Geokätköilyä Singaporessa ja Balilla

Uusi harrastukseni on vienyt minut mennessään: geokätköily nimittäin. Kolme päivää Singaporessa meni siivillä etsiessä pienen pieniä purkkeja ja illat yhden tietyn henkilön kanssa, josta pitää olla hys hys. Mutta ei siitä sen enempää…


Olin ratkonut muutamia mysteerikätköjä jo kotona ja tallentanut saadut koordinaatit puhelimeeni, mutta tottakai formuloiden takia muutamalle kätkölle ei ollut pääsyä. Monta työpäivää mennyt siis täysin hukkaan, hehe! Singapore kokonaisuudessaan on mielestäni yksi niistä paikoista, joissa voisin hyvin nähdä itseni asuvan: monet kulttuurit kohtaavat, on tekemistä ja nähtävää, se on turvallinen ja todella moniulotteinen. Ja vielä yksi tärkeä pointti: siellä on lämmintä! Vaikka olen käynyt Singaporessa nyt kuusi kertaa, voisin mennä koska vain uudelleen. Sitä voisi vaikka hakea Marina Bay Sandsin kasinolle töihin. Ylläolevat kuvat ovat ko. rakennuksen katolta.

Lokikirja oli täysi

Bali ja etenkin Kuta puolestaan alkaa jo hieman kyllästyttää. Onneksi kätköilyn parissa sain hyvin kulumaan pari päivää ennen lentoani Maumereen, itä-Floresiin. Yhtä kätköä etsiessäni kävi hauska kömmähdys, kun indonesian kieleni ei ihan taipunutkaan toivotusti. Jäin juomaan kahvia jonnekin sivukujalle, jossa turisti on outo ilmestys, ja siinä jutellessani paikallisten kanssa erehdyin sanoissa. Minulta kysyttiin, että minne olen menossa. Luulin vastaavani ovelasti, että ihan vain kävelen ympyrää tms. Meillä on suomeksi ilmaisu haukata happea ja vastaavasti Indonesian suora käännös on ”syödä tuulta (makan angin)”. Nooh, siinä sitten sain hieman outoja katseita näin sanoessani… …ja tajusin vasta lähdettyäni, että olin kertonut heille meneväni syömään koiraa (makan anjing)! Kyllä hymyilytti.


Toinen huvittava tapaus oli, kun kiersin laskuveden aikaan yhden aallonmurtajan kaikki mahdolliset kiven kolot häiriten kalastajia puuhissaan. Vasta etelään katsoessani tajusin, että niitä pirun kivikasoja on lisää ja olin väärällä aallonmurtajalla. Pahoittelin ja siirryin oikeisiin kätköilypuuhiin 500m etelämmäs. Olisihan sen sijainnin voinut tarkastaakin ennen kuin lähtee metsästysretkelle…


Balilla on todella paljon enemmän kätköjä kuin osasin aluksi kuvitella. Pelkästään Kutalta hain kahdeksan ja muualla on vielä varmaan 40-50 lisää. Balin jälkeen minulla on mahdollista hakea Indonesiasta enää kaksi, jotka molemmat ovat Kelimutun kansallispuistossa Floresissa.


Singapore ja Bali olivat molemmat kohtalaisen helppoja kätköilykohteita pelkästään kännykän gpsiä käyttäen: molemmissa sain noin arvion omasta sijainnistani ja loput navigoin karttaa tulkitsemalla ja vihjeiden avulla. Singaporessa jäi muutama kätkö pelkäksi yritykseksi, mutta Balilta löysin kaikki haluamani tapaukset. Täytyypi katsoa, miten kätköily onnistuu alueilla, joissa ei gpsistä ole tietoakaan.

Teitä lukijoita taitaa kiinnostaa kätköilyharrastukseni yhtä paljon kuin kasa lehmänsontaa. Lopetan siis tämän tähän. Seuraavaksi asiaa Maumeresta, jossa tapaan vanhan ystävän Australiasta ja juhlin 27-vuotissynttäreitäni! Ps. Pahoittelut kuvien laadusta: netti on kakka.

Tuulet puhaltaa

Muutama kuukausi on ehtinyt taas vierähtää viimeisestä päivityksestä, hups! Ei siinä, ettäkö elämä olisi ollut tylsää, päinvastoin: paljon on ehtinyt tapahtua, niin hyvää kuin huonoakin. Niin festareita kuin hautajaisiakin. Reissuja ei ole kesällä ollut, ei edes kotimaanmatkailua, vaan koko kesä on kulunut minulle niin rakkaassa Turussa, jee!

Tuli alkukesästä ero Juhan kanssa ja hän muutti takaisin Helsinkiin. Turku ei missään kohtaa tuntunut hänelle kodilta ja minä puolestani en halunnut takaisin isolle kirkolle. Olihan siinä tietty taustalla muutakin, mutta ne eivät kuulu muille kuin meille kahdelle. Kaiken kaikkiaan olen Juhalle enemmän kuin kiitollinen yhteisistä vuosista ja lukuisista seikkailuista. Jäi paljon hyviä muistoja ja tarinoita kerrottavaksi kiikkustuolissa!

Nyt siis kesä on mennyt sinkkuillessa, joka puolestaan on tarkoittanut paljon töitä, kavereita, reenaamista ja Westonsia jokilaivoilla. Kaikkea sopivassa suhteessa tosin: ei liian pitkiä työputkia, en ole unohtanut liikunnan tärkeyttä, olen nähnyt kavereita lähes päivittäin ja pitänyt hauskaa juuri sopivasti (tai ehkä hitusen liikaa). Veneillessä on mennyt monta päivää ja olen hurahtanut uuteen harrastuksen, nimittäin geokätköilyyn. Se on ihan superkivaa! Äiti, sisko ja sedän vaimo harrastavat sitä myös (+olen saanut muutaman kaverinkin kosiskeltua kokeilemaan) ja ollaankin perheen kesken paineltu menemään ties missä kallion koloissa, kukkuloilla ja autioilla saarilla. Ollaan nähty sellaisia paikkoja, joiden olemassaolosta ei ole ollut mitään tietoa. On tullut vedettyä bikineissä luolastoissa, kiivettyä puuhun, ryömittyä mudassa ja naurettua aivan hulluna, kun sisko makasi maassa keskellä Turun keskustaa käsivarsi kokonaan vesirännissä. Ja hei, kuinka moni voi sanoa kävelleensä maan alla viemärissä?

Virallista kesälomaa en ole päässyt vielä pitämään, koska lähden syyskuussa taas reissuun Indonesiaan. Lomapäiväni ovat siis edessä. Onneksi työni Raha-automaattiyhdistyksellä on superjoustavaa ja pystyn säätelemään työmääräni ja kellonajat aika pitkälti niin kuin itse haluan. Heinäkuun helteillä tuli pidettyä vapaata tai sitten maattua päivät rannalla ja illat töissä; sadepäivinä keräilin tunteja pankkiin ja väänsin pitkää päivää. Eikä minun työ oikeastaan tunnu työltä lainkaan ja duunikaverit on huippuporukkaa, joten lähinnä saan rahaa siitä, että lähden töihin pitämään kivaa.

Mitä syksyn reissuun tulee, niin suunnitelmat ovat menneet jonkin verran uusiksi. Alunperin meidän piti Juhan kanssa mennä Lombokille ja Sumballe sukeltamaan ja surffaamaan. Juha on kuulemma edellen menossa Lombokille, mutta itse aion lentää Endeen trekkaamaan yhdelle tulivuorelle ja pamautella maanteitse ja vesitse aina Aloriin asti sukeltamaan. Sitten teen jossain kohtaa Visa Runin ja käyn tutustumassa yhteen maailman uusimmista valtioista, Itä-Timoriin, ja palaan sieltä vielä hetkeksi takaisin Indonesia puolelle, todennäköisesti Lombokille. Hieman erilaista reissua siis taas tiedossa. En malta enää odottaa!

Muutoksen raikas tuuli siis heittelee hiuksia ees taas toden teolla. Totuttelen vieläkin yksinoloon ja omaan rauhaan. Asumiskuviotkin ovat vielä sekaisin, kun jäin nyt yksin asumaan Juhan ja minun yhteiseen kotiin. Remontti on vielä jokseenkin kesken, mutta kun viimeisetkin tapetit on seinillä, niin tervetuloa asuntoesittelyyn! Ja kun kämppä on myyty, niin minua ei enää pidättele Suomessa mikään, bujaka!