Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Suomen paras pulkkamäki löytyy Yyteristä

 

Näin talvilomalla haluan jakaa teidän kanssanne vierailun arvoisia paikkoja talvisessa Suomessa.

Seuraavana vuorossa hiekkarantojen kunkku, dyynien helmi: Yyteri

Kyllä, Yyterissä tapahtuu myös talvella.

Lähdimme kohti Yyteriä autollamme ja pulkat takakontissa. Myös tuo talvinen ystävämme, Airam-termari oli mukana. Ajoimme Yyteriin ja parkkeerasimme tutulle parkkipaikalle, emmekä toki taaskaan olleet ainoita Yyterissä. Niin kuin emme kesälläkään. Oli myös hienoa huomata, että emme olleet suinkaan ainoat aikuiset, jotka kahdestaan olivat lähteneet viettämään talvista päivää ja iltaa pulkkailun merkeissä.

 

Parhaimmat vauhdit saa Keisarinpankki- nimisestä mäestä. Keisarinpankkiin pääset, kun lähdet kapuamaan kaikista vasemmanpuoleista tietä/polkua ylöspäin. Tämä polku/tie ohittaa heti ensimmäisenä Punaisen tuvan, jonka ohitat vasemmalta puolelta. Tupa sijaitsee Yyterin aukiolla, jonka näet heti kun saavut parkkialueelle, siinä on grillauspaikka aivan vieressä.  Nouset sitä tietä ylöspäin ja ylhäällä sinua tulee vastaan Meriravintola ( nykyisin tunnettu Meri Martina- nimisenä ravintolana). Edessäsi siis ravintola ja vaihtoehtoina joko oikealla tai vasemmalle. Lähdet vasemmalle, josta pieni polku vie sinut Keisarinpankin mäelle. Ennen isointa mäkeä vastaan tulee hieman pienempiä mäkiä, mutta kyllä niistäkin saa kunnon vauhdit.

Tässä on visityyteri.fi sivustolta kopioitu kartta, josta näet parhaiden pulkkamäkien sijainnit.

Pulkkamäki on myös valaistu iltaisin, joten ei hätää, jos matkan teko venähtää ja ehditte vasta illalla pulkkailemaan. Tai mikäli on jo laskenut mäkeä ja pulkkailun lomassa on aika vain vierähtänytkin huomaamatta ja ilta yllättää, niin silti näkee laskea.

Pulkkailu käy tosiaan liikunnasta! Pitkän ja jyrkän mäenlaskun jälkeen kipuat ylös samalla kun jalkasi uppoaa lumihankeen. Kyllä kävi ihan liikunnasta tosiaan, hiki vaan virtasi loppuajasta. Mutta hauskaa oli!

Yyteri ja Keisarinpankki tarjoavat kyllä mahtavat merimaiset mitä talvella vain voi olla. Kaukana horisontissa siintää tosiaan meri ja sitä ennen silmiisi osuu dyynien huiput.

 

Muista kuitenkin tämä:

Alueella on tarkoin määritelty, missä pulkalla voi laskea, etteivät dyynien rantavehnät kärsi, joten huomioithan tämän. Otathan myös huomioon muut laskijat ja laske aina omalla vastuulla.

Eli ihan kaikkialla ei Yyterissä voi laskea. Ei siis dyynien päällä, vaikka näyttäisivät otollisilta mäenlasku paikoilta esim. pienimille lapsille. Joissain kohtaa dyynejä menee naru, joka on tehty ohjeistamaan ihmisiä pysymään tietyllä kulkureitillä ja joka myös kertoo, ettei narun toiselle puolelle sovi mennä.  Seuraa siis alueella olevia opastuksia.

Pulkkamäkiä lumetetaan, mutta pulkkamäki elää säätilanteen mukaan. Sään lämpiäminen voi vaikuttaa mäen kuntoon.

Majoitu Virkistyshotellissa

Mikäli tulet kauempaa, niin alueella majoittuvia palvelee Virkistyshotelli Yyteri, joka on kivenheiton päässä pulkkamäestä. Suosittelenkin varamaan tuolta hotellilta majoituksen, sillä lisäksi pääset rentoutumaan rankan pulkkailun jälkeen hotellin kylpylässä.

Itseänikin houkuttele todella paljon tuo ajatus, että rankan pulkkamäki osuuden jälkeen olisimme päässeet vielä rentoutumaan porealtaaseen ja lisäksi vielä hieronta päälle ja kunnon ravintolaillallinen. Kyllä houkutteli. Sekin täytyy vielä kokea. Tällä kertaa lähdimme kuitenkin takaisin autolla kotiin.

Alueella on myös grillauspaikka. Omat makkarat mukaan vaan. Grillauspaikka löytyy heti Punaisen tuvan vierestä, Yyterin aukiolla. Alueella myös wc.

Pulkkailun lomassa käveltiin myös rannalla, otettiin rennosti ja ihailtiin talvista merinäkymää.

 

Kyllä se Yyteri on vaan kaunis, talvellakin. Myös aivan mahtavaa, että Yyteriin on tehty oma iso pulkkamäki, josta hulppeat näkymät.

Itsellämme oli mukana tuo uskollinen Airam-termari, josta joimme kahvit ylhäällä Keisarinpankin läheisyydessä, mahtavalla näköalalla höystettynä.

 

Oma pulkka, liukuri tai rattikelkka mukaan ja nokka kohti Yyteriä!

 

Tul ny sääki Yyteriin!

 

-Suzan

 

Potkukelkkaretki Selkämeren läheisyydessä

Talvea on vielä tovi jäljellä, joten ajattelin ottaa siitä kaiken ilon irti.

Päätin tutkia hieman mitä täältä meidän Porin suunnalta oikein löytyy liittyen kotimaanmatkailuun ja talviaktiviteetteihin.

Olen lukenut, että ainakin tämän talven suosikki aktiviteetti Suomessa ja miksei muuallakin maailmassa, jossa talvi, on potkukelkkailu. Potkukelkkailu eli tuttavallisemmin potkuri on ainakin itselleni tuttu lapsuudesta, jolloin potkukelkkailin lähellä sijainneelle leikkipuistolle, johon oli tehty luistelukenttä. Laitoin luistimet potkurin päälle ja potkin luistinradalle ja jätin potkurin luisteluradan vierelle ja luistelin monta tuntia.

 

Tiesin että on olemassa retkiluistelua, mutta halusin päästä jäälle potkukelkalla. Etsin lähialueen mahdollisuuksia ja jotain paikkaa, joka olisi juuri lähellä merta. Sellainen paikka löytyi nimittäin Merikarvialta.

Merikarvia kuuluu Satakunnan maakuntaan, Selkämeren rannalla. Poriin Merikarvialta on matkaa n. 50 km ja autolla sinne hurauttaa n. 40minuutissa. Merikarvialla sijaitseva Krookanlahti on paikallisten silmäterä ja myös ulkopaikkakuntalaisten. Siellä on vierasvenesatama ja kalasatama kalansavustamoineen. Alueella toimii myös Gastropub Merry Monk (erittäin hyvää ruokaa ja miksei juomaakin)  ja Krookan Plassi- kahvila myymälä. Nämä eivät olleet auki vierailumme aikana. Krookan Plassi taisi olla talviteloilla ja Merry Monk aukaisi ovensa 19.2. eli emme ihan ehtineet kaffeelle.

Me lähdimme siis autolla kohti Merikarviaa ja Krookan vierasvenesatamaa, josta tuo potkukelkkailu/retkiluistelu rata lähtee.

Päästyämme perille ja parkkeerattuamme automme huomasimme potkukelkat, jotka oli sijoitettu lähelle jäärataa. Potkukelkat olivat söpösti rivissä ja sieltä sai valita omansa. Joukossa oli eri kokoisia kelkkoja, joissa oli kahvat ylempänä tai alempana. Potkukelkkoja oli myös söpösti eri värisinä. Sai valita joko sinisen, vihreän tai punaisen. Kelkoissa oli myös mainittu sponsorin nimi, jotka tuota Krookan jäärataa pitävät kunnossa. Minun kelkassani luki Merikarvian Matkailu ry, jonka ansiosta kelkkoja saa lainata ilmaiseksi ja palauttaa käytön eli potkuttelun jälkeen potkukelkoille varatuille paikoille.

Siis potkukelkkoja saa lainata ilmaiseksi. Tämä oli iloinen yllätys, nykyään kun kaikki maksaa.

Jäärata on 5 km pitkä ja se kiertää siis Krookanlahden. Lähtöpaikka Krookan vierasvenesatama.

 

Tässä kartta tuosta jääradasta ja mistä rata kiertää:

Tässä on merikarvia.fi sivulta kopioidut säännöt potkukelkkailijoille/ retkiluistelijoille Krookanlahdella :

  • Rata on tarkoitettu ensisijaisesti retkiluistelua ja potkukelkkailua varten. Muu liikunta on sallittua, jos siitä ei koidu haittaa luistelijoille.
  • Radan käyttö omalla vastuulla
  • Radalla noudatetaan oikeanpuoleista liikennettä
  • Ei pelivälineitä radalle
  • Älä roskaa radalla
  • Suosittelemme kypärän ja polvisuojien käyttämistä. Jäällä on myös turvallisempaa ja mukavampaa liikkua aina kaverin kanssa.

Rataa huolletaan aina tarvittaessa ja sään salliessa

 

Otettuamme potkukelkat allemme, lähdimme liikkeelle eli kiertämään lahtea. Meillä oli mukana myös pieni reppu, jossa oli termari ja pari pullaa.

Maisemat olivat kyllä juuri sellaiset kuin odotinkin. Ihanaa talvista merimaisemaa. Oli mielenkiintoista nähdä miltä vierasvenesatama näyttää mereltä katsottuna. Meillä kun ei omaa paattia. Täytyy kyllä todeta, että urheilustahan tuo potkukelkkailu käy! Siinä kun potki menemään ja maisemia katsellessa ei edes huomannut kuinka kauas oltiinkaan ehditty. Nähtiin myös Merikarvia Camping meren päältä. Sielä kauempana se oli, mutta saatoin erottaa jokusen talvehtivan karavaanin. Matka jatkui. Välillä kokeiltiin työntää tai lykkiä toisiamme. En edes muista koska viimeksi olisin ollut potkukelkan kyydissä. Hauskaa se taas oli. Sitten jatkettiin matkaa, kunnes päätettiin pitää eväs tauko.

Istahdettiin potkukelkkoihimme ja käänsimme kelkat niin, että kaunis vierasvenesatama näkyi horisontissa. Mikään ei maistu niin hyvältä talvisella säällä kuin kahvi ja pulla. Kahvittelun jälkeen alkoikin jossain vaiheessa tietenkin tulla vessahätä. No ei muuta kuin potkukelkka alle.

 

 

Olimme taas palanneet alkupisteeseen eli jääradan alkupäähän, jossa nuo kelkat sijaitsivat. Palautimme kelkat potkukelkkarivistöihin ja päätin tutkia onko paikassa ollenkaan vessoja. Sellainen kun olisi hyvä olla talviurheilu paikoissa.

Kävelin pois jäältä ja astuin maankamaralle ja huomasin punaisen rakennuksen (palvelurakennus) edessäni. Palvelurakennuksen ulkoseinällä oli tietoa esim. Selkämerestä, jota siinä vessajonossa luin. Siellä oli onneksi vessa. Yksi vessa oli vain käytössä tuona hetkenä, mutta se riitti. Olin myös aivan varma, ettei ehkä ole ainuttakaan vessaa, koska aina ei kaikkea oteta huomioon. Tämäkin siis plussaa. Käynti vessassa oli maksuton.

Kaiken kaikkiaan voin lämpimästi suositella potkukelkkailua kaikille! Elämys se oli tämäkin reissu!

 

Eikä muuten jää viimeiseksi kerraksi vaan niin kuin tiedämme, Suomen talveen mahtuu monta päivää, joten vielä ehtii potkukelkkaretkelle, sillä vielä on talvea jäljellä, vielä voi elämyksiä keksiä.

Kyllä täällä kotimaassakin voi matkustella, vaikka tosiaan talviaktiviteetteja etsien ja elämyksiä kokien!

 

-Suzan

 

 

 

Are We There Yet? – Uusi matkabloggaaja täällä

 

Uusi matkabloggaaja täällä. Heipä hei!

 

Ajattelin ensin, että eihän tänne tule minulta mitään sisältöä, kun en ole vielä valmis matkustamaan ulkomaille juuri tuon pandemian takia.

Mutta päätin silti aloittaa, sillä matkustelenhan myös paljon kotimaassa. Itseasiassa ajattelin panostaa tänä(kin) vuonna vielä enemmän tuohon kotimaan matkailuun. Viimevuodet ne ovatkin olleet pelkkää kotimaan matkailua, mutta vielä on paljon paikkoja täällä Suomessakin näkemättä. Täällä sitten jaan teidän kanssanne kotimaan matkailun helmet. Suomesta kyllä löytyy niin uskomattoman hienoja kohteita , joita ei kaikkia edes markkinoida kunnolla. Eivät saa tarpeeksi näkyvyyttä ja jäävät monelta huomaamatta.

Minulla on jo parikin kohdetta tiedossa Suomesta jotka ovat varsinaisia helmiä, mutta hieman ehkä tuntemattomia. Teen niistä tänne matkakertomuksia kuvineen niin toivottavasti herättää inspiraatiota ja innostusta matkustaa kyseisiin paikkoihin.

Valmistuin Matkavirkailijaksi suoritettuani Matkailun perustutkinnon. Sekä olen myös valmistunut Ulkomaan matkaoppaaksi suoritettuani Opaskoulun Päivölän kansanopistolla.

Vielä siintää haaveissa lähteä opiskelemaan lisää matkailua. Elämähän on yhtä oppimista. Nykyään asun Porissa mieheni ja 14-vuotiaan kisumme (Mörkö) kanssa.

 

(Siesta time! Lomamatkalla Gran Canarian Puerto Ricossa)

 

Sitä ennen reissataan ainakin Suomessa ja miksei taas jossain vaiheessa ulkomaillakin. Matkakuume on ainakin sammumaton. Tosin tämä globaali pandemia on saanut minut, ikuista matkakuumetta potevan matkailijan, hieman pidättelemään tuota sisäistä matkakuumetta. Mutta eiköhän sitä pian taas mennä ja sitten voidaan kysyä malttamattomana lentokoneessa ja bussissa Are We There Yet? Ollaaks me jo siäl?

 

(siinä minä vuoren huipulla Gran Canarialla, opintomatkalla)

 

Ajattelin myös kertoilla hieman matkakokemuksia työkohteistani sekä lomamatkoista.

Olen matkustellut pienestä pitäen. Ensin vanhempieni mukana mm. Pariisissa, Belgiassa, Saksassa ja Tanskassa. Sitten olen työni puolesta kyllä nähnyt maailmaa ja lomillani reppureissailin yksin Thaimaassa. Kerron tuossa kohtaa blogiani enemmän soolomatkailusta tuolla Thaimaassa.  Myös Egyptissä olen ollut töissä ja sieltä sain sikäläisiä ystäviä. Tästäkin kerron lisää Egypti aiheisessa postauksessa.

(Seesteinen näkymä. Veneilemässä auringonlaskun aikaan Thaimaassa.)

 

Lisäksi kertoilen tänne matkamuistelmia, joissa olemme mieheni kanssa matkustaneet.

 

Inspiroidu ja hyppää mukaan tunnelmoimaan ja potemaan matkakuumetta kuvien sekä matkakertomusten saattelemana! Ehkä löydät blogipostauksistani sinulle ihan uuden matkakohteen esimerkiksi kotimaasta.

 

-Suzan