”Ruukkujen tasangolla”

Sain jossain kohtaa jo kirittyä kirjoituksissa, mutta taas blogi laahustaa perässä pahemman kerran. Erinäisten sattumusten summana tuli muutoksia matkaan ja etelä-Laos vaihtui Bangkokiin, josta minä jatkoin yksin Vietnamiin ja Juha takaisin Suomeen parantelemaan itseään. Hän tulee takaisin ”kotiin”, kun kaikki on kunnossa. Luultavasti nopeammin kuin tajuankaan. Joulun vietin Nha Trangissa, Vietnamin kaakkoisrannikolla, kun oli sukulaisia siellä lomailemassa ja nyt olen Con Dao -saarilla Ho Chi Minh Citystä etelään sellaiset muutama sata kilometri. Minun ja Tiinan tiet kohtasivat jälleen ja pyöritään nyt ainakin toistaiseksi yhdessä. Tää mesta on aikasta pelottava ja pienoinen pettymys kelien suhteen, mutta siitä enemmän ajastaan.

Palaan nyt vielä ajassa reilut pari viikkoa taaksepäin ja Laosin vehreään vuoristomaisemaan. Syy, miksi alunperin halusin Phonsavaniin löytyy Wikipediasta nimellä ”ruukkujen tasanko”. Käytän itse mieluummin nimitystä Plain of Jars. Kaikki nimet eivät vain käänny nätisti meidän niin rakkaaseen äidinkieleen. Piste.

Tuhansia mysteerisiä kivipyttyjä joka puolella maastossa keskellä vuoristoista Xieng Khouanin provinssia. Suuria ja pieniä. Sekä yksittäisiä kippoja että satojen ryhmiä. Mitä ihmettä nämä rautakauden aikaiset kiviruukut oikein ovat? Ruokatynnyreitä? Kukkamaljakoita? Sadevesivarastoja?

Kivipyttyjen alkuperästä ei oikein kellään ole tarkkaa tietoa. Tutkijat ovat ehdottaneet niiden olevan muinaisia tuhkauurnia, mutta täysin pitäviä todisteita ei ole. Tätä seikkaa voisi kuitenkin vahvistaa Jar Site 1:n keskellä oleva luola, jonka katossa on ihmisen tekemä reikä. Tämä luola olisi voinut siis toimia krematoriana. Vuonna 1994 arkeologit löysivät ruukkujen alta maanalaisia hautakammioita ja ihmisjäänteitä, sekä poltettuja että haudattuja, ruukkujen sisältä ja ympäriltä. Mysteeriin on siis saattanut löytyä ratkaisu.

Toisen selityksen mukaan kiviruukuissa on säilytetty riisiviintä. Epäilyksiä on kuitenkin herättänyt joidenkin ruukkujen massiivinen koko: tuhansia litroja viintä? Perisuomalaisena tuollainen määrä tosin ei olisi homma eikä mikään tyhjätä vaikkapa keskikesän riennoissa. Varsin järkeenkäypä selitys siis.

Jar Siteja on kuulemani mukaan yhteensä 90, mutta vain seitsemän niistä on avattu yleisölle maastossa pelottelevien UXO:jen eli räjähtämättömien pommien takia. Suosituimmet saitit ovat Jar Sites 1, 2 ja 3, jotka kaikki ovat olleet turvallisia vuoden 2004 jälkeen, kunhan pysyy tarkoin merkityillä poluilla. MAG (Mines Advisory Group) poisti maastosta satoja UXO:ja ja kymmeniätuhansia metallijäänteitä. Valkoiset laatat maassa kertovat, että maaperä on putsattu pintaa syvemmältä ja punaiset puolestaan, että vain pinta on putsattu. Lapiot ja kuokat kannattaa jättää kotiin ellei halua palata jalat edellä Suomeen. Plain of Jars on anonut itselleen UNESCO:n maailmanperintökohteen titteliä kasvattaakseen turismia, mutta ennen kuin saitteja on putsattu enemmän ja ne ovat täysin turvallisia vierailijoille, jäävät tittelit mappi Ö:hön. MAG:lla on siis vielä työmaata edessään.

Ylemmät kuvat ovat kaikki Jar Site 1:ltä, joka on saiteista suurin sekä ruukkujen määrältä, että pinta-alalta. Ja koska Site 1 on myös lähimpänä Phonsavanin kaupunkia, se on myös suosituin. Muilta turisteilta ei siis voi välttyä. Ruukkujen lisäksi alueella näkee myös erityisen hyvin sodan jättämiä jälkiä. Laskin äkkiseltään kymmenisen kappaletta jättikokoisia pommikraatereita ja useita vanhoja juoksuhautoja. Ruukkuja on Site 1:llä yli 250, mutta päähäni jäi pyörimään kysymys: montako niitä olisi, jos pommituksia ei olisi tapahtunut? Ja minkälaisia ne loput 83 UXO:jen saastuttamaa saittia on?

Jar Site 2:lla kävimme seuraavana päivänä ja ilmakin oli huomattavasti lämpimämpi kuin edellisenä. Kiitos hyvän ystäväni auringon, jota ilman elohopea tahtoi jäädä pyörimään 15-20 asteeseen. Site 2 oli kohtalaisen pieni, mutta se jakautui kahteen osaan: toinen osa pienellä kukkulalla, josta oli huikeat näkymät alas laaksoon ja toinen keskellä lehtimetsää. Harjua pitkin voi kävellä muutaman kilometrin pituisen matkan Site 3:lle, mutta koska olimme vuokratulla mopedilla liikenteessä, patikoinnit jäivät väliin. Vaikka Jar Site 3 olisikin ollut lyhyen ajomatkan päässä, tämän toisen kiviruukkualueen jälkeen saimme jo aika hyvän käsityksen siitä, mitä se kolmonen olisi pitänyt sisällään. Ruukkuja, ruukkuja.

Phonsavanin alue kokonaisuudessaan oli yksi elämäni parhaista matkailukohteista henkisellä tasolla. Opin paljon uutta historiasta, maailman julmuudesta, elämän pienistä iloista ja jopa omasta itsestäni. Laosin kokeman vääryyden takia minusta itsestäni taisi tulla hitusen parempi ihminen. Tai ainakin haluan ajatella niin.

4 vastausta artikkeliin ””Ruukkujen tasangolla”

  1. ”Syy, miksi alunperin halusin Phonsavaniin löytyy Wikipediasta nimellä ”ruukkujen tasanko”. Käytän itse mieluummin nimitystä Plain of Jars. Kaikki nimet eivät vain käänny nätisti meidän niin rakkaaseen äidinkieleen. Piste”

    Miksi Ruukkujen tasanko olisi huono nimitys? Tuota käytettiin jo 60-luvulla, kun teininä kuuntelin radiosta ja katselin TV:stä reportaaseja Vietnamin sodasta.

    • Kyllähän sitä on käytetty iät ja ajat, mutta ylesesti nämä käännetään-suoraan-suomeen kuulostavat vain kaameilta. Tai sitten se on vain mun oma korva.

      • Ruukkujen tasanko kuullostaa melkoisen juntilta..mutta Suomihan on tunnetusti junttikansaa 😀

        • Vielä juntimpaa on kirjoittaa suomenkieliseen tekstiin ”Jar Siteja”, ”saitit” ja ”Jar Site 1” jne. Eikö voisi olla vain ”ruukkualue?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *