Make Spoons, Not War

Vietnamin sodan loppumisen jälkeen Xieng Khouanin provinssin maasto oli hautautunut pommien raatoihin ja metallijätteeseen. Paikalliset ovat keksineet monia tapoja uudelleenkäyttää sotaromua, mutta kymmenen pistettä ja papukaijamerkin saa Ban Napian kylä. 80-luvulta lähtien muutama perhe on tienannut elantonsa sulattamalla metallia ja valamalla sitä uuteen muotoon. Yhden työpäivän aikana yksi perhe saa aikaan keskimäärin 900 lusikkaa käyttäen 25 kg metallia. Vuodessa Ban Nabia siis tuottaa uskomattomat 145 000 lusikkaa! Nykyään kyläläiset myyvät lusikoiden lisäksi myös käsikoruja, avaimenperiä, syömäpuikkoja ja koristeita. Omaakin kättäni koristaa nyt entinen pommi.

Metallin uusiokäytössä on kuitenkin kääntöpuolensa. Sotaromun käyttäminen rohkaisee köyhiä kyläläisiä (ja myöskin lapsia) keräämään myös niitä räjähtämättömiä pommeja maastosta. Romumetallista maksetaan reilusti yli euron kilolta, mikä on kyläläisille iso raha. Monet UXO-onnettomuudet tapahtuvat juurikin pomminkeräilijöille, jotka riskeeraavat henkensä saadakseen ruokittua perheensä. Tasan ei mene nallekarkit.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *