Suomen suurin matkablogiyhteisö

Minkälaisessa asunnossa asun Intiassa?

Onpas siitä taas aikaa kulunut viimekirjoituksesta.  Tekosyitä voisi aina kirjoitella, mutta eipä ne mihinkään johda. Ja tällä kertaa ei ole mitään muita syitä kuin laiskuus. Asunto on siis löytynyt ja elämää on tätä kirjoittaessa Intiassa takana noin kolme kuukautta.

Kaikki on mennyt hyvin. Asunnossa on hyvä asua. Huonekalutkin on melkein saatu, nyt ei voi muita syyttää kuin itseään puuttuvista huonekaluista. Täytyy alkaa tilaamaan loput tarvittavat huonekalut pois, kun saa itseään otettua ns. niskasta kiinni.

Mennäänpä katsomaan sitä asuntoa nyt.

 

Mitä olet mieltä asunnostani?

Tosiaan oli haasteita saada huonekaluja. Ostaminen sujui oikein hyvin, mutta toimitukset olivat pahasti myöhässä. Mutta kaikki on suurinpiirtein tullut pienellä ”tappelulla”. Kuuluu tähän uudessa maassa asumiseen. Ei sitä tunne tapoja toimia ennen kuin kantapään kautta niitä pikkuhiljaa oppii.

Ruoka on ollut erittäin hyvää ja edullista. Tullut lähinnä syötyä ulkona, mutta iski ”koti-ikävä” niin otin tekoon lihapullia. Tietenkin pitihän sitä lihapullia saada. Siinäpä taidonnäytteeni ”Intialaiset lihapullat”

Sellaista tällä kertaa. Jospa sitä seuraavalla kerralla saisi jotain järkevääkin kirjoitettua. Asiaa kyllä olisi. Vielä, kun saisi nuo sormet ja pään toimimaan yhdessä.

Mumbai-Asuntoja etsimässä jälleen

Asuntoja etsimässä – kesä 2019 osa 2

(Huom, jos et jaksa lukea koko tarinaa niin hyppää loppuun videoon. Tälläistä jaarittelua tää mun touhu)

Lufthansan lentokoneen tassut kosketteli Mumbain märkää lentokenttää. Lentokentän märkyys ei ollut yllätys itselleni, koska onhan mumbaissa nyt monsuuni kausi, joka kestää tuonne lokakuulle asti. Eli vettä tulee sitten tulee, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Nyt sitä vettä, oli tullut viisi päivää putkeen ja reilusti. Sen myös näki hyvin kadulla, sitä vettä oli ja paljon.

Saavuin hotellille sunnuntai ja maanantain vastaisena yönä. Aikaerohan on niinkin näppärä näin kesällä kuin 3,5 tuntia saksaan ja 2,5 tuntia suomeen. Nukkumisen suhteen yö jäi lyhyeksi, mutta kuitenkin intoa täynnä lähdin maanantaina aamupalan jälkeen suuntaamaan kohti toimistoamme.

Nyt sen vesimäärän näki erittäin hyvin, sitä oli monessa paikassa ja paljon. Minä onnekkaana istuskelin autossa ja kuivana. Katselin siinä ulos kuinka moni ihminen ajeli moottoripyörällä vaatteiden kastuessa. Puhumattakaan niitä, jotka kahlasivat kävellen lammikoissa. Se mikä intialaisessa kulttuurissa on hienoa, etten ainakaan minä nähnyt kenenkään kasvoilta harmillisuutta tästä asiasta. En edes niiden miesten, jotka olivat pukeutuneet pukuun ja kahlasivat polvia myöten kohti toimistoa. He eivät olleet selvästikkään ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa, koska jalassa oli sandaalit. Ei siis pilata ainakaan nappaskenkiä. Intialainen pukuun pukeutunut mies jalassaan sandaalit, joka kahlaa lammikossa polviaan myöten sai minun huulille hymyn.

Pääsin turvallisesti toimistolle kuivana. Moni muu ei päässyt, minä onnekas. No hieman kastuin, kun auto ei kurvannutkaan parkkihalliin vain jätti minut pääoven eteen. Se oli hyvin pientä se, verrattuna niihin jotka kahlasivat lammikossa

Olin käynyt asuntojen etsimis- matkalla noin pari viikkoa aiemmin. Silloin asuntojen löytyminen oli työlästä. Kuitenkin ihan viimeisinä päivänä löysin mieleisen asunnon Navi Mumbaista. Asunto oli uudisrakennus ja oli ylivoimaisesti paras mitä oli tarjolla uuden mumbain puolella.

