Festareita ja pikkujouluja -Lao Style

Päätimme jäädä Vientianeen yhdeksi extrapäiväksi, koska osuimme sinne juurikin kreivin aikaan. Paikalliset juhlivat Buddhaansa That Luangin temppelialueella näyttävin menoin ja festarein. Juha oli tylsä, joten lähdimme katsastamaan bileitä Tiinan kanssa kaksisteen. Meininkiä oli aina kaljateltoista Angry Birds-foliopalloihin. Mukaan meille tarttui myös jos jonkinmoista huikopalaa ja naposteltavaa illan pikkujouluillalliseen.

That Luangin temppeli taka-alalla. Emme päässeet sisälle asti, koska pukeutumisemme ei ollut korrektia.

Tiina halusi maistaa friteerattua jäätelöä ja täytyypi kyllä sanoa, että olisi Suomessakin kysyntää.

Vietettiin pikkujouluja meidän Guest Housen katolla hieman erilaisissa tunnelmissa. Buffetpöydän antimista löytyi pipareiden lisäksi kahta eri toukkaa, heinäsirkkoja, kovakuoriaisia ja yllätysmunia eli ankan sikiöitä.

Tiinasta saatiin muutama näppärä videopätkä. Juha yritti ottaa musta sarjakuvaa, kun syön munaa, mutta kuvat epäonnistuivat. Olisi pitänyt tehdä toisin päin eli minusta videota ja Tiinasta kuvia. En meinaan ollut yhtään noin sinut ankan sikiön kanssa kuin Tiina, vaan kyökin ja syljin suustani kaiken muovipussiin. Ei ollut hyvää, ei.

Juha ei rohjennut maistaa yhtään mitään, mutta minä ja Tiina mässättiin herkkuja naamaan. Että sellaista. Parhaat pikkujoulusafkat evö.

Arvonnan tulos: Laos

Maanantaina otimme suunnaksi Laosin pääkaupungin Vientianen. Määränpää ei ollut meille itsestään selvä vaan päädyimme tähän noppaa heittämällä. Vaihtoehtoja oli useita: Laos, Myanmar, Bali, Sumba, Filippiinit… Ja tässä sitä ollaan. Tiina liittyi seuraamme Kuala Lumpurissa ja Vientianen ilmatilan rikoimme yhteisvoimin. Ei kovin voimakkain voimin tosin. Olimme kaikki hieman huonona, kellä vatsa väänsi ja kellä muuten vain heikko happi.

Visa On Arrival -jonossa tajusin passikuvan unohtuneen rinkkaan, mutta eipä sillä näköjään ollut mitään väliä. Kysyin joltain työntekijältä neovua asiaan ja hän sanoi, että minun tulee vain maksaa 1$ enemmän viisumista. Dollareita olisi kannattanut olla mukana, sillä viisumin hinta oli 35$ ja euroina maksettuna vain merkki vaihtui. Kohtalaisen huono kurssi siis. Eipä löytynyt dollareita saatika paikallisia kippejä, ei.  Mutta onneksi automaatilla käynti hoitui, joten saimme VOA:t maksettua.

Ekan Vientiane -päivän ohjelma oli ihan vain kiertää pikkaisen kaupunkia ja syödä jotain herkkua paikallista safkaa. Mission completed. Bongattiin keskustasta Scandinavian Bakery, josta sai nuuskan lisäksi joulupipareita, nom nom! Pikkujoulun viettoa luvassa siis seuraavissa postauksissa.