Suomen suurin matkablogiyhteisö

Potkukelkkaretki Selkämeren läheisyydessä

Talvea on vielä tovi jäljellä, joten ajattelin ottaa siitä kaiken ilon irti.

Päätin tutkia hieman mitä täältä meidän Porin suunnalta oikein löytyy liittyen kotimaanmatkailuun ja talviaktiviteetteihin.

Olen lukenut, että ainakin tämän talven suosikki aktiviteetti Suomessa ja miksei muuallakin maailmassa, jossa talvi, on potkukelkkailu. Potkukelkkailu eli tuttavallisemmin potkuri on ainakin itselleni tuttu lapsuudesta, jolloin potkukelkkailin lähellä sijainneelle leikkipuistolle, johon oli tehty luistelukenttä. Laitoin luistimet potkurin päälle ja potkin luistinradalle ja jätin potkurin luisteluradan vierelle ja luistelin monta tuntia.

 

Tiesin että on olemassa retkiluistelua, mutta halusin päästä jäälle potkukelkalla. Etsin lähialueen mahdollisuuksia ja jotain paikkaa, joka olisi juuri lähellä merta. Sellainen paikka löytyi nimittäin Merikarvialta.

Merikarvia kuuluu Satakunnan maakuntaan, Selkämeren rannalla. Poriin Merikarvialta on matkaa n. 50 km ja autolla sinne hurauttaa n. 40minuutissa. Merikarvialla sijaitseva Krookanlahti on paikallisten silmäterä ja myös ulkopaikkakuntalaisten. Siellä on vierasvenesatama ja kalasatama kalansavustamoineen. Alueella toimii myös Gastropub Merry Monk (erittäin hyvää ruokaa ja miksei juomaakin)  ja Krookan Plassi- kahvila myymälä. Nämä eivät olleet auki vierailumme aikana. Krookan Plassi taisi olla talviteloilla ja Merry Monk aukaisi ovensa 19.2. eli emme ihan ehtineet kaffeelle.

Me lähdimme siis autolla kohti Merikarviaa ja Krookan vierasvenesatamaa, josta tuo potkukelkkailu/retkiluistelu rata lähtee.

Päästyämme perille ja parkkeerattuamme automme huomasimme potkukelkat, jotka oli sijoitettu lähelle jäärataa. Potkukelkat olivat söpösti rivissä ja sieltä sai valita omansa. Joukossa oli eri kokoisia kelkkoja, joissa oli kahvat ylempänä tai alempana. Potkukelkkoja oli myös söpösti eri värisinä. Sai valita joko sinisen, vihreän tai punaisen. Kelkoissa oli myös mainittu sponsorin nimi, jotka tuota Krookan jäärataa pitävät kunnossa. Minun kelkassani luki Merikarvian Matkailu ry, jonka ansiosta kelkkoja saa lainata ilmaiseksi ja palauttaa käytön eli potkuttelun jälkeen potkukelkoille varatuille paikoille.

Siis potkukelkkoja saa lainata ilmaiseksi. Tämä oli iloinen yllätys, nykyään kun kaikki maksaa.

Jäärata on 5 km pitkä ja se kiertää siis Krookanlahden. Lähtöpaikka Krookan vierasvenesatama.

 

Tässä kartta tuosta jääradasta ja mistä rata kiertää:

Tässä on merikarvia.fi sivulta kopioidut säännöt potkukelkkailijoille/ retkiluistelijoille Krookanlahdella :

  • Rata on tarkoitettu ensisijaisesti retkiluistelua ja potkukelkkailua varten. Muu liikunta on sallittua, jos siitä ei koidu haittaa luistelijoille.
  • Radan käyttö omalla vastuulla
  • Radalla noudatetaan oikeanpuoleista liikennettä
  • Ei pelivälineitä radalle
  • Älä roskaa radalla
  • Suosittelemme kypärän ja polvisuojien käyttämistä. Jäällä on myös turvallisempaa ja mukavampaa liikkua aina kaverin kanssa.

