”Ruukkujen tasangolla”

Sain jossain kohtaa jo kirittyä kirjoituksissa, mutta taas blogi laahustaa perässä pahemman kerran. Erinäisten sattumusten summana tuli muutoksia matkaan ja etelä-Laos vaihtui Bangkokiin, josta minä jatkoin yksin Vietnamiin ja Juha takaisin Suomeen parantelemaan itseään. Hän tulee takaisin ”kotiin”, kun kaikki on kunnossa. Luultavasti nopeammin kuin tajuankaan. Joulun vietin Nha Trangissa, Vietnamin kaakkoisrannikolla, kun oli sukulaisia siellä lomailemassa ja nyt olen Con Dao -saarilla Ho Chi Minh Citystä etelään sellaiset muutama sata kilometri. Minun ja Tiinan tiet kohtasivat jälleen ja pyöritään nyt ainakin toistaiseksi yhdessä. Tää mesta on aikasta pelottava ja pienoinen pettymys kelien suhteen, mutta siitä enemmän ajastaan.

Palaan nyt vielä ajassa reilut pari viikkoa taaksepäin ja Laosin vehreään vuoristomaisemaan. Syy, miksi alunperin halusin Phonsavaniin löytyy Wikipediasta nimellä ”ruukkujen tasanko”. Käytän itse mieluummin nimitystä Plain of Jars. Kaikki nimet eivät vain käänny nätisti meidän niin rakkaaseen äidinkieleen. Piste.

Tuhansia mysteerisiä kivipyttyjä joka puolella maastossa keskellä vuoristoista Xieng Khouanin provinssia. Suuria ja pieniä. Sekä yksittäisiä kippoja että satojen ryhmiä. Mitä ihmettä nämä rautakauden aikaiset kiviruukut oikein ovat? Ruokatynnyreitä? Kukkamaljakoita? Sadevesivarastoja?

Kivipyttyjen alkuperästä ei oikein kellään ole tarkkaa tietoa. Tutkijat ovat ehdottaneet niiden olevan muinaisia tuhkauurnia, mutta täysin pitäviä todisteita ei ole. Tätä seikkaa voisi kuitenkin vahvistaa Jar Site 1:n keskellä oleva luola, jonka katossa on ihmisen tekemä reikä. Tämä luola olisi voinut siis toimia krematoriana. Vuonna 1994 arkeologit löysivät ruukkujen alta maanalaisia hautakammioita ja ihmisjäänteitä, sekä poltettuja että haudattuja, ruukkujen sisältä ja ympäriltä. Mysteeriin on siis saattanut löytyä ratkaisu.

Toisen selityksen mukaan kiviruukuissa on säilytetty riisiviintä. Epäilyksiä on kuitenkin herättänyt joidenkin ruukkujen massiivinen koko: tuhansia litroja viintä? Perisuomalaisena tuollainen määrä tosin ei olisi homma eikä mikään tyhjätä vaikkapa keskikesän riennoissa. Varsin järkeenkäypä selitys siis.

Jar Siteja on kuulemani mukaan yhteensä 90, mutta vain seitsemän niistä on avattu yleisölle maastossa pelottelevien UXO:jen eli räjähtämättömien pommien takia. Suosituimmet saitit ovat Jar Sites 1, 2 ja 3, jotka kaikki ovat olleet turvallisia vuoden 2004 jälkeen, kunhan pysyy tarkoin merkityillä poluilla. MAG (Mines Advisory Group) poisti maastosta satoja UXO:ja ja kymmeniätuhansia metallijäänteitä. Valkoiset laatat maassa kertovat, että maaperä on putsattu pintaa syvemmältä ja punaiset puolestaan, että vain pinta on putsattu. Lapiot ja kuokat kannattaa jättää kotiin ellei halua palata jalat edellä Suomeen. Plain of Jars on anonut itselleen UNESCO:n maailmanperintökohteen titteliä kasvattaakseen turismia, mutta ennen kuin saitteja on putsattu enemmän ja ne ovat täysin turvallisia vierailijoille, jäävät tittelit mappi Ö:hön. MAG:lla on siis vielä työmaata edessään.

Ylemmät kuvat ovat kaikki Jar Site 1:ltä, joka on saiteista suurin sekä ruukkujen määrältä, että pinta-alalta. Ja koska Site 1 on myös lähimpänä Phonsavanin kaupunkia, se on myös suosituin. Muilta turisteilta ei siis voi välttyä. Ruukkujen lisäksi alueella näkee myös erityisen hyvin sodan jättämiä jälkiä. Laskin äkkiseltään kymmenisen kappaletta jättikokoisia pommikraatereita ja useita vanhoja juoksuhautoja. Ruukkuja on Site 1:llä yli 250, mutta päähäni jäi pyörimään kysymys: montako niitä olisi, jos pommituksia ei olisi tapahtunut? Ja minkälaisia ne loput 83 UXO:jen saastuttamaa saittia on?

Jar Site 2:lla kävimme seuraavana päivänä ja ilmakin oli huomattavasti lämpimämpi kuin edellisenä. Kiitos hyvän ystäväni auringon, jota ilman elohopea tahtoi jäädä pyörimään 15-20 asteeseen. Site 2 oli kohtalaisen pieni, mutta se jakautui kahteen osaan: toinen osa pienellä kukkulalla, josta oli huikeat näkymät alas laaksoon ja toinen keskellä lehtimetsää. Harjua pitkin voi kävellä muutaman kilometrin pituisen matkan Site 3:lle, mutta koska olimme vuokratulla mopedilla liikenteessä, patikoinnit jäivät väliin. Vaikka Jar Site 3 olisikin ollut lyhyen ajomatkan päässä, tämän toisen kiviruukkualueen jälkeen saimme jo aika hyvän käsityksen siitä, mitä se kolmonen olisi pitänyt sisällään. Ruukkuja, ruukkuja.

Phonsavanin alue kokonaisuudessaan oli yksi elämäni parhaista matkailukohteista henkisellä tasolla. Opin paljon uutta historiasta, maailman julmuudesta, elämän pienistä iloista ja jopa omasta itsestäni. Laosin kokeman vääryyden takia minusta itsestäni taisi tulla hitusen parempi ihminen. Tai ainakin haluan ajatella niin.

The Secret War by CIA

Lukiossa puhuttiin Vietnamin sodasta. Ho Chi Minh. Jenkit suuressa roolissa kitkemässä kommunismia. Full Metal Jacket ja Forrest Gump. Mutta kukaan ei ikinä maininnut Laosia missään historiassa -etenkään sodan yhteydessä. Ihan kuin sitä ei olisi ollut olemassakaan.

Koska itse olen näköjään sivistymätön paskiainen enkä tiennyt Laosin pommituksista, aion nyt valaista hieman taustaa sillä ajatuksella, että tuskin kovin monet muutkaan ovat minua fiksumpia. Jotain mainitsinkin jo Laosin itsenäistymisestä, sisällissodasta ja ranskalaisten osallisuudesta tähän kaikkeen, mutta mistä en ole puhunut, onkin salaisuus -sotahistorian kannalta suuri salaisuus.

Pohjois- ja Etelä-Vietnam sotivat liittolaistensa tuella vuosina 1959-1975; jenkit Etelä-Vietnamin puolella taistelemassa pohjoisen kommunisteja vastaan, jotka puolestaan saivat tukea Kiinalta ja Neuvostoliitolta. Kylmä sota siis jatkui ja jatkui. Laos julistettiin puolueettomaksi, mutta USA päätti oman käden oikeudella rikkoa Genevessä solmittua sopimusta. Sota levisi myös Laosiin. Pääasiassa sijaintinsa vuoksi Laos joutui maailman suurimman ilmasodan näyttämöksi. CIA rakensi median ja jopa USA:n kongressin tietämättä Laosiin tukikohdan, josta käsin pääsivät kuljettamaan ooppiumia Jenkkeihin ja pommittamaan Pohjois-Vietnamia. USA pudotti pommeja Laosiin yhdeksän vuoden ajan joka kahdeksas minuutti 24/7, jonka seurauksena Laosista tuli maailman eniten pommitettu maa. Media vaikeni tapauksesta. 2,1 miljoonaa tonnia pommeja eli enemmän kuin toisen maailmansodan aikaiseen Eurooppaan ja Tyyneenmereen yhteensä. 2000 pommia jokaista laolaista kohtaan. Laosista tuli CIA:n historian laajin ja parhaiten salassa pysynyt operaatio. Se pysyi jopa niin salassa, että jenkit myönsivät osallisuutensa vasta 1997.

Se, että Laosiin pudotettiin pommeja yli 2 miljoonaa tonnia on jo itsessään käsittämätöntä ja anteeksiantamatonta, mutta että kolmasosa pommeista ei räjähtänytkään pudotessaan vaan ovat edelleen aktiivisia, vaikuttavat laolaisten jokapäiväiseen elämään. Paikalliset joutuvat elämään miljoonien räjähtämättömien pommien, UXO:jen (unexploded ordnance) keskellä. Jotkut kylät voivat kasvattavaa riisiä vain seitsemäksi kuukaudeksi vuodesta, mutta uusien peltojen kaivaminen on kokemuksen perusteella hengenvaarallista. Sodan jäkeen on ollut yli 50 000 rypälepommionnettomuutta, joista lähes puolet tappavia. Vielä vuosina 2008-2011 180 ihmistä on menettänyt henkensä, suuri osa lapsia.

Xieng Khouangin provinssi, jonka nykyinen pääkaupunki Phonsavan on, sai päällensä eniten pommeja Laosissa ja sodan arvet ovat näkyvissä joka puolella. Joka puolella on tonneittain metalliromua, joita on uudelleenkäytetty kukkaruukuiksi, lehmän syöttökaukaloiksi, piha-aidoiksi, grilleiksi… Kävimme Juhan kanssa tutustumassa sodan jälkiin sekä maaseudulla että kaupungissa. Nappasimme mopedin alle ja otimme suunnaksi pommikraaterit Phonsavanista pohjoiseen. Paikkaa oli todella vaikea löytää pelkällä piirretyllä kartalla, mutta pääsimme perille saksalaispariskunnan opastuksella. Pellot näyttivät enemmänkin kuun pinnalta kuin maaseudulta. Suuria kraatereita toinen toisensa vieressä. Ja vaikka sodan loppumisesta on kulunut jo 40 vuotta, kuopat olivat kuin viime viikolla syntyneitä. Kovin kummallista. Ja samalla pelottavaa.

Toiseksi omatoimikohteeksi arvoimme ”elefanttiluolat”, Tham Xang Caves, joita Pohjois-Vietnamin ja Laosin sotilaat käyttivät asuinpaikkana ja sairaalana. Luolia on yhteensä kolme, mutta löysimme niistä vain kaksi: asuinluolan ja lääkevaraston, jotka molemmat jatkuivat ja jatkuivat. Toisen kompuroimme niin pitkälle, että pääsimme luolan toisesta päästä ulos. Kerrassaan hieno kokemus. Luolat olivat jo pääasiassa tyhjiä, muita joitain pieniä asioita oli edelleen muistuttamassa Vietnamin sodasta. Löysin vanhoja kenkiä, peltipurkkeja, satoja lääkepulloja, vanhoja sideharsoja ja hylsyjä. Myös lepakot ja yöperhoset olivat seuranamme. Siinä niitä viuhui tasaisin väliajoin ohi. Phonsavanin alueella on myös toinen luola, Tham Piu, jolla on vieläkin surullisempi tarina kuin Tham Xangilla. Nimittäin nelisensataa laolaista oli hakenut luolasta suojaa ilmapommituksilta, kun jenkit lähettivät luolaan neljä pommia. Ensimmäiset kolme menivät ohi, mutta neljäs osui kohteeseen. Luolasta voi kuulemma edelleen löytää ihmisluita.

Anteeksi antamatonta. Oma ”jenkkivihani” ei ainakaan helpottunut tämän CIA:n operaation johdosta. Miksi niiden pitää tunkea nokkansa jokaiseen maailman asiaan ja epäkohtaan ja näyttää olevansa se suurin ja mahtavin?? Moni (kuten minäkin) pitää amerikkalaisten tekosia ilman muuta sotarikoksina.  Jenkit tuhosivat kokonaisen yhteiskunnan. Ja mitä lopulta tapahtui? He hävisivät.

Ei tietoa montako ihmistä menetti henkensä. Ei ole ainuttakaan laskuria tai tietokantaa. Ei tietoa montako ihmistä tulee vielä kuolemaan pommien takia. Laos pysyy yhtenä maailman köyhimpänä maana niin kauan, että pommit on saatu tuhottua maaperästä ja uusia peltoja voidaan viljellä ja teitä ja kaivoja rakentaa. Ironisesti amerikkalainen MAG (Mines Advisory Group) korjaa jälkiään ja auttaa paikallisia tuhotessaan UXO:ja kylistä ja riisipelloilta. Vuoden 2004 jälkeen MAG on tuhonnut käsittämättömät yli 160 000 UXO:a. Pommeja tosin on jäljellä vielä sellaiset 80 miljoonaa, että työmaata riittää vielä sellaiseksi tuhanneksi vuodeksi. Ei paha.