Suomen suurin matkablogiyhteisö

Asuntoa etsimässä Mumbaissa

Asuntoa etsimässä – kesä 2019 osa 1 

Vai, että Mumbai pohdiskelin. Eihän siinä mitään, tähän maailmalla oloon nyt yksi Mumbain komennus toki mahtuisi. Intia ei ole minulle vieras paikka, olen siellä työnpuolesta käynyt melkein kuukausittain. Eli suuriinpiirteein tiedän mitä se tulee olemaan, toki asuminen on ihan eri asia kuin käydä maassa. Työmatkat on aina matkoja, jonka tietää päättyvän yleensä pian. Asut hotelleissa missä kaikki palvelut ovat saatavilla yhden katon alta. Ei tarvitse mietiskellä mitenköhän se sähkösopimus tehdään, mitä kaikkia dokumentteja tulee olla pankkitilin aukaisemiseen jne. Puhumattakaan siitä kaikista niistä asioista mistä ei ole tietoakaan. Yllätyksiä minulle tuli Kiinassa sekä Saksassa.

Aamu valkeni Augsburgissa. Tämä oli taas niitä lukuisia aamuja, jolloin puetaan ei niin prässätyt suorat housut jalkaan ja vartaloa koristaa suurinpiirtein sileä kauluspaita. Normi aamu siinäkin mielessä, että jälleen suunnistetaan kohti Münchenin lentokenttää. Tämä ei nyt ole normaali työmatka. Ehkä siksikin olin normaalia mietteliäämpi. Tällä matkalla menen tutustumaan Mumbain asuntoihin. Se teki tästä matkasta erilaisen. Löytyykö sieltä minun budjettiini sopivaa asuntoa? Mitenköhän turvallisuus ja olenkohan nyt tekemässä oikeata ratkaisua?

 


Mumbaissa

Olin etukäteen katsellut aluetta mihin voisin ehkä muuttaa. Olin tämän alueen löytänyt google haulla, eli tutkin mitkä olisi ns. Expat alueita mumbaissa. Kokemuksesta tiesin, että alueen tulisi olla expat alue, jotta se asunto olisi sellainen missä voisin asua. Olin siis henkisesti asennoitunut muuttaman Powain alueeseen Mumbaissa. Sanotaan, että Mumbaissa ei ole kuin noin 5 aluetta mitä suositellaan expateilla. Katsoin silloin nopeasti Powain alueen olevan lähimpänä työpaikkaani.

Reippaana poikana sitten kerroin paikallisella yhteyshenkilölle, että asunnon tulee olla powaista ja sinne suuntaamme haun. Suunnitelma oli siis valmis minun mielestäni. Näin vastapuolen empivän katseen. En antanut hänen empimiselle mitään toivoa, vaan edelleen totesin asunnon oltavan Powaissa.

Sitten minulle alettiin kertomaan asioita. Sir, Powai on erittäin hieno alue ja viihtyisit siellä varmasti. Siellä on muitakin expatteja. (huomatuksena, että Mumbaissa ei ole paljon expatteja yleensäkään). Kuuntelin sitä jutustelua ja ootinkin milloin se, mutta tulee sieltä. Tulihan se sieltä, Powai ei ole sinulle sopiva alue ollenkaan.  Mitäh? Hämmentyneenä kyselin miksi ei ole minulle sopiva alue, olinhan jo henkisesti sinne muuttanut. Sitten alettiin kertomaan enemmän kuinka liikenne on varsinkin illalla todella kaaottista Powain suuntaan. Kertoivat, että aamulla pääsisin työpaikalle noin yhdessä tunnissa tai ehkä hieman enemmän, mutta illalla sitten sinun on varauduttava matkan kestävän 1,5-3 tuntia. Pääset toki 1, 5 tuntiin mutta se tarkoittaa sitä, että sinun on aina lähdettävä ns. Oikeaan aikaan pois töistä. Olin tottunut jo kiinassa olessani istumaan autossa, kun työpaikalle menin. Kuitenkin tälläinen mahdollinen 4,5 tunnin autossa istuminen sai minut miettiliääksi.

Ei ei, mietiskelin. Ensinnäkin miksi olen mennyt nopeasti asuntoja katsomaan etukäteen. Olisikin ollut parempi mennä täysin avoimin mielin. Onneksi en ollut tässä tilanteessa ekakertaan. Hyvin vakuuttavasti heille sanoin heidän tietävän alueet Mumbaissa paremmin kuin minä, joten lähdetään katsomaan asuntoja sieltä alueelta mitä he suosittelevat. Paiskasimme kättä ja sovimme näkevän huomenna asuntonäyttöjen merkeissä.

 

Tänään me lähdetään katsomaan asuntoja. Olin todella avoimin mielin ja luottavainen asunnonlöytymiseen. Aamupalan jälkeen kuljettaja tuli hakemaan minut hotelilta ja lähdettiin suuntaamaan kohti Navi Mumbaita, eli kohti uutta Mumbaita. Liikenne oli normaalin kaaottista ja kova vesisade haittasi liikennettä myöskin.

Saavuimme Navi Mumbain alueelle missä tapasimme paikallisen välittäjän. Ensimmäisenä meidän piti jostain syystä ahtautua välittäjän autoon, vaikka meillä olisi ollut oma auto. No normaalia säätämistä mietiskelin ja annoin asian olla. Oppinut sen verran, ettei kannata vaan alkaa itse enään säätämään, jos ei ole pakko. Menee virran mukana. Puuttuu tarvittaessa. No sain tämän isomahaisen ruhoni sinne autoon ängettyä ja hamuilin turvavyötä. No olihan se turvavyö, mutta ei tietenkään kiinnityspäätä. Tiedustelin asiaa, johon minulle iloisesti vastattiin ”sir, lyhyt matka… ei tarvita turvavyötä” Jaahas tässä olisi taas yksi turvallisuuskeskustelun paikka. Jätin sen kuitenkin nyt tekemättä ja tyydyin pyörittelemään päätä.

Ensimmäinen asunto mihin saavuttiin oli ulkoa julkisivuremontin alla. Paljon rakennustelineitä, jossa paikalliset heiluivat. Jonkinlainen maalaus operaraatio siinä oli menossa, kun sitä maalia oli maassa asti. Asunto sijaitsi kerroksessa 20. Se oli kolmenmakuuhuoneen huoneisto. Huoneisto oli ensisilmäyksellä suurin piirtein ok. Mitä enemmän sitä tutkin kuitenkin minulla tuli sellainen tunne ettei tämä nyt kyllä vastaa yhtään sitä mitä olin ajatellut. Asunto oli kuitenkin vanha, vessat ja pesuhuoneet olivat huonossa kunnossa. Myöskin se oli hyvin tunkkaisen oloinen. Se mikä oli positiivista taloyhtiössä oli peruskuntoinen uima-allas sekä kuntosali. Siinäpä ne positiiviset asiat aikalailla oli.

Minä niin toivoin asuntojen paranevan jatkossa. Ajattelin positiivisesti, että aloitimme ehkä siitä huonoimmasta asunnosta. Eihän siinä kuin kohti seuraavaa asuntoa ja sitä seuraavaa… Ei ei nämä vain huononee. Osassa asunnoissa oli pinnat niin huonossa kunnossa ettei siellä en vain minä pystyisi asumaan. Jokaisen asuntonäytön jälkeen henkistä kanttia koeteltiin. Ei tämä nyt vain voi mennä näin, että asuntoa ei vain löydy ja nämä kaikki on todella surkeassa kunnossa.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply