El Nido

Niputan El Nidon samaan mappiin Sabangin kanssa: ”ihan kiva”. Ja kun sanon näin, tarkoitan oikeasti: ”käyty eikä enää tarvitse”. Aurinko tahtoi tulla kylään vain muutamana päivänä ja ilman aria paikka on kovin tylsä. Ei siinä, ettäkö ari olisi avain kaikkeen, mutta kyllähän se keli aika paljon ratkaisee.

El Nidon 6000 asukkaan ja yhtä monen turistin valloittaman kylän edustalla on ranta, jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Hiekalla ei uskaltanut kävellä ilman lipsuja lasinsirujen vuoksi ja vesi oli matalaa ja sameaa. Saapuessamme illalla El Nidoon meillä kesti pieni ikuisuus saada sopuhintainen majapaikka, mutta takakujalta sellainen löytyi 700 pesolla eli vajaan 15€ hintaan, kun vastaavasti jokainen rannan läheisyydessä kustansi vähintään kympin enemmän. Samoin ruoka oli älyttömän hintaista muihin paikkoihin nähden ja jopa vesipullosta sai pulittaa lähes tuplat Manilan hintoihin. Varsinainen budjettireissaajan rantakohde El Nido ei siis ole, mutta juttu onkin lähisaaristo. Korkeita kalkkikiviseinäisiä paaleja nousee pystysuoraan merestä, pieniä valkohiekkaisia rantoja niiden vieressä, kirkasta vettä ja paljon vehreää kasvillisuutta. Yksinkertaisesti kaunista.

Teimme yhden päiväretken saaristoon. Vaikka maisemat toden totta hivelivät silmiä, sen onnistui pilaamaan ne kaikki muut pällistelijät, joita oli saaristossa samaan aikaan sellaiset miljoona. Voisi siis sanoa, että tungosta ei todellakaan ollut päiväsaikaan El Nidon kujilla vaan vetten päällä. Samassa laguunissa saattoi olla yli kymmenen venettä eli sellaiset sata turistia ottamassa kuvia samasta saatanan kalliosta. Venekuskimme onnistui karttamaan muita ihmisiä jonkin verran, mutta minun, Tiinan ja Juhan mieleen ei tarpeeksi. Saimme vielä kunnian jakaa veneemme neljän parikymppisen taskalaisen kanssa, jotka laulelivat tiimilauluja, kikattivat kilpaa ja käyttäytyivät kuin juuri pillukarvat saaneet teinitytöt.

(Posekuva todistamaan, että en ole päässyt leviämään, vaikka kotipuolessa näin epäilläänkin. Olla hyvässä lihassa saattaa tarkoittaa montaa eri asiaa, haha!)

Yhden päivän omistimme sukelluksille, mutta totta puhuakseni ne olisi voinut jättää väliinkin. Veden alla ei ollut mitään erikoista. Ainakaan mitään, mitä ei olisi nähnyt snorklaamallakin. Kalaa oli vähän ja korallit pommitettuja. Juha pelkäsi vieläkin kätensä puolesta, joten hän jäi pinnalle snorklaamaan sillä aikaa, kun me Tiinan kanssa pulikoimme alapuolella. Safety stopin aikana Juha tuli kyläilemään viidessä metrissä ja nappasi ilmaa vararegulaattoristani. Sukellusten jälkeen rutiinivierailijaksi ylennetty sadepilvikin pääsi visiitille. Ehti jo tulla pikkaisen ikävä. Not.

En oikein tahdo ymmärtää hehkutusta, joka El Nidon ympärillä pyörii. Kylä oli mielestäni luokkaa ”ihan kiva”, josta voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä. Valitettavasti paikka vaikuttaa siltä, että siellä olisi kannattunut käydä vuosia sitten. Nyt oli jo liian myöhäistä. El Nidossa oltiin jo ajauduttu siihen tilanteeseen, että ”nyppästäänpä typeriltä länkkäreiltä rahat pois” ja ”kyllä sinne laguuniin vielä kymmenen venettä mahtuu”.

