Työttömän arki alkoi ja reppureissuun pari yötä!

Maanantaina se alkoi mulla, mitä moni muu saattaisi kauhistella: työttömyys. Olin yhtä juhlaa lauantaina aamuvuoron päätyttyä ja hyppäsin suoraan junaan kohti Joensuuta äidin hellään huomaan vajaaksi viikoksi ennen reissuun lähtöä. Olisi kovasti mieli tehnyt pikkaisen kupliva nauttia työttömyyden kunniaksi ravintolavaunussa, mutta yläasteikäiselle veljentyttärelleni piti näyttää esimerkkiä ja näinpä tyydyin kolmioleivän ja kahvin voimaan. Oon 13-vuotiaasta alkaen tehnyt töitä ja siitä lähtien painanut töitä opiskelujen ohella sekä ilman opiskeluja. Lomia maksimissaan on ollut se kuukausi, jos sitäkään. Nyt voinkin sitten ensimmäistä kertaa hyvällä omalla tunnolla olla vain ja ottaa ”menetettyjä” lomia takaisin.


Työttömän juhlatunnelmat jatkui heti saavuttua Joensuuhun, sillä mun ihanat tytöt oli järjestänyt mulle yllätys pikkujoulut! Olin siis aivan hämilläni, kun Tiina tuli hakemaan mua juna-asemalta ja mentiin yhdessä Nooran kotiin, jossa oli myös Hellu vastassa ja joululaulut pauhasi taustalla. Tarjolla oli valkkaria, quorn-pastaa ja nutella-juustokakkua: kylläpä mua hemmoteltiin! Mun veljentyttö kysy vielä junassa, että saankohan Nooran luona jotain viiniä ja naurahdin vaan, että eihän siellä mitään viiniä ole. No mutta kuinkas kävikään ja miten onnellinen olinkaan tästä! Kyllä sitä ihminen tulee onnelliseksi elämän pienistä iloista ja siitä, että joku on nähnyt juuri sun takia vaivaa ja aikaa. Pohdinkin ääneen siinä illan aikana, että joka kerta kun tänne Joensuuhun tulee, entistä suurempi ikävä tulee ystäviä ja äitiä kohtaan.  Torstaina me vietellään vielä perheen kesken joulua ja nautiskellaan herkullisia jouluherkkuja. Mun ehdottomat suosikit joulupöydästä on lanttulaatikot, karjalanpiirakat, graavilohi sekä äidin tekemä joulurahka. Aion syödä vatsani niin täyteen, että sillä jaksan vuoden 2017 jouluun saakka! Saatoinpa tänään eksyä vielä Sokokselle ostelemaan joululahjoja joululaulut mielessä soiden ja pompin riemusta, kun mun henksualet s-ryhmälle oli vielä voimassa vaikka työsuhde onkin jo loppunut. Mielenkiinnolla ootan, missäköhän sitä tulee seuraava joulu vietettyä.




Vietettiin tyttöjen kanssa yökyläilyä ja sunnuntaiaamuna suunnattiin kohti Mutalaa suunnistamaan – kyllä, luitte oikein. Suunnistamaan. Nykyisin on siis suunniteltu muunmuassa peruskoululaisille (ja miksei meitä muitakin varten) MOBO-sovellus, josta löytyy eri kaupunkeihin / maihin omia suunnistuskarttoja. Rasteille saavuttaessa rasti luetaan puhelimeen QR-koodilla ja se tallentuu puhelimeen. Hei onko kuinka kätevää! Otettiin kisa tyttöjen kanssa, jakauduttiin pareiksi ja aloitettiin vastakkaisista suunnista käymään kaikki rastit läpi ja se pari, joka on ekana takaisin autolla on voittaja. Meillä (lue minulla) heräsi Nooran kanssa kilpailuvietti ja juoksenneltiin pitkin metsiä rastien perässä. Tuuleteltiin viimeisellä rastilla, että ollaan varmasti voittamassa kisa, kunnes huomattiin, että meiltä puuttui täysin yksi rasti. Eikun takaisin metsään kukkulan päälle ja juoksujalkaa takaisin autolle ja voittohan sieltä napsahti silti! Tosi hauskaa puuhaa, suosittelen kaikille! Kaiken lisäksi menee ihan täysin urheilusta hölkkäyksen kanssa, jos niin haluaa. Katoin tota sovellusta vielä tarkemmin, niin myös Helsingistä löytyy muutama suunnistuskartta: Laakso, Olympiastadion, Oulunkylä ja Pihlis. Eli Jussille tiedoksi ensi vuodelle jos luet tätä, ensi keväänä suunnistetaan! 😉




Eihän tämä  ”työttömän arki” ollenkaan huonommin oo alkanu, oon nauttinut mun päivistä ja siitä, että ei oo kiire minnekkään. Varmasti kohta saan sen kiireen taas jollain tavalla itselleni aikaiseksi, sillä oon kova suunnittelemaan kaikkea pääni menoksi. Olo on kuin iso painava kivi olisi vierähänyt hartioilta ja olinkin lauantaina töistä lähdettyäni varma siitä, että tää oli niin oikea päätös. Oon sitä mieltä, että meidän kaikkien pitää uskaltaa tehdä niitä asioita, mitä oikeasti haluaa ja mitkä saa juuri sut onnellisiksi. Yksi elämähän meillä tässä on vai mitä?

Veera

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply