Turistirys(s)ä Nha Trang

Onneksi olen hyvä bloggaaja ja päivitän taas neljä viikkoa ja kolme maata jälkijunassa. Pitäisi kyllä ottaa itseään taas niskasta kiinni. Miten ihmeessä sitä keksii itselleen aina jotain muuta tekemistä? Miksi lomalla on (mukamas) koko ajan kiire? Palaan siis ajassa taaksepäin kuukauden päivät:

Juha ei tahtonut minun olevan yksin Aasiassa sillä aikaa, kun hän kävi Suomessa ja ymmärrän kyllä oikein hyvin. Viime Vietnamin reissulla laukkuni varastettiin ja passi meni siinä samassa. Tällä reissulla olen jo hukannut kännykkäni ja jättänyt esim. täbin laturin hotellihuoneeseen. Takareisikin pääsi tulehtumaan niin pahasti, että lekurin piti vetää jalka auki yli sentin syvyydeltä, jotta kaikki paska saatiin ulos ja reisi kuntoon. Olisi kuulemma tarvinnut tikkejäkin, mutta en jäksanut jäädä Bangkokiin yhtään pidemmäksi aikaa. Sairaala tuli muutenkin tutuksi. Mutta kohtalaisen pienellä olen tällä kertaa selvinnyt. Aina sattuu ja tapahtuu ja yhdessä on turvallisempaa kuin yksin. Minulla oli sukulaisia viettämässä joulua Vietnamin rantakohteessa, Nha Trangissa, joten otin lennon Saigoniin Juhan suunnatessa Finskin sinivalkoisin siivin Suomeen. Saigonin kentältä pamautin suoraan taksilla juna-asemalle kuullakseni, että myöhästyin Nha Trangin junasta vartin. V*tutti. Kaikki illan junat olivat täynnä, joten varasin aamujunan klo 6 ja menin aseman viereiseen hotelliin yöksi.

Jouluaatto meni allekirjoittaneelta osittain ohi, koska junakuolema. Olin kuitenkin ihmisten aikaan perillä ja Nha Trang pääsi yllättämään. Valitettavasti ei siinä positiivisessa mielessä. Olen ollut kaupungissa aikaisemminkin vuonna 2009 ja siihen nähden mesta oli mennyt huikeasti huonompaan suuntaan. Resortteja, korkeita hotelleja, yökerhoja. MARRIOTT!!! Ei hyvä. Silloin neljä vuotta takaperin Nha Trangissa oli huomattavasti enemmän turismia kuin monessa muussa Vietnamin rantakaupungissa, mutta että meno oli nyt lähempänä Agia Napaa kuin kaakkois-Aasiaa, ei tehnyt minuun minkäänlaista vaikutusta. Ja sitten tämä kyseinen kansalaisuus, jonka pystyy myös otsikosta päättelemään eli venäläiset. Niitä oli niin maan helvetisti! Ja yleiskuva kaupungista muodostui niiden mukana. Röyhkeää käytöstä, minihameita, stringibikineitä, ohittelua, kaljamahoja, kyömyneniä, venäjän kielisiä ruokalistoja, lepardikuosia… Voinko suositella Nha Trangia eteenpäin? Hmm… Yksi huvittava seikka, joka pisti silmään oli sukellusten hinnat. Meikäpoika olisi meinaan pulittanut kahdesta dyykistä $45, kun taas naapuri vastaavasti $70. Apinaa koijataan. Dyykit jäivät kuitenkin väliin myrskytuulen takia. Vesi muistutti lähinnä Itämerta: väri samean ruskeahko ja näkyvyys aivan sysipaska.

Nha Trang ei kuitenkaan ollut läpeensä kuraa. Täytyyhän sen auringon joskus paistaa risukasaankin. Majoitus kuului taas kerran Vietnamin standardiin eli viidellä eurolla saa huoneen, jossa on lämmin vesi, ilmastointi, jääkaappi, kaksi parisänkyä ja oma parveke. Safka oli edullista, vaikkakin joissain ravintoloissa oli selkeästi ryssälisä. Tekemistäkin löytyi ja kaupungin 7km pitkä ranta on aikasta jees. Aallot tosin olivat muutamana päivänä sen verran korkeat, että uinti oli kielletty. Vaikka rämäpäänä olisin varmasti voinutkin pulahtaa pesukoneeseen, maalaisjärki voitti. Ja ei. Ei se aurinko paistanut.

Treffasin sukulaisia aattona ja käytiin joulun kunniaksi syömässä kunnon piffet alkuruokineen. Jälkkäriksi kaivoin rinkasta Luang Prabangista asti raahaamani piparit ja juotiin punkkua. Ja kyllä Kirsi-täti minutkin yllätti mukavasti, kuten yllä olevasta kuvasta voi päätellä. Paras joululahja evö. Aattoiltana rantabulevardilla oli hurja meno esiintyjineen ja kaljatelttoineen. Ei siis mikään painajaisjoulu, vaikka ilman Juhaa sen jouduinkin viettämään.

Jotta pääsen joskus näissä päivityksissä etiäpäin, niin jätän Nha Trangin vähemmälle huomiolle. Viiteen päivään mahtui mm. mutakylpeilyä, Vin Pearlin puuhasaari cable careineen ja vesi- ja huvipuistoineen, markkinoita ja huikeat yksi aurinkoinen päivä. Ja tuossa kun pääsin kaikkien rakastamia naapureitamme muutamalla pahalla sanalla kuvailemaan, niin tiedoksi, että eivät ne vietnamilaisetkaan mitään parasta sakkia ole. Mutta siitä voin päivitellä joskus, kun taas on aikaa. Eli ensi kuussa?

 

 

Surffausta Ujung Lolokilla

Videoterveisiä Banyak -saarten surffispotista, Ujung Lolokista!

Pulau Palambakilta katosimme muutamaksi päiväksi Erwinin omistamaan Floating Surf ”Villaan”, joka on rakennettu Ujung Lolokin surffiaaltojen läheisyyteen. Australialaiset tuntevat aallon nimellä Bay of Plenty. Aallot tulevat aina Afrikasta asti, joten kun oikea surffikausi keväällä/kesällä on päällänsä, aallot ovat isoja ja tasaisia ”barreleita” ja murtuvat kauempana riutasta. Nyt kausi on ohi ja aallot ovat aika pieniä ja rikkonaisia. Ne murtuvat liian lähellä rantaa, juuri riutan päällä, joten minulla ei ollut aaltoihin asiaa. Pojat kuitenkin päättivät lähteä testaamaan. Minä tyydyin kuvailemaan auringon värjäämää taivasta veneestä käsin.

Päivät meni vedessä peuhatessa. Juha aalloissa, minä snorklaamassa. Bongasin parhaimmillaan seitsemän kilpparia yhden päivän aikana ja monia upeita fisuja. Pulau Banyakilla harrastetaan edelleen jonkin verran myrkkykalastusta syaniidilla, mutta Ujung Lolok on sen verran kaukana kalastajakylistä, että korallit ovat siellä paremmassa kunnossa kuin monissa muissa paikoissa saaristossa.

Saimme käyttää keittiötä oman mielemme mukaan. Me pääsimme siis nauttimaan spagettia tomaattikastikkeessa ja yllä valmistuu paistettuja perunoita. Indonesian kansallisruoat, uppopaistetut nuudelit ”Mie Goreng” ja uppopaistettu riisi ”Nasi Goreng”, eivät oikein jaksa lämmittää mieltä eikä nälkää. Kolesteroliarvoja kylläkin. En halua edes ajatella mitä jokapäiväinen palmuöljy ja kananmuna tekee elimistölle, huh! Palmuöljy on pahinta rasvaa ikinä ja kananmuniakaan ei parane liikaa naattia. Jätän siis suosiolla turhat nasit ja miet väliin. Kannattais sunkin.

