Kaakkois-Aasian matkailu: hyvät ja huonot puolet

Jokainen joka blogiani lukee yhtään enempää, tietää että oon menettänyt sydämeni Kaakkois-Aasialle. Voisin tehdä vaikka jokaisen matkani sinne, niin ihana paikka se on. Erityisesti mun sydän sykkii Vietnamille ja Indonesialle. Oon kärsinyt järkyttävästä Bali/Gili-kuumeesta ja taistelen itseäni vastaan etten ostaisi seuraavia lentoja sinne.

Ollaan tehty Jussin kanssa tietoinen päätös, että Kaakkois-Aasia on pienimuotoisessa boikotissa hetken, sillä tuntuu että suurin osa molempien matkoista on painottunut juuri sinne. En kyllä tiedä, miten tää boikotti tulee onnistumaan – yritetään nyt kuitenkin, jospa sitä saisi nyt hyvän tekosyyn lähdettyä sinne Etelä-Amerikkaan vihdoinkin.

Kaakkois-Aasia pähkinänkuoressa on jaettu kahteen maantieteelliseen alueeseen, jotka on Indokiinan ja Malakan niemimaat käsittävä mannerosa (Kambodza, Malesia, Myanmar, Thaimaa, Laos ja Vietnam) sekä Malaijien saaristo (Filippiinit, Itä-Timor, Borneo, Indonesia, Brunei ja Singapore). Vuonna 2013 Kaakkois-Aasian väkiluku on ollut 690 miljoonaa ja en jotenkin jaksa uskoa, että alaspäin oltaisiin väkiluvussa.

Pääuskonto Kaakkois-Aasiassa on buddhalaisuus ja islam. Lisäksi myös kristinusko on erityisen suuri Filippiineillä ja vain Balilla (<3) on hindulaisuus pääuskontona.

 

 

KAAKKOIS-AASIAN MATKAILUN HYVÄT PUOLET

Jokaiselle jotakin. Kaakkois-Aasia on erityisesti tunnettu reppureissaajien paratiisina, mutta kyllähän sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotakin – vaativalle luksusmatkailijallekin.

Fullmoon partyja Koh Phanganilla rommisankon kanssa, all-inculsive pakettimatkoja Phuketissa, temppeleitä Kambodzan Angkor Wateilla, surffausta Balilla, suurkaupungin hälinää Bangkokissa, sademetsä seikkailuja Borneossa ja Hanoin herkullisia katukeittiöitä. Kaakkois-Aasiasta löytyy oikeasti jokaiselle jotakin. Lupaan sen.

 

 

Ihmisten ystävällisyys ja halu auttaa. Etenkin Thaimaassa, Vietnamissa ja Malesiassa oon itse kohdannut älyttömän ystävällisiä paikallisia, joille auttaminen on ollut silkkaa iloa. Harvoin tulee törmättyä surullisen näköiseen ihmiseen matkoilla Kaakkois-Aasiassa – se hyvä fiilis ja ystävällisyys tarttuu suhunkin.

Mulle pompsahtaa mieleen miljoona esimerkkiä ystävällisyydestä ja auttamisesta. Koh Koodilla Thaimaassa meillä loppui bensa skootterista keskellä ei mitään ja lähimmälle tankkauspaikalle oli matkaa – ihana ja ystävällinen kioskin nainen lähti hakemaan meille 1,5 litran pulloon bensaa ensihätään eikä hänelle tullut kysymykseenkään ottaa vaivanpalkkaa tästä.

Unohdin Iphoneni Malesiassa intialaisen taksikuskin (joilla muuten on erittäin huono ja epäluotettava maine Malesiassa) takapenkillä ja hän toi sen miulle takaisin, kun soitin puhelimeeni myöhemmin. Annoin hänelle setelin kiitoksena ja hän oli maailman onnellisin – kuulemma päivän palkka ja vähän enemmänki oli ansaittu sillä, joten hän meni kadun varteen pelaamaan shakkia muiden paikallisten kanssa loppupäiväksi.

Mui Nessa ystäväni kanssa ihmeteltiin skootterilla ajaessa, että jotain kummallista tapahtuu. No, paikallinen vietnamilainen poika vinkkasi meille liikennevaloissa, että meillä oli rengas puhki. 😀 Kaveri hyppäsi miehen kyytiin lennosta ja mä lähden seuraamaan heitä. Poika vei meidät paikalliseen skootterikorjaamoon ja hoiti meille renkaan paikkaamisen. Muistan, miten hän melkein loukkaantui kun yritettiin antaa korvausta edes korjaamisesta aiheutuneista kuluista.

Teetätin unelmieni kengät Hoi Anissa ja unohdin ne sitten Halong Baylle meidän laivaan. Mä kirjaimellisesti itkin pitkään mun kenkien perään, sillä luulin etten ikinä tule näkemään niitä enää, sillä poistuttiin Laosin puolelle oikeastaan suoraan Halong Baylta. Sain kuitenkin kikkailtua kengät Halong Bayn laivasta Jussin yliopiston opettajalle Keski-Vietnamiin Hueen, joka laittoi ne viime tammikuussa yhden tytön mukaan, joka tuli Helsinkiin vaihtoon.

Tässä oli vain murto-osa mun esimerkeistä. Eli kyllä ne ihmiset vaan välittää tuolla Kaakkois-Aasiassa. Tuleeks sulla mieleen jotain, jolloin joku paikallinen on auttanut sua tai ollut erityisen ystävällinen?

 

 

Upeita rantoja. Mä oon rantalomailija henkeen ja vereen – en tosin jaksa pelkkää rannalla pötköttämistä viikko tolkulla, pitää lomalla muutakin tapahtua. Kaakkois-Aasia tarjoaa ihan hullun hienoja puitteita rantalomailuun – omat suosikkini on ehdottomasti Ngapali Beach Myanmarissa, Gili Air ja Gili Meno Indonesiassa, Koh Kood Thaimaassa sekä Perhentianin ja Tiomanin saaret Malesiassa.

Filippiinit mulla on täysin kokematta ja oon kuullut niin paljon upeita matkatarinoita sieltä, että laulan varmaan hallelujaata kun pääsen Filippiinien unelmabiitseille!

 

Koh Kood on Thaimaasta ylivoimaisesti oma suosikkini!

 

Kulttuurit kohtaa. Kaakkois-Aasian kulttuurit on uskomattoman mielenkiintoisia ja niitä on todella siistiä päästä seuraamaan – sekä oppimaan. Erityisesti oon tykästynyt Balin hindulaiseen kulttuuriin, joka luo saarelle ihan omanlaisensa tunnelman.

Kaakkois-Aasia on niin vastakohta meidän eurooppalaiselle kulttuurille. Joidenkin mielestä se on nimenomaan huono asia, mutta mä kyllä sanoisin että se on Kaakkois-Aasian vahvuus. Rakastan sitä kaaottisuutta ja hälinää, jota voit löytää melkein mistä vain Kaakkois-Aasiasta.

 

Paikalliset marketit ovat edullisia, mutta samalla myös hullun mielenkiintoisia

 

Hintataso. Usemman kuukaudenkaan reppureissukaan ei paljoa purista rahapussia, sillä hintataso meille suomalaisille on erittäin, erittäin miellyttävä Kaakkois-Aasiassa. Miltä kuulostaa esimerkiksi kolmen ruokalajin illallinen alle viidellä eurolla tai neljänkymmenen sentin oluttuoppi Vietnamissa? Musta on ollut hauska huomata, että hyvin moni meistä suomalaisista vertailee maiden hintatasoa juuri tuon oluttuopin avulla. 😀

Ruuan ja juoman lisäksi myös moni muukin asia tuntuu edulliselta meille. Esimerkiksi Indonesiassa voit saada itsellesi jopa kahdellakymmenellä eurolla todella laadukasta majoittumista uima-altaineen ja merineen – eikä majoitukset ole pilattu hinnalla muuallakaan Kaakkois-Aasiassa. Matkustaminen on myös todella halpaa – oon lentänyt Kuala Lumpurista Balille kahdellakymmenellä eurolla sekä erityisesti junat ja bussit on todella edullinen vaihtoehto matkustaa Kaakkois-Aasiassa.

 

 

Turvallisuus. Etenkin sellaiset ihmiset, jotka eivät ole käyneet Kaakkois-Aasiassa pelkäävät ja ajattelevat, että joka puolella on turvatonta. Pyh. Lähes aina oon tuntenut oloni turvalliseksi matkaillessani Kaakkois-Aasiassa – muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Tervettä maalaisjärkeä kun käyttää, niin sillä pääsee jo hyvin pitkälle. Miksi laittaa itseään sellaisiin tilanteisiin, jotka eivät välttämättä ole maailman turvallisimpia?

Ruoka. Hyvä ruoka, parempi mieli – vai miten se meni? Oon heittämällä syönyt elämäni parhaimpia ruoka-annoksia Kaakkois-Aasiassa. Raaka-aineet ovat tuoreita, makua löytyy ja se on vielä kaiken lisäksi edullista.

Voi kunpa voisin teleportata itseni Hueen Lien Hoan ravintolaan vege hotpotin ääreen – maailman paras ruoka, jota tuli syötyä varmaan miljoona kertaa. Voisin pelkästään tuon annoksen takia matkustaa takaisin Hueen.

