Kotiinpaluun uudet tuulet

Olenkin ollut suhteellisen hiljaa yksityiselämäni puolella täällä – en ole kokenut tarpeelliseksi jakaa mitään epämääräisiä ajatuksia tai tapahtumia Suomeen paluun jälkeen omasta elämästäni. Enhän oikein itsekään ole tiennyt, mitä tässä meinaan. No, mutta siihen tuli muutos tällä viikolla!

Sovin nimittäin juuri aloittavani työt ensi viikolla myymälä/kahvilavastaavana niin sympaattisessa ja ihanassa kahvilassa Helsingin keskustassa ettei mitään järkeä! Oon tässä viime viikkoina käynyt enemmän työhaastatteluissa kuin laki sallii – jos ei muuta, niin olen ainakin oppinut markkinoimaan itseäni! Tulostahan tämä tuotti hyvin, sillä mulla oli useampi paikka mistä sain valita. Meillä suomalaisilla on paha tapa aina vähätellä omaa osaamista ja tällä kerta olin työnhaussa sellaisella ”i can-asenteella” ja olen tosi ylpeä nyt itsestäni. Voiko tälleen edes sanoa, ilman että kuulostaan ylimieliseltä? Eli älkää siis käsittäkö mua väärin.

Olin itseasiassa sopinut tälle päivälle toiseen paikkaan jo työsopimusten kirjoittamisen ja olin kyllä jo innoissani siitäkin – kävin kuitenkin eilen vielä toisen kerran juttelemassa omistajien kanssa tässä paikassa mihin menen ja päädyin perumaan alkuperäisen suunnitelmani. Näen itseni niin paljon paremmin tässä tulevassa paikassa ja kuvittelin itseni eilen töihin jo sekä selailin uusia työlenkkareita netistä.

Osasyynä mun syksyllä tehtyyn päätökseen, jossa päädyin irtisanoutumaan vakaasta työpaikastani ja lähdin Kaakkois-Aasiaan, oli se että haluan muutosta elämääni ja olla onnellisempi. Pakotin niin sanotusti itseni tavallaan epämiellyttävään ja epävakaaseen tilanteeseen ilman töitä, mutta nyt se on sitten kantanut hedelmää ja musta tuntuu, että oon löytänyt itselleni sata kertaa enemmän itseni näköisen työpaikan. Tunnistatko itsesi tästä, ootko joskus tehnyt samantyyppisiä ratkaisuja? Kannattiko? Uskon, että kannatti.

Kävin myös sellaisessa työhaastattelussa, mikä oli myös kaksiosainen. Toiseen haastatteluvaiheeseen mun piti tehdä ennakkotehtävänä jonkun sortin luonneanalyysi, jossa selvitettiin minun motivaatiota, ajattelua ja asenteita. Analyysi tehtiin noin 250 kysymyksen perusteella, johon mun piti vastata joko oikein tai väärin totuudenmukaisesti.

Tässäpä muutama esimerkki tuloksistani:

  • Olen yhdessätekijä ennemmin kuin yksin viihtyvä tai vetäytyvä. Kontaktia hakeva, viestivä, muita ohjaava, kuunteleva. Olen selkeästi enemmän ekstrovertti kuin introvertti.
  • Ajatteluni on enemmän konkreettisesti hahmottava kuin abstraktisti hahmottava. Olen taipuvaisempi analyyttiseen ja loogiseen ajatteluun kuin vaistonvaraisiin ratkaisuihin. Tää tavallaan kyllä yllätti mut, sillä oon aina pitänyt enemmän itseäni vaistoihin luottavana ihmisenä.
  • Olen enemmän mukavuusalueellani selkeissä ja pysyvyyttä suosivissa tehtävissä kuin uusissa, muutosta suosivissa. Tämäkin vähän kummastutti mua.
  • Mussa on erittäin vähän itsetutkistelua – tää tuli kyllä yllätyksenä, sillä olin aivan ääripäässä. Mielestäni oon tosi kriittinen välillä itseäni kohtaan ja mietin hyvin usein työpäivän päätteksi: miten meni omasta mielestä, miten voisin tehdä paremmin, missä kehittyä.
  • Näen tuloksien perusteella helpommin kaikki positiiviset asiat kuin ne negatiiviset.
  • Minulla on taipumusta ottaa muita inspiroivaa, esiintulevaa ja johtavaa roolia. Tämän tavallaan allekirjoitan itsessäni – tavallaan en. Huomaan kyllä usein, että haluan olla päätöksenteossa mukana ja välillä ehkä ohjaan muita, jos näyttää siltä ettei tuloksia synny. Esiintulevasta en kyllä niinkään tiedä, sillä inhoan olla huomion keskipisteenä sekä inhoan suullisesti tuoda isoille joukoille ajatuksiani julki. Onneksi tänne ruudun taakse on hyvä ”piiloutua” niin saa oman sanansa esiin. 😀

.. Ihan sata prosenttisesti näihin ei tietenkään voi luottaa, vaan nämä on enemmän suuntaa antavia. Vastauksiani verrattiin muihin suomalaisiin, joiden perusteella on tullut yleinen keskiarvo. En listannut ollenkaan sellaisia aikaisemmin tuohon ylös, missä olin niin sanotusti keskiverto suomalainen. Ootteko te ikinä tehneet tällaista? Tuliko teistä esiin jotain yllättäviä piirteitä? Mulle tällainen oli ihan ensimmäinen kerta – selkeästi muutamia kohtia tunnistin itsessäni, mutta osa oli sellaisia, mitä en kyllä allekirjoittaisi itsestäni.

Olin myös tuossa hetken pohtinut, että hakisin kevään yhteishaussa uusille opinteille – saa nyt nähdä, se saattaa jäädä myöhemmäksi. Toisaalta, voihan sitä aina yrittää ja katsoa, pääseekö edes sisään. Pieni pala musta haluaisi opiskelemaan medianomiksi, joka kuitenkin tukisi matkailun restonomi-opintoja jos ja kun sen haluaisin tukevan. Toisaalta – osa musta on sitä mieltä, että medianomiksi on valmistunut moni muukin ja moni valmistuu työttömäksi. Onko sitten liian ”riskiä” lähteä opiskelemaan alaa, josta ei välttämättä ole takuita tulevaisuuden kannalla? Mitä mieltä te ootte? Toisaalta, jos oikeasti jotain haluaa – se on toteutettava ja lisäksi, kyllä hyville tyypeille on töitä. Ainakin sellaisen sanonnan oon joskus kuullut.

 

lux helsinki

 

No mutta ensi viikolla tulee muutos tähän elämään, sillä oon tässä nelisen kuukautta ollut tekemättä mitään. Tai no ei voi sanoa tekemättä mitään, sillä hitto kyllähän mä oon tehnyt vaikka mitä ja nauttinutkin siitä samalla! Matkustellut ympäri Kaakkois-Aasiaa, antanut aikaa parisuhteelle – paitsi täällä Helsingissä Jussi on aivan liian kiireinen töiden ja koulujen suhteen. Tämän takia mulla on ollut taas vastapainoksi ollut antaa aikaa itselleni: olen nähnyt tosi paljon ystäviäni, urheillut melkein liiankin ahkerasti (onko sellainen edes mahdollista?), ollut erittäin aktiivinen täällä blogissa ja nytkin oon lähdössä toistamiseen jo kotikulmille Joensuuhun tämän vuoden puolella! Aion viettää viimeisen ”työtön kotivaimo-viikkoni” Joensuussa äidin luona, sillä Jussi lähtee Georgiaan laskettelulomalle.

Oon monta kertaa naureskellut Jussille, että voisihan tälläiseen kotivaimoiluun tottua tavallaan hyvin nopeasti. On ollut aikaa siivota kunnolla, järjestellä paikkoja uuteen uskoon, pestä pyykkiä, keksiä uusia sisustusideoita kotiin, kokeilla uusia reseptejä – taivas tässä on ollut rajana. Joku hyvin oleellinen asia puuttui kuitenkin tästä kotivaimoilusta, nimittäin lapset. No mutta, siihen herkkuun ei ole kiire. Oisko teistä kotona olijaksi, jos toinen kävisi vain töissä? Musta ei kyllä olisi pidemmän päälle.

Loppupeleissä kuitenkin oon töissä viihtyvää tyyppiä ja ehkä kaipaan sellaista ”pakollista arkea” ympärilleni. Onhan tässä joutunut sinänsä kyllä ahertamaan paljon, sillä oon tehnyt tosi paljon avoimia hakemuksia eri työpaikkoihin ja panostanut työhaastatteluihin. Lopussa kiitos seisoo, sillä olen innokkaana valmis aloittamaan uudet tuulet ja sukeltamaan kahvin kiehtovaan maailmaan – nyt kuitenkin vielä kohti Joensuuta ainakin viikonlopuksi!

 

Seuraava kappale soi melkeinpä joka kerta autossa kaiuttimista tai junassa kuulokkeista, kun minä lähden Pohjois-Karjalaan! Myös tänään – mainiota loppuviikkoa! Ps. kiinnitä huomiota videon kuvii, menee sopivasti tarinan kanssa yks yhteen.

Veera


Psssst! AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA-blogiani voit seurata FacebookinInstagramin (@veerapirita)Bloglovinin Blogipolun  tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Miia 9.2.2017 at 16:49

    Tosi kiva että oot näinkin nopeasti löytänyt jo uusia töitä, varsinkin sellaisesta paikasta mistä oot oikeasti innoissasi, eikä sellaisesta johon menee pakon sanelemana. 🙂 Tulee itsekin pohdittua paljon samoja asioita, mikä tekee onnelliseksi jne. Juuri tänään tuli töissä vähän ns. märkä rätti naamalle, kun en saanutkaan palkankorotusta, jonka olin mielestäni selkeästi ansainnut. Nyt alkaa mol.fi- rumba todennäköisesti täälläkin päässä. 😀

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 9.2.2017 at 17:08

      Joo yllättävän nopeasti nää hommat eteni, varsinkin kun parisen viikkoa hain aktiivisesti töitä vain ja melkeinpä heti nappasi. On kyllä helpottunut olo, ettei tartte mennä pakon sanelemana jonnekin niinkuin jo totesinkin 🙂 Olin alustavasti vähän varautunut sellaiseenkin mahdollisuuteen, mutta kyllä ne asiat näköjään järjestyy.

      Aa voi ei, toi on kyllä ikävää! Nyt kova vasten kovaa ja vaadit ansaittua palkankorotusta vain Miia! Annan vinkin, että kannattaa laittaa myös hyvin laadittuja avoimia hakemuksia paikkoihin. Hain itse vain yhteen mol.fin paikkaan ja muuten pelkästään sellaisiin, missä ei ollut edes mitään hakua käynnissä ja silti tärppäsi noinkin moneen paikkaan. Kyllä hyville tekijöille aina töitä riittää! 🙂

      • Reply Miia 10.2.2017 at 09:39

        Hei, kiitos vinkistä! Onhan se totta, että työnantajat varmasti kattoo aina ekana ne avoimet hakemukset ennen kuin aloittaa edes mitään työnhakuilmoituksia laittamaan. Pitääpä muistaa taas täytellä noita avoimia hakemuksia myös enemmän!. 🙂

        • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 10.2.2017 at 12:06

          Ole hyvä. 🙂 Se on kyllä totta ja yllättävän monessa paikassa kuitenki tilanteet muuttuu välillä hyvinkin nopeasti ja joku on juuri saattanu esimerkiksi irtisanoutunut eikä oo ees ehditty vielä reagoida uuden työntekijän suhteen. Toi missä mäkin aloitan nyt, niin niillä ei aluks ollu varsinaisesti paikkaa auki mutta halusivat silti nähdä mut. Jotenkin sieltä sitten sopivasti löyty paikka minulle. Sen kyllä opin, että aina kannattaa yrittää!

  • Reply Janika / My Cup Of English Tea 9.2.2017 at 20:13

    Osu ja uppos meikäläiseen tämä postaus! Palasin Enkuista takaisin Suomeen parisen viikkoa sitten ja nyt ennen kesää on tiedossa vain lomailua, ensin Suomessa rentoutuessa tekemättä mitään ja samalla kaikenlaista ja parin viikon päästä starttaa kolmen kuukauden Kaakkois-Aasia -lomailu! Syksyn suunnitelmat on ihan auki ja innoissani odotan, minkälaisia suunnitelmia ja ideoita vuosi tuo tuollessaan.
    Jokaisen pitäisi pitää tuollainen vaihe elämässä, että irtaantuu siitä tutusta ja turvallisesta ja luottaa siihen, että elämä vie oikeaan suuntaan! Aurinkoista kevään odotusta sulle! 🙂

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 10.2.2017 at 12:04

      Ei kyllä yhtään hullummat oo sinunkaan suunnitelmat, mielummin itsekin lähtisin uudestaan reissuun! Varmasti ihana matka tulossa sulla. 🙂

      Totta, oon kyllä samaa mieltä – välillä pitää uskaltaa irtaantua tutusta ja turvallisesta. Kyllä aina löytyy niitä töitä tai vastaavia, mistä napata normaali arki taas sitten kiinni kotiinpaluun jälkeen. Kuin myös, oikein kivaa kevättä sinnekki ja tulevaa reissua!

    Leave a Reply