1st day: Fillareita ja rinsessalinnoja

Uuh mama, miten helppoa voi lentäminen olla! Aasiassa pyörimisen jälkeen tällaiset parin tunnin lennot Finskillä ovat luksusta. Kun pyllynsä on istuttanut penkkiin ja kaffet on juotu, voikin jo valmistautua laskuun. How easy is that! Ja kun perillä oltiin jo puolilta päivin eikä iltamyöhään, aikaa oli rutosti tutustua tuohon Carlsberg-landiaan. Lennot Finnairilla Kööpenhaminaan 79€! Tuolla hinnalla taitaa juuri ja juuri päästä junalla Tampereelle.

Onni oli myötä Kastrupin kentälläkin. Jonotettiin metrolippuautomaatille ja juuri sopivasti eräs reppureissaaja tuli kyselemään josko tarvitsemme lippua ja viskasi oman kymppikorttinsa kouraani. Danskelaisittain ”2-zoner klippekort” maksaa 145DKK, joten säästettiin muutama markka. Lentokentältä kaupunkiin tarvittaisiin oikeastaan 3 zonea, mutta pummilla sitä on ennenkin muutama pysäkin väli seilattu maassa jos toisessakin. Ja vaikka tarkastaja olisikin kohdalle sattunut, niin kaunis hymy ja tyhmän turistin esittäminen tepsii aina. Käyttämättömiä matkoja oli jäljellä vielä 4/10 tarkoittaen, että pääsemme vielä takaisin kentälle samalla lipulla, jei! Metukalla pamautettiin siis ytimeen ja pienen metsästyksen jälkeen löydettiin fillarivuokraamo. Hinnoissa tuntui olevan ”aavistuksen” ilmaa, sillä maksoimme kahden pyörän vuokrauksesta viideksi päiväksi 700DKK eli n. 100€. Huh huh! Netistä kun jälkikäteen katselin, sellainen mesta kun Baisikeli olisi vuokrannut Budget-fillareita hintaan 270DKK/vko. Apinaa taas koijattiin. Köpiksen keskustassa on myös tarjolla ilmaisia citypyöriä. Meidän kannalta ongelma oli kämppämme sijainti; citypyörillä ei saa poistua keskustan alueelta tai sakotetaan. Noissa kyseisissä pyörissä ei myöskään ole lukkoja (eikä tarakkaa), joten kahville poikkeamisen tai heräteostosten jälkeen saattaa fillarilla olla uusi omistaja. Köpis on kaupunki, jossa pyöräily on helppoa ja julkisilla ei ole kaikessa yksinkertaisuudessaan mitään järkeä kulkea. Jokaisen autotien laidassa on oma kaista pyöräilijöille ja risteyksissä omat liikennevalot. Etäisyydet ovat pienet ja nopeasti tavoitettavissa. Jo päivän sotkemisen jälkeen kaupungin osaa jo hahmottaa eikä karttaa enää tarvita (tai niin sitä luulisi…).

 

Olin varannut Hotels.com:in sivujen kautta yksiön muutaman kilometrin päästä keskustasta. Jos olisin tiennyt mitä meitä odottaa, olisin jättänyt varaamatta. Hinta oli halvimmasta päästä, 700DKK/yö. Köpiksestä ei saa huonetta juurikaan halvemmalla eikä hostellien dormihuoneet parisuhdelomalla kuulosta kovinkaan houkuttelevalta.

 

Kämppä oli yksityisen omistajan vuokraama, eikä sitä ollut todellakaan helppoa löytää. Olin ilmoittanut tekstiviestitse saapuvamme klo 13:00 ja vielä 13:30 haahuilimme pitkin lähiökujia ja kyselimme navigointiohjeita vastaantulevilta. Juha onnistui kaatamaan fillarinsakin niin, että etujarru lukittui jatkuvasti. Ohjaustanko se vain oli kiepsahtanut ympäri ja jarruvaijeri meni mutkalle. Aina kun käänsi tankoa oikealle, etujarru lukittui. Meno oli jokseenkin huvittavan näköistä; kolmevuotiaatkin polkevat paremmin… Rådsmandsgade 4C löytyi vihdoin ja asunnon omistaja Emil oli meitä vastassa. Lähiö näytti köyhältä ja kerrostalojen julkisivut (ja oletettavasti myös sisällöt) olisivat kaivanneet kunnon remonttia. Kipusimme neljänteen kerrokseen. Asunto ei ensisilmäykseltä näyttänyt yhtään miltään eikä taatusti samalta kuin nettisivun kuvissa. Tähän löytyikin selitys: Emil-herralla on kaksi asuntoa ja kuvat olivat tästä toisesta. Ulko-ovesta astuimme suoraan keittiöön, eteinen oli vasta seuraavana. Kylpyhuone oli kapea ja pitkän mallinen. Aivan idioottimainen, sillä suihku oli ensin ja sitten vasta lavuaari ja WC. Jokainen vessakerta piti ottaa sukat pois ja kuivata jalat käynnin jälkeen. Olo-/makuuhuone oli näppärän oloinen. Ruokapöytä, sänky, vaatelipasto ja TV-taso. Kaikki kalusteet Ikeaa. Yritimme asettua kodiksi, vaikka helppoa se ei ollut. Lähikaupan punkkuhylly onneksi helpotti missiota.

Ensimmäisen päivän aikana tuli poljettua reidet helliksi. Ilma ei ollut kovinkaan lämmin, vaikka aurinko paistoikin. Pyörittiin keskustan kujilla vailla päämäärää. Katuja ristiin rastiin ja ees taas. Puistojen halki ja aukioiden reunaa. Yritin pitää laskua kirkkojen määrästä, mutta putosin kärryiltä jossain 20 tienoilla. Uskovaista kansaa nuo tanskalaiset. Pieni merenneito-patsaan hollilta löysin oman pienen rinsessalinnani -suoraan sadusta.

 

Itse patsas oli varsin onneton. Ihmisen kokoinen alaston nainen kiven päällä. Tämä oli taas näitä ”pakko nähdä kerran elämässään” -kohteita. Tai ehkä pikemminkin ”kun nyt kerran täällä olen niin…” -tapaus. Olen tosin nähnyt Manneken Pis -patsaan Brysselissä ja siihen verrattuna Pieni merenneito oli jopa loistokas. Yritin saada jonkin sortin kuvaa tuosta olennosta, mutta horisontissa komeilevat tehtaiden piiput ja rakennusnosturit eivät antaneet oikeutta kuvan merelliselle taustalle. Rajasin ne siis pois.

 Rakkaiden ystien kanssa reilattiin pitkin länsi-Eurooppaa kesällä 2008. Saksa-Hollanti-Belgia-Ranska-Luxemburg, ja hauskaa oli!

Muutama kilo on onneksi painoa tippunut noista ajoista. Huh huh, kun näytän syöttöporsaalta! Sitä se silloinen sinkkuelämä ja yötyö teetti. Onneksi nykyään olen itse täydellisyys!

 

 

 

 

 

Maanantai meni sotkiessa ja palattiin kämpille jo heti auringonlaskun jälkeen. Kylmyys iski ja Juhan nuhanenä alkoi vuotaa pahemman kerran. Taisi miehellä olla kuumettakin. Tehtiin ruokaa ja juotiin punkkua. Huoneen ankeus korostui illan myötä -telkkari ei toimi. Prkl.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *