Uhka vai mahdollisuus: neljän vuorokauden risteily, Välimerellä huhtikuussa, meille uudella varustamolla? Tässä lähtötilanne, kun siskon kanssa päädyimme testaamaan MSC varustamoa ja sen Seashore -alusta huhtikuun puolessa välissä. Tässä kirjoituksessa keskitytään risteilyn reittiin, myöhemmin lisää laivasta ja sen palveluista.
Startti Rooman satamakaupungista
Laiva lähti Rooman satamakaupungista Civitavecchiasta. Tämä on näppärä lähtöpaikka ja myös Finnairin lennot sopivat aikataulullisesti siten hyvin, että tulimme kohteeseen vasta risteilyn lähtöpäivänä. Tämä toki aina riski, jos lento on kovin myöhässä, laukut eivät tule tai sattuu jotain muuta yllättävää.
Meillä kaikki sujui kuitenkin hyvin ja olimme varanneet kuljetuksen kentältä satamaan, joten ei tarvinnut huolehtia junista tai busseista. Rooman lentokentältä ei pääse suoraan junalla satamakaupunkiin, joten taksi/privaattikuljetus on näppärä.
Olimmekin satamassa jo ennen puoltapäivää ja koska meillä oli hytti ns Yacht Clubin sviittipuolella pääsimme suoraan check-in muodollisuuksia hoitamaan. Muutoin luvassa olisi ollut jonottamista ja ehkä tuntienkin odottaminen omaa laivaanastumisvuoroa. Yacht Clubilaisille oli varattuna oma alueensa terminaalissa, jossa mukavasti sohvilla sai odotella lippujen ja passien tarkistamista virvokkeitta siemaillen.
Kun muodollisuudet oli suoritettu, ohjattiin meidät suoraan kaikkien jonojen ohi laivaan ja jälleen omalle Yacht Club -matkustajien puolelle, jossa uusi kierros virvokkeita ja conciergin selostus, mitä etuja ja palveluita tähän sviittiluokkaan kuuluu. Kirjoitan erikseen tarkemmin laivasta ja Yacht Clubissa matkustamisesta.
Napoli & Vesuvius
Ensimmäisenä satamana vuorossa oli Napoli. Täällä olemme vierailleet aiemmilla risteilyillä jo niin monta kertaa ja koska risteily oli lyhyt kestoltaan, pidimme tämän päivän laivapäivänä ja kävimme maissa vain vähän satama-alueella pyörähtämässä. Koska valtaosa matkustajista meni maihin, oli laivalla ihanan rauhallista ja rentouduimme mm laivan spa-osastolla.
Pysähdys Napolissa oli yllättävän lyhyt, koska laivalla tuli olla takaisin jo klo 16.30. Toki esimerkiksi Pompejn vierailu olisi hyvin onnistunut, mutta ainakin omatoiminen vierailu Caprilla tai pidemmällä Amalfin rannikolla olisi vaatimut enemmän aikaa.
Koska lähtö Napolista tapahtui päivänvalossa oli nyt mahdollista ensimmäisen kerran nähdä myös saaria rannikolla. Ja Vesuviushan on aina todella vaikuttava näky!
Napoleonin syntymäkaupunki
Seuraavana vuorossa oli Ranskalle kuuluva Korsikan saari ja siellä Ajaccion kaupunki. Olikin mukava saada tukevaa maata jalkojen alle, koska ilta ja yö oli ollut kohtuullista aallokkoa, joka tuntui varsinkin laivan keulaosassa, jossa hyttimme ja Yacht Club alueet sijaitsivat. Tuuli oli yksi kovimmista, mitä risteilyillämme on ollut, mutta mitään pahoinvointia tai muita ongelmia se ei aiheuttanut. Kaikki palvelut pelasivat laivalla, showt pyörivät, mutta kannelle ei saanut mennä. Helsinki-Tallinna-Tukholma -reiteillä keikuttaa lähes aina kovempaa.
Ajacciossa emme olleet varanneet mitään retkeä vaan koska laiva tuli ihan kaupungin keskustaan, oli satamasta helppo vain lähteä kävelemään ja katsomaan keskustaa. Viehättävä kauppahalli, helposti käveltävää ranta-aluetta ja kauppakatuja. Napoleon oli vahvasti läsnä ja koska kyseessä on hänen synnyinkaupunkinsa niin Napoleon museota ja patsasta oli tarjolla. Tänne laiva rantautui vasta puolenpäivän aikaan, joten pikaisen maissaolon jälkeen palasimme nauttimaan laivan palveluista.
MSC-varustamon kotisatama Genova
Viimeinen satama Genova oli minulle uusi tuttavuus. Iso satamakaupunki ja MSC-varustamon kotisatama. Täälläkin tultiin siten keskustaan, että satamasta saattoi kävellä keskustaan. Satama-alueet harvoin ovat niitä kaikkein viehättävimpiä, joten kannattaa suunnata suoraan ns vanhaan kaupunkiin. Täällä ei sadekaan haittaisi, koska iso osa oli myös katettua kauppakujaa.
Kyseisenä päivänä Genovassa oli varsinaiset foccaccio juhlat. Kaupungin keskustan läpi kiemurteli kyseistä leipää 352 metrin edestä. Valtava väentungos ja lopulta kaikki sitten söivät kyseistä leipää pitkin kaupunkia. Muutoinkin kyseinen leipä tuntui olevan Genovassa hyvin edustettuna ja siinä, missä useissa Italialaisissa kaupungeissa on jäätelöpisteitä, niin täältä sai foccacciaa vähän joka puolelta.
Genovasta löytyy mm. kehuttu akvaario sekä merimuseo. Merimuseon aulassa pyörähdimme ja ainakaan silloin ei mitään jonoja ollut. Joten ehkä vielä jonain toisena kertana jos tähän satamaan poikkeamme, vuorossa on museokierros. Mutta hyvin sai nytkin päivän kulutettua kaupunkia ja sen kujia kierrellen.
Takaisin lähtösatamaan
Neljän vuorokauden päästä palasimme takaisin Civitavecchian satamaan. Koska nyt meillä oli vuorostaan iltalento kotiin, meinasimme mennä päiväksi Roomaan. Juna oli syystä tai toisesta reilusti myöhässä. Terminin asemalle saavuttuamme yritimme laukkuja säilytykseen ja jonkinmoisen jonotuksen jälkeen meille ilmoitettiin, että laukkuja tulee sitten tulla hakemaan vähintään kaksi tuntia ennen lähtöä, koska jonot niin pitkät. No ei kiinnostanut viettää tunteja jonossa, joten yritimme pariinkin aseman lähellä olevaan laukkusäilytykseen, mutta kaikki olivat täynnä. Siinä vaiheessa totesimme, että Rooma on nähty ja käyty, joten suunta kohti lentokenttää ja kotia.
Kaikkinensa kohteet olivat kivoja, kun näihin kaikkiin pystyi vain kävelemään suoraan laivasta eikä tarvinnut mitään bussikuljetuksia tai siirtymiä tenderaluksilla. Myös risteilyn pituus ainakin tähän vuodenaikaan oli ihan passeli. Sen verran viileää vielä oli, ettei altaalla lekotteluun tarvinnut varata aikaa. Ehkä myös laivan ja sen palveluiden/ruuan suhteen tämä oli oikein hyvä risteilyn pituus koekäynniksi, mutta näistä sitten seuraavassa kirjoituksessa lisää.