Tunnin mutapolkupomoilun päästä löytyi käymisen arvoinen ranta, El Nidon kohokohta. Meinasi ensin jäädä sekin kokematta, kun pelkästä riksakyydistä olisi pitänyt maksaa 25€. Päädyimme vuokraamaan kaksi mopoa (Tiinalle oma, minulle ja Juhalle yhteinen) järkyttävään 12€/mopo +bensat ryöstöhintaan.

Harmi vain, että rannalla ainut yöpymismahdollisuus olisi ollut teltta; ainuttakaan majataloa tai bungalowia ei ollut lähimainkaan. Lasinsiruja sai sielläkin varoa, ja rannalla lojuvia elukoiden raatoja.

Jatkoimme viiden päivän jälkeen veneellä kohti Coron Townia pohjoisemmas. Venematka sai kunniapaikan top 3 kamalimmat venereissut -listallani. Jos aiot matkata El Nidosta Coroniin tai toiseen suuntaan, älä astu jalallasikaan Jessabel -nimiseen kuolemajollaan. Jälkiviisaana voin todeta, että jos samanmoisia veneitä on uponnut tasaisin väliajoin huikein uhriluvuin ja jotkut matkatoimistot poikotoivat sitä, vene ei voi olla täysin merikelpoinen. Kuulimme jälkikäteen, että kapteenikin on täysin kokematon merelläkävijä ja sen kyllä huomasi.

Jo heti alkumatkasta -tarkemmin ottaen laiturissa- oli ongelmia moottorin kanssa. Se ei tahtonut käynnistyä. Kun tunnin taistelun jälkeen se vihdoin saatiin hurautettua käyntiin, moottorista karahti ilmaan todella paha sivuääni. Satamasta irtauduttuamme lattian alta konehuoneesta alkoi tulla niin tunkkaista ja mustaa savua, että oli vaikea hengittää. Musta pilvi valtasi veneen sisäosan kokonaan. Päätä alkoi särkeä ja kaikki raikkaan ilman paikat olivat varattuja.

Kun pääsimme avomerelle, mukavan lisän matkantekoon toi aina niin ihana päällesaatava eli merivesi, jota roiskui non stoppina jok’ikisen matkustajan niskaan huolimatta siitä istuiko edessä vai takana, sisällä vai ulkona, alhaalla vai ylhäällä. Aallot olivat monen monen metrin korkuisia ja jokainen niistä tuntui vatsanpohjassa. Paikalliset taas kerran oksentelivat kilpaa ikkunasta ulos ja yrjön katku toi minullekin pieniä hissejä kurkkuun.

Filippiiniläiseen tyyliin veneen molemmilla sivuilla oli bambuista tehdyt siivekkeet, joiden tarkoitus on pitää vene tasapainossa aallokossa. Pitelin sormiani ristissä, että ne säilyvät rasahteluista ja lentelevistä köysistä huolimatta ehjinä, muuten se olisi kohtalaisen varma kuolema. Matkan oli tarkoitus kestää 6-8h, mutta kuinka ollakaan moottori päätti hajota muutamaan otteeseen ja kun aurinko alkoi laskea, olivat vitsit vähissä. Coron häämötti jo näkösällä, mutta siellä me kökimme litimärkinä keskellä merta veneessä, joka ihme kyllä oli vielä pinnalla. Märät vaatteet ja tuuli vetivät minut syväjäähän ja hampaiden kalistelu ei tahtonut loppua millään.

Jalkamme koskettivat maata neljä tuntia aikataulusta myöhässä. Saimme kolmen hengen huoneen Seadivesta, Coronin monipuolisimmasta ja suosituimmasta hotellista/sukelluskeskuksesta/aktivitteettijärjestäjästä/ravintolasta/baarista, mutta vain yhdeksi yöksi. Treffasimme helvetinveneessä, Jessabelissa, tapaamamme Inkan ja Jussin illalla Seadiven baarissa, Helldiversissa, ja olimme oluemme ansainneet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *