. Pelottavaa se silti oli, ei saisi miusta mitään prätkätypyä.

 

8. Herkullinen jäätelökuva

 

Dubrovnikissa ostettiin ylihintaiset gelatot muurien sisäpuolella ja kipitin vauhdilla tyhjälle kadulle (joka muuten ei ole helppoa kesäkaudella Dubrovnikissa) – katu oli todellisuudessa jonkun ravintolan takatila ja siellä haisi virtsa erittäin voimakkaasti. Nam! Sitten vielä jumahdin syömään jäätelöäni tuohon sillä se alkoi sulaa pahasti, niin Jussi totesi ettei kai me oikeasti tähän virtsan hajuun olla jäämässä syömään näitä.

 

9. Prahan parhaimmat hampurilaiset

 

Kuultiin huhua, että Dishissä on Prahan (täältä lisää meidän Prahan ruokamatkasta) parhaimmat hampurilaiset. Ensimmäisen kerran kun yritettiin sisään ei meillä ollut toivoakaan mahtua sinne. Näimpä tein ensimmäisen pöytävarauksen ulkomailla ikinä toiselle päivälle. Burgeri sinällään joo oli ihan hyvä ei sillä, mutta valitsin väärin. Kuolasin koko ruokailun ajan Jussin hampurilaista, sillä se otti sen mitä olin harkinnut toisena vaihtoehtona ja se oli paaaaljon parempi omaan makuuni. Mitä opimme tästä, ota sama annos niin ei tule annoskateutta.

 

10. Ihan pikainen räpsäys kameralla

 

Joo ei, ensinnäkin odotin pienen hetken tässä puun juurella Dubrovnikissa että ohikulkijat kipittää äkkiä muualle. Jussi joutui ottaa miljoona kuvaa, ennen kuin sain mieleisen kuvakulman ja lisäksi itseni onnistumaan edes jollain tapaa kuvassa. Eikä asiaa auttanut yhtään se, että 20 metrin päässä oli ravintolan terassi, jossa oli oluella (yllätys, yllätys) suomalainen miesporukka.

 

11. Raikastava kookos biitsillä

 

Jussilla kyllä, sillä itse en pidä yhtään lämpimän kookoksen mausta. Mutta kauniita kuvia siitä saa!

 

12. Angkor Wat on Kambodzan tunnetuin nähtävyys ja voisiko sano, että koko Kaakkois-Aasian helmi

 

Joo kyllä upea paikka, MUTTA vuosisadan pahimmassa krapulassa aivan järkyttävän hirveä kokemus samaan aikaan. En oikeasti valehtele yhtään, jos sanon että alkoholi ei ole koskaan saanut mun oloa niin hirveäksi. Olin ollut niin onnellinen aikaisempana päivänä, kun sain tingittyä ihanan päiväpeiton tosi hyvään hintaan ja lähdettiin juhlistamaan sitä tyttöjen kanssa rommisanko(i)lla. Vähän lipsahti ja aamun pikkutunneilla olin tanssinut yksin päiväpeittoni kanssa baarin tanssilattialla. Voitte kuvitella mikä näky olen ollut.

Tunsin oloni sissiksi tuon päivän jälkeen, kun romahdin kuppaisen hostellinihuoneeni sänkyyn. Oltiin siis varattu ja maksettu etukäteen meille kuljettaja Angkor Watin temppeleille, joten eihän voinut jättää väliin sillä oltiin seuraavana päivänä jatkamassa matkaa. Pakko päästä joskus uudestaan täysissä voimissa tänne.

Mainitsinko jo, että olen nukkunut maailman parhaimmat päiväunet myös Angkor Watin isolla temppelialueella?

 

13. Sheikki ja sheikin vaimo

Dubai

 

 Dubaissa käytiin vähän markkinoilla ja mehän jouduttiin sitten myyjien uhriksi. Hetkeksi käänsin katseeni ja huomasin, kun myyjät kääri Jussia ja Hannesta tuollaisiin huiveihin. Sekunti siitä niin huomasin, että tyttöystävät oli koristeltu myös. Siinä ei voinut oikeasti kamppailla vastaan, myyjät kirjaimellisesti hyökkäsi meidän kimppuun.

 

14. Itsepoimittuja simpukoita Halong Baylla

Tadaa – herkulliset syylliset mun mahatautiin!

 

Poimittiin itse Halong Baylla simpukoita, jotka meidän oman laivan kokki valmisti meille. Nuo oli törkeän hyviä, muistan vieläkin sen ihanan chilin ja valkosipulin poltteen suussani. Valitettavasti mulle sattui vissiin vähän mätä simpukka, sillä olin seuraavat neljä päivää aivan jäätävässä mahataudissa. Samaisessa mahataudissa matkustin Hanoihin ja hajoilin Hanoin kaduilla, kun selvisi ettei meidän hotellivarausta voitu toteuttamaan – hotelli oli täysi. Oli aivan hirveää etsiä rinkka selässä vatsataudissa ja kuumehöyryissä uusi hotelli.

Tämän lisäksi oli myös ihanaa matkustaa vatsataudissa Hanoista Laosin puolelle Vientianeen – suosittelen, on muuten hyvä ja fiksu päätös.

 

15. Auringonnousu ja maailman paras matkumppani

Baganin auringonnousu

 

Okei, tää on ehkä elämäni romanttisimpia hetkiä – sen myönnän. Oltiin Baganissa suunnattu aamuyöstä temppelin katolle ihastelemaan auringonnousua ja noin kahdenkymmenen kuumailmapallon lentoa. Uuden päivän syntymistä oli ihanaa seurata sekä vierellä oli rakkain ihminen.

Pakkohan tämä hetki oli ikuistaa loppujen lopuksi ja aseteltiin kamera temppelin reunalle ja avasin puhelimen Olympus-sovelluksen, jolla voi ottaa etänä kuvia kameraan. Ta daa ja elämäni romanttisin hetki on tallentunut!

 

16. Jee kiva ryhmäkuva muistoksi

 

Ryhmäkuvat reissuporukan kanssa on kivoja muistoja, varmasti. Tosin juuri ennen tätä meille oltiin pakkomyyty kaiken maailman käsitöitä, koruja ja vastaavia. Oltiin kolmen päivän trekkausretkellä Pohjois-Vietnamissa ja meidän oppaan mukaan ensimmäisenä päivänä lähti mukaan kokonainen armeija paikallisia – he oli todella kivoja koko matkan ja höpötteli niitä näitä. Ihmeteltiin monta kertaa, että minkähän takia ne on tullut meidän mukaan. Selvisi noin kilometri ennen meidän ensimmäisen yön etappia, että he ovat vain myymässä kaikkea mahdollista meille.

Osa meistä löysi heti jotain kivaa ostettavaa, mutta esimerkiksi minä ja Sussu ei meinattu oikein löytää mitään mitä oltaisiin haluttu. Kaiken lisäksi en oikein halunnut kantaa mitään ylimääräistä seuraavia kahta päivää selässäni. Väen väkisin, tunkemalla tunkien naiset ”pakotti” meidätkin ostamaan jotain, sillä ei varmaan ennen sitä oltaisi päästy eroon tästä tilanteesta eikä oltaisi päästy jatkamaan matkaa ruuan ja petien äärelle. Huomaan kuvassa, miten meidän olemuksesta paistaa ketutus.

Ei sillä, tuen mielelläni paikallisia, mutta jos en meinaa löytää mitään itselleni mieluista niin miksi ostaisin jotain turhaa. Nykyisin naisilta ostama pikkupussukka toimii mulla repussa tamponipussukkana. Too much information?

 

17. Aasialaista ruokaa syömäpuikkojen kanssa – I can(’t) do it!

 

Toinen päivä Vietnamissa ja rupesin opettelemaan puikoilla syömistä – tuloksetta. En tänä päivänäkään oikein hallitse tuota ja aina meidän vietnamilaiset ystävät nauroi mulle, kun mun sormet ei vaan tottele eikä ymmärrä miten hemmetissä niillä syödään. 😀 Oivoi, kaikki illanistujaiset oli tuskaa ruokailun osalta.

 

Osallistukaa tekin tähän ja paljastakaa omat totuudet kuvien takaa!

 

Veera


Psssst! AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA-blogiani voit seurata FacebookinInstagramin (@veerapirita)Bloglovinin Blogipolun  tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3 

 

