4th day- Carlsbergia vitutukseen

Jos joskus on vituttanut, niin torstaiaamulla. Yksityisen omistajan kämppä, jonka olimme netistä varanneet oli täysi floppi muutenkin, mutta tuo kyseinen aamu kruunasi vitutuksen. Työmiehet aloittivat kuuden aikaan rautakaiteiden rälläköinnin. Nice! Jokainen pystyy luultavasti kanssaelämään sen vihan tunteen, jonka huonosti nukuttu (ryypätty) yö ja itsestään riippumaton herätys saa aikaan. Potkin ilmaa ja huusin: ”Me ollaan lomalla, prkl!” Keskiviikko yö meni punkun ja tatuoinnin suunnittelun parissa. Juha jaksoi mankua mua piirtämään hänelle tatskan. Itkin ja piirsin. Tai ainakin melkein.

Soitin kiukkuisen puhelun omistajalle ja vaadin rahoja takaisin. En tiedä koska olisin viimeksi valittanut niin paljoa ja niin pahaan sävyyn. Meni läpi, huh! Ja WiFi laulamaan Omenahotelli -varausta. Olisi pitänyt mennä sinne jo alun alkujaan: keskeinen sijainti heti rautatieaseman ja Tivolin vieressä, tilava neljän hengen huone, ei tarvitse kommunikoida kenenkään kanssa ja hinta lähes sama kuin tuossa floppihuoneessa.

Korkkasin oluen jo heti aamutuimaan; ei tästä päivästä muuten selvitä. Onneksi aamu oli kauniimpi kuin kertaakaan aiemmin samaisella viikolla: aurinkokin näyttäytyi ja ilma vaikutti kumman lämpimältä. Pakattiin kamat kasaan niin nopeasti kuin vain pystyimme. Kello ei tainnut olla edes kymmentä, kun olimme jo fillareiden selässä matkalla kaupunkiin. Omenan huoneen Check-in oli vasta klo 16, joten aikaa oli kulutettavana. Hieman menoa haittasi matkalaukut. Jokaiseen paikkaan ei viititty niitä raahailla vaan istahdimme paistattelemaan keväistä päivää Christianhavnin puistoon. Meillä oli jonkin verran jäänyt bisseä edelliseltä illalta jääkaappiin, joten ne oli kerrassaan pakko juoda pois.

Muutama olut myöhemmin, puskapissan kautta, käytiin tankkaamassa varastot täyteen läheisessä kaupassa ja siirryimme puiston syrjäisimpään kolkkaan jatkamaan sitä, missä olemme hyviä. Olo oli rentoutunut ja onnellinen.

 

Torstai meni niin sanotusti ohi. Mitään ei oikein tehty (muuta kuin juotu kaljaa) ja juuri niin oli hyvä. Aina välillä olla tekemättä mitään on se paras teko. Vai mitenkä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *