Varoitan jo heti, että tää postaus on saanut yliannostuksen meidän elokuun road tripistä Kroatiaan, Bosnia-Hertsegovinaan, Montenegroon ja Albaniaan. En tule olemaan koskaan niin hyvä kirjoittaja, että osaisin pukea seitsemäntoista päivän aikana koetut asiat sanoiksi – näinpä päätin näyttää sen teille kuvina! Toisaalta, en tiedä kyllä onko kuvatkaan täysin sama asia kuin paikan päällä Balkanilla olo, mutta kuvat nyt sanonnan mukaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Automatka Balkanille oli todella erilainen loma mun aikaisempiin matkoihin nähden, sillä a) meillä oli vuokra-auto alla koko ajan ja se toi meille aivan täydellisen riippumattomuuden kehenkään tai mihinkään, sillä voitiin milloin vain jatkaa tai olla jatkamatta matkaa b) seitsemäntoista aikana oltiin 14 yötä teltassa eli ei siis tietoakaan hyvistä suihkuista tai vessoista, pehmeästä sängystä tai ilmastoinnista.
Mä oon yrittänyt jälkikäteen miettiä adjektiivia, joka kuvaisi parhaiten meidän matkaa – en kykene siihen, sillä en pysty tiivistämään noin upeaa matkakokemusta yhteen sanaan. Tai lauseeseen. Tai kappaleeseen. Tai yhteen postaukseen. Yritetään nyt kuitenkin, sillä tästä lähtisi nyt ensimmäisestä päivästä viimeiseen kuvat meidän Balkanin road tripiltä:
1. PÄIVÄ KROATIASTA BOSNIA-HERTSEGOVINAAN
Renault Clio alle Splitin lentokentältä, josta lähdettiin suoraan suuntaamaan kohti Bosnia-Hertsegovinaa. Sen verran pyörittiin Spltissä, että käytiin pikaisesti syömässä ja metsästettiin hetken aikaa meidän retkikeittimeen sitä kaasuhässäkkää. No, Kroatiassa olikin joku pyhäpäivä ja lähes kaikki paikat oli kiinni niin se jäi sitten ostamasta.
Ensimmäinen yö vietettiin Bunassa, joka on lyhyen ajomatkan päästä Mostarista – telttailen totta kai. Käytiin matkan varrella Kravicen vesiputouksilla kastautumassa.
Kroatian tiet oli reilusti parhaimmassa kunnossa!
Kravicen vesiputoukset
Ensimmäinen yö teltassa – meillä oli kunnon retroteltta 80-luvun lopulta ja muistan tän teltan omasta lapsuudestani!
2. PÄIVÄ KUUMA, KUUMEMPI, KUUMIN – MOSTAR
Meinasin saada lämpöhalvauksen Mostarissa, sillä siellä oli törkeän kuuma – meidän mittari näytti parhaimmillaan +37. Voin kertoa, että vettä sai juoda! Tutustuttiin Mostarin vanhaankaupunkiin ja totta kai piti käydä ottamassa muutamat turistikuvat Mostarin kuuluisalta sillalta, jonka takia kaupunkiin lähinnä matkustetaan.
Mostar oli todella tunnelmallinen ja kaunis – periaatteessa täällä olisi voinut viettää useammankin päivän, sillä Mostar oli tosi symppis paikka. Suunnattiin illaksi kuitenkin autolla vielä Bosnia-Hertsegovinan pääkaupunkiin Sarajevoon.
Meidän leirintäpaikan omistaja kehoitti käymään matkan varrella Plagajssa, joka on pikkuinen kaunis kylä ennen Mostaria. Se sijaitsee Buna-joen varrella ja sieltä löytyy yli 600 vuotta vanha luostari Blajag Tekka.
Blajag Tekka
Mostarin kahvihetki oli yhtä herkkua!
Perinteinen Bosnia-Hertsegovilainen aamiainen on hyvin rasvaista
Stari most-silta on Mostarin tunnetuin nähtävyys
Mostar oli nätti!
Ehdittiin vielä saman päivän aikana Sarajevoon ihastelemaan kukkulan päälle auringonlaskua
Sarajevo
3. PÄIVÄNÄ SUUNNATTIIN MONTENEGRON PUOLELLE DURMITORIN KANSALLISPUISTOON
Oioi, Durmitorin kansallispuisto oli kyllä sellainen paikka Montenegrossa, jossa tuli sanottua varmaan miljoona kertaa vau. Jos jonnekin suosittelen Montenegrossa matkustamaan, niin se on kyllä Durmitorin kansallispuisto. UPEA PAIKKA! Ihastuttiin paikkaan kovasti ja oltiinkin täällä kaksi yötä.
Myös automatka Bosnia-Hertsegovinan puolelta Montenegroon oli todella vautsi vau-kokemus!
Durmitorin kansallispuistosta bongasi paljon lampaita, jotka maastoutui erittäin hyvin luontoon.
Taustalla näkyy Tara-kanjoni, joka on maailman toiseksi suurin Grand Canyonin jälkeen
Durmitorin kansallispuisto
4. PÄIVÄ KOSKENLASKUA MAAILMAN TOISEKSI SUURIMMASSA KANJONISSA
Meidän reissun ensimmäinen ja ainoa maksettu retki oli koskenlaskut Tara-kanjonissa, joka on toiseksi suurin heti Grand Canyonin jälkeen. Vesi tuolla oli uskomattoman kirkasta ja turkoosia sekä pirun kylmää. Kannattaa ehdottomasti bookata tällainen retki vaikka meno ei ehkä maailman hurjinta ollutkaan. Kesäaikaan Tara-joki ei ole kauhean täynnä eikä siellä ole jättimäisiä virtauksia, mutta todellakin kokemisen arvoinen.
Iltapäivällä tehtiin vielä pikkuretki Black Lakelle, joka on vuoristojärvi. Vinkki vesihirmuille: pohja on aika upottavaa ja mutaista vaikkei siltä heti näytäkään. Black Lake on yksi suosituimpia paikkoja Durmitorin kansallispuistossa.
Yöt oli yllättävän kylmiä Durmitorin kansallispuistossa – mie ihan palelin makuupussin ja viltin alla. Toisaalta, oltiin kyllä aika korkeallakin. Täällä oli muuten meidän reissun halvimmat majoittumisetkin – 8 euroa oli telttapaikka yötä kohden.
Kahvihetki Black Lakella
5. PÄIVÄNÄ SUUNNATTIIN NÄHTIIN ENSIMMÄISEN KERRAN MERI
Me molemmat tykätään paljon rannoista ja merestä, joten oltiin ihan fiiliksissä kun laskeuduttiin Montenegron vuoristoisilta teiltä Kotoriin ja sen viereisiin kaupunkeihin. Kotor oli ensmmäinen ja itseasiassa ainoa paikka, jossa oli hankaluuksia löytää leirintäpaikkaa jossa olisi ollut tilaa. Löydettiin vasta kolmannesta paikasta, josta käytiin kysymässä. Paikka paljastui saksalaisten ja serbialaisten karavaanarihelvetiksi, jossa oli meidän lisäksi vain yksi telttaileva pariskunta ja miljoona matkailuautoa mitä hienoimpien ja erikoisempien varustein.
Karavaanari-leirintä, jossa me erotuttiin joukosta meidän pikkuisen teltan kanssa
Auringonlasku oli kaunis meidän karavaanaripaikalta
6. PÄIVÄNÄ KIIVETTIIN 1350 PORRASASKELMAA KOHTI KAUNIITA MAISEMIA
Suunnattiin aikaisin aamulla Kotorin linnoitukselle, josta aukeaa upeat maisemat Kotorinlahdelle. Kannattaa suunnata lenkkareiden kanssa ylös aamusta tai iltapäivästä, jolloin aurinko ei ole paahtavin. Me mentiin about kahdeksan maissa ja saatiin olla rauhassa ilman sen suurempia turistilaumoja. Vaikka kiipeäminen ylös on pikkuisen tuskallinen, on se todellakin sen arvoinen!
Olin etukäteen peloissani siitä, miten kauhean turistipaikka koko Kotor olisi. Meillä kävi tuuri, sillä meidän vuorokauden aikana risteilijät eivät olleet vallaneet satamaa – siellä näkyi yhtenä päivän yksi pienehkö risteilijä. Tämän takia tunnelma oli ihan samanlainen kuin kaikkialla muuallakin turistipaikoissa. Mutta ei lähellekään niin paha, mitä kaikki sanoivat. Kotor oli kyllä juuri niin kaunis paikka etten ihmettele ollenkaan miksi siitä on tullut niin suosittu kohde Montenegrossa.
Melkein Kotorin huipulla
Kattokaa nyt näitä maisemia! Ei ihmekään, että Kotor on suosittu matkakohde.
7. PÄIVÄNÄ YÖ OLIIVIPUIDEN ALLA
Biitsipäivää Stefi Stevanissa, joka oli omasta mielestäni Montenegron rannoista miellyttävimpiä, sillä se ei ollut lähellekään niin täynnä kuin vaikka Budva. Ei jostain syystä oikein ihastuttu Budvaan vaan jatkettiin matkaa sieltä suhteellisen nopeasti. Tuo hyvä tuossa autossa on kyllä, että saadaan jatkaa matkaa silloin kuin mieli tekee.
Illaksi mentiin Bariin tai jonnekin sinne lähimaille. Löydettiin todella upea leirintäpaikka, joka oli tarkoitettu vain telttailijoille. Paikkaa piti pari slovakialaista miestä ja paikasta huomasi, että he pitivät paikkaa kuin kukkaa kämmenellä. Vietettiin yö oliivipuiden alla – tuollaista ei ihan joka päivä pääsekään kokemaan.
Jussin löytämä kilpikonna
8. PÄIVÄNÄ YLLÄTYS, YLLÄTYS – MINÄ KIPEÄNÄ
Sairastuin sitten yöllä tuolla oliivipuiden alla ja vietin vessassa puolet yöstäni. Tuo oli hetki, kun ensimmäisen kerran kaipasin omaa rauhaa ja hotellihuonetta. Aamulla oli suhteellisen heikko olo, joten jäin keräilemään itseäni telttaa ja Jussi lähti sillä välin seikkailemaan läheiselle joelle / lähteelle. Jussi bongas sieltä kilpikonnia – mä en tiennytkään että niitä elää tuolleen vapaana luonnossa metsässä. Eiks kilpikonnat ookaan meressä asuvia eläimiä vai onks mulla sivistyksessä aukko vain? 😀
Meillä oli alunperin ollut suunnitelmassa suunnata tänään Albanian puolelle, joten suunnitelmissa pysyttiin vaikka kipeänä olinkin. Vinkki: jos sairastut vatsatautiin road tripillä, niin pysy paikoillasi. Välillä autossa oli todella paha olla ja etenkin Montenegron-Albanian rajan ylittäminen oli suhteellisen epämiellyttävä, kun jouduttiin jonottamaan reilu tunti kuumassa autossa.
Voitte kuvitella mikä voittaja olo mulla oli, kun saavuttiin meidän määränpäähään Skutarijärvelle! Mulle oli muodostunut paikasta pakkomielle tämän artikkelin takia, mutta meidän harmiksi ei päästy glampingiin – olisi ollut seuraavan kerran teltta vapaana seuravaaksi yöksi. Jäätiin omaan telttaan silti ja oikeastaan nukuin koko illan, mitä nyt kävin ihailemassa järven rannalla auringonlaskun. Oli muuten upea!
Ei päästy glampingiin, mutta ei tää oma telttakaan nyt huono ollut!
9. PÄIVÄNÄ PÄÄSTIIN KAUAN ODOTETULLE ALBANIAN RIVIERALLE
Lähdettiin aamusta ajamaan kohti kauan odotettua Albanian Rivieraa! Maisemat Vloresta eteenpäin oli ihan uskomattomat, suosittelen kyllä ajamaan tuolla seuduilla. Niin kaunista.
Vietettiin eka yö Jalessa, jossa oli tosi kiva pikkuruinen ranta ja täällä oli ehkä ihanin biitsipäivä koko reissun ajalta. Miks oikeesti en oo syntynyt sellaiseen maahan, jossa on aina lämmin ja koti sijaitsisi meren rannalla?
Matka oli täynnä upeita vuoristomaisemia!
10. PÄIVÄNÄ SAIN VIHDOINKIN KINUTTUA KAKSI HOTELLIYÖTÄ KSAMILISSA
Ensimmäinen kerta, kun mulla alkoi mennä hermot tohon telttailuun. Yhdeksän yötä teltassa ohuen retkipatjan päällä alkaa tuntumaan aika hyvin selässä. Sekä käy mun mielenterveydelle. Onhan se nyt myönnettävä, että hotellihuone ilmastoinnin, vessan ja suihkun kanssa hemmetti soikoon on mukavampaa.
11. PÄIVÄ OLI TOTAALINEN BIITSIPÄIVÄ
Ksamilin rannat, ahh <3 Täällä oli tosi paljon italialaisia turisteja muuten! Vietettiin ilta meidän hotellin omistajan ja hänen vaimonasa kanssa, joka kertoi todella paljon albanialaisesta kulttuurista. He odottivat esikoistaan ja olivat menneet viime vuonna naimisiin. He kertoivat paljon häistään, näyttivät kuvia ja videoita sieltä sekä juotti itsetehtyä rakia meille. Joka muuten on vahvaa!
12. PÄIVÄ OLI KUNNON TEHOPÄIVÄ
Butrint on Albanian suosituimpia nähtävyyksiä. Olisi hyväksytty aikoja sitten Unescon perintökohteeksi – jos kaikki peruskorjaukset olisi tehty ammattitaitoisemmin. Upea paikka silti, meidän hotellin omistaja vinkkasi tämän paikan meille – se oli ollut myös heidän hääkuvauksien lokaatio.
Butrintin jälkeen jatkettiin matkaa Sarandeen. Oltaisiin voitu jättää koko Sarande välistä, sillä paikka jota odotin eniten Albaniasta, osoittautui ihan täydelliseksi pettymykseksi. Ihan totaalinen turistirysä ja sellainen pakettimatkapaikka. Odotukset olivat ihan muualla. Hörpittiin espressot rantakahvilassa ja käppäiltiin hetki, yritettiin kyllä antaa mahdollisuus.. Jatkettiin matkaa kuitenkin parin tunnin päästä.
Suunnattiin Saranden jälkeen autolla Blue Eye Springille, joka oli yks mun suosikkeja Albaniasta. Eli se on siis pirun kylmä lähde, josta pulppuaa sinistä vettä pohjasta. Lähteeltä alkaa joki, jossa käytiin sitten uimassa. En oo koskaan laittanut itseäni mihinkään yhtä kylmään veteen ellei avantoa lasketa. Vesi oli niiiin kylmää, että mun jalat muuttuivat ihan punaiseksi ja tuntui, että koko kehoon viskottaisiin pikkuisia puukkoja. Ei se haitannut, sillä paikka oli kaunis!
Tämän jälkeen jatkettiin vielä kerran matkaa Gjirokastran kylään, joka oli ehdottomasti koko Balkanin matkan tunnelmallisin kylä!
Albaniassa törmäät paljon vanhoihin mersuihin, niitä on oikeasti joka puolella
13. PÄIVÄ KÖRÖTELTIIN ALBANIASTA KROATIAAN – EIKÄ AUTOSSA MENNYT KUIN KEVYET 12 TUNTIA
Aamulla aikainen herätys ja lähdettiin ajamaan kohti Dubrovnikia. Tai no meidän tavoite oli ehtiä pelkkään Montenegroon tämän päivän aikana, mutta vietettiinkin sitten kellon ympäri aikaa autossa – toki monen tauon kera ja löydettiin itsemme Albania-Montenegro, Montenegro-Bosnia ja Hertsegovina ja Bosnia ja Hertsegovina-Kroatia rajan ylitysten jälkeen itsemme Dubrovnikistä illalla kymmenen maissa. Aika hyvin!
Tämän takia meillä jäikin mukavasti aikaa myös Kroatiassa, joka ei ollut tarkoitus alkuperäisen suunnitelman mukaan. Tähän mennessä ajokilometrejä oli kertynyt mittariin vajaa 2000 ja jäljellä Splitiin olisi enää noin 200.
14. PÄIVÄ IHASTUTTAVASSA DUBROVNIKISSA
Aamulla teltta kasaan ja autolla kohti Dubrovnikin vanhaakaupunkia. Ja oli muuten kaiken sen hehkuttamisen arvoinen paikka – tosin hyvin hintava. Ajettiin illalla vielä Makarskaan, joka oli virhe – ajomatka olikin yllättävän hidas ja pimeällä sitä ei ollut kiva ajaa. Olisi pitänyt jäädä Dubrovnikin suunnille.
15. PÄIVÄ MAKARSKASSA
Päätettiin jäädä Makarskaan kahdeksi yöksi, joten vietettiin täällä kuuma rantapäivä. Onkohan sitä tullut vanhaksi pikku hiljaa, kun ei jaksa enää kahta viikkoa aurinkoa koko aikaa? Aurinko oli jotenkin hullun polttava täällä, mutta taisteltiin kuusi tuntia rantsulla.
Tämän jälkeen viimeiset kokkailut retkikeittimen kanssa ja tarjolla oli lihapullia perunamuusin kanssa! Illaksi lähdettiin vielä pörrää Makarskan rantakadulle ja sen läheisyyteen.
16. PÄIVÄ JA ANNOIN SPLTILLE UUDEN MAHDOLLISUUDEN
Lähtöä edeltävänä päivänä ajettiin Splitiin, josta meidän lennot lähti kotiin. Kävin Splitissä kolmisen vuotta sitten, jolloin en kaupungista tykännyt oikeastaan yhtään. Tällä kertaa kuitenkin Split olikin ihan jees, ei mikään suurin lemppari edelleenkään, mutta kyllä siellä päivän vietti rannalla, vanhassakaupungissa sekä löydettiin Instan kautta herkulliset hampparit Toto’s burgerista! Kannattaa ehdottomasti Splitissä tutustua burgerpaikkaan!
17. PÄIVÄ MAMA I’M COMING HOME!
Mun kameraan talletui noilta päiviltä yli 3000 kuvaa, joten tässä on vain murto-osa meidän matkasta. Mikä vaikutti sulle mieluisammalta paikalta ja onko joku paikka sellainen, josta erityisesti haluaisit kuulla enemmän?
Lue täältä lisää Splitistä ja Bracista
Lue täältä lisää Dubrovnikista
Lue täältä lisää Albanian Rivieralta
Lue täältä lisää Gjirokastrasta
Lue täältä lisää road tripin suunnitelusta Albaniaan ja siitä, mitä kannattaa pakata mukaan
Veera
Psssst! AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA-blogiani voit seurata Facebookin, Instagramin (@veerapirita), Bloglovinin Blogipolun tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3
2 Comments
Hyvin olette saaneet juuri sellaisen ihanimman Balkan-tunnelman taltioitua <3
Ihanaa Meri kuulla, että ollaan edes jotenkin onnistuttu välittämään se myös sulle! <3 Balkan oli kyllä ihana, taisin menettää pienen palasen sydämestäni sinne. Jotenki jälkikäteen tajunnut sen, sillä siellä ei välillä edes ehtinyt tajuta sitä kun niin kovaa haipakkaa välillä mentiin.