Tämän matkan tarkoituksena olikin siis nyt mennä ostamaan huonekalut uuteen asuntoon, eikä lähteä etsimään asuntoja. Minä onnekas, en oikein tykkää kierrellä noita asuntoja. No en kyllä ole mikään huonekalujen ostoksien ystäväkään. Ajattelin, että tämä homma on sujunut loppujen lopuksi hyvin, kun asunto löytyi muutaman päivän etsimisen jälkeen, joten huonekalut löytyy myös ihan varmasti helposti.

Totuus alkoi selvitä pikkuhiljaa. Minulle ilmoitettiin, että sitä asuntoa ei ole saatavilla minkä viimeksi olin hyväksynyt ja luullut myös, että sovittiin sen ottavan. Intialaisia yllätyksiä tuli siis kommunikoinnissa. Joko ei oltu ymmärretty tai sitten vain jätetty tekemättä, mitäpä sillä väliä. Tilanne oli siis edelleen sama kuin edellisellä kerralla. Asuntoa ei ole siis ja turha lähteä ostamaan huonekaluja, kun ei ole edes asuntoa.

Eihän siinä auttanut kuin alkaa katsomaan uudestaan asuntoja. Mietin siinä, että nyt varmaan sujuu paremmin kuin edellisellä kerralla. Välittäjän pitäisi tietää mitkä on kriteerini. Eli ei muuta kuin hymyssä suin kohti navi mumbaita katsomaan asuntoja.

Saavuttiin ensimmäiseen kohteeseen. Paikka näytti hyvin tutulta. Mietin siinä, että ehkä se oli samankaltainen alue missä olin ollut viime kerralla. Ei, kylläpä tämä alue näyttää tutulta olen varma, että olen ollut täällä. Kysyin asiasta johon minulle vastattiin, että nämä on hyviä taloja… Eli melkein vastasivat kysymykseen.

Välittäjä oli itse tuumaillut, että kyllä minulle pitää kelvata tämmöiset asunnot ja alkoi näyttämään samoja huonoja kohteita mitä viimeksikin. Lopetin näytöt kolmanteen kohteeseen ja lähdin pois. Ei voinut kuin nauraa sitä touhua tosin samalla arvostin kyllä välittäjän yrittämisen halua. Jos ei eka kerralla kelpaa niin kelpaisiko toisella kerralla?

Eli ollaan taas samassa tilanteessa, ei asuntoa eikä ole edes vaihtoehtoja. Minua kysyttiin asunto näytöille seuraavana päivänä. Pyysin kuvat ja jätin menemättä. Kirjoittelin kriteerit paremmin paperille, että ymmärtäisivät tarkemmin mitä etsin. Kun kriteerit oli kirjoitettu ei tullut enää yhtään asunto tarjouksia.

Muistan miettineeni, että sellaista asuntoa ei ole tarjolla mitä haluan. Ja minun kriteerit eivät ole edes kovat, toivoin vain, että asunto on turvallinen ja siellä ei haise pahalle. Toki toivoin siistiä vessaa ja muuta yleisilmettä.

Perjantaita vietiin taas ja olisi kotiin lähdön aika. Tarkoituksena oli tulla ostamaan huonekalut uuteen asuntoon, mutta tilanne olikin kääntynyt asunnon etsimiseen. Tilanne oli sellainen, että asuntoa ei ollut edelleenkään. Eli joudun tulemaan uudelleen piakkoin tänne katsomaan asuntoa.

Sitten tapahtui jotakin mitä on vaikea ymmärtää. Se talo mistä viimeksi luulin ottaneeni asunnon siellä olikin vapaana asunto. Kysyin sitä asiaa alkuviikosta ja silloin ei ollut vapaana sieltä asuntoa. Ehkäpä joku tuumaili, että tarjotaan noita muita asuntoja taas eka ja sitten sitä parasta. No en tiedä mikä oli logiikka. Toki minulle nyt kerrottiin, että asunto on kalliimpi kuin viimeksi. Olipas yllätys. Kuulemma tässä uudessa on enemmän neliöitä. No ihan sama mietin, mennään nyt katsomaan se asunto.