Rataa huolletaan aina tarvittaessa ja sään salliessa

 

Otettuamme potkukelkat allemme, lähdimme liikkeelle eli kiertämään lahtea. Meillä oli mukana myös pieni reppu, jossa oli termari ja pari pullaa.

Maisemat olivat kyllä juuri sellaiset kuin odotinkin. Ihanaa talvista merimaisemaa. Oli mielenkiintoista nähdä miltä vierasvenesatama näyttää mereltä katsottuna. Meillä kun ei omaa paattia. Täytyy kyllä todeta, että urheilustahan tuo potkukelkkailu käy! Siinä kun potki menemään ja maisemia katsellessa ei edes huomannut kuinka kauas oltiinkaan ehditty. Nähtiin myös Merikarvia Camping meren päältä. Sielä kauempana se oli, mutta saatoin erottaa jokusen talvehtivan karavaanin. Matka jatkui. Välillä kokeiltiin työntää tai lykkiä toisiamme. En edes muista koska viimeksi olisin ollut potkukelkan kyydissä. Hauskaa se taas oli. Sitten jatkettiin matkaa, kunnes päätettiin pitää eväs tauko.

Istahdettiin potkukelkkoihimme ja käänsimme kelkat niin, että kaunis vierasvenesatama näkyi horisontissa. Mikään ei maistu niin hyvältä talvisella säällä kuin kahvi ja pulla. Kahvittelun jälkeen alkoikin jossain vaiheessa tietenkin tulla vessahätä. No ei muuta kuin potkukelkka alle.

 

 

Olimme taas palanneet alkupisteeseen eli jääradan alkupäähän, jossa nuo kelkat sijaitsivat. Palautimme kelkat potkukelkkarivistöihin ja päätin tutkia onko paikassa ollenkaan vessoja. Sellainen kun olisi hyvä olla talviurheilu paikoissa.

Kävelin pois jäältä ja astuin maankamaralle ja huomasin punaisen rakennuksen (palvelurakennus) edessäni. Palvelurakennuksen ulkoseinällä oli tietoa esim. Selkämerestä, jota siinä vessajonossa luin. Siellä oli onneksi vessa. Yksi vessa oli vain käytössä tuona hetkenä, mutta se riitti. Olin myös aivan varma, ettei ehkä ole ainuttakaan vessaa, koska aina ei kaikkea oteta huomioon. Tämäkin siis plussaa. Käynti vessassa oli maksuton.

Kaiken kaikkiaan voin lämpimästi suositella potkukelkkailua kaikille! Elämys se oli tämäkin reissu!

 

Eikä muuten jää viimeiseksi kerraksi vaan niin kuin tiedämme, Suomen talveen mahtuu monta päivää, joten vielä ehtii potkukelkkaretkelle, sillä vielä on talvea jäljellä, vielä voi elämyksiä keksiä.

Kyllä täällä kotimaassakin voi matkustella, vaikka tosiaan talviaktiviteetteja etsien ja elämyksiä kokien!

 

-Suzan

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin tiistai, 22 helmikuun, 2022 at 07:08

    Ihana vinkki Satakuntaan! Täytyy ehdottomasti toteuttaa retki Merikarvialle potkukelkkailemaan, ehkäpä ensi talvena. Taidan houkutella kummilapsen mukaan. Hienoa, että aluetta ylläpidetään sponsoreiden voimin, yllätyin ettei potkukelkkailu maksanut mitään.

    • Reply suzan torstai, 24 helmikuun, 2022 at 19:05

      Kiva kun tykkäsit vinkistäni! 🙂 Vahva suositus tosiaan tälle retkelle. Oli kyllä erittäin positiivinen yllätys, että sai lainata potkukelkkoja ilmaiseksi. Kyllä Merikarvialla osataan!

    Leave a Reply