Veneilyä

Sukellusta seuraavana päivänä suuntasimme taas veneellä pois pikkukaupungin hulinasta, jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua. Samoin kuin sukelluksellakin saimme itse valita päivän kohteemme. Edellisenä päivänä emme varsinaisesti onnistuneet viimeisessä valinnassamme; tuosta sukelluksesta voi lukea aikaisemmasta postauksestani. Tällä kertaa olimme huolellisempia ja otimme tarkasti selkoa etukäteen alueen kohteista. Tripadvisor ja Googlen hakutulokset tuli tutkittua tarkkaan.

Mitä kauemmas saaristoon haluaa suunnata, sitä kalliimmaksi veneretki tulee. Valitsimme siis lähimaastossa olevia kohteita. Coronin saaren pohjoispuolella lähellä Coron Townia on monta mielenkiintoista kohdetta joista valita. Toisin kuin nimestä voisi päätellä Coronin kylä sijaitsee Busuanga nimisellä saarella ja Coron niminen saari on sen eteläpuolella. Tällä eteläisemmällä saarella siis on kaksi suosittua järveä: Kayangan Lake ja Barracuda Lake. Jälkimmäisessä kävimme sukeltamassa edellisenä päivänä, vielä oli toinen jäljellä. Lisäksi halusimme käydä Twin Lagoonsilla, joka myöskin on Coronin saarella, pistäytyä jollakin alueen lukuisista rannoista, käydä snorklaamassa Siete Pegadosin luonnonsuojelualueella ja päättää päivämme kylpemällä kuumissa lähteissä.

Saimme venekuskeiksemme herttaisen pojan ja vielä herttaisemman isän. Toisin kuin monet muut kuskit, he olivat aikuisten oikeasti ystävällisiä ja ihania ihmisiä. Yksi monista todisteista oli se, että sillä aikaa kun me valkonaamat makasimme rannalla grillaantumassa, isä ja poika harjoittelivat mp3 -soittimellaan englantia. Vertailun vuoksi muissa veneissä paikalliset polttelivat röökiä kilpaa ja popittivat täysillä Rihannaa. En muista enää heidän nimiään, mutta vene oli Goldwings (jos siis meinaat veneretkelle Coronissa).

Jotta Kayangan Lakelle pääsee, on koluttava huima luku porrasaskelmia ensin ylös ja sitten alas järvelle. Maisema merelle päin lahteen oli henkeäsalpaavan upea, eikä järvi jäänyt yhtään sen varjoon. Meitä varoiteltiin Kayangan Laken ruuhkaisuudesta, mutta yllätykseksemme saimme olla täysin rauhassa. Vain muutama japanilaisturistit polskutteli pelastusliiveissään keskellä järveä.

Päivä oli enemmän kuin onnistunut. Viimeistä suunnitelemaamme kohdetta lukuunottamatta kaikki toteutuivat. Nuo kuumat lähteet skippasimme aivan viime metreillä. Kävimme jo laiturilla asti kuikuilemassa, että millaisia ne ovat ja Jussi kävi dippaamassa varpaitaankin. Totesimme, että yksi tulikuuma palju, jossa vesi oli suorastaan polttavaa, ei ollut 3€ arvoinen. Niinpä siis päivämme päätti huipputason koralliriutta Siete Pegados -luonnonsuojelualueella. Kalaa oli paljon ja montaa eri lajia, korallit olivat kauniita ja mikä tärkeintä -eläviä. Ehdottomasti paras riutta, joka oli Filippiineillä tullut vastaan!

Yhden suuren miinuksen joudun kuitenkin antamaan tälle lähes täydelliselle veneretkelle. Nimittäin muuten niin edullisen veneen päälle tulee maksaa ns. sisäänpääsymaksu CYC Beachia lukuunottamatta jok’ikiseen saaristoon paikkaan ja kohteeseen. Vene itsessään maksoi P340 hengeltä eli sellaiset 7€, mutta tässä kaupanpäällisiä:

Twin Lagoons: P100

CYC Beach: ainut ilmainen ranta, kaikki muut rannat maksavat P100. Miten ihmeessä voidaan rahastaa yleisistä rannoista?

Kayangan Lake: P200

Siete Pegados: P100

Hot Springs: P150

Nämä kun äkkiseltään laskee yhtään, niin veneen hinta yli tuplaantui. Hullua. Noita maksuja selitetään ylläpidoilla, mutta mitä ihmeen ylläpitoa vaatii 5m syvyydessä oleva hylky? Skeleton Wreck siis maksaa yhtä lailla, vaikka onkin pelkkä runko meren pohjassa. Ja jos ylläpitoon kuuluu muutaman laudan asennus laituriksi, niin miten on roskien laita? Periaasialaiseen tapaan muovia oli taas pitkin poikin.

Näihin ilmeisiin, näihin tunnelmiin. Seomoro!