Previous Post Next Post

28 Comments

  • Reply Noname 21.10.2017 at 11:32

    Tää oli hyvä! Kiitos! Ei tartte aina olla ihanaa ja mahtavaa ja maailmanparasta.
    Tuosta Angkor Watista ja sun krapulasta tuli mieleeni kun nuorempana tyttönä vietin pari viikkoa Loutrakissa (80km Ateenasta) ja oltiin ilmoittauduttu Akropoliin reissulle seuraavana päivänä. Ilta venyikin jossain discossa jonnekin 3:een, lähtö oli aamulla abt klo 7, bussilla Ateenaan. Sitä ennen kävi vielä niin, että toinen piilolinssini halkesi sitä putsatessani enkä ollut jostain syystä ottanut varalinssejä mukaani ollenkaan. Akropoliin näin sitten vain tavallaan toisella silmällä ja tässä reissussa tärkeintä olikin se, että löysin Ateenasta optikon, joka suostui pikapikapikatoimituksena hommaamaan parin tunnin sisällä uuden linssin. Maksoi. Joo.
    Laserleikkautin likinäköisyyteni parikyt vuotta sitten, joten vastaavaa ei voi tapahtua enää.
    Reissuun sisältyi ruoka jossain ateenalaisessa ravintolassa ja arvaat varmaankin kuinka kävi. Just sitä ennen bussi oli vielä kiertänyt teurastamoalueen (nähtävyys tuolloin, siis 80-luvun lopulla) ja vieläkin muistan ne ruhot roikkumassa sieltä ylhäältä …

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 21.10.2017 at 12:06

      Heh kiitos! 🙂 Voiei, onpas sattunut ikävästi sullekin. Tosta munkin Angkorin reissusta on kohta jo 7 vuotta huhhuh miten aika menee. Onneks sait uuden piilolinssin vaikka hintaa tulikin. :’D Mitä opimme tästä – ei alkoholia aikasempana iltana jos on sovittu aamuksi jotain!

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 21.10.2017 at 21:12

    Tällaisia postauksia on aina hauska lukea! Tuli noista syömäpuikoista mieleen kun olin Singaporessa ja syömässä Hawker centerissä. Tilasin jonkun annoksen kojusta, jossa ei tietenkään ollut tarjolla kuin syömäpuikkoja. Menin syömään ruokaani samaan pöytään paikallisten tyttöjen kanssa, joille sitten valittelin, kuinka hankalaa puikoilla syöminen on (koska ne tuntui katsovan vähän säälien mun räpellystä…) niin yksi niistä haki mulle haarukan 😀

    Tuo pakkomyynti on kyllä ärsyttävää. Tykkään myös ostaa jotain pientä kivaa tuomisiksi, mutta vain, jos oikeasti jotain haluan tai tarvitsen. Mutta tulipahan sullakin pussukka käyttöön ;D

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 21.10.2017 at 21:40

      Samaa mieltä Noora, oon tirskunu pariin postauksiin jo – tee siekin tällainen!

      Haha, olipas kohtelias paikallinen – ei varmaan enää kestänyt varmaan katsoa sun väkertämistä niille puikoilla. 😀 Se on kyllä yllättävän hankalaa, etenkään en ymmärrä miten ne saa tarrattua vaikkapa yksittäiseen riisinjyvään. Suht helppoa sieltä lautaselta on saalistaa jotain isoa, mutta nuo pienet on oma juttunsa.

      Pussukka on hyvin aktiivisessa käytössä – vaikka kuinka pakkomyyty onkin. 😉

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta 21.10.2017 at 21:21

    Hahaha niin hyvä postaus! Eniten en kestä tota päiväpeiton kanssa tanssimista yön tunneilla… Hahahah :”DD

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 21.10.2017 at 21:36

      Hhaha, jep älä – mä repeilen hyvin usein tälle tapahtuneelle. Voin vain kuvitella miten viehkeä näky olen ollut tuolloin päiväpeiton ja rommisankoni kanssa tanssilattialla, jossa olin aivan yksin.

      Meinasin liittää tähän postaukseen mun kuvallisen pääsylipun Angkor Wateille, jossa oon tunnin yöunien jälkeen. Ajattelin että se olisi jo liikaa. :’D

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas 22.10.2017 at 17:15

    Olipa kivoja juttuja….hih vaikka ei varmaan sinulle juuri sillä hetkellä kun vatsatauti jyllää. Muutaman heti omilta reissuilta muistan mutta en tiedä onko kuvaa. Krapulassa pahin on ollut juttj kun oltiin venäjällö. Päätettiin että nyt on meidän naisten vuoro tyhjentää vodkapullo. Ei olisi kannattanut. Leninin ja muiden päämiesten kunniaksi snapseja nautittiin. Aamulla hotellin aamiaisella tarjolla puuroa ja läskisoosia. No onneksi myös tjoremehua sen join ja menin takas nukkumaan. Hirvittävin kotiinpaluu alkoi sinä päivänä. Ihan tärisin huonovointisuudesta.

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 22.10.2017 at 18:19

      Voi kiitos Sari. 🙂 Joo vatsatauti on kyllä ilkeä reissun päällä, silloin vain haluaisi kääriytyä oman kodin omaan sänkyyn, mutta minkäs teet. Se on kyllä jännä, että nykyisin sairastun suhteellisen usein vatsatautiin reissun päällä. Ennen mulla oli todella rautainen vatsa ja pystyin syömään mitä vaan.

      Vodkapullo ja naisten vuoro kuullostaa petolliselta, tulee myötätunto huonovointisuus sun takia.

  • Reply Emma 23.10.2017 at 13:12

    Ihana juttu! Viimeistään kookoksen kohdalla nyökyttelin jo leuka rintaan kolahdellen – oon itsekin syyllistynyt ihaniin kookoskuviin vaikka oikeasti en tykkää kookoksen mausta oikeastaan ollenkaan juuti missään juomassa tai ruuassa 😀

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 23.10.2017 at 13:21

      Heh, kiitos Emma – hyvä että upposi ja pystyit samaistumaan. :’D Mä tykkään kookoksesta ruuissa ja esim smoothieissa pohjina, mutta lämmin kookosmehu on jotain nii ällöttävää.

  • Reply Ne Tammelat 23.10.2017 at 15:12

    Kommellukset tekevät reissuista parhaita, vaikka se ei aina sillä hetkellä siltä tunnukaan. Poislukien vatsataudit, jotka ovat kyllä kurjia kaikin puolin 🙁 Mukavaa huomata, etten ole ainoa, joka säätää kameran kanssa loputtomiin ja odottaa, että ihmiset katoavat kuvista pois 😀

  • Reply Terhi | VAGABONDA 24.10.2017 at 12:58

    Hauskoja tarinoita! Etenkin tuo päiväpeiton kanssa tanssiminen 😀

    Mekin yritettiin Prahassa pariin otteeseen Dishiin. Sisälle oltais kyllä mahduttu, mutta helteisenä elokuun iltapäivänä ei tullut mieleenkään syödä siellä kuumuudessa ja lihan käryssä. Ja terassi oli tietenkin tupaten täynnä.

    Ollaan huomenna menossa Kotoriin, mutta piru vie kun on vain yhden yön stoppi! Ollaan siirtymässä aika vauhdilla Kreikkaan, joten pysähdytään siellä vain yöksi… No, joskus toiste sitten paremmalla ajalla 🙂

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 25.10.2017 at 22:09

      Musta on niin ilo huomata, että sua ja muita lukijoita huvituttaa tuo päiväpeiton kanssa tanssiminen. 😀 Sitä se näin jälkeenpäin todellakin on. Mietin hetken, että kehtaako sitä edes tänne kirjoittaa jos annan jotenkin bilehileen kuvan itsestäni. Normaalistihan siis mummoilen 10 maissa jo sängyssä. 😀

      Aa kappas, tuota puolta en ajatellutkaan Dishistä. Se kyllä todellakin on niin pieni paikka, että kuumana kesäpäivänä varmaan koko paikka on yhtä rasvan käryä. Me oltiin keväällä, niin siellä oli oikein miellyttävä istua ja oltiin siellä perällä.

      Oo, toivottavasti Kotor oli ihana! 🙂

  • Reply Sofia 24.10.2017 at 23:02

    Kiitos kun valotit hauskoja totuuksia kuvien takana ? mä yritin kovasti miettiä mitä tämmöisiä ”stories behind the scenes” mulla olisi, mutta en keksinyt mitään mieleenpainuvaa. Ehkä lähinnä semmoisia, että joku hieno kuva on otettu oikeasti rupuisesta paikasta, mutta harkitulla kuvakulmalla ja rajauksella se on saatu naamioitua. Olisihan sekin toisaalta hauska näyttää muille ?

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 26.10.2017 at 14:25

      Kiva jos miellytti Sofia. 🙂 Näitä oli kyllä todella hauskaa kaivella ulkoiselta kovalevyltä ja olisin löytänyt vaikka miten monta lisää, mutta pakko oli johonkin vetää raja. Joo toi on kyllä niin perus, usein tulee löydettyä joku kiva kohta, mutta sen ympäristö saattaa olla vähemmän kuvauksellista. Onneksi on rajaukset ja kuvakulmat keksitty!

  • Reply Anu / Mielilandia 25.10.2017 at 18:37

    Tämä oli niin hauska, että nauroin lukiessani! Varmaan siksikin, että tilanteisiin on hyvin helppo samaistua: etenkin tuo ruuhkainen, pissanhajuinen katu, haha, voin niin kuvitella tilanteen. Ihan tervettä kyllä itse kullakin myöntää välissä, että ei mun elämä oikeasti aina ole ihan siltä, miltä Instagram-kuvissa näyttää. 😀 Täytyy käydä läpi omia kuvia ja katsoa, jos niistä irtoaisi jotain!

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 26.10.2017 at 14:26

      Vitsit miten kiva kuulla Anu! 🙂 Jep totta, näihin mun ”paljastuksiin” voi varmasti hyvinkin moni samaistua. Toivottavasti löydät kuvia ja tilanteita samantyyppiseen postaukseen, näitä olis tosi mielenkiintoista lukea muiltakin.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää 26.10.2017 at 02:00

    Hauska idea! Täytyypä miettiä josko omista kuvista löytyisi vastaavia ideoita. Huh huh noita vatsatauti -juttuja. Koskaan ei siis tiedä mitä kuvien takana todellisuudessa on.

  • Reply Merja / Merjan matkassa 26.10.2017 at 12:30

    Tämä oli hauska ja erilainen postaus, mutta samalla hyvä muistutus mitä kaikkea voikaan olla hienojen kuvien takana. Puikoilla syöminen ei tosiaan ole helppoa mutta sitkeästi olen tällä Singaporen reissulla yrittänyt. Mies luovutti heti ja hänelle etsitty haarukoita ruokakojuista 🙂

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 26.10.2017 at 14:31

      Jep totta, aina kaikki ei ole siltä miltä näyttää. Onneksi nää on terveen mittakaavoissa – oon kuullut aikamoisia tarinoita, ihan lähipiiristä, jossa tehdään vain tiettyjä juttuja pelkästään sen takia miltä ne näyttää kuvissa.
      Suomalaisella sisulla Merja vaan eteenpäin puikkojen kanssa, kyllä se alkaa jossain vaiheessa onnistumaan – ainakin joten kuten) ?

  • Reply Johanna / Fin Nomads 28.10.2017 at 04:57

    Tää oli tosi hauska lukea! 😀 aika hirveitä varsinkin noi vatsataudit ja krapula, eikös se bussimatka Vientianeen kestä tyyliin vuorokauden? Ja aika tympeää tuollainen pakkokaupittelu järjestetyllä tourilla kyllä, kun myyjiltä ei pääsee mitenkään karkuun. Mekin tehtiin vähän aikaa sitten samantyyppinen postaus https://www.finnomads.com/fi/2017/09/11-satunnaista-matkakuvaa-tarinoineen.html

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 28.10.2017 at 09:28

      Kiitti Johanna, toi teidän oli kyllä kanssa ihan mahtava! Parasta oli toi Japanin vessekeikka ja sandaaliostokset Vietnamissa.

      No siis luojan kiitos oltiin ostettu Hanoista Vientianeen lentomatka, mutta Vientianesta jatkettiin sitten matkaa bussilla muun muassa Luang Prapangiin, joka onneksi oli tosi helppo. Ei olis tullu mitään vatsataudissa niin pitkästä bussimatkasta ja etenkin kun ne bussien vessat yleensä ei toimi. Toista oli sitten lähteä Luang Prapangista yrittämään Myanmarin puolelle – elämäni hirvein ja tuskaisin kyyti varmaan, joka kesti ikuisuuden. :’D

  • Reply Emilia/Matkan varrella 28.10.2017 at 11:48

    Vitsi miten kiva postaus, samaistuin moneen kohtaan! Esim just toi että todellisuudessa paikka on aivan crowded, mutta saa sen näyttämään tyhjältä kun joko odottaa kauan sopivaa kuvaushetkeä tai menee pissanhajuiselle sivukadulle. Ihana lattia hampurilaispaikassa muuten! Eipä taida löytyä Suomesta vastaavia.. 😀

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 28.10.2017 at 16:51

      Hahh, meitä on yllättävän paljon jotka tekee näin. Eikö ookkin, en oo varma kuolasinko enemmän hampurilaiseni vai tuon lattian perään Splitissä. Toi lattia oli niiiin kaunis!

  • Reply Laura - Urbaani viidakkoseikkailijatar 29.10.2017 at 10:12

    Tämä aihe on nyt niin pinnalla ja hyvä niin. Myös näkökulmasta, joka Hesarin artikkelissakin oli, eli totuus ei aina näy kuvassa. Totuus on niin helposti vääristeltävissä, mutta kaunis kuva on silti kaunis kuva.

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 29.10.2017 at 15:18

      Olipas muuten hyvä artikkeli, kävin äsken lukemassa sen. Toi on niin totta, että totuus on helposti vääristeltävissä kuvissa jo pelkästään kuvakulmien ja rajaamisten myötä. Siihen päälle vielä kuvankäsittelyt. Totta, kaunis kuva on kaunis kuva – tärkeää on kuitenkin mun mielestä ettei muita ihmisiä johdeta täysin harhaan kuvan välityksellä tai ainakin siitä pitäisi olla jonkinlainen totuus sitten takana.

    Leave a Reply