Kun pääsin paikalle olin jo yllättynyt, että oli kyseessä sama taloyhtiö. Enemmän olin vielä yllättynyt, kun sama omistaja tuli asuntoa näyttämään kuin viimeksi. No asunto oli kuitenkin eri, selvisi asunnon olevan hänen amerikan siskonsa. Yritin tinkiä hinnasta, mutta täällä tuntuu olevan tapa neuvotella hinnat välittäjän kanssa.

Nyt minulle alkoi selvitä pikkuhiljaa miksi ei ehkä olla tultu suoraan tänne asuntoon. Selvisi, että tällä huoneistolla on eri välittäjä kuin minun käyttämä välittäjä. Olisikohan ollut jotain tekemistä välityspalkkioiden kanssa, kun minulle niitä samoja asuntoja näytettiin. Tiedä sitten miten tämä homma toimii.

Juotiin siinä tunti teetä ja neuvoteltiin hinnasta. Viimein päästiin sopimukseen hinnasta. Normi teatterit piti tehdä pariin kertaan, eli kiiteelä tarjouksesta ja pakata laukut. No nyt on sitten asunto hommattu Navi Mumbaista. Toki vuokrasopimus tulisi myöhemmin. Mutta nyt on asunto, eli kun muutan elokuussa tänne niin on asunto, mutta ei huonekaluja. Ei siis huonosti, ollenkaan.

Haluatko nähdä minkälainen on asuntoni? Käy katsomassa täältä

 

 

Asuntoa etsimässä Mumbaissa

Asuntoa etsimässä – kesä 2019 osa 1 

Vai, että Mumbai pohdiskelin. Eihän siinä mitään, tähän maailmalla oloon nyt yksi Mumbain komennus toki mahtuisi. Intia ei ole minulle vieras paikka, olen siellä työnpuolesta käynyt melkein kuukausittain. Eli suuriinpiirteein tiedän mitä se tulee olemaan, toki asuminen on ihan eri asia kuin käydä maassa. Työmatkat on aina matkoja, jonka tietää päättyvän yleensä pian. Asut hotelleissa missä kaikki palvelut ovat saatavilla yhden katon alta. Ei tarvitse mietiskellä mitenköhän se sähkösopimus tehdään, mitä kaikkia dokumentteja tulee olla pankkitilin aukaisemiseen jne. Puhumattakaan siitä kaikista niistä asioista mistä ei ole tietoakaan. Yllätyksiä minulle tuli Kiinassa sekä Saksassa.

Aamu valkeni Augsburgissa. Tämä oli taas niitä lukuisia aamuja, jolloin puetaan ei niin prässätyt suorat housut jalkaan ja vartaloa koristaa suurinpiirtein sileä kauluspaita. Normi aamu siinäkin mielessä, että jälleen suunnistetaan kohti Münchenin lentokenttää. Tämä ei nyt ole normaali työmatka. Ehkä siksikin olin normaalia mietteliäämpi. Tällä matkalla menen tutustumaan Mumbain asuntoihin. Se teki tästä matkasta erilaisen. Löytyykö sieltä minun budjettiini sopivaa asuntoa? Mitenköhän turvallisuus ja olenkohan nyt tekemässä oikeata ratkaisua?

 


Mumbaissa

Olin etukäteen katsellut aluetta mihin voisin ehkä muuttaa. Olin tämän alueen löytänyt google haulla, eli tutkin mitkä olisi ns. Expat alueita mumbaissa. Kokemuksesta tiesin, että alueen tulisi olla expat alue, jotta se asunto olisi sellainen missä voisin asua. Olin siis henkisesti asennoitunut muuttaman Powain alueeseen Mumbaissa. Sanotaan, että Mumbaissa ei ole kuin noin 5 aluetta mitä suositellaan expateilla. Katsoin silloin nopeasti Powain alueen olevan lähimpänä työpaikkaani.

Reippaana poikana sitten kerroin paikallisella yhteyshenkilölle, että asunnon tulee olla powaista ja sinne suuntaamme haun. Suunnitelma oli siis valmis minun mielestäni. Näin vastapuolen empivän katseen. En antanut hänen empimiselle mitään toivoa, vaan edelleen totesin asunnon oltavan Powaissa.

Sitten minulle alettiin kertomaan asioita. Sir, Powai on erittäin hieno alue ja viihtyisit siellä varmasti. Siellä on muitakin expatteja. (huomatuksena, että Mumbaissa ei ole paljon expatteja yleensäkään). Kuuntelin sitä jutustelua ja ootinkin milloin se, mutta tulee sieltä. Tulihan se sieltä, Powai ei ole sinulle sopiva alue ollenkaan.  Mitäh? Hämmentyneenä kyselin miksi ei ole minulle sopiva alue, olinhan jo henkisesti sinne muuttanut. Sitten alettiin kertomaan enemmän kuinka liikenne on varsinkin illalla todella kaaottista Powain suuntaan. Kertoivat, että aamulla pääsisin työpaikalle noin yhdessä tunnissa tai ehkä hieman enemmän, mutta illalla sitten sinun on varauduttava matkan kestävän 1,5-3 tuntia. Pääset toki 1, 5 tuntiin mutta se tarkoittaa sitä, että sinun on aina lähdettävä ns. Oikeaan aikaan pois töistä. Olin tottunut jo kiinassa olessani istumaan autossa, kun työpaikalle menin. Kuitenkin tälläinen mahdollinen 4,5 tunnin autossa istuminen sai minut miettiliääksi.

Ei ei, mietiskelin. Ensinnäkin miksi olen mennyt nopeasti asuntoja katsomaan etukäteen. Olisikin ollut parempi mennä täysin avoimin mielin. Onneksi en ollut tässä tilanteessa ekakertaan. Hyvin vakuuttavasti heille sanoin heidän tietävän alueet Mumbaissa paremmin kuin minä, joten lähdetään katsomaan asuntoja sieltä alueelta mitä he suosittelevat. Paiskasimme kättä ja sovimme näkevän huomenna asuntonäyttöjen merkeissä.

 

Tänään me lähdetään katsomaan asuntoja. Olin todella avoimin mielin ja luottavainen asunnonlöytymiseen. Aamupalan jälkeen kuljettaja tuli hakemaan minut hotelilta ja lähdettiin suuntaamaan kohti Navi Mumbaita, eli kohti uutta Mumbaita. Liikenne oli normaalin kaaottista ja kova vesisade haittasi liikennettä myöskin.

Saavuimme Navi Mumbain alueelle missä tapasimme paikallisen välittäjän. Ensimmäisenä meidän piti jostain syystä ahtautua välittäjän autoon, vaikka meillä olisi ollut oma auto. No normaalia säätämistä mietiskelin ja annoin asian olla. Oppinut sen verran, ettei kannata vaan alkaa itse enään säätämään, jos ei ole pakko. Menee virran mukana. Puuttuu tarvittaessa. No sain tämän isomahaisen ruhoni sinne autoon ängettyä ja hamuilin turvavyötä. No olihan se turvavyö, mutta ei tietenkään kiinnityspäätä. Tiedustelin asiaa, johon minulle iloisesti vastattiin ”sir, lyhyt matka… ei tarvita turvavyötä” Jaahas tässä olisi taas yksi turvallisuuskeskustelun paikka. Jätin sen kuitenkin nyt tekemättä ja tyydyin pyörittelemään päätä.

Ensimmäinen asunto mihin saavuttiin oli ulkoa julkisivuremontin alla. Paljon rakennustelineitä, jossa paikalliset heiluivat. Jonkinlainen maalaus operaraatio siinä oli menossa, kun sitä maalia oli maassa asti. Asunto sijaitsi kerroksessa 20. Se oli kolmenmakuuhuoneen huoneisto. Huoneisto oli ensisilmäyksellä suurin piirtein ok. Mitä enemmän sitä tutkin kuitenkin minulla tuli sellainen tunne ettei tämä nyt kyllä vastaa yhtään sitä mitä olin ajatellut. Asunto oli kuitenkin vanha, vessat ja pesuhuoneet olivat huonossa kunnossa. Myöskin se oli hyvin tunkkaisen oloinen. Se mikä oli positiivista taloyhtiössä oli peruskuntoinen uima-allas sekä kuntosali. Siinäpä ne positiiviset asiat aikalailla oli.