 

Tätä hotpottia on ikävä, niin halpaa ja hyvää!

 

KAAKKOIS-AASIAN MATKAILUN HUONOT PUOLET

Kyllä kaikki aina järjestyy – lopulta. Välillä saan erittäinkin paljon päänvaivaa ja suustani pääsee kirosanoja, kun tuntuu ettei mikään toimi ja mikään ei mene niinkuin on sovittu. Tämä on ehkä vain asia, johon sun pitää tottua.

Alkuaikoina Kaakkois-Aasiassa matkaillessani olin monta kertaa hermoromahduksen partaalla, kun esimerkiksi sovittu noutoaika hotellilta saattoi olla jopa tunnin-pari myöhässä. Alkaa iskeä epäluulo, että näinköhän sitä löytää itseään tänään vielä halutusta sijainnista. Sieltä se minivan kurvaa hotellin eteen – loppujen lopuksi.

Matkattiin erittäin ja pitkä vaivalloinen tie Myanmarin Inle-järvelle viime vuonna – lähdettiin suuntaaman kohti Myanmaria Laosista Thaimaan kautta, sillä vaikka Myanmarilla ja Laosilla on yhteistä rajaa – ei sinne ole turistilla mitään asiaa. Noh, ajateltiin että otetaan yhdistetyt bussit-minivanit-tuktukit Laosin Luang Prapangista Myanmarin Tachileikiin, josta sitten matkataan yöbussilla Inle-järvelle.

 

Inle-järven kalastajat

 

Asiat ei sitten mennytkään ihan strömsössä. Saavuttiin Tachileikiin pitkän matkan jälkeen ja ruvettiin tutkailemaan matkatoimistoja ja vastaavia, jos jostain saisi ostettua yöbussin seuraavaan kaupunkiin (joka on ihan normaalia ja mahdollista kaikkialla muualla Kaakkois-Aasiassa). Ihmeteltiin, kun siellä oli pelkkiä lentokojuja ja selvisi, ettei turistit saa matkustaa bussilla ollenkaan sielläpäin Myanamaria.

Me oltiin hommattu viisumi jolla sai vain kerran astua Myanmariin, joten kiertoreitti ei ollut vaihtoehto. Näinpä meidän oli pakko ostaa jäätävän kalliit lennot, jotta päästään Inle-järvelle. Onneksi satuttiin kyseisenä päivän juuri Tachileikin suunnille, sillä sieltä lähti vain kerran viikkoon lento Inlelle ja se meidän onneksi sattui olemaan seuraava aamu.

Asiat kuitenkin järjestyy aina: ylitäyteen buukattu tuktuk-matka, yöbussilla Laosin ja Thaimaan rajalle, viiden tunnin odottelut siellä että raja aukeaa, minivanilla viskaus Chiang Rain kaupunkiin johon kukaan ei jäänyt eikä meillä ollut mitään hajuakaan minne mennä, löydettiin paikallisbussi Thaimaan-Myanmarin rajalle, yksi yö aavehotellissa aavekaupungissa ja megakalliit lennot. Ei koskaan enää vaikka tuo loppujen lopuksi järjestyikin.

 

Lentoliput Myanmarissa on usein käsinkirjoitettuja

 

Välillä joudut huijauksen kohteeksi – etenkin jos et ole skarppina. Vaikka tuolla Kaakkois-Aasian matkailun hyvissä puolissa hehkutin paikallisten auttavaisuutta ja ystävällisyyttä, mahtuu sinne myös persreikiä paikallisia, jotka huijaa heti kun siihen on mahdollisuus.

Eritysesti rahanvaihdot, taksit ja ”ystävälliset auttajat”. Välillä en jaksa välittää, jos tulen pienesti huijatuksi – euro sinne tänne. Sitten kun tulistun jostain, niin tulistun – en voi sietää röyhkeitä huijausyrityksiä.

Kerran yksi taksikuski yritti kusettaa meitä ihan huolella ja en suostunut maksamaan tippaakaan kyseisestä kyydistä. Matka päättyi siihen, että kopautin taksikuskia päähän tyhjällä muovipullolla (haha, en kestä mikä vaarallinen ”ase” 😀 ) raivoissani ja nappasin rinkan selkään.

Kannattaa siis olla skarppina ja toki jos nyt henki olisi oikeasti uhattuna niin antaa mennä vaan vaikka koko omaisuuden – kyllä se vakuutus korvaa.

Roskaaminen. Tää on asia, joka pääsee kyllä ihan uusiin ulottuvuuksiin Kaakkois-Aasiassa. Sitä perhanan muoviroskaa on oikeasti erittäin monen kulman takana ja se on todella, todella surullista. Mä en tiedä mitään niin ällöttävää fiilistä, kun oot uimassa ja limanen muovinapala osuu jalkaan – lähden pinkomaan lähes aina tuhatta ja sataa, kun säikähdän niin paljon.

Tiesittekö, että suurimpia merten roskaajia ovat Kiina, Indonesia, Filippiinit, Vietnam ja Thaimaa? Näistä viidestä maasta tulee 60 prosenttia merten muoviroskasta. Suurimpia syypäitä merten muovittumiseen ovat kaatopaikat merten ja jokien läheisyydessä, teollisuus, jätevedet ja turistit. Paljon saataisiin aikaan jo sillä, jos rannikkovaltioiden jätehuolto pantaisiin kuntoon.

Pohjois-Vietnamin trekkausmatkalla olin kuolla järkytyksestä, kun sillalla mun eessä käveli nainen ison korin kanssa ja se kippasi ROSKAT JOKEEN! Uskomatonta. Ihmiset eivät välitä siellä eikä heillä varmasti oo edes tietoakaan, mitä pahaa he tekevät. Näinhän on tehty aina täällä, miksi muuttaa tapoja?

 

Vietnamilainen ”roska-auto”

 

Paikalliset on aina myöhässä. Pitäisi itsekin opetella olemaan Kaakkois-Aasiassa aina vähän myöhässä, sillä mikään ei tapahdu silloin kuin se on sovittu.

Jussin opettajat sen yliopistolla ihmettelivät ensimmäisten viikkojen aikana, että hän oli paikalla 8.00 niinkuin lukujärjestyksessä sanotaan – paikalliset kuulemma yleensä silloin alkavat vasta tekemään lähtöä.

Manasin kerran sadekaudella Vietnamissa kaatosateessa yhden vietnamilaisen tytön, jonka kanssa oltiin sovittu tapaaminen sillan kupeeseen. Hän tuli 45 minuuttia myöhässä – voitte kuvitella miten litimärkiä oltiin. ”Ai te tulitte silloin kuin oltiin sovittu, hups.”

 

 

Lapsiprostituutio. Ihan kauhea asia, johon törmäsin omin silmin Phnom Penhissä Kambodzassa. Lapsiseksiturismi on ollut pitkään ongelma Thaimaassa, jossa on yritetty puuttua asiaan monin eri toimin. Tämän takia lapsiseksiturismi on siirtynyt myös viereisiin köyhiin maihin eli Kambodzaan, Laosiin, Filippiineille ja Vietnamiin.

Oman lapsen myyminen on monissa kulttuureissa hyvinkin normaalia ja moni näistä lapsista päätyy seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi vaikka kuinka asiaa oltaisiin kaunisteltu ja lupailtu muuta. Lapsiseksiturismin kaltaisen pakkotyön taustalla vaikuttavat ennen kaikkea yksilön tai perheen tulojen äkillinen negatiivinen muutos, köyhyys, koulutuksen puute, lukutaidottomuus ja muuttoliike.

 

 

Kysyntä on valitettavasti se asia, mikä saa hirviöt ja monsterit jatkamaan tällaista toimintaa. Kun jollekin asialle on kysyntää, niin kyllähän sille luodaan tarjontaa. Miettikää, kaupallinen seksuaalisen pakkotyön kautta tienataan vuodessa 80 miljardin euron voitot. Käsittämättömän kauheaa.

Vaikka turistit käyttää valitettavasti tällaisia ”palveluita” – ei se silti oli suurin käyttäjäryhmä. Monissa kulttuureissa seksin harrastaminen lapsen tai teini-ikäisen kanssa on täysin hyväksyttävää toimintaa ja usein se on vain osa tavallista illanviettoa.

Lapsiprostituutio on valitettavasti asia, johon saattaa jokainen törmätä matkoillaan Kaakkois-Aasiassa – tietämättäänkin. Jos kuitenkin tajuat, mitä ympärillä tapahtuu niin hemmetti puutu näkemääsi, sillä hiljaisuus ja se, ettei haluta tiedostaa mitä ympärillä tapahtuu on yksi suurimmista haasteista lapsiprostituution estämisessä.

Täältä voit lukea lisää lapsiseksiturismista sekä tutustua tarkemmin matkailijan ohjeisiin miten voit puuttua asiaan. 

 

 

Vaikka Kaakkois-Aasialla on kääntöpuolensa, niin on myös kaikialla muuallakin. Kaakkois-Aasia on paikka, jonne minä olen menettänyt sydämeni. Sieltä löytyy niin paljon kaikkea kaunista, kiehtovaa ja ihanaa.

Mitä mieltä sä oot Kaakkois-Aasiasta?

 

Veera


Psssst! AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA-blogiani voit seurata FacebookinInstagramin (@veerapirita)Bloglovinin Blogipolun  tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply