Geokätköilyä Singaporessa ja Balilla

Uusi harrastukseni on vienyt minut mennessään: geokätköily nimittäin. Kolme päivää Singaporessa meni siivillä etsiessä pienen pieniä purkkeja ja illat yhden tietyn henkilön kanssa, josta pitää olla hys hys. Mutta ei siitä sen enempää…


Olin ratkonut muutamia mysteerikätköjä jo kotona ja tallentanut saadut koordinaatit puhelimeeni, mutta tottakai formuloiden takia muutamalle kätkölle ei ollut pääsyä. Monta työpäivää mennyt siis täysin hukkaan, hehe! Singapore kokonaisuudessaan on mielestäni yksi niistä paikoista, joissa voisin hyvin nähdä itseni asuvan: monet kulttuurit kohtaavat, on tekemistä ja nähtävää, se on turvallinen ja todella moniulotteinen. Ja vielä yksi tärkeä pointti: siellä on lämmintä! Vaikka olen käynyt Singaporessa nyt kuusi kertaa, voisin mennä koska vain uudelleen. Sitä voisi vaikka hakea Marina Bay Sandsin kasinolle töihin. Ylläolevat kuvat ovat ko. rakennuksen katolta.

Lokikirja oli täysi

Bali ja etenkin Kuta puolestaan alkaa jo hieman kyllästyttää. Onneksi kätköilyn parissa sain hyvin kulumaan pari päivää ennen lentoani Maumereen, itä-Floresiin. Yhtä kätköä etsiessäni kävi hauska kömmähdys, kun indonesian kieleni ei ihan taipunutkaan toivotusti. Jäin juomaan kahvia jonnekin sivukujalle, jossa turisti on outo ilmestys, ja siinä jutellessani paikallisten kanssa erehdyin sanoissa. Minulta kysyttiin, että minne olen menossa. Luulin vastaavani ovelasti, että ihan vain kävelen ympyrää tms. Meillä on suomeksi ilmaisu haukata happea ja vastaavasti Indonesian suora käännös on ”syödä tuulta (makan angin)”. Nooh, siinä sitten sain hieman outoja katseita näin sanoessani… …ja tajusin vasta lähdettyäni, että olin kertonut heille meneväni syömään koiraa (makan anjing)! Kyllä hymyilytti.


Toinen huvittava tapaus oli, kun kiersin laskuveden aikaan yhden aallonmurtajan kaikki mahdolliset kiven kolot häiriten kalastajia puuhissaan. Vasta etelään katsoessani tajusin, että niitä pirun kivikasoja on lisää ja olin väärällä aallonmurtajalla. Pahoittelin ja siirryin oikeisiin kätköilypuuhiin 500m etelämmäs. Olisihan sen sijainnin voinut tarkastaakin ennen kuin lähtee metsästysretkelle…


Balilla on todella paljon enemmän kätköjä kuin osasin aluksi kuvitella. Pelkästään Kutalta hain kahdeksan ja muualla on vielä varmaan 40-50 lisää. Balin jälkeen minulla on mahdollista hakea Indonesiasta enää kaksi, jotka molemmat ovat Kelimutun kansallispuistossa Floresissa.


Singapore ja Bali olivat molemmat kohtalaisen helppoja kätköilykohteita pelkästään kännykän gpsiä käyttäen: molemmissa sain noin arvion omasta sijainnistani ja loput navigoin karttaa tulkitsemalla ja vihjeiden avulla. Singaporessa jäi muutama kätkö pelkäksi yritykseksi, mutta Balilta löysin kaikki haluamani tapaukset. Täytyypi katsoa, miten kätköily onnistuu alueilla, joissa ei gpsistä ole tietoakaan.

Teitä lukijoita taitaa kiinnostaa kätköilyharrastukseni yhtä paljon kuin kasa lehmänsontaa. Lopetan siis tämän tähän. Seuraavaksi asiaa Maumeresta, jossa tapaan vanhan ystävän Australiasta ja juhlin 27-vuotissynttäreitäni! Ps. Pahoittelut kuvien laadusta: netti on kakka.