Minä niin toivoin asuntojen paranevan jatkossa. Ajattelin positiivisesti, että aloitimme ehkä siitä huonoimmasta asunnosta. Eihän siinä kuin kohti seuraavaa asuntoa ja sitä seuraavaa… Ei ei nämä vain huononee. Osassa asunnoissa oli pinnat niin huonossa kunnossa ettei siellä en vain minä pystyisi asumaan. Jokaisen asuntonäytön jälkeen henkistä kanttia koeteltiin. Ei tämä nyt vain voi mennä näin, että asuntoa ei vain löydy ja nämä kaikki on todella surkeassa kunnossa.

 

Vuodesta 2012 asti ulkomailla, joko kotia?

Muistan edelleenkin vuoden 2011 loppupuolen, kun minulle tarjottiin mahdollista lähteä vuodeksi tekemään projekti työtä Shanghaihin. Muistan käyneeni kovia keskusteluja, itseni kanssa otanko työtä vastaan. Oli monenlaisia pelkoja ja suurimmat liittyi hyvinkin vajanaiseen kielitaitoon. Olinhan kuitenkin yläasteella julistanut kovasti, että minun hommissa ei koskaan tulla tarvitsemaan englannin kielen taitoa. Jos nyt sattuisin sitä tarvitsemaan niin sitten on tulkit sitä varten, näin siis 90 luvun alussa yläasteella muistan julistaneeni.

Toinen asia mikä mietitytti paljon ja samalla kiehtoi hyvin suuresti, oli mitä se asuminen ulkomailla on? Vieläpä kiinassa, täysin vieraassa kulttuurissa sekä yhteistä kieltä puhuvia ihmisiä ei ole paljon.

Päätin ottaa työnvastaan empien ja arastellen. Muistan silloin pohtineeni, että komennus on vain noin vuosi ja se aika kyllä pärjätään siellä, oli tilanne mikä tahansa. Se päätös oli erinomainen, joka muutti minun elämäni suunnan. Jos, joku minulle olisi kertonut mitä kaikkia tapahtuu sen jälkeen, kun olin päätökseni tehnyt. Olisin pitänyt häntä vähintäänkin „hulluna “.

 

Shanghai

Oltiin vuoden 2013 alussa, kun kiinan projektia oli noin 3 kuukautta jäljellä. Tarjottiin mahdollisuutta lähteä eteläsaksaan vuoden projektiin. Tällä kertaa päätös oli helppo, mikäpä tässä. Kyllähän tässä yksi vuosi lisää menee. Niin menikin, oli mahtavaa aikaa. Voin muuten sanoa, kulttuuri hypyn olevan jonkinlainen, kun suomesta lähtee kiinaan ja palaa sieltä saksaan.

Saksan projektin ollessani loppupuolella vuoden 2014 alkupuolella minulta kysyttiin, haluaisinko tehdä kahden vuoden expat sopimuksen saksaan? Jaahas tuumailin, minunhan piti olla vain vuosi tällä reissulla ja nyt on mennyt jo kaksi. Päätös oli kuitenkin erittäin helppo, kahden vuoden komennus on sellainen, ettei sille kannata sanoa ei. Eli kotiin sitten palataan vuonna 2016.

Augsburg

 

Expat sopimukseni ollessani loppupuolella huomasin viihtyneeni erittäin hyvin saksassa. Päätin hyväksyä tarjouksen, jossa minut lokalisoitiin saksaan. Eli tämä tarkoitti sitä, että työsopimukseni päättyi suomessa ja se jatkui saksassa. Tein silloin päätöksen minun elämiseni jatkuvan nyt sitten saksassa. Se oli hieno päätös sekin.

Augsburg

Vuosi 2019, „Hei, olisi mielenkiintoinen tehtävä tarjolla…Intiassa, Mumbaissa“

Tähän blogiin tulen kertomaan elämästäni Expattina Mumbaissa. Tervetuloa mukaan. Todettakoon, että Intia ei ollut minulle uusi kokemus. Olin siellä useasti vieraillut työni puolesta. Tarinaa tukee tai on tukematta youtube kanavani. Käy tutustumassa kanavaan makuveijari

Mumbai