 

Vietnamin muistelua

Nyt kun Juhakin on töissä ja kotona on ainoana viihdykkeenä tietokone, niin päätin sitten tehdä sen tempun, mikä viimeisenä kannattaa, knu potee hirmuista matkakuumetta ja masennusta. Nimittäin katsastelin vanhoja reissukuvia. Voisin pistellä tänne ”muutaman” kuvan Vietnamista, jossa siis vietin viisi viikkoa vuonna 2009. Mun piti olla siellä vaan 10 päivää, mutta multa varastettiin laukku ja passi (+kännykkä, rahat, luottokortti yms. siinä samassa), niin reissusta tuli pakostakin vähän pidempi. Voisin pölöttää mun vastoinkäymisistä ikuisuuden, mutta sen sijaan viskaankin teitä kuvapläjäyksellä ja nimenomaan niistä reissun hyvistä hetkistä. Olloos hyvä!

Kokeilin vähän jopa kuvanmuokkausta Picasalla eikä ainakaan omasta mielestäni näytä pöllömmältä vai mitäs ootte mieltä?

Phu Quoc -saaren turistibeach. Tuonne olisi kiva päästä uusiksi katsomaan, miten on paikat muuttuneet.

Tykkäsin meinaan todella paljon ja meno oli täysin erilainen kuin mantereen puolella.

Fish market

Sellainen pikkuisen kokoinen meduusa tuli rantsulla vastaan

Tuon päälle ei oikein tehnyt mieli astua…

Tää kuva niiiiin tempaisee mut mukanaan muille maille! Tosta palmusta kun voisi nyt napata yhden pähkinän.

Auringonlaskut olivat ihan älyttömän tunnelmallisia..

..ja värit aivan ihania. Paikalliset kerääntyivät joka ilta perheineen rannoille fiilistelemään väriloistoa.

Aasialaiset lapset ovat niin uskomattoman sulosia! Mun oli vaan pakko nappailla niistä kuvia (ja aika pirun monta). Sain muutamat vihaiset katseetkin osakseni ja taisin jollekin jopa maksaa muutaman rahan, että pääsin napsimaan kuvia. Noissa muksuissa paistaa huolettomuus ja vaikka vaatteet on likasia eikä kenkiäkään ole, niin elämä silti hymyilee täysillä.

Kätsy menopeli. Tällanen tuli rannalla vastaan. Koitin saada sitä liikkeelle, mutta luulenpa et oli parempi ratkaisu jättää sikseen.

Taas näitä Vietnamin kohokohtia! Miten joku kuva voikin välittää niin upean ja lämpimän tunnelman! Noin onnellisen perheen mäkin joskus haluan.

Kylän oma kaatopaikka a.k.a. meri. Jätehuollon puuttuminen saa kyllä välillä mun verisuonet poksahtelemaan.

Ehkä taivaallisia rapuillallinen ikinä Ho Chi Minh Cityssä

Aution huvipuiston ex-onginta-allas

Vastakohtien Vietnam. Tässä kuvassa näkyy jotenkin niin selkeesti Vietnamin monet kasvot. Tuo puu rajaa hyvin karun lähiön ja vehreän maaseudun.

Hue

Mäkin tahdon joskus maalata mun veneen tollaseksi

Soudellaan, soudellaan

Ja taas huippusöpöjä vietnamilaismuksuja. Näistä vesseleistä ei vaan voi olla tykkäämättä.

Halong Bayn mystinen saaristo

Hanoi

Snake Village

 

Sex on the mökkilaituri

 

Sain vihdoin laitettua alkuviikon mökkireissun kuvia koneelle. Kohtalaisen kiirusta on ollut. Eli nyt seuraa niin imelä postaus, että Johanna Tukiaisen hääkuvat jäävät hetkessä hännille. Jos ei pussailu mökkilaiturilla superkauniissa auringonlaskussa hivele silmiäsi, voit painua PIIP. Muutama kevyempi kuva alkuun, ettei rivoudet heti pompsahda silmille.

Jep. Herkkää oli. Rakastan!