Kehitysvammaisten lasten synttärikemut Vietnamissa

Syntymäpäivät! Syntymäpäivät! Mut kutsuttiin Jussin yhteen työharjoittelupaikkaan Tam Binhiin kahden lapsen synttärikemuille ja olihan tähän kutsuun totta kai osallistuttava jo pelkästä mielenkiinnosta. Paikka, jossa synttäreitä vietettiin oli vietnamilaisten kehitysvammaisten lasten koulu / keskus. Tam Binhissä tavoite olisi opiskella kymmenen vuotta, joka koostuu viidestä kahden vuoden kestävistä luokka-asteista, josta noustaan ylöspäin. Kymmenen vuoden tarkoituksena on, että lapset pystyisivät tulevaisuudessa pärjäämään elämässä paremmin omatoimisesti. Koulussa opiskellaan erilaisia perustaitoja, kuten esimerkiksi hampaidenpesua, käsienpesua, kirjoittamista ja viittomankieliä. Lapsia siellä on noin reilu kymmenkunta ja kaikki oli hyvin erilailla kehitysvammaisia tai muuten vähän erikoisempia lapsia. Tilat oli tosi uudet, koulu on avattu syyskuussa ulkomaalaisten lahjoituksien ja valtion avulla. Koulu maksaa vähäsen perheille, mutta jos kehitysvammainen lapsi tulee oikein köyhästä perheestä, valtio maksaa koulun hänelle.

 

Tam Pienh

Mitä oon kuunnellu näitä Jussin ja sen harkkakavereiden juttuja, Vietnamissa ilmeisesti on suhteellisen paljon kehitysvammaisia. Onneksi he kuitenkin saavat valtiolta tukea, mutta en usko, että kuitenkaan ihan tarpeeksi. On kuitenkin hienoa huomata, että Vietnaminkin kaltaisessa köyhässä maassa autetaan. Vuonna 2011 valtio sääti uuden lain. Tämä laki takaa vammaisille lapsille mahdollisuuden peruskoulutukseen ja myöhemmin heille suunnattuihin ammatillisiin koulutuspalveluihin. Valitettavasti kaikki eivät kuitenkaan pääse erityiskouluihin tai ammattiopetukseen. Halukkaita olisi, mutta paikkoja ei ole riittävästi. Myöskään monien vanhemmat eivät tiedä oikeuksistaan avun saamiseksi.

Miksi täällä sitten on niin paljon kehitysvammaisia? Vastaus on hyvin yksinkertainen: Vietnamin sota. Vietnamin sodan aikana 1964–1975 kuoli ja haavoittui miljoonia ihmisiä. Da Nangissa tapaamamme vietnamilainen pubinpitäjä Tam kertoi meille, että sodan jälkeen kuoli vielä enemmän vietnamilaisiä nälkään ja siihen, ettei kellään ollut varaa mennä lääkäriin hoitamaan vammojaan ja sairauksiaan. Kasvimyrkky Agent Orange on osoittautunut Vietnamin sodan tuhoisimmaksi aseeksi. Myrkynkylvön lopettamisesta on yli 40 vuotta – silti edelleen syntyy lapsia, joilla ei ole sormia, jalkoja tai käsiä. Sikiökuolemat ja keskenmenot ovat edelleen Vietnamissa yleisempiä kuin muualla. Vammaisten lasten isovanhemmat ovat yleensä taistelleet 60- ja 70-luvuilla Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia vastaan USA:n myrkyttämillä seuduilla. Vuosikymmenessä USA suihkutti Etelä-Vietnamiin ainakin 80 000 000 litraa oranssilla ja muilla sateenkaaren väreillä nimettyjä kasvintuhoaineita. Myrkyt kuihduttivat luonnon ja pilasivat riisisadot. Myrkkyjen kiihdyttämät syöpäkasvaimet tappoivat jo sodan aikana tai pian sen jälkeen kymmeniä tuhansia myrkkypilvien alle jääneitä sotilaita ja siviilejä. Edelleen maassa ja vedessä muhivat dioksiinit etenevät ravintoketjussa ja siirtyvät ihmisiin kohtalokkain seurauksin. Osa Vietnamin sodan aikaan olleista yhdysvaltalaisista sotilaista olivat luulleet sumuttavansa lentokoneista malariaa vastaan taistelevaa myrkkyä – todellisuus olikin sitten aivan toinen. Aika surullista luettavaa.

.. Mennään niihin iloisempiin asioihin eli synttäreihin! Kahdella pojalla oli synttärit, jonne minäkin sain kutsun. Tultiin vähän aikaisemmin jo puuhailemaan alkuvalmistelujen kanssa sekä yleisesti vaan hengailemaan. Lapset oli tosi iloisia meidän tulosta ja alkoivat heti tohkeissaan selittämään kaikenlaista maan ja taivaan välillä. Lapset oli mielestäni aika iholle käyviä, sillä yhtäkkiä joku saattoi tarttua muhun kiinni ja alkaa viemään jonnekkin. En ite oo kauhean lapsirakas ihminen tai tykkää siitä, että tuntemattomat ihmiset koskettelee mua. Täällä kuitenkin pieni pala mun muurista sortui ja erityisesti sellainen herttainen, iloinen kuolaava tyttö, jolla oli kauluri kuolaamista varten, vei mun sydämen.

Vohveleiden valmistusta

Vohveleiden valmistusta

Synttäridrinksut

Synttäridrinksut

Astetta isompi synttärikortti

Astetta isompi synttärikortti

Synttärit oli aikamoiset sokeribileet: pöytään oli katettu kakkuja, vohveleita, jellyjä (hyytelömäisiä vietnamilaisia ”herkkuja”, aivan kauheita mun mielestä), hedelmiä ja muita erilaisia pikkuleivoksia. Sokerihumala oli aistittavissa ja osa lapsista yltyi tanssimaan – saatoin itsekin sokerihumaloissani ottaa muutaman tanssiaskeleen, suomalainenhan ei selvinpäin tanssi. 😀 Tuotiin myös synttäripöytään salmiakkipussi, mikä oli aikamoista viihdettä meille. Vietnamilaiset ei sitten yhtään tykänneet salmiakista, ilmeet oli mitä mahtavimpia ja yksi opettejista kävi salaa sylkäisemässä ikkunasta salmiakin pois. Päivän toinen synttärisankari (veikkaisin, että hänellä oli autismi) oli niiiin hellyyttävä, sillä hän vain itki ja huuti, kun hänen vuoronsa oli puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät ja avata lahjapaketti.

Tää tyttö oli niin ihana ja iloinen. Olis tehny mieli napata hänet mukaan Suomeen.

Tää tyttö oli niin ihana ja iloinen. Olis tehny mieli napata hänet mukaan Suomeen.

Synttärisankari sai paketin

Toisella synttärisankarilla oli vähän eri fiilikset

Toisella synttärisankarilla oli vähän eri fiilikset

Jellyt - pelkkää sokeria

Jellyt – pelkkää sokeria

PB141512

Paardit käynnissä!

Paardit käynnissä!

Musta oli kyllä aivan huippua päästä kurkistamaan taas vähän lisää pintaa syvemmälle vietnamilaiseen kulttuuriin! Ootteko te päässy erilaisiin juhliin tai tilaisuuksiin reissunne aikana? Kertokaa ihmeessä, millaisia kokemuksia teillä on ollut ja miten asiat on eronneet meidän Suomeen verrattuna. Mulle ehkä suurin eroavaisuus Suomeen oli se, että lasten syöntiä ei kontrolloitu yhtään. Tam Binhissä on yksi erittäin lihava ja lyhyt poika, joka oli aivan transsissa siinä ruokapöydässä mun vastapäätä. Mä en saanut välillä silmiäni irti pojasta, sillä hän vaan söi, söi ja söi. Syy ei missään nimessä ole pojan, sillä hän on kehitysvammainen ja veikkaan, että hänellä on ongelmia ruuan ja sen kontrolloimisen kanssa. Sitä ihmettelin, että miten kukaan opettajista ei puuttunut tähän. Poika nimittäin söi varmaan vuoden karkkikiintiön täyteen yheltä istumalta!

 

Veera

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply